Sivut

tiistai 26. helmikuuta 2013

Fiftari!-musikaalin harjoituksissa osa 1

 Hämeenlinnan teatterin päänäyttämöllä saa toukokuun lopussa ensi-iltansa Fiftari!-musikaali. Porukka koostuu innokkaista nuorista teatterin harrastajista ja ammattilaisistakin, ja luvassa on jotain ennennäkemätöntä taatusti. Yhdessä on suunniteltu mm. mainio luokkaretkipaketti kouluille, eli Hämeenlinnaan suuntautuvaan retkeen yhdistetään kaupunkikierrosta, lounasta, Museo Militariaa ja sokerina pohjalla tämä musikaali. Taatusti erilainen ja antoisa luokkaretki siis! Lisäinfoa luokkaretkihommelista tämän linkin takaa.

 Kohti ensi-iltaa siis mennään, ja tarkoituksenani olisi käydä harjoituksia seuraamassa silloin tällöin ja raportoida tunnelmia ja seurata etenemistäkin. Tulossa on myös taustaporukoiden haastatteluja ja juttua näyttelijöistä. ( Miikka Anttilan haastatteluhan löytyy jo täältä.)

Harjoitukset alkoivat todenteolla vuoden 2013 alussa ja tällä hetkellä porukka harjoittelee kolmesti viikossa, tiistaisin ja torstaisin Ahveniston koululla ja lauantaisin ARX-talolla Keinusaaressa. Olin ensimmäistä kertaa harjoituksia katsomassa tiistaina 12.2. Paikalle oli Jyväskylästä saapunut myös näytelmän käsikirjoittaja Emmi Pietikäinen, ja aluksi paikalla olivat apulaisohjaaja Henri "Henkka" Halonen, jolla on näytelmässä jengipomo Bossen rooli, Oivan roolin tekevä Miikka Anttila, Minna Helkiö (Aliisa), Lauri Litja (Saku), Miku Huttunen (Jukkis), Henri Rantanen (Pekka) ja Krista Laaksonen (Eeva). Myöhemmin paikalle saapuivat ohjaaja Laura Pantke sekä pukusuunnittelija Heidi Helkiö. Loppuvaiheessa mukaan liittyi vielä pari tanssityttöä Kaisla Parviainen ja Nelli Auriola, joilla molemmilla on musikaalissa myös useita pieniä rooleja.

Käsikirjoittaja Emmi Pietikäinen / kuva Teatterikärpänen

 Koko homma lähti pikkuhiljaa käyntiin hauskalla improvisaatioharjoitteella, jää nähtäväksi että alkaako harjoitukset joka kerta samalla tavalla. Pari näyttelijää esitti improvisoitua kohtausta lavalla, kunnes joku huusi "stop" ja tuli itse jatkamaan kohtausta, joka saikin sitten ihan uuden käänteen. Oltiin naamiaisissa, turkooseja kenkiä 15 cm:n koroilla mallattiin, luontodokkaria kuvattiin, suppilovahveroita kerättiin... Yksi sai kemian kokeesta hylätyn ja aikoin hypätä katolta, toinen maalasi hienoja graffiteja seinään, kolmas jäi kielestään tolppaan kiinni ja neljäs otti naamakirjaan valokuvaa nolosta tilanteesta. Lopuksi paikalle saapui kotitonttu, joka ei osannut tanssia. Tässä se jo nähtiin, että laidasta laitaan mentiin ja hienosti nuoret kyllä heittäytyivät eri tilanteisiin ja omaksuivat uudet roolit. Pisteet tästä kyllä kaikille!

 Apulaisohjaaja Henkka otti langat käsiinsä ja varsinaiset harjoitukset alkoivat. Voimakkaita tunteita nähtiin, seurasin etenkin ilmeitä ja eleitä. Taitavaa porukkaa!

 Juonenkulusta alkaa jo aukeamaan minulle muutamia juttuja, jengin sisäisiä rakenteita lähinnä ja roolihenkilöiden perhesuhteita. Huumoriakin piisaa, kohtausta otetaan moneen kertaan uusiksi ja ohjaaja ohjeistaa reippaasti ja sitten otetaan koko homma nöyränä alusta.


Etualalla Lauri Litja ja Henri Halonen / kuva Teatterikärpänen

Tulee väliaika, porukka vähän hengähtää ja minä jututan vähän väkeä ja otan pari valokuvaakin. Kaikki vitsailevat, meininki ja tunnelma on varsin rento.

Minna Helkiö "Aliisa"

Krista Laaksonen "Eeva"

Henri Rantanen "Pekka"

Miku Huttunen "Jukkis"

Sitten taas jatketaan.

 Tauolla käsikirjoittaja-Emmi on palaveerannut ohjaaja-Lauran kanssa, ja ovat keskustelleet hiukan ratkaisevista kohtauksista. Niihin tehdäänkin sitten muutoksia ja muutokset ovat nähtävissä heti tuoreeltaan, sillä kyseisistä kohtauksista nähdään muutama erilainen versio.

 Lopuksi harjoitellaan kohtausta, jossa eräs henkilöistä mm. kirjoittaa kirjettä. Hieno kohtaus tämäkin, ja muiden hahmojen osuudesta harjoitellaan myös muutama erilainen versio, lähinnä sitä että millainen tunnetila sopisi parhaiten. Hauskaa oli katsoa, että miten erilaisia versioita saisikaan aikaan tietyllä tavalla, kuiskauksesta aggressiiviseen jyräämiseen. Katsomosta valitaan joku henkilö, johon lause kohdistetaan ja tällä kertaa minä sain toimia kaiken keskipisteenä. Huisaa!


Edessä käsikirjoittaja-Emmi ja ohjaaja-Laura

 Näin sujuivat ekat seuraamani harkat, ja kyseessähän on siis musikaali, johon on kokonaan sävelletty ja sanoitettu uusia kappaleita. Nyt musiikkipuolta vain improvisoitiin ja jammailtiin ilman säestystä, mutta tässä vaiheessa voin jo sanoa että tarina ja teksti on hieno. Millainen siitä sitten tuleekaan kun mukaan saadaan musiikki ja tanssit ja kaikki lavastukset ja valot ja savut ja puvut!

 Teatterikärpänen jää jännityksellä ja mielenkiinnolla odottamaan seuraavia harjoituksia, joita menen seuraamaan luultavimmin maaliskuun puolella ...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).