Haastattelussa Toni Harjajärvi

Tätä haastattelua on yritetty sovitella aikatauluihin jo parin vuoden ajan, ja aina menivät suunnitelmat ristiin. Koko homma alkoi saada jo huvittaviakin piirteitä, kunnes sitten onnisti ja vihdoinkin tapasin Toni Harjajärven marraskuun loppupuolella 2018 Panimoravintola Bruuverissa Kampin Kauppakeskuksessa Helsingissä. Tällä hetkellä Toni on isossa roolissa Kansallisteatterissa näytelmässä ”Kissani Jugoslavia”.

Vuonna 1982 syntynyt Toni on horoskoopiltaan skorpioni. ”Kuusamosta oon kotoisin, Meskusvaarasta. Ala-asteen kävin siellä, koulumatkaa oli 300m. Koulussa oli yhteensä 40-50 oppilasta ja luokkia oli yhdistetty - esimerkiksi 1-2, 3-4 ja 5-6 oli samaa luokkaa. Koko ala-asteen ajan mua vuotta ylemmällä luokalla oli vain yksi oppilas! Kuusamossa kävin yläasteen ja sitten menin kauppakouluun, oon merkonomi. Lukiota en oo käynyt. 19-vuotiaana muutin Kuopioon. Muuten oon asunut akselilla Tampere-Helsinki-Kotka ja nyt asun taas Helsingissä.”

Mitä teet vapaa-ajallasi? ”Tykkään käydä keikoilla mahdollisimman paljon, musankuuntelu ja keikat kiinnostaa kovasti. Elokuvissa käyn mielelläni, viimeksi kävin katsomassa Bohemian Rhapsodyn. Oli siinä muutama kohta, missä teki mieli alkaa rokata katsomossa, mutta suomalaisittain tiiviisti pysyin penkissä. Koirani Varpun kanssa tykkään tehdä pitkiä rauhallisia kävelylenkkejä.”

Mitenkäs soittotaito? ”Osaan soittaa kitaraa jonkun verran. Mulla on vasemmassa kädessäni pieni hermovika ja se haittaa soittamista nykyään. Rumpuja soitan myös. Nätyllä kurssini pojat olivat kaikki tosi musikaalisia ja osasivat soittaa kaikkea muuta paitsi rumpuja, mä ryhdyin sitten rumpaliksi.”

Toni ja mä 

Mikä on ”salainen paheesi”? ”Uuuuuu! Suklaa on mulle herkkä paikka, mutta ei tää kyllä salaisuus ole. Nyt on ihanaa, kun Maraboulta on tullut takaisin Pigall-patukka, oon sen parissa fiilistellyt tässä. Brejk on myös suosikkini. Raakasuklaa, tumma suklaa… kaikki käy.”

Mitkä asiat ovat sydäntäsi lähellä? ”Minulle tärkeät ja rakkaat ihmiset, koirani Varpu, luonto, raitis ilma, metsä (ja metsäharavointi hahah), eläimet yleensä, taide, elokuvat, teatteri, musiikki…”

Mitkä ovat vahvuutesi näyttelijänä? ”Mielestäni oon aika tasavahva – pystyn tekemään ja oon tehnyt komediaa, musikaaleja, draamaa, lastenteatteria. Kaikkeen pystyn ja myös haluan tehdä. Mulla on aika hyvä muisti. Jos ohjaaja antaa palautetta ja tekee korjauksia, mun ei tarvitse tehdä muistiinpanoja vaan hyvin tallentuu mieleeni kaikki se, mitä mulle sanotaan. Ja jos harjoituksissa tapahtuu joku pienikin muutos, mä kyllä muistan sen sitten seuraavalla kerralla. ”Oon vahva yleispelaaja, jolla on hyvä muisti”, näin tiivistettynä.”

Onko sinulla jotain erikoistaitoja/kikkoja? ”No, mä oon break dancea harrastanut nuorempana ja vuonna 2001 tuli voitettua SM-kisoissa show-sarja kuusamolaisen break dance -porukka YBC:n kanssa. Teatterihommat vei eikä enää oo tullut juuri tuota harrastettua, mutta kyllä mä edelleen osaan käsilläni seistä ynnä muuta. Onko tää nyt sitten varsinainen erikoistaito...” tuumaa Toni vaatimattomasti. Onhan se!

Tykkäätkö kokata? ”Joo, silloin tällöin. Mun ”bravuurini” on tomaatti-mozzarella-pasta, sitä mä teen aika usein ja se maistuu tosi hyvälle. ”Lapin ukon keitto” on toinen, siihen tulee mm. poroa ja Koskenlaskija-sulatejuustoa. Kyllä mä hyvää lohikeittoa osaan tehdä myös! Tykkään valmistaa aamupalaa rauhassa, nautiskella siitä ja juoda kahvia, kun ei ole kiirettä mihinkään.”

Mikä olisi sellainen taito, jonka haluaisit osata? ”Olis tosi siistiä, jos osaisi skeitata ihan törkeen hyvin! Teinivuosina tuli skeitattua enemmänkin, sitten tuli pitkä tauko. Nyt on tullut taas kesäisin harrastettua sitä, ja talvella lumilautailua. Ja olisko jotain muuta … osaispa lukea nuotteja! Jotain sointuja osaan katsoa, mutta en muuta.”

Mikä on ollut toistaiseksi haasteellisin työsi? ”Varmaankin Martin McDonaghin ”Tyynymies” Tampereen Työväen Teatterissa. Kannisen Mikko ohjasi, lisäksi mukana oli Riku Suokas, Tomi Alatalo ja Petra Ahola. Tein siinä Katurianin roolin ja se kuuluu siihen sarjaan isoja rooleja, joissa ollaan koko ajan lavalla. Järkyttävä määrä tekstiä. Mulla oli ainakin neljä vartin monologia siinä. Lisäksi se oli mun opinnäytteeni, mun eka iso roolini koulun ulkopuolella, tyylilajit vaihteli - ja mehän vedettiin siitä muutama esitys englanniksikin. Se oli aika jännää… Puolet treeneistä vedettiin suomeksi ja puolet englanniksi. Niitä englanninkielisiä esityksiä oli ripotellen siten, että ensin oli yksi ja sitten saattoi olla kolme viikkoa taukoa ennen seuraavaa kertaa. Haastava juttu monessakin mielessä.”

”Sitten oon tehnyt yhden pikapaikkauksen, Kotkan Keisarikunta-musikaalin pääroolin. Mulla oli käytännössä 1,5 päivää aikaa opetella rooli. Biisejä vähän siirreltiin muiden laulettavaksi. Yöunet jäi kyllä aika vähiin, mutta hyvin se lopulta meni. Sen jälkeen oli sellainen olo, että kun mä tästä selvisin, niin selviän kyllä ihan mistä vaan!”

Kissani Jugoslavia (c) Tommi Mattila 

Onko suvussasi muita teatterialalla tai jollain muulla taiteellisella alalla olevia? ”Ei oikein muita, mutta Kansallisteatterin näyttelijä Maria Kuusiluoma on äitini pikkuserkku.”

Mistäs sinulla teatterihommat sitten lähtivät? ”Olin jo lapsena sitä mieltä, että musta tulee isona näyttelijä. Katselin jo silloin paljon elokuvia ja ajattelin, että tuota mäkin haluan tehdä. Koulun joulujuhliin tehtiin ohjelmaa ja olin niissä mukana, tuntui jotenkin luontevalta, kivalta ja helpolta olla lavalla. Vähän se sitten jäi, teini-ikäisenä pyöri ihan muut asiat päässä kuin se, mitä haluan tehdä isona. Häsläsin menemään vaan. 18-vuotiaana satuin olemaan tilanteessa, jossa Kuusamon Näyttämölle oltiin suunnittelemassa näytelmää Siunattu hulluus, ja porukasta puuttui yksi. Vieressäni istunut nainen sanoi, että tässä on teille näyttelijä! Okei, mikäpäs siinä! Menin mukaan ja muistin taas, miten paljon tykkään näyttelemisestä. Siitä lähti iso pyörä pyörimään. Siviiliminäni ei tykkää pitää showta päällä, mutta lavallaolosta mä nautin täysillä.”

”Lapsena kyllä hain huomiota kaikin tavoin ja jos mikään muu ei auttanut, sitten lähti vaatteet. Hahhahah! Kaikki keinot käyttöön, rasittavuuteen asti. Siitä taipumuksestani oon onneksi päässyt eroon vanhemmiten. Pitäisköhän ottaa taas haltuun?” nauraa Toni.

Muistatko mitään kouluaikaisia roolejasi? ”Muistan kyllä! Yhden näytelmän muistan hyvin selkeästi – sen nimi oli ”Riihitontun tupakkalakko” ja meillä on kotona siitä VHS-taltiointikin. Olin tietysti pääroolissa riihitonttuna ja hän oli päättänyt lopettaa tupakoinnin. Juoni oli siinä. Ai että. Taisin olla 10-vuotias silloin. Siinä oli laulukin heti alkuun : ”huh huh huijaa kyllä ottaa keuhkoon, köh köh, oooottaaaa keeeeuhkoon, vaikka kiire lahjojen ois jaaakooon, köh köh, oooliiis jaaaakooon...” ja sitten lisää yskimistä ja kröhimistä, ja sitten monologi. Nyt tämä tupakanpoltto saa kyllä loppua, ja sitten heitin röökit seinään. Aika eeppinen rooli, eikös vaan!” hekottaa Toni, ja muistelee lisäksi nokkahuilukuoroa kouluajoilta.

”Rippikouluisosena oon ollut muuten myös, ja siellä tykkäsin tehdä iltaohjelmaa! Sketsejä ja kaikenlaista.”

Missä vaiheessa sitten tuli mieleen, että näyttelemisestä voisi tulla ihan ammatti? ”Kuten sanoin, lapsena jo ilmoitin haluavani näyttelijäksi isona. Kuopioon muutettuani hain Kuopion Ylioppilasteatteriin ja pääsin mukaan, ja siellä mä tapasin ihmisiä, jotka olivat hakeneet TeaKiin tai Nätylle, josta kuulin silloin ekaa kertaa. Siinä vaiheessa nousi mieleeni, että kyllä mäkin aion hakea. Pääsin Nätylle heti ensiyrittämällä ja samaan aikaan kuulin olevani jatkossa TeaKin pääsykokeissakin, mutta mulla oli jo niin hyvä fiilis Nätystä ja koko kurssistani ja kaikista tyypeistä, että soitin TeaKiin etten enää ole hakuprosessissa mukana. Vuosi oli 2004 ja valmistuin 2009.”

Mikä oli kirjallisen lopputyösi aiheena? ”Sen nimi oli ”Tuliko minusta sittenkään hyvä näyttelijä”, siinä oli juttua henkilöhahmon rakentamisesta ja kaikenlaista mahdollista. Tyynymiehestä oli juttua. En ole lukenut sitä uudestaan koskaan, en ole kehdannut. Se muuten alkoi Arnold Swatzeneggerin lainauksella ”Roolin rakentaminen on kuin miekan takominen, rauta pitää pakottaa vääntymään”. Conan Barbaarin kommenttiraidalta napattu lainaus.”

Onko sinulla koskaan ollut vaihtoehtoa B? ”Merkonomiksi opiskelin kyllä, mutta se oli ihan… mä olin tosin huono koulussa aina. Lukio mulla oli ekana vaihtoehtona, mutta mulla oli niin huono keskiarvo etten päässyt sinne. Kaikki kaveritkin haki kauppikseen, niin mäkin sitten. Niihin aikoihin laskettelin paljon ja niin lasketteli kaveritkin, sinne vaan. Kävin kuitenkin koulun loppuun, vaikka se välillä tuskallista olikin. Elokuva-ala mua kiinnosti ja lähinnä ohjaaminen tai leikkaaminen. Ennen Nätyä mä hain Lapin Yliopistoon audiovisuaaliselle puolelle, en päässyt. Elokuva-ala mua kiinnostaa edelleenkin, mutta ei työn puolesta enää. Nätyn aikoina tuli Koskisen Teemun kanssa ohjattua yksi juttu ja kurssikavereitamme näytteli siinä, se oli yksi Jussi Kylätaskun näytelmä. Oli hauska kokeilla ohjaamista.”

Miksi olet näyttelijä? ”Mulla kaikki liittyy vahvimmin siihen tunteeseen, miltä musta tuntuu kun oon lavalla. Siviilissä oon vähän ujo, ja mä nautin siitä, että esiintymistilanteessa mä pääsen kaikista estoistani pois. Näytteleminen on mulle kokonaisvaltaista, se tuntuu hyvältä ja saan siinä useimmiten tuntea olevani tietynlaisessa flow-tilassa koko esityksen ajan. Aiemmissa jutuissani (skeittaaminen, breikkaaminen, lätkä, futis) oon saattanut kokea flow-hetkiä ajoittain, ne kestävät muutaman sekunnin ja sitten ovat ohi. Teatterissa nämä hetket toistuvat jokaisessa esityksessä ja kestävät välillä koko näytöksen ajan. Jotain selittämätöntä siinä on. Kaikki tuntuu luonnolliselta ja siltä, että tätä mun kuuluu tehdä.”

Mikä on ollut tärkein oppi, jonka olet saanut? ”Ehkä se on joku sellainen, ettei kannata kiukutella asioista, joille ei voi mitään. Ei kannata pilata päiväänsä vaikkapa huonon sään takia, noin elämässä yleensä. Ja jos teatterissa on nimenomaan yhdessä sovittu, että tämä tehdään nyt näin, ei kannata alkaa vänkäämään vastaan. Teatteri on ryhmätyötä. Turhista ei kannata murehtia eikä pahoittaa mieltään.”

Puhdistus/Kotkan KT (c) Tommi Mattila 

Onko sinulla omia ”esikuvia”, joita olet erityisesti ihaillut tai arvostat? ”Daniel Day-Lewis, Heath Ledger… Denzel Washingtonilla on ollut paljon hyviä juttuja. Ei näistä kukaan mulle mikään esikuva ole ollut, mutta heissä on ”sitä jotain”. Kate Winslet on upea, samoin Meryl Streep! Suomalaisista Martti Suosaloa oon ihaillut, hän on hyvä sekä leffoissa että näyttämöllä. En silti lähtis kopioimaan Martin tyyliä näytellä, se on hänen tapansa eikä toimi välttämättä muilla ja mulla. Rokkareista Kurt Cobain oli mulle kova juttu ja isoin kaikista, varsinkin teini-iässä. Dave Grohl. Freddie Mercury tietysti. Hänen energiassaan ja valovoimaisuudessaan oli jotain täysin uniikkia.”

Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä, jos saisit maailmasta valita ihan kenet tahansa? ”Swartzenegger! Hahah. Se olisi niiiin siistiä. Sen jälkeen voisin jäädä eläkkeelle.”

Entä kenen kanssa haluaisit laulaa dueton ja mikä olisi kappale? ”Olisko se niin, että minä omalla äänelläni laulaisin jonkun kanssa dueton? Siinä tapauksessa en ainakaan valitsisi Lady Gagaa. Mut jos oikein fantasioidaan, niin lähtisin ruotsalaisbändi Ghostin laulajan kanssa vetämään ihan saatanallista duettoa. Samanlaisissa esiintymisasuissa.”

Missä eri teattereissa olet näytellyt? ”Kuopion Kaupunginteatterissa oon ollut yhdessä jutussa avustajana; kouluaikoina tuli oltua Kirjurinluodon Kesäteatterissa Porissa, Törnävän Kesäteatterissa Seinäjoella, Vartiovuoren Kesäteatterissa Turussa (Risto Räppääjää esitettiin myös Turun Kaupunginteatterissa), Pyynikin Kesäteatterissa Tampereella; Tampereen Työväen Teatterissa, Kotkan Kaupunginteatterissa ja Kansallisteatterissa. Koulujutuilla on vierailtu siellä sun täällä, Italiaa ja Venäjää myöten. Työviksen aikoina Sirkku Peltolan ”Pieni raha” vieraili Bratislavassa ja ”Lämminveriset” Washington D.C.:ssä asti!”

Mainitse muutama roolityö tai koko proggis, joka on ollut jollain tavalla sinulle tärkeä. Taisit jo jotain mainitakin. ”Tyynymies pitää ehdottomasti mainita tähänkin, se oli eka ammattijuttuni ja siinä oli kaikenlaista. Kouluaikojen jutut oli kaikki omalla tavallaan tärkeitä, mutta haluan nostaa sieltä esiin näytelmän ”Mestari ja Margarita”. Olin sitä ennen kaikki roolini vetänyt aika isolla energialla ja tässä jouduin luottamaan muihin asioihin, se oli mulle opettavainen juttu. Olin siinä Wolandin eli Saatanan roolissa. Tietty eka juttu Kuusamon Näyttämöllä oli tärkeä, se Siunattu hulluus. Työviksessä kaikki Sirkku Peltolan jutut, tykkäsin olla niissä mukana. Sudenmorsian! Next to Normal oli laulullisesti iso ja tärkeä juttu, Eeva Kontu jeesasi mua siinä ja hänen avullaan sain sen toimimaan. Kotkan ”Sugar”. Vadelmavenepakolainen, jossa mulla taisi olla 37 roolihahmoa. Paljon tärkeitä juttuja! Tämä ”Kissani Jugoslavia” nyt tietenkin. Oon päässyt kyllä monipuolisesti tekemään kaikenlaista.”

Lämmöllä muistelimme myös Kotkan ”Saturday Night Feveriä”, jossa Tonin roolihahmo pääsi vetäisemään mielestäni ehkä koko musikaalin tykeimmän biisin eli ”Musta yö” (BeeGeesin Tragedy) asiaankuuluvin discomuuvein ja asuin varustautuneena.

Mitä on sinun mielestäsi teatterin taika? Voiko sitä selittää? ”Jotenkin se liittyy siihen hetkeen kun valot himmenee, ”kongi kumahtaa” ja esitys alkaa, ja siihen kun esitys päättyy. Keskittymistaso nousee kaikilla, samassa tilassa kaikki elävät samaa hetkeä. Siinä on teatterin taika mun mielestäni.”

Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”Hmmm, erilaiset fiilikset inspiroi mua. Välillä mä haen inspiraatiota leffoista ja niiden tunnelmasta, mutta useimmiten käy niin, että parhaat ideat saan yllättäen kadulla kävellessä tai ihan missä tahansa muualla kuin mitä ennalta oon ajatellut. Kaikki liittyy kuitenkin mun omaan fiilikseeni, tylsyyskin voi inspiroida ja saa toimimaan uudella tavalla. Kannattaa pitää silmät ja aistit auki.”

Tässä vaiheessa menevät pasmat molemmilla hetkeksi sekaisin, sillä taustalla alkaa radiosta yllättäen soida Bohemian Rhapsody… sattuipas sopivasti. Haastattelija jo viritteli ilmakitarasooloa. Biisistä inspiroituneena keskustelimme lähes vartin Freddie Mercurystä, Queenista ja Nirvanasta.

Ylpeys ja ennakkoluulo/Kotkan KT (c) Tommi Mattila 

Asiasta toiseen. Podetko ramppikuumetta? ”Totta kai vähän, sillä se kuuluu asiaan, mutta ei mulla mitään isompaa ramppikuumetta ole. Tyynymiehen englanninkielisiä vetoja jännitin niin paljon, että oltiin aika rajoilla kyllä silloin. Ei tuntunut enää kivalta. Sopiva jännitys on ihan voimaannuttavaa, se ei jäädytä eikä ahdista. Tykkään siitä pienestä kutinasta ja tärinästä, joka mulla on.”

Onko sinulla omia rutiineja/rituaaleja, joita teet ennen esitystä? ”Mun pitää saada riittävästi raitista ilmaa ja kropan pitää olla auki. Äänenavaus, venyttely ja syvään hengittely on tärkeää, ne on aika lailla vakiintuneet. Nätyn aikoina mulla oli kaikenlaisia ihmeellisyyksiä esityksiin liittyen, tietyssä kohdassa aina punnersin takana esimerkiksi, nyt oon pyrkinyt kaikesta tuollaisesta tietoisesti pois.”

Kerro joku legendaarinen sählinki. ”Kotkassa oli Eirtovaaran Mikan ohjaama ”Muumio” ja siinä mulla oli Leskisen Antin kanssa kohtaus, jossa kohtauksen päätteeksi leikkaan sapelilla Antilta pään irti, irtopää pyörähtää lattian poikki ja niin edelleen. Muuten meni kaikki hyvin silläkin kertaa, mutta mulla ei ollutkaan sapelia mukana! Asettelin Anttia tapani mukaan hyvään asentoon ”Mene siihen ja ota hyvä asento”, näytelmän käsikirjoittajakin oli muuten katsomassa sillä kertaa ja jatkoin ”ole siinä ja odota hetki”, kävin kipaisemassa tarpeistopöydän luona ja palasin sapelin kanssa hahah. Kukaan ei huomannut mitään, hienosti pelattu aikaa. Ylpeyden ja ennakkoluulon viimeisen esityksen loppupuolella mun piti sanoa, että ”Haluaisitteko jäädä nauttimaan päivällistä ennen kuin jatkatte matkaanne?” ja sanoinkin, että ”… ennen kuin matkatte jatkaanne?” Huomasin kyllä mitä tuli sanottua, mutta ehti kulumaan sen verran aikaa, etten enää ehtinyt korjaamaan sanojani ja yleisöä nauratti ja muakin alkoi naurattaa. Sugarissa oli yksi duetto Koskisen Teemun kanssa ja kerran mulla unohtui sanat ihan täysin, muistin vain yhden lauseen ja sitä toistin sitten koko ajan. Teemu ihmetteli vieressä, että mitäs vittua nyt tuo oikein laulaa… Tämmöistä! Kotkassa Puhdistuksessa ryntäsin ase kädessä väärässä kohdassa lavalle kesken Leskisen Antin monologin, olin unohtanut aseen ja ryntäsin sitä hakemaan ja mun piti tulla lavalle monologin loputtua. Lavalla oli hiljaista ja ajattelin, että apua mun isku on mennyt jo. Myöhemmin pahoittelin Antille sitä, että olin tullut myöhässä ja hän vastasi, että ei ollut monologinsa puolivälissä vielä edes...”

Kerro joku hyvä muisto. ”Maalta kun oon kotoisin (meiltä oli 10km Kuusamon keskustaan)… mentiin Viitasaarelle sukulaisten luo kylään. He asuivat rivitalossa, joka oli pienestä maalaispojasta hirmuisen ihmeellistä ja uutta. Olin ulkona leikkimässä ja ykskaks tuli vessahätä, sitten vaan juoksemaan sisään ja vessaan. Olin niin pieni vielä, että huutelin pyyhkimään, pyyhkimään ja vessan oven aukaisee joku ihan tuntematon nainen. Olin mennyt väärään asuntoon, kun kaikki näytti ulkoapäin samalta! ”Kenenkäs poikia se sinä olet?” hän kysyi. Pyytelin anteeksi ja lähdin pyyhkimättä siitä muualle. Terveisiä Kuusamosta, hahahahhah tosiaan. Kyllä mua jälkeenpäin vähän heti nauratti. Tämmöinen hyvä muisto tuli ekana nyt mieleeni.”

Tulevia rooleja? ”Nyt ei ole muuta tiedossa toistaiseksi, tulevaisuus on ihan auki. ”Kissani Jugoslavia” jatkaa Kansallisteatterissa pitkälle kevääseen, ”Ihmisen osa”-elokuvassa mulla on pari replaa ellei niitä oo leikattu pois, ja Nälkäteatterin kanssa esitetään Pukkilaa Tomi Alatalon ja Juha Hurmeen kanssa.”

No niin, Pukkilasta päästiinkin sitten puhumaan Volter Kilven Alastalon salissa-teoksesta, jonka olin saanut luettua loppuun saman viikon alussa.

Sugarin daameja/Kotkan KT (c) Snoopi Siren 

Onko sinulla jotain mottoa? ”Tuutti maistuu kylmänäkin kesäpäivänä!”

Mitä haluaisit sanoa nuorelle itsellesi täältä? ”Eeeen mä oikein tiedä, mä oon aika tyytyväinen. Koulussa olin huono, mutta en mä koskaan pinnannut. Istuin vaan pulpetissa ja ajatus harhaili ties missä. Olisin voinut edes vähän kuunnella, mistä puhutaan. Voisin sanoa, että ”Ehdit kyllä! Koita vähän rauhoittua ja kuunnella.” En mä oikein muuta halua täältä ohjeistaa.”

Osaatko imitoida ketään? ”En välttämättä osaa imitoida jotain tiettyä tyyppiä, mutta jos näen jonkun toisen imitoimassa jotain toista, niin sitä mä osaan! Tajuan ne asiat sieltä, miten imitoidaan. Sean Connery on mun bravuurini, Star Warsista Yoda ja Simpsoneista Krusty the Clown.”

Mikä sarjakuvahahmo tai muu fiktiivinen hahmo haluaisit olla, ja miksi? ”Mä olisin varmaankin Matrixin Neo. Olisi hienoa, jos saisi ladata päähänsä kaikenlaista tietoa, taitoa ja asiaa.”

Jos sinusta tehtäisiin supersankarihahmo, mikä olisi supervoimasi ja hahmosi nimi? ”Olisi siistiä, jos pystyisi teleporttaamaan mihin tahansa itsensä ja kaikki asiat ja henkilöt, joihin kosken. Jalkapohjia ei laskettaisi, koska sitten tulisi aina lattia mukana ja se ei olisi kivaa. Jonossa mentäisiin käsi kädessä pitkässä letkassa ties mihin, heh. Tätä voisi hyödyntää niin, että huomaisi jollakin aseen, teleporttaisi itsensä siihen viereen, nappaisi aseen pois ja teleporttaisi itsensä takaisin. Hahmon nimi olisi tietenkin TELEPORTARTOR, vitsi että kuulostaakin hyvältä. Pakko lausua uudestaan. Teleportartor. Vaaran tuntua! Vaikeaa lausua nopeasti kyllä. Mulla olisi pari antennia päässä ja paidassa olisi iso T-kirjain. Se voisi tarkoittaa myös Tonia, mutta kukaan ei tiedä mitä se T oikeasti tarkoittaa… Vihreä teletappiasu antenneilla ja T-kirjaimella hahahha.”

Jos ihminen menisi talviunille ja heräisi keväällä, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan siltä varalta, että heräät kesken kaiken? ”Tietysti jotain juotavaa eli vettä pitäisi olla ainakin. Veikkaan, että suuta kuivaa jos on ensin nukkunut muutaman kuukauden. Lämmintä ja pehmeää siellä olisi, helpostisyötävää ruokaa, elokuvia, musiikkia...”

Jos voisit aikakoneella palata menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai aikakauteen fiilistelemään, minne menisit? ”Haluaisin nähdä Queenin keikan livenä vuonna ´82 eli silloin kun synnyin, Nirvanaa mä menisin myös katsomaan. Pink Floydin ja Jimi Hendrixin keikalle myös, kunnon kiertue! Colosseumilla voisin yhtenä iltana piipahtaa ihan mielenkiinnosta, en tosin tiedä pystyisinkö siellä mitään katsomaan. Niin, ja menisin myös ´95 Globeniin katsomaan MM-finaalia! Vai olisiko se niin hienoa kun tietää lopputuloksen? Jätän tän sittenkin väliin ja menen katsomaan Hamletin kantaesitystä.”

Jos sinun elämästäsi tehtäisiin esitys, millainen se olisi? ”Teatterin ja musiikin keinoin saisi parhaiten irti mun elämästäni. Yleisön saapuessa teatterilla aulassa olisi breikkausta ja skeittiramppia, teatterin pihalla olisi half pipe -lumikouru. Vai olisko ne esityksessä mukana? Itse esityksessä olisi paljon musiikkia ja hirveesti liioittelua Mötley Crüen Törkytehtaan tyyliin. Todella älytöntä rokkitähtikuvaa mun elämästäni, joka ei ollenkaan pitäisi paikkaansa. Outoja musiikkikohtauksia lähtisi ihan tyhjästä. Loppu olisi koskettava ja ihmiset poistuisivat liikuttuneina. Kokonaisfiilis esityksestä olisi kuitenkin tosi positiivinen. Mun roolissani olisi TOM HARDY!”

Toni Harjajärvi ja Tom Hardyhan on melkein sama asia.

Mitä aiot tehdä seuraavaksi? ”Mä käyn syömässä jotain, haen pullon viiniä ja alan odottaa illan keikkaa. Oon menossa Tavastialle illaksi.”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

Mistä sanasta pidät eniten? - Varpu

Mistä sanasta pidät vähiten? - Persereikä

Mikä sytyttää sinut? - Tuli

Mikä sammuttaa intohimosi? - Kylmyys

Mikä on suosikkikirosanasi? - Vittu

Mitä ääntä rakastat? - Aaltojen ääntä

Mitä ääntä inhoat? - Palohälytin
Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Lentohyppääjä, mikä se nyt on hahah

Missä ammatissa et haluaisi olla? - Poliitikko

Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Herraisä!