Kaunotar ja Hirviö / Hämeenlinnan teatteri

Kaunotar ja Hirviö / Hämeenlinnan teatterin päänäyttämö

Ensi-ilta 6.9. 2012, kesto noin 1h 50min väliaikoineen

Käsikirjoitus Sirkku Peltola

Ohjaus Reija Isosuo

Musiikki Petri Lapintie

Rooleissa : Sinikka Salminen, Lauri Kukkonen, Harri Ekonen, Johanna Reilin, Katariina Kuisma-Syrjä, Lasse Sandberg, Turkka Mastomäki, Taina Sihvonen, Iina Sihvonen, Oona Sihvonen ja Jennifer Siekkinen

Taustaa : Kaunotar ja Hirviö on vanha ranskalainen kansansatu, josta tunnetuin versio lienee Disneyn upea piirretty parinkymmenen vuoden takaa. Sadun eri vaiheista löytyy lisäinfoa näytelmän käsiohjelmasta. Tarinassa keksijä-isä (Harri Ekonen) eksyy myrskyssä Hirviön (Lauri Kukkonen) linnaan ja poimii sieltä kauniin ruusun nuorimmalle tyttärelleen tuliaisiksi. Hirviö kuitenkin huomaa ruusuvarkauden ja säästää isän hengen ainoastaan sillä ehdolla, että tämä lähettää jonkun tyttäristään ikuisiksi ajoiksi linnaansa. Kaunotar (Sinikka Salminen) uhrautuu, sillä rakastaa isäänsä hyvin paljon. Kuten saduissa usein käy, tälläkin on hyvin onnellinen ja kaunis loppu! Ja totta kai, kunnon sadun takaa löytyy myös opetus.

Marie, isä, Amanda ja Kaunotar / kuva Tommi Kantanen

Plussaa : Mikä upea värimaailma! Ihania pukuja niin naisilla kuin miehilläkin, liehuvia viittoja huikeissa väreissä. Visuaalisuus kiehtoi kovasti ja siihen oli panostettu erityisesti, etenkin Hirviön linnassa. Linna loisti upeissa väreissä ja valoissa, Hirviön ensiesiintyminen tuli vähän yllätyksenä minullekin ja se oli hyvin kiehtovaa! Linnassa pidin myös Narrin ja pierrotmaisen violan soittajattaren hahmoista (Oona Sihvonen ja Jennifer Siekkinen). Hirviö liikkui hyvin kissamaisin elkein ja naamio oli hieno! Silmät vaan kiiluivat sen takaa. Yksityiskohtiin oli myös panostettu, kalakauppiaan erilaisista vonkaleista lähtien aina puhuviin kirjoihin asti. Se oli jännää se kirjojen puhe! Ukonilma salamoineen, pedot metsässä kiiluvine silmineen...Kaunotar oli tietysti hyvin kaunis ja luonteva, ihania pukuja saikin päällään kantaa. Isä oli hauska hahmo vaatetusta myöten. Aluksi oltiin niin vanhaa ja raihnaista, mutta kyllä alkoi tanssijalkaa vipattaa kun nuorimmainen saapuikin yllättäen paikalle ja iskän tanssahtelu kirvoittikin raikuvat aplodit ensi-illassa. Ja komeat prillitkin hän keksi!

Täysin oma lukunsa on sitten pikkuisen turhamaiset sisarukset Amanda ja Marie (Johanna Reilin ja Katariina Kuisma-Syrjä). Huh huh! Mitkä puhetyylit ja liikeradat. Mahtaa olla pokassa pitämistä heillä... Onneksi löysivät sitten hekin unelmiensa aviomiehet, nimittäin herrat Topuan ja Hosuan (Lasse Sandberg ja Turkka Mastomäki varsinaisissa luonnerooleissa...). Apua! Moista häsläämistä ei olla nähty aikohin näillä kulmilla. Herra Topuan uskoo vahvasti viehätysvoimaansa ja sitä kyllä riittää, ensi-illassa ei ollut meikittömästä päivästä tietoakaan. Hieno sävytys oli hiuksissa ja ne housut... Herra Hosuan sen sijaan uskoo enemmänkin sanan mahtiin, ja juttua herralta kyllä tulee vähän liiankin kanssa. Vatsan paljaaksi jättävä asukokonaisuus suorastaan huutaa jonkinlaista napakorua, ehkä sellainen nähdään jossain myöhemmässä vaiheessa. Reippaasti lähtivät miehet ratsaille hirviöjahtiin. Hulvattomin kohtaus lienee perheneuvottelu, jossa koko nelikko suunnittelee konsteja, jolla saisi Kaunottaren jäämään kotiin ja kaikki pääsisivät osallisiksi Hirviön laajasta omaisuudesta.

Herra Topuan, Amanda, Marie ja Herra Hosuan / kuva Tommi Kantanen

Mutta se tarinan loppu. Voi sentään! Ihan tuli kyyneleet silmiin kun prinsessa sai prinssinsä, ja millaisen prinssin! Kyllä siinä huokaili niin pienet kuin isotkin tytöt... Loppukohtaus oli ihana ja lumoava, ihan tuli lapsuus mieleen ja ne ensimmäiset teatterireissut yhdessä koulun kanssa. Toivottavasti mahdollisimman moni lapsi pääsisi kokemaan ja näkemään tämän lumon ja taian myös, toivon totisesti sitä että vanhempainyhdistykset ottaisivat haasteen vastaan ja lapset pääsisivät joukoittain katsomaan tätä ihanaa satua!

Miinusta : ei mitään moitittavaa!

Muuta : Tarina oli täynnä juttuja, jotka saattoivat mennä ensikuulemalla ohi, joten suunnitteilla on jo toinen katselukerta... Ensi-illan jälkeen oli jaossa isoja Kaunotar ja Hirviö-ilmapalloja, ja niiden kanssa ylpeinä omasta teatteristamme suuntasimme kotia kohti. Kehittelin matkalla jo monenmoista oheisrekvisiittaa teatterille, hirviönaamareita ja Kaunotar-paperinukkeja vaihdettavine pukuineen, irtoperuukkeja ja kauneuspilkkuja miehille ym. hulvatonta. Lisää näitä! Kiitos koko työryhmä! Onnellinen on se, jolla on lapsenmieli tallella. Suosittelen äärimmäisen lämpimästi koko perheelle. Hirviö kyllä karjuu pelottavasti, mutta kutoo myös sukkaa...

Kaunotar ja Hirviö saa täydet viisi tähteä *****