Sivut

perjantai 7. syyskuuta 2012

Pahuus / Kansallisteatteri

Pahuus / Kansallisteatterin Pieni näyttämö

Ensi-ilta 5.9. 2012, kesto noin 1h 50min väliaikoineen

Ohjaus ja dramatisointi Pasi Lampela

Rooleissa : Juhani Laitala, Karin Pacius, Johannes Holopainen, Kalle Lamberg, Aija Pahkala, Saska Pulkkinen, Asko Vaarala, Vesa Vatanen, Jesse Vinnari, Markus Virtanen, Aaro Wichmann ja Esko Salminen (rehtorin äänenä)

Pahuus / kuva Yehia Eweis
Taustaa : Ruotsalaisen Jan Guillou´n suosittu ja palkittu teos on ilmestynyt 1981 ja vuonna 2003 siitä tehtiin myös menestyksekäs elokuvaversio. Tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Ruotsiin. "Pahuus" kertoo nuoresta Erik-pojasta (Vesa Vatanen), joka hakkaa muita koulussa ja saa itse selkäänsä tämän tästä tyrannimaisen isänsä toimesta kotona. Poika saa potkut koulusta hölmöilyidensä takia, rehtorin sanoin "Sinä olet itse pahuus ja sinunlaisesi on tuhottava". Äiti yrittää pelastaa poikansa, ja lähettääkin tämän maineikkaaseen Stjärnsbergin sisäoppilaitokseen, jossa opiskelee ns. eliitin poikia. Oppilaitoksessa vallitsee "toverikasvatuksen periaate", joka on kuitenkin kaikkea muuta kuin toverillista, sillä eräät koulun oppilaat - tulevaisuuden vallankäyttäjät- käyttävät sitä erittäin häikäilemättömästi simputtaen, alistaen ja nöyryyttäen muita mielivaltaisella tavalla. Opettajat sulkevat kaikelta silmänsä... Erik on päättänyt lopettaa väkivaltaisen käytöksensä ja keskittyä kunnolla opiskeluun, mutta ajautuu vaikeuksiin heti ensimmäisenä iltanaan ja se onkin vasta alkua. Jotain positiivistakin sentään, Erik ystävystyy huonetoverinsa Pierre Tanguyn kanssa (Kalle Lamberg) ja kokee myös ensirakkauden alkuhuuman koulun suomalaisen siivoojatyttö-Marjan kanssa (Aija Pahkala). Pitääkö aina kostaa paha pahalla vai onko muitakin keinoja nousta pahuutta vastaan?

Etualalla Vesa Vatanen ja Johannes Holopainen / kuva Yehia Eweis

Plussaa : Kiinnostuin näytelmästä jo keväällä syyskauden tarjontaa tutkiessani, aihe jo sinällään kiinnosti ja etenkin se, että näyttelijöinä olisi nuoria teatterikoululaisia. Lahjakkuuksia on aina ilo bongailla ja etenkin näin varhaisessa vaiheessa! En myöskään malttanut odottaa syksyyn asti, vaan vuokrasin leffan kesällä ja pidin hyvin paljon siitä. Tiesin siis mitä odottaa teatteriversioltakin ja siksi ja silti olin erittäin vaikuttunut näkemästäni. Ensinnäkin aivan huikeaa näyttelijäntyötä nuorilta! Vesa Vatanen etenkin veti pääroolissa sellaisella asenteella ja sydänverellä että oksat pois! Hän oli toisaalta kova, toisaalta taas hyvin herkkä ja haavoittuvainen, ja kaikki hänen eleensä, ilmeensä, äänenkäyttönsä... Kalle Lamberg oli liikuttavan symppis silmälaseineen huonetoveri Pierrenä, kiltti ja alistuva ja hänelle ei haluaisi tapahtuvan mitään pahaa. Sydämeni oli pakahtua kun Pierre haastettiin ”ruutuun”, pala kurkussa ja kyyneleet silmissä olin pitkään ja tuli erittäin surullinen olo kaikkien liian kilttien ja hiljaisten ihmisten puolesta, olen itsekin nuorempana kuulunut heidän sankkaan joukkoonsa. Tappelukohtaukset olivat hyvin aidontuntuisia ja hyvin toteutettuja, oli pakko tosin sulkea silmät välillä. Neuvoston jäsenet olivat täynnä uhoa ja vallanhimoa huvittavuuteen asti, etenkin "lauantai-sunnuntai" - sääntöineen. Moinen sai yleisöltä useimmat naurut (ennakkonäytöksessä oli paljon nuorisoa katsomassa, mikä on aina hyvä juttu ja etenkin tämän näytelmän kohdalla) , mutta loppua kohden kyllä nauru jäi monella kurkkuun ja hymy hyytyi... Hui sentään, Jesse Vinnari oli Otto Silverhielminä pelottava! Miten nuorukainen muuttuikaan tarinan edetessä, hullunkiilto silmissä mentiin... Hienoa työtä! Samoin Johannes Holopainen oli mielettömän hyvä Bernhard von Schrantzina (jo pelkkä esittely sai naurunpyrskähdyksiä aikaan salissa...). Eihän tässä ollut heikkoa lenkkiä lainkaan! Juhani Laitala isänä oli hyytävän hyvä heti alussa, miten poika erehtyikään puhaltamaan pölyhiukkasia kesken ruokailun... Äiti (Karin Pacius) oli jo alistunut omaan kohtaloonsa, mutta halusi silti pelastaa poikansa suurelta häpeältä. Pidin myös Aija Pahkalasta (suomalainen Marja). Nuorten rakkaustarina oli hyvin herkkä ja kauniisti tulkittu, saipa suutelokohtaus muutamia vislauksiakin aikaan. Lavastus oli hyvin toimiva, vaikkei sitä juuri edes ollut. Sama tila muuntui niin uima-altaaksi kuin poikien huoneeksi ja kaikkea siltä väliltä, valaistus vain muuttui tarpeen mukaan.

Vesa Vatanen / kuva Yehia Eweis
Jännä oli havaita se, että millaisia tuntemuksia itsessä heräsi tarinan edetessä. Aluksi istuin hyvinkin rentona, mutta välillä huomasin purevani hampaita yhteen tukahdetusta kiukusta ja välillä pureskelin kynsiäni hermostuneena! Monesti mietti itseään Erikin asemaan ja huomasi pohtivansa, miten itse toimisi vastaavassa tilanteessa. Erikoista, en ole sentään aiemmin samaistunut moisella tavalla. Ehkä näytelmä herätti sisälläni jotain suurempaa, jota en ole vielä edes tajunnut? Sen kyllä sanon, että kaikkien tulisi nähdä tämä. Kaikkien. Etenkin niiden, jotka kuvittelevat olevansa kaikkien muiden yläpuolella ja havittelevansa arvostusta ja valtaa muiden nöyryyttämisellä ja aliarvioimisella. Tapahtumat voisivat sijoittua nykyaikaankin, minne vain.


Kalle Lamberg / kuva Yehia Eweis

Miinusta : Miinusta ei tule mistään muusta kuin siitä, että kohtausten välillä valot räpsivät lavalla vähän liiankin pitkään. Tuli ajatus, että syttyykö ne nyt ollenkaan...

Muuta : Esitystä suositellaan yli 13-vuotiaille. Ihan syystäkin. Aika rajua on meininki, mutta toivo elää. Näistä nuorista kuullaan vielä ja useasti, ja aion tasan olla paikanpäällä katsomassa mahdollisimman usein ja useita!

Teatterikärpänen mietti syntyjä syviä koko kotimatkan ja Pahuudelle täydet viisi tähteä *****


Vesa Vatanen / kuva Yehia Eweis

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).