Sivut

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Häiriötekijä / Q-teatteri

Häiriötekijä - synkähköt iltamat / Q-teatteri

Kantaesitys 14.2. 2013, kesto noin 2h 15min väliaikoineen

Ohjaus Jani Volanen

Lavalla Lotta Kaihua, Elina Knihtilä, Tommi Korpela, Elena Leeve, Pirjo Lonka, Eero Ritala ja Niilo Syväoja

Taustaa : Q-teatterin ohjelmistoesittelyssä on lause "välähdyksiä urbaanista mielenmaisemasta, vinksahtamisen kynnysmatolta". Tämä lause totisesti kiteyttää kaiken sen, mistä Häiriötekijässä on kyse. Esitys on sekoitus mustaa huumoria, absurdeja tilanteita, videoita. Se myös naurattaa hepulikohtaukseen asti ja nostaa palan kurkkuun. Ensivisiittini Q-teatteriin sai minut miettimään, että miksi vasta nyt!

Pirjo Lonka / kuva Pate Pesonius

Plussaa : Työryhmän nimilistaa kun katselee, ei liene mikään yllätys että koko esitys toi hyvin vahvasti mieleeni parikin tv-sarjaa ja monesti tuntui siltä, että katselen rakastamaani Ihmebantua livenä. Siinäkin oli hervottomia kohtauksia ja tilanteita, joissa joutui usein miettimään, että meneekö tämä jo hiukan yli. Ja silti nauretaan vedet silmissä, lähes hysterian partaalla. Näyttelijät olivat kaikki mielettömän hyviä ja tekivät saumatonta yhteistyötä kaikissa kohtauksissa, käsikirjoitus kun oli syntynyt myös yhdessä. Tommi Korpelan karismaa ei voi muuta kuin ihailla ja kaikki mitä hän sanoo kuulostaa korvissani järkevältä, vaikka siinä ei oikeasti olisi tolkun häivääkään... Itselleni uusia lavatuttavuuksia (muista yhteyksistä tuttuja toki) olivat Eero Ritala, Lotta Kaihua ja Pirjo Lonka, joista jälkimmäinen nostatti upeilla, koskettavilla monologeillaan kyyneleet silmiin ja komeimmat väliaplodit. Videolta seurattiin mm. naisen selostusta Ruotsin kuninkaasta unifantasiassa ja sitten oli tietysti Korpelan huikea Mr Pain. Lavalla nähtiin esimerkiksi omituinen asuntonäyttö, masentunut nuori äiti, hiukan pieleen menevä pelastustehtävän loppukoe ja temppuilevan kopiokoneen ympärillä tapahtunut performanssi. Omia suosikkejani oli monta, etenkin kahden pariskunnan kahvittelutuokio. Toisen pariskunnan mies ei ole saanut edes pyöränkumia korjattua, kun taas toinen oli kaiken muun ohella veistänyt omin käsin tuhatkunta kuksaa, ystävystynyt petojen kanssa ja osasi vielä kalevalaisen vanhan hierontamuodonkin. Lopussa nähty Kirsi Kunnaksen loruilut mieleen tuonut mielikuvitusystävän mielikuvitushautajaiset oli huippu myös, ja etenkin siksi että siinä käytettiin sanaa "kenkku". Lempisanani, jota ei kuule oikein missään! Absurdismin huippua edustivat miesparin "napostelukohtaus" ja kuolemaa tekevä äiti, jonka lähtö ei ihan niin kaunis ollutkaan kuin aluksi luullaan. Ja mitä mahtaa muistaa esityksestä sekin nuori katsoja, joka sai kunnian kuulla Eero Ritalan toimesta punkahtavan laulun omasta takapuolestaan?

Tommi Korpela, Elina Knihtilä, Pirjo Lonka ja Elena Leeve / kuva Pate Pesonius

Tommi Korpela ja Eero Ritala / kuva Pate Pesonius 

Miinusta : Tämä oli ihan täyttä tykitystä, ei moitittavaa!

Muuta : Tekisi mieleni mennä katsomaan tämä uudestaan, ihan vaan ihmetelläkseni ja ihaillakseni tätä porukkaa. Ehdottomasti aion vierailla Q-teatterissa jatkossakin. Ja lisäpisteitä vielä siitä heti sisääntullessa aulassa leijuneesta huumaavasta tuoreen pullan tuoksusta...

Häiriötekijälle täydet viisi tähteä ***** .

3 kommenttia:

  1. Kiva että kävit, minäkin pidin tästä hurjasti! Muutenkin näemmä aika samoilla linjoilla, kuksamies oli mainio ja itseäni nauratti erityisesti asuntonäytön mystisen koputtajan selviäminen. :) Ja se kopiojuttu! Oli mukavaa palata esityksen fiiliksiin tätä kautta.

    Q-teatterin Corto Maltese oli viime vuonna myös ihan super.

    VastaaPoista

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).