Sivut

sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Susi ja Punahilkka / Hämeen Kuninkaallinen Nukketeatteri

Susi ja Punahilkka / Hämeen Kuninkaallinen Nukketeatteri

Vierailu Riihimäellä, "Vihreän talon pääsiäinen" - tapahtumassa, ensi-ilta oli 15.9. 2012

Ikäsuositus 3-100v

Kesto n. 30min

Käsikirjoitus : Hanhiemon satukirjan pohjalta Hannu Räisä ja Antti Kemppainen

Ohjaus, nuket ja lavastus : Hannu Räisä

Näyttämöllä : Hannu Räisä ja Antti Kemppainen

Musiikki : Antti Polameri

Puvut : Maija Hietala

Taustaa : Isä (Hannu Räisä) yrittää saada poikaansa (Antti Kemppainen) nukkumaan, mutta Sepe-poika se vaan pelaa pleikkarilla. Isä päättää kertoa pojalle jännittävän iltasadun, jossa päähenkilöllä on punainen viitta ja huppu. Poika kiinnostuu, sillä luulee kyseessä olevan Spidermanin. Sitten seuraakin hauskasti toteutettu tuttu satu Punahilkasta, joka matkaa isoäitinsä luokse viemään vähän evästä. Mukaan on lisätty pari muutakin tuttua satua, ja Hannu hoitaa nuketuspuolen ja Antti muuntautuu sudeksi.

kuva Katri Somerjoki

Plussaa : Lavastus oli yksinkertaisuudessaan nerokas, tyynyistä muotoutui kädenkäänteessä metsä ja lopuksi tarvittiin vain ripaus mielikuvitusta. Susi oli kerrassaan mainio tapaus, kettumaisen ovela ja kovin nälkäinen, sillä kaikki kelpasi, eilistä kasviskeittoa myöten. Pieneen tilaan oli ahtautunut melkoinen määrä katsojia ja ikähaarukka oli laaja, kaikki halukkaat eivät edes tainneet mahtua sisälle. Tässä oli kyllä jokaiselle jotakin, pienemmiltä meni varmasti ohi nokkelimmat sanailut ja viittaukset kodinhoitajien tunarointeihin, uusiin lääkkeisiin ja olihan siellä Panu Rajalakin mainittuna. Lapset kihersivät röyhtäilevää sutta ja perinteistä jahtaamista, aikuiset nauroivat hauskoille repliikeille ("Nyt kakarat hiljaa, älkää paljastako että oon oikeasti susi!"). Isoäiti oli totuttua vauhdikkaampi tapaus, ainakin ennen Punahilkan saapumista. Soitteli Entisten nuorten sävellahjaan ja pisti jalalla koreasti "Metsämökin tonttu"-kappaleen tahdissa ja huuteli rokkenrollia innokkaasti. Oma suosikkikohtaukseni oli Piparkakkumiehen joenylitys auttavaisen suden selässä. Muutenkin se piparkakkumies sai minut melkein hepulin partaalle, sillä itselläni oli juuri samankokoinen piparkakku-ukkelipehmo, joka sai kunnian istua aina joulukuusessa. Viime vuonna ukkoa ei löytynyt mistään ja sen katoamista kovasti ihmeteltiin. Syykin nyt selvisi, tyyppihän selkeästi halusi isommille estradeille ja kiertää nyt siis pitkin maata Kuninkaallisen nukketeatterin matkassa!? Muutenkin minua kovasti huvittaa tämmöiset jutut, missä esim. susi puhuu ensin möreällä äänellä ja sitten "eiku", kun muistaa ykskaks että pitäisikin esittää isoäitiä, joka on suurentunut sitten viimenäkemän uusien lääkkeiden sivuvaikutusten vuoksi. Mieleeni tulee myös aina Velipuolikuun kulttimaineessa oleva nukketeatterisketsi, jossa kilipienoiset saavat savumyrkytyksen. No, loppu hyvin ja kaikki hyvin, metsästäjä saapuu ajoissa paikalle erinäisine aseineen ja lopuksi selviää myös se, mitä Punahilkka ja Susi nykyään puuhailevat.

kuva Katri Somerjoki

Miinusta : ei moitteita

Muuta : Tahtoo lisää tämmöistä! Kiireisen työpäivän jälkeen oli vähän ankea olo ja päätäkin särki. Jaksoimme kuitenkin lähteä toiselle paikkakunnalle tätä esitystä katsomaan ja kyllä kannatti. Kunnon piristysruiske oli tämä, ja koko kotimatkan nauratti ja hihitytti, ja vieläkin on hyvä mieli. Esityshän kiertää pitkin ja poikin Suomea, joten jos sattuu paikkakunnallenne, niin suosittelen vilpittömästi ihan kaikille, ikään ja kokoon katsomatta! Nukketeatteri on kyllä mainio teatterimuoto!

Susi ja Punahilkka saa täydet viisi tähteä ***** ! Terveisiä vaan sille Piparkakkumiehelle, ikävä on!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).