Muuttomies ja Ensimmäinen koti / Lelumuseo Hevosenkenkä

Eipä ole kovinkaan monta asiaa, jonka vuoksi vapaapäivänä heräisin aamulla puoli kuudelta, jotta ehtisin yhdeksäksi Espooseen. Pelkästään yhden lyhyen esityksen vuoksi en välttämättä olisi näinkin kaukaa jaksanut vaivautua, mutta nyt saisi kaksi kärpästä yhdellä täsmäiskulla, eli peräti kaksi esitystä samalle aamulle nippuun. Lastenteatteria olen käynyt paljonkin katsomassa, mutta nyt panokset kovenisivat : vauva- ja taaperoteatteria olisi luvassa! Oli myös kiintoisaa nähdä omin silmin Helsingin aamuruuhka. Ihmeen sujuvasti kaikki meni, ja bussikin oli Kampissa aikataulun mukaisesti. Siitä hyppy metroon ja Tapiolaan, ja Näyttelykeskus WeeGeessä olin jo yhdeksältä. Esityspaikka sijaitsee Lelumuseo Hevosenkengässä ja tutkailin siinä mielenkiintoista lelunäyttelyä, samalla kun seurailin Eero Ojalan valmistautumista päivän esityksiin.

 Värikkäät tyynyt lattialla odottivat pikkuisia katsojia ja vanhempiaan. Itse istuin tuolilla kuin virallisena valvojana vähän kauempana, mutta riittävän lähellä kuitenkin. Ensimmäinen esitys oli taaperoikäisille suunnattu Muuttomies, jonka aluksi huiluasoitteleva miekkonen tasapainoili taidokkaasti valtavan maapallon päällä. Tämä oli jo yhdelle pikkuiselle liikaa ja hän päätti kirmata lattialta muualle, ja toinen pillahti itkuun. Eipä haittaa yhtään, pieni hälinä ja melskaus vähän niin kuin kuului asiaan, ja lasten ehdoilla mennään. Suurin osa katsojista malttoi seurata Nomadi-hahmon touhuja silmät pyöreinä ja suu hämmästyksestä auki, niin intensiivisiä katseita en olekaan aiemmin nähnyt. Nonsense-kieltä höpöttelevä Nomadi tutustutti meidän erilaisiin asuinpaikkoihin ja niiden asukkeihin. Oli vuoroin kuumat oltavat kamelilla ja sitten viileämpää nallekarhulla, pöllö liiteli korkealla ja värikkäät kalat asustelivat meressä. Näin meitä on täällä samalla pallolla väkeä moneen lähtöön. Suurta ihastusta ja riemua sai aikaan saippuakuplat ja suihkepullo, ja ilmapalloissa riitti hypisteltävää vielä esityksen jälkeenkin. Hymy huulillani seurasin niin taaperoiden reaktioita kuin itse esitystäkin, tunnelma oli oikein leppoisa ja mukava. Ja lopuksi oli vielä mehutarjoilua! Nalle kainalossa pompottelin ilmapallon kanssa minäkin, ja lapsoset kirmailivat riemuiten pitkin näyttelytilaa. Olipa kivaa! Hiukan huvitti se, että katsojien poistuessa pari äitiä kiitti minuakin. Värikäs kettumekko päälläni näytin varmaan siltä, että kuulun henkilökuntaan...

Muuttomies kurkistelee :) 

(Muuttomies-taaperoteatteri, ensi-ilta 31.3. 2017, kesto noin 25min. Ohjaus, esityksellinen konsepti ja puvustus Eero Ojala / tasapainopallon maalaus Fanni Lieto / tarpeisto ja rekvisiitta Hanna Jussila, Fanni Lieto ja Eero Ojala / musiikin sävellys ja sovitus Eero Ojala / näyttämöllä Eero Ojala)

 Muutaman tunnin kuluttua oli sitten luvassa vauvateatteria eli vielä nuorempia katsojia. Perustila pysyi värikylläisine tyynyineen ja Luxor-telkkareineen samana, rekvisiitta vähän muuttui. Pienissä roudaushommissa oltiin siis esitysten välissä. Vauvateatteriesityksen nimi on Ensimmäinen koti, ja siinä tutustutaan kodin eri tiloihin. Vähän mietiskelin ennalta, että noinkohan vauvelit jaksavat keskittyä esityksen seuraamiseen, mutta väärässä olin! Meno oli huomattavasti rauhaisampaa ja jestas miten intensiivisesti piiperot esitystä seurasivat. Yksi rohkeampi pikkuherra otti hiukan lähituntumaakin niin lavasteisiin kuin rekvisiittaan. Voisipa tuosta noin mennä "aikuisten esityksissä" yhtä reippaasti suoraan lavalle lähikontaktiin hypistelemään milloin mitäkin ilman pelkoa siitä, että lentää samantien vahtimestarien toimesta pihalle. Etenkin pikkujoulukautena olen kyllä nähnyt innokkaita lavallepyrkijöitä, valitettavasti. Ihanaa, että jossain saa täysin vapaasti mennä ihan lähelle, jos siltä tuntuupi! Eteisen kautta (kumpparit sanoivat suih-suih, hihih) mentiin sujuvasti keittiöön ja siellä varoilteltiin kuumasta uunista. Viiksekäs patakinnas sai tietysti minulta pisteet. Ruokailuhetki oli varsin hauskasti toteutettu kaikkine banskuineen ja rypäleineen. Mietin vieläkin sitä, miten Eero sai sen plop-äänen aikaan rypäleitä popsiessaan. Tassuja tiskattiin ja pyykkikorit pomppivat ilmaan, ja kakkavaippaa laitettiin roskiin. Tästä sain valitettavasti pienen korvamadon, josta näemmä pääsin jo eroon mutta joka nyt palautui kirjoitushommissa. Saippuakuplia ja suihkepulloa oli tietysti myös. Suihkepullo, tuo katseenvangitsija nro 1! Olkkarin matolla rehattiin ja sitten relattiin makkarin puolella uniharson alla. Teki mieli nukahtaa siihen patjalle itsekin, niin oli seesteinen ja rentouttava tunnelma siellä unimajassa. Miksei tämmöistä ole aikuisille, kysyn vaan? Lopuksi oli tietysti mehutarjoilu, jee!

Kitalelen soittelua 

(Ensimmäinen koti -vauvateatteri, ensi-ilta 27.3. 2017, kesto noin 25min. Käsikirjoitus ja ohjaus Eero Ojala / Lavastus Outi Herrainsilta ja Eero Ojala / Puvustus ja muu skenografia Eero Ojala / "Ovilaatikon" rakennus ja maalaus Veijo Lindell ja Eero Ojala / Hallaharson ompelu Fanni Lieto / laulut Olkkarin matto (sanat Eero Ojala, sävellys ja sovitus Eero Ojala ja Leena Aronen) ja Pieni pienen pesässä (san, säv, sov Eero Ojala) / näyttämöllä Eero Ojala)

 Itse olin siis ulkopuolisena tarkkailijana lähinnä, mutta kyllä minua nämä pienet teatterihetket viehättivät myös kovasti. Kohderyhmäänsä tuntuivat uppoavan vallan mainiosti. Odotin vähän levottomampaa menoa yleisössä, mutta kun esitys vie mennessään ja naulitsee katseen, se naulitsee ja silloin ei muuta häilätä eikä potkiskella. Tämän olen huomannut itsekin ja tämän havainnon tein eritoten nyt.

Muuttomiehen Nalle tuli syliin :) 

 Molemmat esitykset on vielä mahdollista nähdä moneen otteeseen Espoossa. Lokakuisina maanantaina Lelumuseo Hevosenkengässä (lisätietoa tästä linkistä) ja marraskuussa valikoituina päivinä Tusculum Hevosenkengässä (lisätietoa tästä linkistä) . Esitykset ovat myös mahdollista tilata visiteeraamaan!

Kaikki kuvat omiani, eli (c) Teatterikärpänen

(Näin esitykset virallisena valvojana eli ilmaislipulla, kiitos Hevosenkenkä ja Eero Ojala!)

Eero keskittyy, kohta mennään...