Perheistä parhain / Hämeenlinnan teatteri

Perheistä parhain / Hämeenlinnan teatterin päänäyttämö

Ensi-ilta ja kantaesitys 18.10. 2012 , kesto noin 2h 15min väliaikoineen

Käsikirjoitus ja ohjaus Pentti Järvinen

Rooleissa : Heikki Nousiainen, Johanna Reilin, Lauri Kukkonen, Turkka Mastomäki, Birgitta Putkonen, Usva Kärnä, Katariina Kuisma-Syrjä, Lasse Sandberg ja Harri Ekonen

Taustaa : Nykyaikaan sijoittuva perhekomedia vähän entisaikojen Virtasten ja Lahtisten tyyliin, mikäli joku sellaisia vielä muistaa. Tässäpä tavataan sitten Vuoristot ja Kapulaiset, paritalossa asustellaan ja vaimot ovat keskenään siskoksia. Isä-Vuoristo (Heikki Nousiainen) laukoo miettimättä totuuksia milloin mistäkin aiheesta, seinänaapuri Pekka Kapulainen (Turkka Mastomäki) viettää viisikymppisiään ja saa melkoisen yllärin lahjaksi. Nuori lempikin leimahtaa ja naapurin Simolla riittää ihmeteltävää nykyteknologian parissa. Hämeenlinnalaisittain mukana on kosolti paikallisjuttujakin, mutta niillä ei ole merkitystä juonen kannalta joten ulkopaikkakuntalaisetkin voivat mainiosti seurata tätä esitystä.

Lasse Sandberg ja Heikki Nousiainen / kuva Tommi Kantanen

Plussaa : Pidin kovasti alusta! Oli kuin uutta telkkusarjaa olisi seurannut, kun tekijöiden nimiä vilisi kankaalla. Loppua kohti animaatiot alkoivat saada koomisia käänteitä ja harmitti, ettei kaikkea varmaan edes tajunnut "sillä silmällä" katsoa. Naapuri (Lasse Sandberg) painelee sitten lehtipuhaltimen kanssa ja Vuoristojen poika Roope (Lauri Kukkonen) pitää alkupuhetta stand-up - koomikon tyyliin. Alussa tuntui että juttujen sijaan lentoon lähti ainoastaan Heikki Nousiaisen vaatteet hänen kotiutuessaan, vaimo Kaarina (Johanna Reilin) päivittää Facebookkia sohvalla ja ei juurikaan kuuntele miehensä hölinöitä. Tuntui kovinkin tutulta se... Heikki pisteli totisesti parastaan ja loppua kohti intoutui enemmänkin, hän on kyllä mainio ja loistava näyttelijä! Suuri ilo saada hänet tänne vierailemaan! Moni hänen letkautuksistaan kuulosti vielä kumman tutulta, ihan kuin omaa isäänsä olisi välillä kuunnellut. Roope-pojasta kovasti odotetaan juristia, mutta haavekuvat saavat kyytiä kun poika opiskeleekin näyttelijänplantuksi. Juuli-neitokainen (Usva Kärnä) purkaa terapeutille (Harri Ekonen) isän roolimallin puutettaan, varjokuvat olivat hauskoja. Ihana ja uskottava oli Roopen ja Juulin ensikohtaaminen, ja kuullaan vaihteeksi vähän Shakespeareakin. Oi nuorta rakkautta! Ja Juulin esittäjä Usva oli raikas uusi tuttavuus! Seinän takana Kapulaisten perheessä ei juttu lennä ihan yhtä vauhdikkaasti, mutta tärkeän asiakirjan allekirjoitusreissu seinänaapurin luo saa kunnon käänteen ja jestas millainen show saadaan yhdestä ryijystä aikaan! Sirpa (Birgitta Putkonen) ja Kaarina taistelevat kynsin hampain vanhasta koinsyömästä ryijystä, jota ei lavalla edes nähdä missään vaiheessa. Kunnon perintöriita, joita tässäkin maassa päivittäin harrastetaan ja varmasti yhtä "järkevällä" tavalla. Katariina Kuisma-Syrjä Lissuna (Juulin äiti ja Sirpan ystävä) oli myös oikein mainio roolissaan. Koko shown meinaa sen sijaan varastaa Lasse Sandbergin hykerryttävällä tavalla esittämä naapuri, joka taivastelee kovaan ääneen milloin mitäkin uutta laitetta ja asiaa golfista älypuhelimiin. "Jo on ihme peli!" lienee käyttökelpoinen slogan jatkossakin, sillä esityksestä poistuttaessa moni hämmästeli liikennevalojen toimivuuttakin ensimmäisessä risteyksessä samaan tyyliin. Naapurinmiehen osuutta tarinan sisältöön jäin tosin miettimään, ehkä juuri se että maailmassa monta on ihmeellistä asiaa ja ihmeellistä perhekuviota? No, hauska hän kuitenkin oli tyylillä jonka Lasse kyllä taitaa.
Lavastuksesta pidin kovasti myös, avoin tila oli toimiva ja tiesi milloin missäkin perheessä ollaan. Erityisplussaa etenkin Juulin, Lissun ja Sirpan vaatteista! Ihana värimaailma, joka kovasti miellytti silmääni.

Tähän pitäisi saada ääni mukaan ... Katariina Kuisma-Syrjä, Johanna Reilin ja Birgitta Putkonen / kuva Tommi Kantanen

Miinusta : En oikein ymmärtänyt stand-up -juttujen mukanaoloa, olihan se keino kertoa luontevasti yleisölle asioita. Samoin äidinsurma-jutut ei kauheasti innostaneet. Välillä juttu jäi vähän jauhamaan paikoilleen, mutta ehkä saa toistojen myötä lisävauhtia. Sorahommat ja metsäpalstat meni tyystin ohi korvien. Harri Ekonen oli harmillisen vähän estradilla. Musiikkipuoli meni minulta ohi lähes täysin, alkua lukuunottamatta en siihen kiinnittänyt huomiota. Kyllä tämä toimii oivallisena pikkujoulukauden hauskuuttajana, ja kannattaa kyllä tulla katsomaan ihan vaan Heikki Nousiaisen takia jos ei muuten innosta aihe.

Muuta : Käsiohjelmassa pisti silmään "10 kysymystä". Kas, itsekin kun samoja kysymyksiä tuolla haastattelupuolella olen kysellyt näyttelijöiltä :)

Teatterikärpäseltä "asennekomedialle" neljä tähteä **** !!

Kummallisvaalit - poliittinen parodia

Kummallisvaalit - poliittinen parodia

Hämeen Kuninkaallisen Nukketeatterin esitys, Ravintola Birger, HML

Ensi-ilta 12.10. 2012 , kesto noin 60min väliaikoineen

Ohjaus Hannu Räisä

Käsikirjoitus Hannu Räisä ja Antti Kemppainen

Nuket Hannu Räisä

Nukeissa Hannu Räisä, Antti Kemppainen ja Taina Sihvonen

Livemusiikki Antti Polameri

Taustaa : Kunnallisvaalikuume käy kuumana. "Kuvitteellisessa" Rämeenlinnan kaupungissa järjestetään kummallisvaalit. Ehdokasta tietysti joka puolueesta ja valtakunnallisestikin tunnettuja tyyppejä. Pienpuolueet perustavat koalition pistämään vähän kapulaa rattaisiin ja isompien puolueiden päänmenoksi. Aika soppahan siitä syntyy, etenkin kun huipulle havittelevat vielä Paavot Käyränen ja Kepponen. Esityksen juontajina toimivat tietenkin dynaaminen kaksikko, herrat Veli Sten ja Veli Suo. "Hyvä veli asuu Rämeenlinnassa!"

Plussaa : No jopas! Ensi-iltayleisö porisi kuin puurokattila ja väki oli ahtautunut yli puoluerajojen uskomattoman pieneen tilaan. Tunnelma oli käsinkosketeltavissa (olihan nukketeatterista kyse...) ja erittäin kuuma oli jo hyvissä ajoin ennen alkua. Lisämaustetta hommaan toi se, että yleisön joukossa istui henkilöitä, jotka seikkailivat myös nukkeina estradilla. Jännitys tiivistyy ... joku Irwinin poliittinen humppa lähtee soimaan. Irwin toimii aina, etenkin tässä kaupungissa! Illan juontajat saapuvat paikalle ja hokevat uutta sloganiaan, saavat paniikkikohtauksia ja käkättävät kuin Muppet Shown vanhat papat parvekkeella. Hekotuttaa kovasti ja yleisö ulvoo naurusta heti alkumetreillä jo. Mitähän tästä vielä kehkeytyy? En ole aiemmin vastaavanlaisessa nukketeatterissa ollut, mutta jos tämä tämmöistä on niin jatkossa menen kyllä kaikkiin mahdollisiin. Naurattaa koko ajan! Hihityttää terävät huomiot kotikaupungin kuvioista ja suuruudenhulluista hankkeista. Ulkopaikkakuntalaiselle kaikki ei varmaankaan aukeaisi, mutta siltikin suosittelisin. Paavo Käyränen mulkosilmineen suunnittelee UKKK-suurkuntaa, Keminmaasta Rämeenlinnaan ja kaikki siitä välistä myös. Toinen Paavo erehtyy väärään seuraan tölkkitehtaan avajaisissa. Timo Roisi haistaa pekonin ja rakastuu Kylliin, jonka kanssa lähdetään yhdessä lentoon Yön "Rakkaus on lumivalkoinen"-biisin soidessa. Siinä vaiheessa olin jo pudota penkiltäni. Pienpuolueiden koalitio huipentuu jättikokoisen eläintarhan suunnitteluun, kaikkihan nyt koalakarhuista pitävät. Itse esitys saa kliimaksinsa suuressa vaalikeskustelussa, jossa yksi kerrallaan putoaa hallituksesta pois ja vihreiden edustaja kirjavassa takissaan saa myös sanansa sanottavaksi. Lopulta jäljelle ei jää ketään muuta, paitsi yksi...
Siis tämähän oli niin huippu, että sanat eivät riitä kertomaan. Nauratti seurata nukkeja ja vielä enemmän nauratti seurata muiden katsojien ja etenkin nukkien esikuvien reaktioita. Nukettajat olivat mahtavia, unohti täysin että ihminen niitä käsiä siellä takana liikuttaa. Ilmeikkäitä olivat nuket, pienessä tilassa siellä verhon takana häärättiin. Mielessä kävi myös vanha Velipuolikuu-sketsi, jossa verhon takaa alkaa savu nousta ja kilipienoiset vuohikultaiset lentelivät. Ajatus siitä nauratti vaan lisää ja lopulta nauratti siis ihan koko ajan. Ja nämä terävät huomiot kaupunkimme meiningistä osuivat ja upposivat kyllä, juuri näin täällä puuhaillaan... Nuket pamauttivat totuuden suustaan ja Proot Rämeenlinna-koalitio jostain muusta. Kotona nauratti vielä parin päivän kuluttua, kun Pro Hämeenlinna-esite tuli postissa...

Miinusta : Lyhyt kesto...tätähän spektaakkelia olisi katsellut vaikka kuinka ja kauan. Tosin alunperin tunnin kesto vähän venähti, väliajallako janotti väkeä niin ettei ihan pysytty aikataulussa? Siitä viis kuitenkin...

Muuta : Esityksiä enää kolme jäljellä : 24.10. , 26.10. ja 27.10. klo 21 sama aika ja paikka. Suosittelen kaikille paikkakuntalaisille ja muillekin, tiedättepä mikä meno täällä on. Lisää näitä!!

Täydet pisteet ***** ja Ladybird-laulu jäi soimaan päähän pitkäksi aikaa!

Paavo Käyränen :)

Pian koittaa aika / Riihimäen teatteri

Pian koittaa aika / Riihimäen teatteri

Ensi-ilta 8.9. 2012, kesto väliaikoineen noin 2h 30min

Ohjaus Maiju Sallas

Rooleissa Sami Hokkanen, Tatu Siivonen, Mira Kivilä, Cécile Orblin, Katja Peacock ja Esko Rissanen

Taustaa : On kauan naimisissa ollut pariskunta. On ex-mies ja tämän rakas. On lapsi. On taloudenhoitaja. On paikka. On aika. Vai onko?

Plussaa : Äärimmäisen mielenkiintoinen näytelmä! Aluksi olin ensin että mitä hittoa, kun samaa kohtausta hiottiin useaan otteeseen ja joka kerralla tapahtui uusi käänne ja aiemmin puhutut asiat menivät päälaelleen tai muuten vaan kumottiin. Nainen ei voi laittaa ruokaa, koskapa ei muista elintarvikkeiden nimiä. Lava pyörii ja ihmiset säntäilevät sinne tänne pääsemättä kuitenkaan yhtään mihinkään, jälleen ollaan samassa tuolissa ja samassa tilanteessa, joka on kuitenkin saanut täysin absurdin käänteen. Ex-mies ryntää portaista hengästyneenä, kertoo menneensä hakemaan haravaa vajasta. "Sitä vain menee hakemaan haravan, joskus se kestää viisi vuotta, joskus taas 50." Meno on kuin omassa unessani, ja tämän tajuttuani nautin näytelmästä erittäin paljon! Kaikki logiikka oli tipotiessään, joku oli Norjassa ja joku meni kaappiin ja tuli muualta ulos. Pariskunta oli lapseton ja sitten lapset olivatkin jo leirillä ja milloin missäkin hoidossa. Lopulta paikalle saapuu Kullanmuru, perheen lapsi. Tämä onkin aikuinen mies, joka kerää erilaisia kiviä harrastuksekseen. Tuuli kaataa heikommat ja kukaan ei muista olleensa missään kenenkään kanssa. Tilannetta helpottamaan palkataan taloudenhoitaja, joka pistää kyllä paikat kuntoon mutta sekoittaa pakkaa muuten entisestään. Lausutut lauseet sisältävät usein knopin, jota ei ehdi edes kunnolla miettimään kun taas mennään. "Minä rakastan lapsia, itselläni ei niitä ole - koko meidän suku on lapseton!" Näyttelijäsuoritukset olivat kaikki omalla tavallaan hyviä. Katja Peacockista olen pitänyt aina (Rebekka, perheen äiti), hän oli todella avoin ja herkkä ja jollain lailla toi mieleeni tälläkin kertaa nuoren Ritva Oksasen. Sami Hokkasen tyylistä perheen isänä Hilbertinä pidin myös. Tatu Siivonen taitaa lauluhommat, mutta oli erittäin kiintoisaa nähdä hänet täysin aiemmasta poikkeavassa roolissa ex-mies Johnina. Sekavaa menoa, mutta nautinnollista. Ingridin (Cécile Orblin) ja Hilbertin roisi seksikohtaus puutarhassa oli käsittämätön, etenkin kun samaan aikaan John ja Kullanmuru (Esko Rissanen) kiikaroivat sisällä ja John-setä kertoo samalla satua valtavasta marsusta, joka asusteli heinäkasassa. Juuri tämmöistä saattaisin nähdä unessani, ja näenkin, jotain vielä sekavampaa! Jätesäkkejä raahataan paikasta toiseen, en oikein käsittänyt mikä tarkoitus sillä oli, mielessä kävi kyllä ilmastonmuutokset ja maailman hukkuminen roskaan. Pian koittaa aika ja kukaan ei tee mitään? Kaikki vaan jauhavat omia ongelmiaan ja kiputilojaan, huomaamatta lainkaan että aika se vaan kuluu ja pian on myöhäistä. Tämäkö oli näytelmän opetus? Jos ei, niin ei sen väliä. Mieheni sanoin "Mitään en ymmärtänyt mistään mutta helvetin hyvä näytelmä!" Lavastuksesta pidin muuten todella paljon, ja valoista. Pisteet siitä Kalle Ropposelle. Tunnelma oli välillä todella aavemainen, etenkin täysikuun aikaan.

Miinusta : ?? en osaa tähän kommentoida mitään, itse näin kaiken kohkaamisen ja sekavuuden pelkästään positiivisena asiana

Muuta : Tämä näytelmä takuuvarmasti jakaa katsojien mielipiteet ja olin aika pettynyt huomattuani, että näytöksiä on jouduttu perumaan. Nyt jos koskaan olisi kuitenkin aika heittää omat ennakkoluulot kaapin perukoille ja lähteä katsomaan jotain, mikä voi yllättää totaalisesti! Tämä näytelmä on todella rohkea veto Riihimäen teatterilta, siis ohjelmiston pohjalta. Harvoin tämänkaltaista tulee eteen. Kipin kapin siis Riihimäen teatteriin, sillä pian koittaa aika ja silloin on turha marista.

Teatterikärpäseltä irtosi neljä tähteä ****, ajoittain käytiin jopa viidessä *****.

Next to Normal / Tampereen Työväen Teatteri

Next to Normal / Tampereen Työväen Teatteri, Vanha päänäyttämö

Ensi-ilta 9.10. 2012, kesto noin 2h 35min väliaikoineen

Säveltänyt Tom Kitt

Sanoittanut Brian Yorkey

Suomennos Mikko Koivusalo

Ohjaus Tuomas Parkkinen

Rooleissa : Eriikka Väliahde, Puntti Valtonen, Jukka Nylund, Emmi Kaislakari, Juha-Matti Koskela ja Toni Harjajärvi

Taustaa : Yhdysvalloissa Next to Normal-musikaali on saanut kolme Tony-palkintoa sekä Pulitzerin draamapalkinnon. Musikaali kertoo keskiluokkaisesta Goodmanin perheestä, jonka menneisyydestä löytyy eräs traumaattinen tapahtuma ja siitä lähtien on äidin mielenterveys horjunut. Äiti sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja tämä heijastuu tietysti koko perheen arkeen. Mies yrittää auttaa vaimoaan kaikin tavoin, mutta tuntee suurta voimattomuutta. Tytär oireilee omalla tavallaan. Luvassa siis täysin erilainen Broadway-musikaali!

Eriikka Väliahde ja Jukka Nylund / kuva Petri Kovalainen

Plussaa : Syvälle tunteisiin vetoava musikaali, todellakin! Musikaalithan usein ovat vähän sellaista "hömppää", hyvää meininkiä ja vauhdikkaita tansseja ja sensellaista. Tässä panostettiin vahvaan tarinaan ja musiikin ja laulujen monipuoliseen sointiin, puhetta ei paljoa ollut eikä liioin tanssiakaan, mutta laulua senkin edestä. Ja jestas millaista! Enpä ole aikoihin kuullut laulullisesti yhtä vahvaa porukkaa, tyyli kuin tyyli onnistui tältä kuusikolta. Tarina ei ollut aiemmin lainkaan tuttu minulle ja se oli jälleen pelkästään hyvä asia, sillä syntymäpäivillä esimerkiksi tarjottiin todellinen uutispommi joka sai sydämeni pomppaamaan ylimääräisen kierroksen. Pidin musikaalin alusta hyvin paljon, perheen normaaleja aamutoimia ja sitten äiti alkaakin valmistamaan itselleen leipiä hiukan omituisella tavalla... Kaikki onnistuivat rooleissaan hienosti, ihanaa oli nähdä aina vakuuttava Puntti Valtonen vaihteeksi vakavassa roolissa, mies taitaa kyllä kaikki lajit ja siitä todella iso plussa. Ihana Puntti! Vähän nallekarhumainen ja liikuttava rakastavan ja huolehtivaisen isän rooli. Emmi Kaislakari Natalie-tyttärenä oli todella ihastuttava ja raikas roolityö, vaikeaa oli omaa paikkaansa tässä perheessä löytää, etenkään kun oma äiti ei tunnista tytärtään ja muutenkin hän on vähemmälle huomiolle jäänyt. Orastava teinirakkaus Natalien ja Henryn (Juha-Matti Koskela) välillä oli ihanan kutkuttavaa ja kihelmöivää, toivoin niin heidän onnistuvan löytämään yhteisen sävelen! Toni Harjajärvi oli mahtis ja täynnä asennetta lääkärinrooleissaan, ensiesiintyminen nahkahousuisena rock-lääkärinä oli mahtava ja yleisökin villiintyi. Lisää sellaisia lääkäreitä, olisin oitis varaamassa aikaa itsekin heh! Jukka Nylund Gabe-poikana oli uskomattoman hieno suoritus niin laulullisesti kuin muutenkin, hänen läsnäolossaan oli jotain "maagista" ja todella herkkää. Musikaalin tähti on kuitenkin Eriikka Väliahde perheen äiti Dianan roolissa. Hän oli niin mielettömän hyvä etten keksi edes sanoja kuvaamaan sitä! Ihailin koko ajan hänen olemustaan ja upeaa lauluaan, hänestä tuli kertaheitolla uusi suosikkini mitä tulee naispuolisiin musikaalitähtiin! Roolityö oli kauttaaltaan todella todella taidokasta, välillä käytiin aika pohjallakin mutta kuten musikaalin sanomakin kuuluu, niin pohjalta on suunta vain ylöspäin ja vaikeuksien kautta voittoon. Toivo paremmasta huomisesta elää, kunhan vain itse uskoo siihen! Natalie-tytärkään ei lopulta kaivannut ihan normaalia perhettä, vaan "vähän edes sinne päin", next to normal.
Livebändi oli myös erittäin hyvä ja soitti ihan mitä vain, niinkin pienellä porukalla. Lavastuksesta ja portaikon käytöstä pidin myös, tosin välillä vähän häiritsi sen yhden rakennelman jatkuva pyörittely puolin ja toisin.

Miinusta : ei moitteita!

Puntti Valtonen / kuva Petri Kovalainen

Muuta : Olin katsomassa ensimmäisen ennakon, eli tämän kaiken näin ja koin vielä ennen varsinaista h-hetkeä. Uskallan kuitenkin luvata kaikille, että se joka tämän menee katsomaan, kokee jotain valtavan hienoa ja puhdistavaa! Itse olin mielettömässä flunssassa juuri samaan aikaan, joten ajatuksissa välillä pyöri myös koti ja lämmin kupposellinen teetä...

Teatterikärpänen itse ei ollut ihan täydessä vedossa, joten tähtiä ennakosta "vain" neljä **** Uskoisin kuitenkin, että nyt jos menisin uudelleen, napsahtaisi täydet!

Next to Normal / kuva Petri Kovalainen

Kairan kulkijat / vierailuesitys

Kairan kulkijat / vierailuesitys Hämeenlinnan teatterin päänäyttämöllä

Esityksen kesto 1h 20min, ei väliaikaa

Lavalla Kai Lehtinen ja Heikki Rantanen

Taustaa : Miehet ovat yhdessä valmistelleet tämän esityksen, takana pitkä ystävyys ja monet yhteiset reissut. Esityksessä mukana Lauri Viidan ja Veikko Huovisen tekstejä sekä "omia höpinöitä", yhdistettynä kitaralla säestettyihin lauluihin. 25-v juhlakiertue!

Plussaa : Olen ollut jo monta vuotta Kai Lehtisen fani ja oli mahtavaa nähdä mies livenä vihdoinkin. Jollain tavalla hän tuo mieleeni edesmenneen pappani, ja siksi suhtaudun häneen jotenkin erityisen lämpimin aatoksin jo valmiiksi. Mukava oli myös kuulla hänen lauluaan, komea kantava ääni hänellä kyllä. Ja miten iso mies laulaakin niin herkkiä, kuten Syksyn sävel... Pidin kovasti etenkin Veikko Huovisen kirjoittamista jutuista ja Lehtisen omat tarinatkin olivat hauskoja, kuten se kun poika kysyi mitä on synti. Eläväisesti kertoi sen tarinan kyllä. Myös juttu vieraissakäymisestä oli hauska, vaikkakin aika sekava. Olisin kuunnellut Lehtisen jutustelua kyllä pitempäänkin, olisi mahtavaa olla hänen seurassaan kyllä jossain nuotion ääressä ja kuunnella juttuja. Ja tulihan sieltä se kuuluisa kipakka "perkele!" myös muutaman kerran. Esitys oli kestoltaan oikein passeli!

Miinusta : Heikki Rantanen ei sen sijaan oikein iskenyt, ei jutuillaan eikä muutenkaan. Muutama lauluvalinta oli aika outo, odotin ehkä vähän "luonnonläheisempiä" kappaleita, vaikka Sir Elwoodissa eikä Miljoonasateessa mitään vikaa periaatteessa olekaan.

Muuta : Sali oli lähes täynnä, mikä on aina híeno juttu. Kai Lehtisen esittämä kunnianosoitus äideille herkisti varmasti monet katsojat, ja näkemäänsä tyytyväistä väkeä poistui paikalta.

Kairan kulkijoille neljä tähteä **** ja Kai Lehtiselle viisi ******

Moulin Rouge / Musiikkiteatteri Palatsi

Moulin Rouge / Musiikkiteatteri Palatsi, Tampere

Ensi-ilta 29.8. 2012, kesto noin 2h 15min väliaikoineen (viikonloppuisin enemmän)

Käsikirjoitus Katariina Leino

Ohjaus Sami Uotila / Petri Lairikko

Rooleissa : Laura Virtala, Ville Pusa / Sami Uotila, Kimmo Blom, Sari Ann Moilanen, Ari Myllyselkä, Ninni Martikainen, Paula Thesleff, Jenni Pylkkänen, Tiina Lampinen, Tero Tanhuanpää

Taustaa : Moulin Rouge oli yhdessä vaiheessa yksi lempparileffoistani, onhan siinä iiiihana Ewan McGregor ja Nicole Kidman, jotka molemmat vielä lauloivat leffassa ja upeita biisejä olikin. Tarinahan siis kertoo köyhästä säveltäjästä, Christianista, joka saapuu Pariisiin ja muuttaa asumaan Toulouse-Lautrecin luo. Hän taas oli kuuluisa taidemaalari, joka tuli aikoinaan tunnetuksi Pariisin boheemielämän ja etenkin tanssijattarien kuvaajana. No, Toulouse-Lautrec tutustuttaa Christianin Moulin Rougeen, jossa can-can soi ja juomat virtaavat. Shown tähtenä tuikkii kaunis Denise, johon Christian tietenkin rakastuu. Deniseen on iskenyt silmänsä myös rikas Herttua ja koko showlle ja Moulin Rougelle olisi elintärkeää miehen rahat. Selväähän on se, että mustasukkaisuusdraamaa on luvassa yllin kyllin ja intohimoista rakkautta.

Laura Virtala ja Sami Uotila / kuva Musiikkiteatteri Palatsi

Plussaa : Aiemmin olen vähän moittinut jotenkin kökköjä juonikuvioita, jotka ikään kuin meni siinä ohessa kyllä seuraavaa musiikkipläjäystä odotellessa. Tällä kerralla tarina kuitenkin oli toimiva ja looginen. Minulla oli paikka ihan lavan vieressä, joten sain todistaa aitiopaikalta kerrassaan upeita pukuja etenkin! Huh, todella ihanan värisiä pukuja ja millaisia yksityiskohtia, ja ylväästi naiset niitä kyllä kantoivatkin. Tanssitytöillä virtaa riitti ja jalka nousi komiasti, tanssijoita olisin katsellut mielelläni enemmänkin ja isommassa porukassa, tosin lavahan ei nyt niin valtavan kokoinen ole että siinä olisi isompi rivistö jalalla koreasti pistänyt. Renkaiden kanssa temppuillut tanssija ansaitsee erityismaininnan, hän lienee Jenni Pylkkänen? Saikin kyllä ansaitsemansa aplodit. Christianin roolissa vuorottelevat Ville Pusa ja Sami Uotila, ja minun katselukerrallani roolin veti Sami. Suuri yleisö taitaa tuntea hänet lähinnä Salkkareista, mutta minulla on ollut suuri ilo ja kunnia nähdä häntä lavalla tositoimissa muutaman kerran aiemminkin. Komearaaminen ja -ääninen mies hän kyllä on, hänenkaltaiseensa köyhään säveltäjään ei ole kovin hankalaa rakastua. "Come what may" oli erittäin kaunis duetto ja liikuttavan ihana oli Ville Pusan säveltämä ja sanoittama uusi rakkauslaulukin. Aluksi vähän ihmetytti, miksi osa lauluista oli suomeksi, mutta kun tarinaan uppoutui mukaan niin tämä kyllä unohtui. "Bed of Roses" oli myös hieno. Kyynel tuli silmänurkkaan heti alkuun, kun Toulouse-Lautrec (Ari Myllyselkä) lauloi pätkän "Nature boy´ta".
Laura Virtala Denisen roolissa oli kokonaan uusi tuttavuus minulle, ja hyvin mieluinen sellainen. Kaunis, kantava ääni. Mahtavaa oli nähdä ja kuulla Sari Ann Moilasta pitkästä aikaa, hän teki hienon ja ylvään roolin Moulin Rougen johtajattarena. Sari teki aikoinaan Rebekka-musikaalissa minuun sellaisen vaikutuksen, että kylmät väreet menee selkää pitkin kun vain ajattelenkin sitä. Nyt etenkin "Roxanne" oli sangen dramaattinen veto ja tietenkin "Show must go on", samalla tuli kuultua sitten se minun henk.koht. unelmaduettoni, eli Sari ja Kimmo Blom laulamassa biisiä yhdessä. Sitten taas tapaus Kimmo Blom, tällä kertaa Herttuan roolissa... Mies sai kyllä laulettavakseen illan komeimmat biisit ja mikäpä siinä, häntähän kyllä kuuntelee enemmän kuin mielellään. "Purple rain" oli täydellinen veto ja anteeksi jo etukäteen, mutta nyt on pakko lisätä yksi voimasana eli j-u-m-a-l-a-u-t-a. Kuulun siihen sukupolveen, jolle Frankie goes to Hollywoodin "Relax" edusti uudenlaista tuhmuutta kappaleiden sanoissa ja muutenkin, ja biisi kun lähtee yllättäen soimaan ja heti alkutahdeista tunnistaa kappaleen niin voi pojat... Tuntui että taju lähtee! Osansa oli varmaan silläkin, että olin aikamoisen flunssan kourissa ja varmasti vähän kuumeessakin, mutta että kylmiä ja kuumia aaltoja vyöryi lävitseni koko biisin ajan. Jestas! Väliajalle sitten lähdettiin U2:n "Priden" tahdissa ja ehkä vähän liiankin hätäisesti... Väliajalta sitten palattiin kenties ennakkoon odotetuimman biisin myötä, eli KISSin "I was made for loving you" tärähti käyntiin. Kyllä kyllä, Herttua keekoili kävelykeppi tanassa lavan reunustalla ja osoitteli sormellaan tyyliin "Girl I was made for you and girl you were made for me", siinä jo moni varmaan irroitteli nutturakampauksiaan ja loput miettivät, että rikkauksista viis veisataan, mutta on tuo Herttua hot!
No niin. Takaisin maan pinnalle. En halua paljastaa juonenkäänteistä liikaa, en edes sitä saako kaunis rakkaustarina onnellisen lopun vaiko ei. Intohimoa ja dramaattisia käänteitä piisaa kyllä ennen loppua, ja haikeus täyttää mielen. "Forever young" jää soimaan päähän vielä pitkäksi aikaa, vaikkei sitä ihan lopussa kuullakkaan. Plussaa vielä siitä, että Ninni Martikainenkin saa laulaa pienen soolon ja bändille tietysti iso kiitos! Ihan huippua!

Miinusta : Vähän odotin enemmän sellaista spektaakkelimaisuutta ja mahtipontisuutta lavasteissakin, ymmärrän kyllä että Palatsin lava luo omat haasteensa. Paikastani johtuen en nähnyt sivuscreeneille heijastettuja kuvia juurikaan, Pariisia siellä näytti olevan mutta että joku isohko Punainen Mylly jossain olisi ollut paikallaan. Sirkustemppuja luvattiin esitteessä kovasti ja aika vähiin nekin jäi. Ihmettelen myös, mitä Autiotalo teki tässä musikaalissa ja kuten jo mainitsin, väliajalle lähdettiin jotenkin hätäisesti ja yllättäen, ja mieluusti olisin kuullut "Priden" kokonaisuudessaan.

Muuta : Suosittelen kyllä tätä, kaunis tarina, upeat puvut ja kampaukset, huippuluokan bändi ja laulajat ja iki-ihanat biisit, niin herkkiä balladeja kuin rokkimeininkiäkin. Itse suunnittelen uutta katsomiskertaa, Ville Pusakin olisi kiintoisaa nähdä nimittäin.

Moulin Rougelle vahvat neljä tähteä ****

Kuningatarleikit / Teatteri Telakka

Kuningatarleikit / Teatteri Telakka

Ensi-ilta 20.4. 2012, kesto noin 2h 15min väliaikoineen

Käsikirjoitus ja ohjaus Antti Mikkola

Rooleissa : Karoliina Kudjoi, Antti Mankonen ja Tanjalotta Räikkä

Taustaa : Näytelmä kertoo kolmesta naisesta, jotka kaikki tavalla tai toisella joutuvat luopumaan naiseudestaan. Päähenkilöinä ovat kansanedustaja, huippuhiihtäjä ja murhaaja. Kaikki ovat juuri jäämäisillään kiinni jostakin. Esityksen pohjalla ja innoituksena ovat olleet Maria Stuartin ja Elisabet I:n elämät. Kaksi kuningatarta kilpailivat vallasta tapaamatta kuitenkaan kertaakaan toisiaan. Elisabet I piilotti sukupuolisuutensa kyetäkseen hallitsijaksi, kun taas Maria Stuart ei koskaan kyennyt luopumaan naisellisuudestaan ja halustaan löytää elämänkumppani. Lopulta toinen mestautti toisen. Esitys on sekoitus historiaa, fiktiota ja sukupuolirooleja.

Plussaa : Olin ensimmäistä kertaa Teatteri Telakalla. Mielenkiintoinen talo, mielenkiintoinen tila. Kaikki näyttelijät olivat mielettömän hyviä, heistä aiemmin olin nähnyt vain Karoliina Kudjoin livenä. Ovelasti oli toteutettu se, miten näyttelijä seisoi näyttämöllä hiljaa ja katsojat tavallaan kuulivat hänen ajatuksensa. "Tässä näyttelijä Antti Mankonen ja seuraavaksi aion tehdä noin ja näin". Sukupuoliroolit todellakin pistettiin uusiksi, sillä Antti esitti myös naishiihtäjää hyvin herkällä tavalla, kun taas Tanjalotta Räikkä oli hänen karski aviomiehensä. Näytelmän hahmoilla oli esikuvansa todellisuudessakin. Jännästi jäi kyllä mietityttämään se, miten esim. poliitikkoihin suhtautuu täysin eri tavalla sen mukaan, mitä sukupuolta he ovat. Vallankahvaan pyrkivä nainen ei pääse kuitenkaan eroon "tyttöydestään" vaikka kuinka yrittäisi. Kaikki kolme tarinaa olivat hyvin koukuttavia, pidin siitä että sukupuolirooleilla leikiteltiin. Aluksi ei voinut kuvitellakaan parrakasta Antti Mankosta naishiihtäjänä, mutta piru vieköön miten taitavasti hän sen roolinsa teki ja vei kyllä pisteet kotiin. Olen pitänyt Tanjalotta Räikkää aina vähän maskuliinisena naisnäyttelijänä ja niin hän oli tässäkin, mutta upeasti myös toi esille sitä herkkyyttään etenkin murhaajan roolissa. Hienoa työtä kaikilta kolmelta, ja kiitokset käsikirjoittaja/ohjaaja Mikkolalle mielenkiintoisista näkökulmista! Huumoriakin oli mukana sopivasti, naisten (ja miestenkin) käytös meni välillä tosi överiksi huvittavuuteen asti, ja tarkoituksellisen hölmöt ihmisten nimet huvittivat myös. Toimittajan nimi taisi olla Pekka Vittunen, jos en väärin muista? Lavastus oli erittäin toimiva kokonaisuus, samoin äänimaailma ja valot. Loppukohtauksen haarniskoista vielä iso plussa! Niin aina on jotenkin hämmentävää, jos yhdellä roolihenkilöistä on sama etunimi kuin minulla...

Miinusta : Hätäpuhelukohtauksessa oli liikaa vilkkuvia valoja ja meteliä ja huutoa, tuntui että pääni halkeaa ihan just. Varmasti vähemmälläkin melskaamisella asia olisi tullut selväksi.

Muuta : Kuningatarleikit vieraili loppukesästä arvostetuilla teatterifestivaaleilla Meksikossa ja sai valtavan suosion. Esityshän oli ensi-illassa jo keväällä, minä pääsin näkemään toiseksiviimeisen näytöksen nyt syksyllä ja tällä hetkellä esitys ei ole enää Teatteri Telakan ohjelmistossa. Varmasti tämä tullaan näkemään jossain muuallakin, eli suosittelen lämpimästi vähän erilaisena teatteriesityksenä kaikille. Pisti kyllä ajatukset liikkeelle oikein kunnolla! Tuomitsemmeko naiset samasta rikkeestä eri tavalla kuin miehet? Kyllä...

Kuningatarleikeille neljä tähteä ****

Marjamatka / Teatteri Mukamas

Marjamatka / Teatteri Mukamas, Tampere

Uusintaensi-ilta 23.9. 2012, kesto noin 40min

Ikäsuositus : yli 3-vuotiaille

Käsikirjoitus : Vjatseslav Bredis

Ohjaus : Vjatseslav Bredis / Mansi Stycz

Näyttelijät : Tuomas Nuotio, Niilo Savolainen ja Katarina Stycz

Taustaa : Marjamatka kertoo jännittävän tarinan pienen Severi-pojan seikkailusta metsässä. Poika ei halua aina jäädä yksin kotiin, ja aikansa hinguttuaan pääseekin vanhempiensa avuksi metsätöihin. Metsäpolulla riittää ihasteltavaa kukkasista kauniisiin perhosiin, ja niin Severi huomaakin pian olevansa eksyksissä. Onneksi hän löytää metsätontun mökin, ja seikkailukin saa onnellisen lopun ja ystävänsä Vilpas-varpusen avustuksella poika löytää takaisin kotiin.

Plussaa : Ensivisiittini Teatteri Mukamaksessa Pispalassa, ja olikin hurmaava rakennus. Samassa näytöksessä oli muutama ryhmä päiväkotilapsia. Lapsosilla riitti ihmeteltävää talon yksityiskohtien kanssa jo aulassa, ja kuvittelinkin jo mielessäni miten maaginen talo mahtaakaan joulun alla olla. Nyt jo mieleen hiipi sellainen mukava, lämminhenkinen olo. Näyttelijät avustivat pienimmät paikoilleen ja seikkailu voi alkaa. Nokkahuiluilla soitettu musiikki oli rauhallista ja jotenkin liikuttavaa, pienet kuuntelivat niin tarkkaavaisina ja pidin siitä, miten näyttelijät puhuivat rauhallisesti ja selkeästi niin, että kenellekään ei jäänyt mitään epäselväksi. Tarinakin eteni mukavan rauhallisesti ja välillä pistettiin musiikiksi ja lauluksi. Vilpas-varpunen oli hauska ja ovelasti toteutettu! Pidin myös lavasteesta, josta aukeni pienoismaailma metsään ja siellä pikkuriikkinen Severi-poika iloisesti rallatellen kuljeskeli perhosten perässä. Nuket olivat muutenkin taidokkaasti tehtyjä. Mahtavaa oli myös se, kun yleisö pääsi osallistumaan tapahtumien kulkuun tekemällä tuulen suhinaa ja pöllön huhuilua muistuttavia ääniä. Lisäksi näyttelijät esittivät välillä arvoituksia. Aina ei vastaukset menneet ihan ekalla kerralla nappiin, mutta oikeat vastauksetkin toki löytyivät. Pieni keltainen makea marja ei ole appelsiini eikä banaani, mutta lapsoset eivät olleet kuulleetkaan aiemmin lakka-nimisestä marjasta. Myöskään suurisilmäinen huhuileva lintu ei ole nimeltään "huhuu" vaan huuhkaja, kaikukin oli varmasti monelle uutta ja ihmeellistä. Pidin siitä, miten kivasti lapsikatsojat huomioitiin ja kaikesta huomaa kyllä, että lasten ehdoilla tätä teatteria tehdään. Kaiken kiireen ja hässäkän keskellä on hyvä välillä pysähtyä ja käydä katsomassa tämmöisiä pienimuotosia, mutta silti Suuria Tarinoita. Marjamatka oli kaikille antoisa kokemus ja valtavasta mansikasta riitti varmasti kerrottavaa kotiinkin asti. Ainakin minä tein niin... Niin ja suuren vaikutuksen esitys teki erääseenkin pikkumieheen, joka meni rehvakkaasti tekemään "yläfemmat" kaikkien näyttelijöiden kanssa :)

Miinusta : Vähän ihmetytti, että miksi alussa oli se kolme tornia ja ne tyypit niissä? Plussaa toki siitä, että rouva oli kaimani...

Muuta : Minulle tuli sangen pikkutyttömäinen olo tästä! Lisää näitä! Harmi että Hippaloihin ja lastentapahtumiin on liian pitkä aika... Kotona jo kaivoin esiin Kissaperhe-sorminukkeni ja valmistauduin esittämään sorminukketeatteria kummitytölleni ja siskolleen, mutta reissu valitettavasti peruuntui. Inspiraatio kuitenkin syntyi, kiitos siitä Teatteri Mukamakselle ja ihastuttavalle Marjamatkalle :)

Täydet viisi tähteä *****

Kalevala / vierailuesitys

Kalevala / vierailuesitys Hämeenlinnan teatterin päänäyttämöllä

Kesto noin 2h väliaikoineen

Käsikirjoitus Kari Puumalainen ja Tiina Puumalainen

Ohjastus (näin lapussa luki..) Tiina Puumalainen

Rooleissa Mikko Kivinen, Tom Lindholm ja Esko Roine

Taustaa : "Kaikki mitä olet halunnut tietää kansalliseepoksesta mutta et ole koskaan uskaltanut kysyä" eli kolme näyttelijää esittää pikakelauksella Kalevalan alle parissa tunnissa, ja tulee siinä esitettyä vähän Seitsemää veljestäkin ja Tuntematonta sotilasta lisäksi.

Plussaa : Jaa-a, mistäköhän sitä aloittaisi. Tässä oli niin paljon kaikenlaista. Näyttelijät olivat kyllä mainioita, jokainen niin omalla tavallaan hyvä ja erilainen. Esko Roine sai kunnian esittää Väinämöistä, ja välillä luultiin lavalla olevan Vanamon ja Kolmosenkin. Roine esitti myös Elias Lönnrotia, ja mielenkiintoisia olivatkin aikanaan runojen ja laulujen keruumatkat. Väki alkoi pistellä omiaan kun kuuli, että tiedoista maksetaan hyvin ja siksi Kalevala on niin sekava paketti! Uusia murresanoja löytyi ja itkuvirsiä. Hauska pointti oli se, että "Pohjolan pidot" tuli jo toistamiseen parin päivän sisällä. Hittiainesta siis! Mikko Kivinen oli mm. Kyllikki (sekoitus Tuksua ja Outi Heiskasta) ja Pohjolan isäntä, ja tietysti myös Paavo Väyrynen. Tom Lindholm oli varsin viehko naisrooleissaan, joista yksi toi mieleeni lukioaikaisen ruotsinopettajani. Hahmoista hillittömin oli Lieto Lemminkäinen, joka miekka tanassa paineli kultaisissa housuissaan kutrit suorina pitkin maita ja mantuja. Itselläni tuntui, että kohta katkeaa verisuoni päästä liiasta nauramisesta. Hauska oli kuunnella miesten keskinäistä sanailua, välillä ei selkeästi menty ihan käsikirjoituksen mukaan ja pokka petti useampaankin otteeseen. Yleisökin pääsi osallistumaan, halusi tai ei. Yleisön joukosta haettiin eräs nainen esittämään Sampoa, ja muu yleisö jaettiin kolmeen osaan. Kiihtyvän musiikin tahdissa minun katsomopätkäni hoki sitten kauralaaria. Kyllähän tässä tuli Kalevalan keskeisimmät tapahtumat käytyä läpi, vaikka ylimääräistäkin oli joukossa paljon.

Miinusta : Ylimääräistä tosiaan. En tiedä mitä tekoa oli alun tietokilpailulla, Sankarit-biisin laulattamisella ja sankarikilpailulla tämän kanssa. Komeasti Esko Roine lauloi My wayn, mutta ajantäytteeksi vain. Sananmuunnokset ihmisten niminä ei tässä toiminut, ei sitten millään. Aika kulunutta. Jotenkin myös meininki lässähti väliajan jälkeen, ja näytti siltä että välillä lavalla oli hauskempaa kuin katsomossa. Loppukin tuli todella yllättäen, Sampoa lähdettiin ryöstämään ja se siitä sitten. En tiedä kauan miehet ovat tätä jo esittäneet ja paljonko esitys on alkuperäisestä matkan varrella muuttunut, mutta minulle kaikki jutut eivät oikein toimineet.

Muuta : Hämärtyvään syysiltaan tämä toimi kyllä oivallisena piristysruiskeena miinuksistaankin huolimatta, nauruterapiaa lähdettiin hakemaan ja sitä kyllä saatiin. Katsomosta poistui sangen tyytyväistä porukkaa.

Kalevala saa Teatterikärpäseltä neljä tähteä ****