Sivut

maanantai 24. syyskuuta 2012

Sydämeni laulu / Kouvolan Teatteri

Sydämeni laulu / Kouvolan Teatterin suuri näyttämö

Ensi-ilta 8.9. 2012, kesto noin 2h 50min väliaikoineen

Käsikirjoitus ja ohjaus Henrik Timonen

Musiikki Jukka Linkola

Rooleissa : Johannes Korpijaakko, Satu Taalikainen, Elina Ylisuvanto, Riku Korhonen, Jose Viitala, Tatu Mönttinen, Anssi Valikainen, Heljä Heikkinen, Ilmo Ranne, Nina Petelius-Lehto, Nicolas Frimodig/Anton Ukkola, Anni Kurittu/Lotta Sainio, Gustaf Svensson, Johanna Kuisma-Taskinen, Katja Mattila, Anni Toikka, Riikka Nöjd, Harri Hovi ja Petteri Tykkä

Taustaa : Kantaesityksenä nähtävä Sydämeni laulu on ensimmäinen musikaali Aleksis Kiven elämästä ja viimeisistä vaiheista. Kivi on viimeistelemässä teostaan Seitsemän veljestä ja asuu itseään huomattavasti vanhemman Charlotta Lönnqvistin luona. Yllättäen hän myös tapaa nuoruudenrakastettunsa Albina Palmqvistin. Kivellä on arvostettu ystäväpiiri tukijoukkoina, mutta Seitsemän veljestä saa murskakritiikin ja se on hänelle liikaa.

Plussaa : Johannes Korpijaakko on Aleksis Kiven roolissa ilmiömäinen! Mikä vimma ja palo miehellä, yksi parhaista ja sykähdyttävimmistä roolitöistä mitä olen koskaan nähnyt. Pidin myös erityisen paljon naisrooleista, Elina Ylisuvanto (Albina Palmqvist) vetäisi sellaisen soolon että huh huh. "Karl ja Amalia" oli aivan mielettömän hieno veto. Samoin Satu Taalikaisen kärsivällinen Charlotta, laulaessaan koko hahmon olemus muuttui täysin ja syttyi melkoiseen liekkiin. Laulullisesti ja tanssillisesti pidin kovasti myös Heljä Heikkisen roolitöistä (useita rooleja), erityisen kaunis ääni hänellä ja muutenkin sellaista nuorta raikkautta koko olemuksessaan. Muut miehet Kiven ystäväpiirinä jäivät vähän naisten varjoon, mutta onneksi Anssi Valikainen sai jälleen väläyttää laulajantaitojaan pariinkin otteeseen ja komeaa kuultavaa oli kerrassaan! Musiikki oli paikoitellen vähän liian mahtipontista minun makuuni, parhaimmillaan se oli rauhallisimmissa kappaleissa. Musikaalin kohtauksista eniten mieleeni olivat ne, joissa oltiin kahdestaan ja Kiven herkkyys pääsi esiin. Alussa oli jopa vähän joukoturkkamaista menoakin. Ja se ihana pellavapäinen poika alussa ja lopussa! "Sydämeni laulu" lopussa oli hienosti toteutettu, tosin valoista tuli liikaa mieleen autonvalot ja ehkä se Tuonelan joutsen oli hiukan liikaa... Puvustuksesta myös plussaa!

Johannes Korpijaakko / kuva Marja Seppälä
Miinusta : Kestoltaan aivan liian pitkä! 1,5h kestänyt ensimmäinen näytös oli todella pitkä ja huomasin vilkuilevani kelloa tämän tästä. Joukkokohtauksissa oli kyllä voimaa, mutta todellakin ehkä liiankin mahtipontista musiikkia ja oopperamaisia piirteitä minun makuuni. Sekavaa myös! Sanoista ei aina saanut selvää ja oliko järkeä laulaa minuuttitolkulla eri rahasummista, itse putosin kärryiltä ja heti alkumetreillä siinä kappaleessa. Tähän oli laitettu paljon erilaisia tyylejä ja se vei kyllä tehoa. Lavastus myös häiritsi, liikkuvat lattiat veivät huomiotani liikaa, etenkin kun katsomoon näkyi kaikki vivut ja vipstaakit ja jopa näyttämömiehetkin... Esityksen päätyttyä jäi vähän hämmentynyt olo, lopputulos kun oli aika sekavahko.

Muuta : Loppuvaiheilla sattui myös outo tapaus (näyttelijät lavalla eivät siihen onneksi reagoineet mitenkään), ilmeisesti joku mikrofoni oli jäänyt auki ja katsomoon kuului supinaa ja rapinaa ja "Oh shit!", jonka jälkeen todettiin vielä "Nyt kyllä tulee sanomista..." Muutaman sekunnin se kesti, mutta kieltämättä tuli vähän kumma olo että mitäs nyt tapahtuu. Ja sanomista tuli, oikeassa oli varmasti se joka sen sanoi!

Päärooleille täydet, mutta liika kesto ja sekava kokonaisuus pudottaa tähdet neljään ****

9 kommenttia:

  1. Mikä se päivämäärä oli kun olit katsomassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummat lapset oli silloin vuorossa?

      (siis kuka oli tyttö ja kuka poika?)

      Poista
    2. Voi en minä sitä muista/tiedä, keitä ne oli. Kannattaa kysyä Kouvolan teatterista, ketkä oli 22.9. iltanäytöksessä mukana.

      Poista
    3. Voi kuule mä olin siinä näytöksessä se pikkupoika ja kiitos palautteesta! :)

      Poista
    4. Hienoa! :) Terveisiä kovasti täältä Hämeenlinnasta!

      Poista
  2. Olitkos ilta vai päivänäytöksessä? Itse olin päivänäytöksessä esiintymässä, pikkutyttönä vihreässä mekossa :) Muistuuko mieleen vai olitko toisessa näytöksessä? (;

    VastaaPoista
  3. Olin iltanäytöksessä silloin :)

    VastaaPoista
  4. Kouvolan Teatterin musical-osaamista kannattaa lukea myös www.eclipsis.org sivuilta kohdasta Rebecca.Sydämeni laulun näin 9.2klo19.00.Yleisöilmapiiri oli aika vaimea,vain harva meistä vaivautui esim.taputtamaan.Linkolan musiikki on erityisen hankalaa ja vaikeaa Sydämeni laulu-musiikkinäytelmässä.Ensample suoriutuu siitä kiitettävästi kauttaaltaan ja teatteri onkin tullut tunnetuksi siitä,että siellä kaikki näyttelijät osaavat laulaa ilman,että katsoja joutuisi kokemaan myötähäpeää.Suomalainen yleisö ei vain ole tottunut olemaan musical-yleisö.Täällä enemminkin halutaan kuulla siistiä "kaunolaulua" kuin roolin mukaista äänen käyttöä.En ole nähnyt Sydämeni laulun partituuria,mutta muita Linkolan partituureja kylläkin.Ne mahtipontisuudet + tms. ovat todennäköisesti kirjoitettu musiikkiin sisään,mikäli säveltäjä on noudattanut omaa aikaisempaa tapaansa tehdä teatterimusiikkia.

    VastaaPoista

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).