Sivut

tiistai 26. helmikuuta 2013

Nenäpäivä / Kansallisteatteri

Nenäpäivä / Kansallisteatterin Pieni näyttämö

Kantaesitys 7.11. 2012, kesto 1h 55min väliaikoineen

Ohjaus Arto af Hällström

Rooleissa : Sari Puumalainen, Ylermi Rajamaa, Pirjo Luoma-aho, Timo Tuominen, Elena Leeve, Jani Karvinen, Pekka Autiovuori, Paula Siimes, Antti Pääkkönen ja Antti Luusuaniemi (uutistenlukijaäänenä)

Taustaa : Mikko Rimmisen Finlandia-palkinnonkin saanut Nenäpäivä-teos ilmestyi 2010. Näytelmä kertoo työttömästä Irmasta (Sari Puumalainen), joka huomaa Hakaniemen kauppahallin seinällä ilmoituksen, että muuton vuoksi annetaan ilmaiseksi viherkasveja. Keravalla. No, Irma siitä lähtee sitten suurin toivein kohti Keravaa, peikonlehti mielessään. Käypi vain niin hassusti, että hän erehtyy ovesta ja kukkien sijaan oven takaa löytyykin Jokipaltion pariskunta Irja ja Reino (Pirjo Luoma-aho ja Timo Tuominen). Irma hämmentyy hetkeksi ja sen sijaan että lähtisi pois, hän tekeytyy Taloustutkimuksen työntekijäksi ja tuppautuu kylään kyselemään pariskunnan kulutustottumuksista. Kahvitkin keitellään. Yksinäinen, juttukaveria kaipaava Irma saa tästä reissusta sellaiset kicksit, että käy sitten soittelemassa Keravalla muiden ovikelloja ja tutustuu kaikenlaisiin ihmisiin. Kaikki ei kuitenkaan suju ihan suunnitelmien mukaan...

Jani Karvinen, Sari Puumalainen ja Elena Leeve / kuva Stefan Bremer, Kansallisteatteri

Plussaa : Lavastukseen ei paljoa tarvittu ja se oli silti toimiva. Pari penkkiä, keittiön pöytä ja pyörivällä lavalla vaihtuvat ovet, joiden takaa paljastui sitten milloin minkäkinlaista asukkia. Näyttelijät olivat kauttaaltaan mainioita! Sari Puumalainen oli Irmana oikein kiva ja luonteva, minäkin olisin varmasti keittänyt hänelle kahvit jos olisi tänne asti tullut kyselemään. Jani Karvinen oli mainio niin puliukkona kuin keittiöhommissa twistaavana Jaanis Jalkasenakin. Isoimmat sympatiat sai Antti Pääkkösen esittämä pikkuisen alkoholisoitunut, mutta hyväsydäminen Virtanen, joka asusteli talonmiehen asunnossa. Symppis tyyppi. Myös Elena Leeve etenkin feissarityttönä oli hauska. Erikoismaininnan ansaitsee myös Pekka Autiovuori Ilmari Hätilän roolissa. Mikko Rimmisen Pussikaljaromaanista tehdyssä elokuvassa Lihiä esittänyt Ylermi Rajamaa oli myös huippu Irman poikana. Tuommoista hermostunutta hömelöä oli hauska seurata, miten jalka teputti koko ajan. Teksti oli todella nasevaa ja täynnä mahtavia oivalluksia ja erikoista kieltä ja sanoja. Irman esitys Avaran luonnon töpöliputtaja-linnuista oli huikea! Taloustutkimuksen kysymyksetkin oli aika outoja... Kesto oli napakka, ei liikaa eikä liian vähän. Loppukohtaus oli oikein mukava, jäi sellainen hyvä olo ja hyvä mieli kyllä.

Palovaroitin piippasi / kuva Stefan Bremer, Kansallisteatteri

kuva Stefan Bremer, Kansallisteatteri

Miinusta : Ei moitteita esityksestä, mutta tunnelmasta muuten ... vieressäni istuvalla pariskunnalla oli eväät mukana! Pieni limsapullo ja pussillinen hedelmäaakkosia, kuin elokuvissa. Niitä sitten rapisteltiin ja auottiin tämän tästä. Mies sai myös tekstarin kesken esityksen ja vielä vastasi siihen.

Muuta : Menkää ihmiset katsomaan Nenäpäivä! Hyvän mielen takuu!

Nenäpäivälle neljä tähteä **** .

1 kommentti:

  1. Hyvä kirjoitus hienosta näytelmästä. Ainoastaan tuo miinuskommentti tunnelmasti hieman häiritsee. Miksi teatteriin ei saisi tuoda mukanaan omia eväitä? Onko teatteri muka jollakin tavalla hienompaa kuin elokuva? Mielestäni kyseessä on kuitenkin samanarvoiset taiteenlajit. Toki kännykän käyttö ei ole suosittua niin kinossa kuin teatterissakaan, eikä oopperassakaan.

    VastaaPoista

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).