Sellaista elämä on / Hämeenlinnan Uusi Kesäteatteri

Sellaista elämä on / Hämeenlinnan Uusi Kesäteatteri

Ensi-ilta 29.6. 2019, kesto noin 2h 15min (väliaikoineen) 

Käsikirjoitus Mikko Kivinen ja Otto Kanerva 

Ohjaus Mikko Kivinen 

Koreografia Elina Lähde 

Lavastus Oskari Löytönen 

Pukusuunnittelu Elina Vättö 

Kampaus-ja maskeeraussuunnittelu Katja Partanen 

Valot ja äänet Harri "Hii" Savolainen 

Kapellimestari Tuomas Kesälä 

Bändi : Kepa Kettunen/Sami Laakso (rummut), Pekka Korhonen (basso), Jussi Turunen/Juha Räisänen (kitara) ja Tuomas Kesälä/Petri Rahikkala (piano/koskettimet) 

Rooleissa : Heikki Mäkäräinen, Annika Eklund, Elina Lähde, Petja Lähde ja Ilkka Merivaara 

Huom! Näin esityksen kutsuvierasennakossa päivää ennen virallista ensi-iltaa

 Hämeenlinnan ja Rauman kesäteattereissa vaihdettiin esityksiä päikseen ja mikäpäs siinä, viimekesäinen Juha Tapion hittejä vilisevä "Kaksi puuta" pyörii nyt Raumalla uusille katsojille ja Junnu Vainion elämästä kertova "Sellaista elämä on" viihdyttää hämäläistä kuulija- ja katsojakuntaa. Myönnettävä on, että itse suhtauduin vaihteeksi hyvinkin ennakkoluuloisesti taas yhteen perinteiseen kotimaiseen ns. jukebox-musikaaliin, jossa käydään yleensä miespuolisen artistin/lauluntekijän elämänkaarta läpi ja väliin lauletaan joukkoon jotenkuten sopivia kappaleita, vaan kuinkas sitten kävikään...

Juha Vainio (Heikki Mäkäräinen) / (c) Henna Junnila 

 Näytelmässä läpikäydään Keisarikunta-elokuvastakin tutut Fennia-vuodet, kaveriporukat, Junnun sanoitushommien alkumetrit, rakastumiset, ryyppäämiset ja raittiit ajat - ja rinnalla kaikenlaisesta rymyämisestäkin huolimatta kulkee jotenkin selittämätön haikeus ja katse on jonnekin tuntemattomaan. Meren läheisyys, laivat. Ystävyys. Haaveet. Lähteminen. Näyttämöllä vilisee Junnun (Heikki Mäkäräinen) lisäksi ystävä Rempoa (Ilkka Merivaara), pari vaimoa (Annika Eklund ja Elina Lähde), Toivo Kärkeä (Ilkka Merivaara) ja lisäksi monensorttista tähteä aina Katri Helenasta Anita Hirvoseen ja Kari Tapiosta Vexi Salmeen. Kikkakin tekee pikavisiitin estradille. Pari kertaa käväisi suurehko "mitä minun silmäni oikein näkevätkään"-tyylinen aatos ja pienoinen myötähäpeän ja huvittuneisuuden yhdistelmäaalto, kun Petja Lähde pienin sisäisin keinoin tulkitsi esimerkillisellä jalkatekniikalla ja suvereenilla otteella mm. Dannyn Kesäkatua ja Manolitoa Tapparan toppatakki päällä. Ja hups, sama mies hetken kuluttua täysin toisenlaisissa tunnelmissa haitari käsissään soittamassa vailla minkäänsorttista pelleilyä. Tunnelmasta toiseen mentiin, ja sellaistahan elämä on. Eipä tarvitse lähteä Lappeenrantaan katsomaan Kari Tapiosta kertovaa juttua, kun "Klabbi" tuli bongattua jo tässä...

Petja Lähde ja haitari (c) Henna Junnila 

 En varmasti tule olemaan ainut joka sanoo näin, mutta Heikki Mäkäräinen Junnuna on napakymppi ja tämän esityksen sielu ja sydän. Hämeessä tullaan hämmästelemään pitkälle syksyyn, että kuka ihmeen Heikki Mäkäräinen ja missä hän on oikein piileskellyt tähän asti. Monelle mies on Elisan mainoksista tuttu, allekirjoittaneelle onnekkaasti tuttu jo monen vuoden takaa lähinnä musikaalien parista ja tiesin kyllä sen, että ääni on silkkaa hunajaa ja tulkintaan löytyy sävyjä ja syvyyttä. Heikki osasi silti meikäläisenkin yllättää näyttelijäntaidoillaan uudella tavalla ja etenkin vanhana Junnuna yhdennäköisyys ja koko habitus oli jopa hämmentävä. Upeasti soivat tutut kappaleet kesäillassa (Albatrossi, Elämää ja erotiikkaa, Yksinäinen saarnipuu...), vahvasti ja varmasti. Muutenkin koko esityksestä huokui kiva letkeys ja rentous, tanssikuviot olivat juuri passeleita, bändi soitti taidokkaasti ja jokainen näyttelijä sai oman vuoronsa loistaa. Ilkka Merivaara oli etenkin Toivo Kärkenä oikein mainio ja ihaillen seurasin hänenkin jalkatekniikkaansa tanssikuvioiden parissa. Punttivaltosmaista sulavuutta!

Heikki Mäkäräinen ja Annika Eklund (c) Hanna Kanerva 

 Kännitoikkarointia oli ehkä hitusen liikaa, vaan viina kun vie - toki pulloja viskeltiin mallikkaasti. Vaan mahtaako moni tietää mistä kertoo kappale "Sä kuulut päivään jokaiseen"? Yksi suosikkikohtauksistani oli muuten se, jossa sanoittajamestarit Vexi Salmi (Petja Lähde) ja Junnu Vainio kirjoittivat ruutuvihkoon sanoituksia kilpaa Kärjen mökillä ja musiikkipätkissä tunnistin eräänkin Pohjolan pidot, jes! Odotinkin, että vihjataanko missään pornolaulujen suuntaan edes vähän.

 On se kyllä jännä. Junnu Vainion tuotantoa ei ole minun kotonani koskaan ollut minkäänlaisessa formaatissa (jos isojen poikien lauluja ei lasketa, hups), mutta silti osaan sanat ulkoa. Jostain selkärangasta ne tulevat ja tutun kappaleen pelkät alkusoinnut nostattavat kylmiä väreitä ja kyyneleet silmiin. Välillä liikutuin ihan pelkästään siitä, että joku kappale soi niin kauniisti ja tietynlainen ylpeyskin täytti mieleni. Juuri noin, anna mennä. Ja Danny revittelee hiekka pöllyten ja Katri Helena (Elina Lähde) pohtii, että minne tuuli kuljettaa. Bonuksena Heikin ja Annikan duetot ovat upeaa kuultavaa.

Iso D ja naiset (c) Hanna Kanerva 

Junnu ja Klabbi... (c) Hanna Kanerva 

 Hieno läpileikkaus monipuolisesta tuotannosta ja alun railakkuus vaihtui toisenlaisiin tunnelmiin väliajan jälkeen. Miten minä huomasinkaan siellä sun täällä herkistyväni yhdestä ainoasta lauseesta. Olipas tuokin kauniisti ajateltu ja sanoitettu, enpäs ennen ole älynnytkään. Taito sekin, laittaa suuria tunteita muutamaan sanaan, ripoteltuna sinne sun tänne poimittavaksi ja kuulijoiden löydettäväksi vuosien kuluttua.

Elina Lähde ja Heikki Mäkäräinen (c) Henna Junnila 

 Kävi nimittäin niin, että taistelin lopussa suurehkoa liikutuksen aaltoa vastaan - haitari soi, ilta hämärtyy ja viilenee, ihmiset keinuvat hiljalleen puolelta toiselle ja Junnu Vainio laulaa laivan kannelta "Kotkan poikii ilman siipii, maailman myrskyt keinuttaa...". Tuntui siltä, että nyt on tavoitettu jotain, mitä ei osaa sanoin edes kuvata. Tunnelma oli täydellinen, mitään ei puuttunut eikä mitään ollut tarpeen lisätä. Kaikki oli siinä. Onko se tämä ikä vai mikä, mutta olen nyt näissä kotimaisissa musiikkinäytelmissä havainnut olevani ns. vanha sielu ja johonkin mystiseen nostalgiakoloseen osuu ja uppoaa kuin veitsi voihin, ja sitten minua viedään vaikka kuinka yrittäisin pyristellä vastaan.

 Olen varma siitä, että yleisöön tämä uppoaa kuin häkä ja tämän myötä HUK tulee vahvistamaan asemiaan kesäteatterikentällä entisestään, nyt kun katetun katsomon lisäksi on saatu viiniterassikin. Heikki Mäkäräinen on Junnun roolissa just eikä melkein, enkä löydä moitteen sanaa muustakaan porukasta. Hyvä tekemisen meininki on selkeästi tarttunut matkaan jo vuosi sitten Raumalla, ja tästä on hyvä jatkaa rennolla otteella ja vielä lisätä kierroksia. Tekee mieli mennä katsomaan uudestaan!

Rempo (Ilkka Merivaara) tunnelmoi (c) Henna Junnila 

 Lisäinfoa ja esityspäivät tästä linkistä. Ja jos mielit lukea lisää Heikistä, tässä tekemäni haastattelu peräti seitsemän vuoden takaa. Kaikenlaista on mies ehtinyt tehdä tässä välissäkin.

Esityskuvat (c) Henna Junnila ja Hanna Kanerva 

(Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos HUK!)