Esittelyssä Eräs Teatterin "Kymmenen tikkua laudalla"

Hämeenlinnalaisessa harrastajateatterissa, Eräs Teatterissa, sai viime perjantaina ensi-iltansa Heini Junkkaalan suosittu ja kehuttu näytelmä ”Kymmenen tikkua laudalla”. Haastattelin esityksen tiimoilta näytelmän ohjaajaa, Elina Salmenojaa.

Elina Salmenoja / kuva napattu Elinan fb-profiilista luvan kera

Mistä näytelmä kertoo? ”Näytelmä kertoo lapsen kyvystä käsitellä vaikeitakin asioita leikin avulla. Se kertoo siitä, kuinka lapsi joutuu aikuisten välienselvittäjäksi, vaikkei olisi vielä siihen valmis. Kuten tekstissäkin sanotaan: "On todella lapsellista laittaa lapsi viestinviejäksi". Lapsi yrittää kaikkensa, jotta perhe pysyisi koossa. Vaikka keskiössä on ydinperhe, käsitellään tarinassa perhettä ja perhesuhteita laajemminkin. Se kertoo myös siitä, kuinka äidin voi olla vaikea päästää irti aikuisesta pojastaan, joka on jo pitkään elänyt elämäänsä oman perheensä kanssa. Äidin on kaikesta huolimatta hyväksyttävä miniänsä ja annettava poikansa elää omaa elämää. Lisäksi näytelmä käsittelee parisuhdetta ja sitä, kuinka suhteesta voidaan vaikeuksien kautta rakentaa entistä ehompi. Tämä aihe kuulostaa sinänsä varsin arkiselta ja tietyllä tavoin loppuun kolutulta. Tekstistä kiinnostavan tekee kuitenkin se, että siinä on mukana ripaus taikaa. Siinä sekoittuu todellisuus ja mielikuvitus; aina ei voi tietää, mikä on todellista ja mikä lapsen mielikuvitusta. Miksi pitäisikään tietää?”

Miksi valitsitte juuri tämän tekstin? ”Ihastuin tekstiin heti sen luettuani. Olin lukenut paljon näytelmiä, mutta tässä oli sitä jotain. Ehkä juuri se tietynlainen arkisuus suhteessa mielikuvitukseen sai minut ihastumaan. Junkkaalan teksti on paikoittain todella hienoa, ja jokaisella henkilöllä on omanlaisensa kieli ja tausta. Valintaan vaikutti myös se, että ajattelin näytelmän olevan helposti toteutettavissa pienellä näyttämöllämme.”

Missä muualla näytelmää on esitetty? ”Kymmenen tikkua laudalla sai ensiesityksensä Tampereella Ahaa-teatterissa. Sitä on esitetty ainakin Kansallisteatterissa ja lisäksi joissakin pienemmissä teattereissa. Heini Junkkaala sai näytelmästä pohjoismaisen näytelmäkirjailijapalkinnon vuonna 2010 eli aloitan ohjaajaurani varsin vaatimattomasti tuomalla sen nyt Eräs Teatteriin.”

Miten päädyit ohjaajaksi? ”En muista, mistä ajatus alun perin lähti, mutta jossain vaiheessa äitini alkoi puhua, että olisi kiva saada minut ohjaamaan Eräälle joku lastennäytelmä. Yhtäkkiä huomasinkin istuvani Hietasen Riitan kanssa pöydän ääressä suunnittelemassa, minkä tyylistä juttua kannattaisi tehdä. Riitta on ollut alusta asti tietynlaisena apuohjaajana ja luimme tekstejäkin yhdessä. Tein kuitenkin itse lopullisen valinnan näytelmän suhteen. Kaikkiaan Riitta on ollut paljon mukana myös ohjauksessa, koska halusin jonkun kompensoimaan omaa kokemattomuuttani. Olen kyllä ollut näyttämöllä useassakin jutussa, mutta ohjaajan rooli on uusi. Uskon siitä olevan minulle hyötyä, että valmistun pian äidinkielen opettajaksi, sillä ohjeiden antaminen ja toisten ohjaaminen on minulle tuttua. Aluksi vähän kyllä jännitti, kun ajattelin, että tulen ohjaamaan muun muassa omaa isosiskoani, isääni ja entistä äidinkielen opettajaani. En kuitenkaan ole kokenut, että tämä asetelma olisi näkynyt yhdessä tekemisessä huonolla tavalla, päinvastoin! Meillä on alusta alkaen ollut todella avoin ja keskusteleva ilmapiiri, ja monet toteutukset ovat syntyneet yhteystyön tuloksena. Kiitokset tästä kuuluvat kyllä koko porukallemme.”

Kenelle suosittelet esitystä? ”Suosittelen esitystä kouluikäisestä ylöspäin kaiken ikäisille. Erityisen ihanaa olisi, jos saisimme katsomoon lapsia isovanhempiensa kanssa. Toivon, että esitys herättäisi keskustelua, ja että lapset kertoisivat tuntemuksistaan vanhemmilleen ja isovanhemmilleen esityksen jälkeen. Kyseessä on siis koko perheen esitys, jota lapset ja aikuiset varmasti tulkitsevat omalla tavallaan.”

Kerro vähän työryhmästänne! ”Esityksessä on mukana erästeatterilaisia sekä nuoremman sukupolven edustajia. Joukossa on myös yksi ensikertalainen. Pääosassa Annan roolissa on Ansu Laine, joka tekee kyllä mielettömän hienon roolisuorituksen. Muutenkin kaikki näyttelijät tekevät hienoja suorituksia ja laittavat itsensä todella likoon. Lisäksi mukana on Laura Huovinen, joka esittää Annan teini-ikäistä isosiskoa. Heidän vanhempiaan esittävät Aki Granlund ja Emilia Jokela. Mummolassa häärii tietysti myös Mummo, jota esittävät vuorotellen Riitta Hietanen ja Liisa Virtanen. Mummolan pihapiirissä asustaa jo edesmenneen Olli-Papan veli Kalle, jota esittää debyyttinsä tekevä Raimo Leppänen. Herra Parenteesin roolissa nähdään Kari Salmenoja.”

Kerro vähän harjoitusprosessistanne. ”Ensimmäiset lukuharjoitukset olivat tammikuun 27.päivä ja siitä kahden viikon päästä harjoittelimme oikeasti ensimmäisen kerran. Kaikkiaan harjoituskertoja oli viitisentoista. Tein heti sen päätöksen, että käsikirjoitukset kädessä ei mennä lavalle, ja olen todella tyytyväinen päätökseeni. Jos lavalla ollaan plarit kädessä, se on oikeastaan ainoa asia, mihin pystyy keskittymään. Harjoittelimme siis alusta asti kuiskaajan kanssa.”

”Näyttelijöiden heittäytymisestä kertoo hyvin se, kun omaistennäytöksen aamuna sain Isän roolissa olevalta Akilta viestin, että hän on niin kovassa kuumeessa, ettei pysty esiintymään illalla. Sovimme, että hän tunnustelee oloaan ja ilmoittaa vielä myöhemmin, pystyykö nousemaan lavalle illalla. Kuume ei kuitenkaan laskenut. Teimme sellaisen ratkaisun, että suunnitelmista poiketen Liisa esittää Mummoa ja Riitta tekee Isän roolin. Isän rooli on varsin iso; ei taida olla yhtäkään kohtausta, jossa Isä ei olisi näyttämöllä. Riitta otti haasteen vastaan, ja selviytyi siitä loistavasti! Muutenkin koko porukka sopeutui äkkinäiseen vaihdokseen todella hienosti, ja yleisö tuntui viihtyvän. Joku sanoikin, että ei ollenkaan huomannut, että Riitta oli ensimmäistä kertaa kyseisessä roolissa.”

Aiotko jatkossakin ohjata tai kenties käsikirjoittaa myös jotain? ”Tämä on ollut kaikkiaan todella kiva projekti ja nyt jo harmittaa, että pian tämä on ohi. Harjoituksiin on aina ollut kiva mennä ja yhdessä tekemisen meininki on ollut hienoa. Toivon, että voisin jatkossakin tehdä ohjauksia, sen verran mukavaa tämä on ollut. Toki minulla on vielä paljon opittavaa ja tässäkin projektissa monet asiat olisi voinut varmasti tehdä toisin, mutta ensikertalaiseksi tunnen onnistuneeni hyvin. Uskon, että pysyn jatkossakin joko näyttämöllä tai ohjaajan roolissa enkä ala itse käsikirjoittaa. Toisaalta olen kyllä todella huono sanomaan ei, joten eihän sitä koskaan tiedä!”

Teatterikärpänen menee katsomaan esitystä tulevana sunnuntaina, joten ensi viikolla lisää tästä näytelmästä!