Sivut

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Tarinoita Muumilaaksosta / Tanssiteatteri Raatikko

Tarinoita Muumilaaksosta / Tanssiteatteri Raatikko

Ensi-ilta 14.9. 2019, kesto noin 55min (ei väliaikaa)

Ikäsuositus yli 3-vuotiaille

Käsikirjoitus Pirjo Toikka
Ohjaus ja koreografia Marja Korhola
Lavastus ja puvut Terttu Torkkola
Musiikki Antti Hynninen
Videosuunnittelu Joona Pettersson
Valosuunnittelu Christian Hernberg

Esiintyjät : Simeoni Juoperi, Taru Kallio, Eero Ojala ja Iisa Saarenpää

Titiuu ja Nuuskamuikkunen 

 Taas tuli löydettyä itsensä erikoisesta paikasta, onneksi ei sentään ihan aamuvarhaisella, mutta keskellä päivää ja saderintaman ympäröimänä. Tanssiteatteri Raatikossa en aiemmin ollut käynytkään. Jo oli aikakin, sillä tanssiin erikoistunut lastenteatteri on perustettu jo vuonna 1972 ja on Suomen vanhin tanssiteatteri - ja kaksi vuotta minua nuorempi! Eläköön!

 Lämpiössä oli vilskettä ja pulinaa aika tavalla, ja maukas mehu ja herkulliset keksit tekivät kauppansa ensi-illan alla. Useimmat yleisön jäsenistä odottelivat jo sisäänpääsyä aika malttamattomina, itse pysyimme juuri ja juuri rauhallisina ja paikoillamme enempiä tepastelematta. Ikään ja kokoon katsomatta on aina jännä tunnelma ennen esityksen alkua, kun ei yhtään tiedä millainen taikamaailma värikkäiden verhojen takana odottaa.

Muumipeikko lohikäärmejahdissa 

 Tanssipitoinen esitys perustuu Tove Janssonin rakastettuun kirjaan "Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia", ja kirjan yhdeksästä tarinasta mukana on viisi. Aluksi saamme ihailla omalla tavallaan lumoavaa mustavalkoista näyttämöä, ja sitten tuttu Nuuskamuikkusen hahmo näkyykin taustalla varjona, ja ihanasti maailma täyttyy yllättäen väreistä. Nuuskamuikkunen (Simeoni Juoperi) huuliharppuineen tuo kesän ja musiikin tullessaan, pensaikosta pilkistelevät jännien otusten silmät ja pian karvapeitteinen otus (Taru Kallio) saa nimekseen Titiuu. Joka välissä tanssaillaan ja vilistellään pitkin lavaa ja musiikki on hyvin mukaansatempaavaa ja vauhdikasta.

 Ja kas, Muumipeikko (Eero Ojala) pyydystää haaviinsa pienen lohikäärmeen ja laittaa sen purkkiin, Pikku Myy (Taru Kallio) on oma topakka itsensä, Vilijonkka (Iisa Saarenpää) tangoilee värikkäällä matolla ja nähdäänpä myös Muumimamma (Iisa Saarenpää) ja Muumipappa (Simeoni Juoperi) keskenään jorailemassa ja omenoita poimimassa. Ratkaistaanpa myöhemmin myös salaperäisten hattivattien arvoitus ja ah, sitten on tietysti mukana yksi Tove Janssonin lempparitarinoistani. Ninni (Iisa Saarenpää) on aluksi näkymätön, koska häntä kohdeltiin niin kylmästi ja tympeästi edellisessä "kodissaan", että tyttö katosi kokonaan näkyvistä. Tuutikin (Eero Ojala) avittamana Ninni löytää tiensä uuden, rakastavan perheen luo ja ilmestyy hiljalleen taas näkyviin. Kiehtovaa ja kaunista, ja opettavaista! Leikkiminen ei Ninniltä oikein luonnistu ja siinä sitä onkin opettelemista.

Vilijonkka viilettää rannalla 

 Ihmeen keskittyneesti katsomon pienimmät (joille tämä on suunnattukin) esitystä malttoivat seurata eikä ihme kyllä liiemmin huudeltu ohjeita tai huomioita - lastenteatterissa kun poikkeuksetta kommentoidaan tapahtumia ääneen ja se kuuluu asiaan. Värikylläinen maailma, reipas musiikki, tutut hahmot ja mainiot tanssiliikkeet viehättivät ainakin meikäläistä ja täytyy myöntää, että yhdessä kohdassa alkoi silmät lupsumaan, kun oli niin sopivan rauhoittavaa unimusiikkia.

 Ihanaa, että lapsille tehdään myös tanssiteatteria ja Raatikko liikuttaa väkeä monessakin mielessä. Lempeä laskeutuminen teatterin ihmeelliseen maailmaan. Lisäksi olen varma siitä, että esityksen jälkimainingeissa kotinäyttämöillä tullaan näkemään monenlaisia tanssiliikkeitä, kuperkeikkoja ja sukkatansseja. Kun pieniä (ja isompia) tanssivarpaita alkaa kutittaa, se on menoa silloin ja vastustaa ei voi!

 Erityiskiitokset oivaltavista "videoseinistä", tuli vähän Amos Rexin näyttely mieleeni, kun värikkäällä seinällä liihottelee ja vilistää kaikenlaista, ja ykskaks koko seinä on täynnä eestaas heiluvia hattivatteja.

 Esityskuvat (c) Matti Rajala, Tanssiteatteri Raatikko

(Näin esityksen kutsuvieraana, suurkiitos Tanssiteatteri Raatikko!)

1 kommentti:

  1. Raatikossa käytetään noita videoseiniä kyllä usein tosi kivasti, tykkään! Jos joskus tulee mahdollisuus mennä katsomaan Raatikon "osallistavampia" esityksiä, suosittelen lämpimästi. Päiväkoti-ikäiset ja tanssiteatteri on mahtava yhdistelmä. :D

    VastaaPoista

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).