Sivut

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Tumman veden päällä

Tumman veden päällä / Kansallisteatterin Pieni näyttämö

Ensi-ilta 18.4. 2012 , kesto 1h 40min , ei väliaikaa

Ohjaus Janne Reinikainen

Rooleissa : Ona Kamu, Anna Paavilainen, Elina Knihtilä, Seppo Pääkkönen, Terhi Panula, Antti Litja, Mateus Manninen, Daniel Fiander/Mosse Männistö ,Daniela Helanne/Maija Kuparinen

Taustaa : näyttelijä Peter Franzénin samannimisestä romaanista dramatisoitu näytelmä, joka kertoo lapsuudesta pienen Pete-pojan näkökulmasta. Tarinan keskiössä Pete itse, pikkusisko Suvi, äiti, isä, mummu ja pappa, Kake sekä koulutovereita. Samalla näytelmä kertoo myös perheväkivallasta ja sekin lapsen silmin nähtynä.

Plussaa : Sanat eivät riitä kertomaan sitä, miten nerokkaasti näytelmä olikaan toteutettu!!  Kertojaäänenä, Petenä toimi Ona Kamu, joka istui näyttämön toisessa laidassa sellon kanssa. Toisessa laidassa pikkusiskona Anna Paavilainen toisen soitinarsenaalin keskellä. Lavalla pienoismalli pikkukaupungista, taustalla tavallisen 70-lukulaisen rivitalokodin keittiön ikkuna ja ulko-ovi. Katsojat näkevät ikkunasta, että pöydän ääressä pikkutyttö syö muroja. Tapahtumat kuitenkin esitetään reaaliajassa isolla valkokankaalla, joka on näyttämön yllä!! Lavalla häärää kaiken aikaa useampikin mies kameran kanssa, mutta heidän läsnäolonsa unohtaa täysin kun jää lumoutuneena seuraamaan tapahtumia.Välillä zoomaillaan pienoismalleihin, jossa virtaa joki ja mummolassa palaa valo. Ona ja Anna maalailevat soittimistaan monenlaisia taustoja, välillä uhkaavia, välillä iloisia. Hienoa! Eri kohtaukset olivat kyllä niin kekseliäästi toteutettu, että täytyy kyllä nostaa hattua! Muovihahmojen käyttö esim. pukkitappelukohtauksessa oli ovela, samoin Peten putoaminen järveen. Lisäkiitosta 70-luvun tavaroiden käytöstä, kouluvihosta, penneistä. Tuli ihan omat lapsuusajat mieleen. Kamerat siis toimivat "Petenä" ja siten myös näyttelijät puhuvat suoraan kameralle, mutta siten kuin kyseessä olisi pikkupoika. Ollut varmaan haastavaa tämä, mutta kaikki olivat kyllä todella loistavia. Turvalliset mummo ja pappa, Antti Litja pappana ansaitsee kyllä erikoismaininnan siitä tarinasta, jossa lakupussi sai kyytiä... Elina Knihtilä äitinä oli mielettömän hyvä, samoin Seppo Pääkkönen isänä. Voi että! Mitään vastavaa en ole koskaan nähnyt enkä varmasti tule näkemäänkään, tämä jää ikuisiksi ajoiksi mieleeni täysin uniikkina. Loistavasta kirjasta loistava näyttämöversio, josta en minkäänlaista muuta versiota osaisi tällä hetkellä edes kuvitellakaan. Kaikki toimi juuri niin kuin pitikin! Niin ja esityksessähän ei ollut väliaikaa ollenkaan, mikä olikin hyvä juttu. Väliaika olisikin katkaissut kaiken ikävästi. Kiitosta myös meänkielen käytöstä!

Miinusta : ei miinuksia

Muuta : näytelmän alussa koko työryhmä kokoontui lavalle ja Antti Litja kertoi "ohjaajan pakottamana" hauskan tarinan miehestä, joka oli aina halunnut parrasvaloihin. Esitys jonka näin oli kevätkauden viimeinen, mutta siis jatkuu syksyllä Kansallisteatterin ohjelmistossa. Menkää ihmeessä katsomaan!!


Tumman veden päällä, täydet viisi tähteä *****

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).