Teetä vaikka väkisin / Eräs Teatteri

Teetä vaikka väkisin / Eräs Teatteri

Ensi-ilta 3.11. 2018, kesto noin 2h (väliaikoineen)

Käsikirjoitus Danielle Navarro ja Patrick Haudecoer
Suomennos Aino Piirola
Ohjaus Liisa ja Jorma Virtanen
Lavastus Juhani Keinänen ja työryhmä
Puvustus ja ompelutyöt Hannele Myllyntausta ja työryhmä
Kampaukset ja peruukit Arja Salmenoja

Rooleissa : Ritva-Leena Jokinen, Jarkko Salmelin, Virpi Peltovuori, Harri Laine, Sanna Kukkonen, Kari Salmenoja, Tapio Hurri/Harri Jokinen ja Aki Granlund/Juhani Keinänen/Marko Lönnqvist

 Syyskauden teatteriesitykseni ovat olleet aika mollivoittoisia, komedia on ollut lähinnä mustaa ja paikoitellen on joutunut miettimään, saako tälle edes nauraa. Poikkeuksena Lontoossa nähty hillitön Book of Mormon. Talviaikaan siirtymisen jälkeen on tuntunut siltä, että koko elämä on yhtä tervassa rämpimistä ja kunnon nauruterapia tulisi enemmän kuin tarpeeseen. Tämä ajatus päässämme suuntasimme Eräs Teatterin ensi-iltaan radan toiselle puolelle Aulangontien kupeeseen. Jaa mikä ihmeen Eräs Teatteri? Kyseessä on hämeenlinnalainen harrastajateatteri, joka on hienosti vakiinnuttanut paikkansa kantahämäläisellä teatterikentällä ja sijaitsee vanhassa makasiinirakennuksessa. Erästeatterilaiset ovat talkoovoimin kunnostaneet tilat ja itse pidän suunnattoman paljon yleisölämpiön tunnelmasta, joka luodaan jokaiseen näytelmään aina hiukan erilaiseksi - väliaikatarjoiluita myöten.

Victor (Kari Salmenoja) ja Mme Devignac (Virpi Peltovuori) 

 Näytelmästä en tiennyt tuon taivaallista etukäteen mitään, ja hyvä niin. Aluksi näemme Mme Devignacin (Virpi Peltovuori) istumassa fiinisti sohvalla, ja paikalle saapuu herra Dujardin (Jarkko Salmelin). Jotenkin herran asu ei sovi kuvioihin, hän kun on pukeutunut rennosti farkkuihin ja arkiseen ruutupaitaan. No, hän taitaa olla rouvan rakastaja ja samalla myös ammattivaras, joka havittelee rouvan koruja. Aviomies on tietysti matkoilla. Vai onko sittenkään?

 Muutama omalaatuinen käänne alkupuolella paljastaa sen, että kyseessähän onkin pieni teatteriseurue, joka harjoittelee bulevardikomediaa "Teetä vaikka väkisin". Parin päivän kuluttua on ensi-ilta ja tekemistä vielä riittää, sillä kaikki eivät ole ihan sisäistäneet roolejaan ja repliikkejään, ja tekniikkapuolella ja puvustuksessa riittää vielä hiomista. Ohjaaja Clara (Ritva-Leena Jokinen) ei näytä olevan kovin huolissaan, sillä kyse on vain hienosäädöstä ja pienistä yksityiskohdista. Itse näytelmä on "täyttä alumiinia", mitä se sitten tarkoittaakin.

Ohjaaja Clara keskellä 

 Kovin hyvin eivät harjoitukset etene, sillä näyttämöllä ramppaa koko ajan puvustaja-Brigitte (Sanna Kukkonen) väärään aikaan ja lavastaja-Robertilla (Harri Jokinen) on alituisesti asiaa. Hovimestari Victorilla (Kari Salmenoja) on hyviä ideoita tulokulmansa suhteen, ja kokeneena kehäkettuna aviomiehen roolissa nähtävä Richard (Harri Laine) tuo oman teatraalisen lisänsä ja tarjoilee auliisti gägejä kohtauksia elävöittämään. Valomies/teknikko Nanard (Aki Granlund) huutelee jostain takaa aika usein myös. Katsomosta käsin ei kauhean hyvältä meno vaikuta, onnistumisen suhteen nimittäin. Mikä parasta, naurattaa jatkuvalla syötöllä! Kyseessä taitaakin olla hämeenlinnalainen versio aiheesta "näytelmä joka menee pieleen". Eli ei voi muuta kuin kauhunsekaisin ja innostunein fiiliksin odottaa tulevaa.

 Väliajalla päästään vähän hengähtämään, ja sitten meillä on kunnia olla ensi-iltayleisönä. Jes! Kuten arvata saattaa, kaikki mahdollinen (ja mahdoton) menee päin honkia. Yksi huonovointinen roolihenkilö ja ohjaaja paikkaushommiin, puuttuvat rekvisiitat ja väärät tavarat väärissä paikoissa, irtoviiksiä ja peruukkeja irtoilemassa epäsopivissa tilanteissa, silmäniskuja ja eleitä takakatsomoon ulottuen, oikeita ääniefektejä mutta väärissä kohdissa, hajoilevia lavasteita, pieleenlausuttuja repliikkejä, vääriä roolihahmoja kohtauksissa...

Tunnelmat katsomostakin :) 

 Täydellinen soppa! Kunnon sähläystä ja säpinää! Vatsaan jo koski ja poskilihaksiin myös, ja seuralaiseni nauroi itsensä hikeen. En ole aikoihin nauranut kotikaupungissani näin paljon. Kiitos Eräs Teatteri tästä naurupommista ja syksyn piristysruiskeesta.

 Ai että teki nauruterapia hyvää! Alkoi myös tehdä Nestean sitruunateetä mieli, niitä pieniä rakeita purnukassa. Vieläköhän sitä on myynnissä?

 Kiinnostuitko? Lisäinfoa tästä linkistä.

Esityskuvat (c) Heikki Löflund/Raatikuva

(Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Eräs Teatteri!)