Teatterikärpäsen kevätkausi 2019

Toukokuu on lopussa ja takki aika tyhjä. On perinteisen kevätkatsauksen aika. Jotenkin melkoisen erikoislaatuinen kevät ollut kyllä. Hirmuisen paljon erinomaisia esityksiä, todella monta oikein hyvää ja oikeastaan vain yksi totaalinen huti - ja mikä parasta, lopulta ne parhaimmat esitykset olivat niitä, jotka olivat tavallaan "mustia hevosia" eli niistä en tiennyt ennalta yhtikäs mitään ja ilmestyivät yllärinä kalenteriinikin.

 Kevätkauden aikana tuli nähtyä 43 eri esitystä ja siihen päälle muutamat uusinnat. Käytännössä nämä tuli nähtyä tammi-huhtikuun aikana, sillä toukokuussa kävin teatterissa vain kolme kertaa ja niistäkin UIT:n juttu oli ainut "tuore" tapaus. Alkuvuodesta tuli varmaankin urakoitua teatterireissuja liian tiiviillä tahdilla, sillä toukokuussa totaalinen hyytyminen tapahtui ja muutenkin jouduin perumaan muutaman esityksen erinäisten jaksamiseen yms. liittyvien syiden takia. Olen havainnut sen, ettei työpäivän jälkeen kannata jatkossa lähteä yhtään mihinkään, koska töissä aina sattuu ja tapahtuu sellaista, joka vie mehut ja muutaman kerran on käynyt niin, etten työpäivän jälkeen jaksakaan lähteä yhtään mihinkään muuta kuin nukkumaan. Jatkossa yritän keskittää reissuni vapaapäiville, katsotaan nyt miten onnistun...Harvoin nämä suunnitelmani ovat toteutuneet käytännössä, kun lähtee hommat taas laukalle.

Making of Lea (c) Noora Geagea 

 Kevät oli erikoislaatuinen siinäkin mielessä, että sain aikaiseksi muutaman ns. unelmahaastattelun (josta bloggaajaurani alussa vain haaveilin) ja lisäksi itsekin päädyin Helsingin Sanomien haastateltavaksi ja Musikaalimatkassa-podcastin vieraaksi. Lisäksi mukavia muistoja mahtuu keväälle muitakin - näistä parhaimpana Riihimäen Teatterin hieno muistaminen kunniakirjoineen, kukkineen ja lasitaiteineen blogin kymmenvuotisjuhlien ja Täti ja minä -näytelmän kymmenen katsomiskerran kunniaksi. No, näytelmän kävin katsomassa vielä kertaalleen, eli lopulta näin sen 11 kertaa ja se on minulle ennätys. Moista ei varmaankaan tule enää eteeni.

 Kevään esityksistä ennakkoon odotetuimpia olivat Teatteri Jurkan Niskavuoren Heta, KOM-teatterin Making of Lea, Q-teatterin Medusan huone, Turun Kaupunginteatterin Hamlet ja Kansallisteatterin Koiramäen Suomen historia. Kovasti odotin myös Eero Ojalan Laiha mies -monologia, Ilkka Heiskasen Elmoa, HKT:n Comebackia ja Lahden Kaupunginteatterin Pasi was herea. Teatteri Vanhan Jukon Seksimusikaali ja Teatteri Kultsan Sketsi-Suomi olivat varsin mainiot myös. Pekko Käpin jouhikko soitti suoraan sieluun Tampereen Teatterin Pakolaisissa ja vihdoinkin tuli nähtyä HKT:n uskomattoman upea Kinky Boots. Työviksen Myrsky oli visuaalisesti mahtavaa katsottavaa ja Aleksanterin teatterissa nähty Iloisten sielujen hotelli oli ehkäpä kevään positiivisin yllätys, samoin kuin HKT:n "hiihtonäytelmä" Tahto.

Medusan huone (c) Aino Nieminen 

 Varsinaiset yllärit tulevat sitten tässä : alkuvuodesta Teatteri Takomossa nähty Tohtori Frankenstein voittaa kuoleman, Kansallisteatterissa vieraillut Amor fati (huh huh Samuli Niittymäki minkä teki!), HKT:n Studio Pasilassa nähty Mikko Kauppilan taiteellinen opinnäyte Siegfried, Nätyn Teatterimontussa nähty kandityö Muistelmia kuolleesta talosta ja sokerina pohjalla taiteellisia opinnäytteitä vilissyt Donkey Hot Puoli-Q:n näyttämöllä. Näitä kaikkia yhdistää se, että niistä oli äärimmäisen vaikeaa kirjoittaa mitään järkevää, koska olin niin häkeltynyt ja positiivisilla tavalla pihalla ja sekaisin nämä nähtyäni. Jokaisen jälkeen oli päässäni kysymys "Mitä ihmettä juuri koin?" ja sehän on parasta. Tämänkaltaisia lisää, ja nämä jos mitkä jäivät keväästä parhaiten mieleeni. Ja nimenomaan se kokemus, jota on lähes mahdotonta sanallistaa.

Samuli Niittymäki ja Amor fati (c) Kansallisgalleria, Petri Virtanen 

Mikko Kauppila ja Siegfried (c) Santtu Salminen 

 Jos näistä "mustista hevosista" pitäisi vielä joku nostaa yli muiden, on se ehdottomasti Donkey Hot ja siitä porukasta vielä Anna-Sofia Tuominen. Miro Lopperille erikoismaininta vielä siitä, että hän oli mukana niin Donkey Hotissa kuin Tohtori Frankensteinissakin (ja molemmissa ohjaajana Juho Mantere, jihuu).

Anna-Sofia Tuominen ja Miro Lopperi (c) Mitro Härkönen 

 Pitää muuten sekin mainita, että vappupäivänä tuli oltua Iloisessa pornolaulukonsertissa Turun Kaupunginteatterissa ja kerrankin sai hoilata antaumuksella mukana Pohjolan pidoissa ja Levanderin laulussa, ja vielä eturivin paikoilla.

 Teatterikärpäsen 10v-juhlien kunniaksi alkuvuonna oli myös käynnissä kilpailu, jonka voittaja saa privaattinäytöksen meidän olohuoneessamme. Kilpailu on päättynyt, kiitos kaikille osallistujille. Kysymyksiin vastaan myöhemmin. Kisan voitti arvonnalla Katri Rantala Ylöjärveltä, onnea!

 Pari viikkoa tässä vielä huilaillaan ja ladataan akkuja, ja sitten starttaa kesäteatterikausi. Muutama reissu on jo tiedossa, en aio urakoida tänä kesänä liikoja ja muutama paikka pudonnee pois kokonaan, vaikka aiemmin on tullut käytyä. Syksystä on tulossa erittäin kiinnostava ja monipuolinen, innolla odotan. Tärppejä luvassa myöhemmin loppukesästä/alkusyksystä.

 Tässä vaiheessa toivotan kaikille oikein rentouttavaa kesää! Muistakaa myös levätä! 

Talle ja Poikabändi toivottavat hyvää kesää :) (c) Katri Leikola