Haastattelussa Marika Heiskanen

Marika Heiskasen tapasin marraskuun puolivälissä 2012 Teatteri Siperian tiloissa Tampereella.

Kuopiosta kotoisin oleva Marika on syntynyt 1974 ja horoskooppimerkiltään hän on leijona. ”19- vuotiaaksi asti asuin kotona maaseudulla, Vehmasmäki-nimisessä paikassa, joka sijaitsee 20km Kuopiosta etelään. Opiskelutouhut veivät mut sitten ympäri Suomea. Jonkin aikaa opiskelin Joensuussa maisema-arkkitehtuuria, aika hämmentävää eikö, ja Kuopion yliopistossa opiskelin sosiologiaa. Tampereella ja Helsingissä olen asunut myös, ja tällä hetkellä asun Pirkkalassa rintamamiestalossa, remontin keskellä”, kertoilee Marika.

Mitä harrastat? ”Harrastan löhöilyä, heh! No liikuntaa pyrin harrastamaan niin paljon kuin vaan mahdollista ja kaikenlaista, mä vaihtelen aika paljon lajeja. Välillä mä lenkkeilen, välillä kuntopyöräilen, käyn salilla. Aina vähän fiiliksen mukaan, en oo kauheen lajiuskollinen siinä mielessä. Haluaisin käydä tanssitunneilla, mutta en oo oikein ehtinyt nyt tässä, kun on pienet lapset ja työt ja muut. Teatterin työaika on aika haasteellinen sellaiseen jatkuvaan harrastamiseen. Niin ja sitten mä tykkään hirveesti seurailla kokkailuohjelmia, vaikka en mä niitä hirveen hyvin osaa kyllä sitten itse toteuttaa”, Marika nauraa.

Mitä sanoisit erityistaidoiksesi? ”Kyllä mä koen, että mä olen monipuolinen. Mä tykkään hirveesti viihdyttää ihmisiä ja tehdä hauskoja rooleja ja komiikkaa, sellaista nopeatempoista. Sit toinen puoli on se, että mä tykkään myös liikuttaa ihmisiä, tehdä aitoa ja koskettavaa. Kumpikin puoli on sellaisia, mistä mä nautin mielettömän paljon. Ylipäätään se, että katsojassa syttyy jotain liikettä, on mulle mielekkäintä tässä ammatissa, kun näkee sen että se vaikuttaa se oma työ. Mä luulen, että mun vahvuudet on ne, että mä olen aika aito, pyrin tekemään työni sillä tavalla, että olen niin aito kuin vai pystyn olemaan ja sitten mulla on myös aika hyvä rytmitaju. Pystyn tekemään aika nopeita leikkauksia, ja siinä mä olen kehittynytkin koko ajan lisää ja lisää. Mutta ne mun vahvuudet voi muuttua, parin vuoden päästä ne voi olla jotain ihan muuta, että se näköjään elää koko ajan ja sitä käy jonkun prosessin tavallaan aina loppuun ja sitten alkaa työ uuden asian kanssa. Tykkään tehdä töitä niin, että mä aina haastan itteeni johonkin uuteen, et jos oon tehnyt edellisen roolin jollain tietyllä tavalla, niin pyrin tekemään sen seuraavan sitten jollain toisella tavalla. Nyt lasten myötä tää työ on avautunut uuteen nousuun tavallaan siinä, että kun elämään on tullut yksi niin merkittävä

uusi osa-alue ja työn painotus sen myötä pikkuisen muuttuu, niin se avaa sitä näyttelemistä vapaampaan ja rennompaan suuntaan, ja työhönkin suhtautuu jollain tavalla rennommin.”

Minkä taidon haluaisit osata? ”Laulamiseen haluaisin paneutua enemmän, oon opiskellut Tampereen musiikkiopistossa laulamista silloin ennen kuin lapset syntyivät, mutta sit se jäi enkä oo enää ehtinyt sitä uudelleen ikinä aloittaa. Se on jäänyt mulla vähän sillai lapsipuolen asemaan. Mä oon ihan musikaalinen ihminen, mutta mä en oo saanut sitä haltuun sillai kunnolla, siinä mä voisin parantaa kyllä huomattavasti. Toinen on sit se tanssi, mä oon fyysisesti ihan ok ja taitava, mutta mä en osaa tanssia hirvittävän hyvin.”

kuva Teatterikärpänen

Osaatko soittaa jotain instrumenttia? ”Pianoa osaan soittaa silleen kohtuullisesti. Jouluaattona voisin soittaa jonkun laulun nuotin vierestä tai tyyliin ”eiku” ja tyttö laulaisi vieressä väärillä sanoilla, koko suku kokoontuisi hiljentymään pianon ääreen hartaina kuuntelemaan. Mikä visio! Olin mä lapsena pianotunneilla, mutta olin myös hirveän hyvä lintsaamaan. Aina keskiviikkoiltapäivisin alkoi mulla ja kaverilla kova migreeni, meillä oli peräkkäiset soittotuntiajat ja me vaan haahuiltiin kaupungilla”, muistelee Marika nauraen.

Löytyykö suvustasi muita näyttelijöitä? ”Isän kauttahan mä tälle alalle tulin. Isä ei ollut mikään ammattinäyttelijä, mutta hän harrasti koko ikänsä näyttelemistä . Hänen kauttaan tälle alalle eksyin, kun aloin jo 7-vuotiaana harrastaa itsekin teatteria. Äiti halusi olla rauhassa ja laittoi mut isän kanssa aina sinne harrastamaan, heh. Niin ja Soili Markkanen, Työviksen näyttelijä, on mun pikkuserkkuni. Muita ei sitten ole, vaikka sukunimeni onkin Heiskanen niin en ole sukua Karille tai Ilkalle.”

Mitä alan opintoja olet suorittanut ja milloin olet valmistunut? ”Lista on pitkä... Mä olen opiskellut Teatterikorkeakoulussa, josta valmistuin teatteritaiteen maisteriksi 2004, ja sitä ennen mä olen opiskellut melkein kymmenen vuotta eri paikoissa. Aloitin ´95 Tampereen yliopiston draamalinjalla, ja siinä välissä on ollut sitten kaikkea mahdollista kyllä. Hahhah, en jaksa eritellä niitä kaikkia, eli siirrytään seuraavaan kysymykseen!”

Miten teatteriharrastuksesi tarkalleen alkoi? ”Aloitin silloin siis 7-vuotiaana Vehmasmäen nuorisoseuran teatterissa ja isäni oli siellä myös. Eka juttu taisi olla sellainen sketsijuttu, joka tehtiin johonkin vanhainkotiin. Esitettiin sellaisia sananlaskuista tehtyjä sketsejä. Sitten olin Roosa näytelmässä Lintu sininen. Kuopion Kaupunginteatterissakin taidettiin esittää jotain näytelmää, se oli niin hienoa kun oli iso katsomo ja kaikkee. Niihin aikoihin mä tosin päätin, että musta tulee lääkäri, mutta ei musta sitten tullutkaan. Ei siitä ikinä olisi tullut mitään, kun en kestä nähdä verta ja sairauksia.”

Oletko tehnyt muita töitä aiemmin? ”Lukioaikoihin mä olin vaatekaupassa töissä iltaisin ja viikonloppuisin. Sit olen ollut mansikoita poimimassa montakin kertaa Suonenjoella ja Kuopion lähiseuduilla. Helsingissä opiskeluaikoina mä tein kaikenlaisia sijaisuuksia ja extrahommia rahoittaakseni elämää; olin kaupoissa ja lastentarhoissa ja päiväkodeissa.”

Miksi olet näyttelijä tänä päivänä? ”Siitä mä nautin kaikista eniten. Mä koen toteutuvani siinä ammatissa voimakkaimmin. Mä nautin hirveesti esiintymisestä ja harjoitusprosessista myös, siitä etsimisestä ja löytämisestä, itsensä löytämisestä ja haastamisesta. Mä koen, että se on hirvittävän antoisaa, ja tietysti myöskin usein se työskentely harjoitusaikana on sellaista, että siinä hitsautuu tosi hyvin yhteen sen porukan kanssa, ja tuntuu että oikeesti pääsee kohtaamaan ihmisiä jotenkin aidosti. Parhaimmillaan se on sitä, että on hirvittävän aitoja kohtaamisia siinä harjoitusprosessissa jo. Ja se on todella nautinnollista, että jos saa työkseen leikkiä niin mikäpäs siinä! Onhan se nyt ihan mahtavaa! Tää avaa myös näkemään toisenlaisia näkökulmia, kun saa ja voi olla hetken aikaa joku toinen”, selventää Marika.

Ketkä ovat mahdollisesti omia esikuviasi? ”Meryl Streepiä mä ihailen, musta se on ihana ja upea ja tekee ihan järkyttävän hienoa työtä koko ajan. Olen seurannut paljon hänen töitään leffojen kautta, ja se on kyllä mulle sellainen esikuva monessakin mielessä. Suomalaisista on toi Tiina Weckström, ihailen häntä tosi paljon myös. Joskus jos pääsisi siihen samaan mitä hän tekee, niin olisin edes hetken tyytyväinen! Miespuolisia ihania on tietysti kauheesti. Ulkomailta Robert Downey Jr on aivan ihana ja ketäs sitten kotimaisista... En oo koskaan aatellutkaan, että onko mulla miespuolisia esikuvia, mutta kyllähän mulla varmaan on! Onhan toi Kari Heiskanen tosi upee, sen kanssa oon onneksi saanut työskennelläkin. Ja H-P Björkman on myös kova!”

Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä, jos saisit valita ihan kenet tahansa? ”Kyllä mä sen Merylin ottaisin, vaikka toisaalta H-P olis kyllä hyvä myös.”

Entä kenen kanssa haluaisit laulaa dueton ja mikä olisi mahdollisesti kappale? ”Tässä vetoaisin siihen Robert Downey Junioriin, siitä vois tulla kyllä tosi mielenkiintoista! Haluisin laulaa jonkun ihan älyttömän, jonkun sellaisen charleston-tyyppisen, jossa saisi vedellä sitä tanssia samalla. Otettais lava haltuun ja vähän jotain kaatuiluakin, sellainen sen pitäisi olla”, Marika visioi.

Missä eri teattereissa olet näytellyt? ”Olen näytellyt Hämeenlinnan Kaupunginteatterissa, Teatteri Takomossa, Espoon Kaupunginteatterissa, Riihimäen Teatterissa, Pyynikin kesäteatterissa, Rauman Kaupunginteatterissa ja Oulussa kesäteatterissa. Siinä ne kai on. Ja voi jestas, Teatteri Siperiassa tietysti!”

Mitkä ovat omasta mielestäsi tärkeimmät roolityösi? ”Kyllä ihan hirveesti tykkäsin tuosta Teatteri Takomon Ihmeellinen armo-nimisestä näytelmästä, Juha Luukkonen ohjasi sen. Siinä mulla oli sellainen paha äiti – hahmo, se kiroili ihan hirveesti ja oli sellainen aika rankka tyyppi, joka kuoli syöpään sitten lopuksi siinä. Se oli kyllä aika raju tarina, tykkäsin siitä kyllä hirveesti. Omasta mielestäni onnistuin siinä hyvin, se oli tosi haastava rooli siinä vaiheessa elämää. Se oli vuonna 2009. Sitten Mr Finlandissa sai kyllä kanssa ylitellä itteensä, siinä mulla oli varmaan parikymmentä roolia, sellaisia nopeita vaihtoja ja nopeita leikkauksia. Se oli silleen teknisesti haastava ja mielenkiintoinen työ. Valitut-näytelmästä mä pidin myös, se tehtiin Siperia ja TTT:n yhteistyönä ja Saana Lavaste ohjasi sen. Siinä mulla oli sellainen uskonnonopettajan rooli. Nää kolme on varmaan ne, jotka on itselleni jääneet mieleen eniten.”

Freelancer vai kiinnitys? ”Haluan olla freenä, koska sillä tavalla pystyn omaehtoisemmin työskentelemään. Pystyn itse järjestämään sitä omaa työtäni ja aikataulut ei oo niin hirvittävät. Kiinnityksellä kahden pienen lapsen kanssa se olis aika haasteellista, ku tehdään kaksiosaista päivää ja olla kaikki lauantait töissä. Ja tää Teatteri Siperiahan vie multa paljon aikaa muutenkin kuin näyttelijäntyöllisesti, hallinnollisesti myös. Toimin tällä hetkellä Siperian uuden draaman näyttämön taiteellisena johtajana. Onhan tää freen elämä tietysti tulevaisuuden kannalta vähän epävarmaa, kun ei aina tiedä mitä vuoden-kahden päästä tapahtuu, mutta tässä on kuitenkin aina siinä hetkessä ne pikkuisen inhimillisemmät työajat.”

Onko sinulla jotain roolihaavetta? ”Oon sitä miettinyt joskus aiemminkin. Joskus mä halusin tehdä tuon Lady Macbethin, mutta jostain syystä en enää haluaisikaan. Jos Rautarouva-leffa filmattaisi suomenkielisenä versiona uudelleen, niin sitten sen mä haluaisin kyllä tehdä!”

Oletko koskaan katunut ammatinvalintaasi? ”Kyllähän niitä hetkittäin tulee sellaisia epäuskon tilanteita. Valehtelisin jos sanoisin, etten oo koskaan katunut. Aika usein ne tilanteet on liittyneet joihinkin aikataulullisiin hässäköihin. Ja tietysti toi palkkapuoli, olishan se kivaa kun saisi vähän enemmän rahaa.”

Mikä on parasta työssäsi? ”Tällä alalla on paljon tosi ihania ihmisiä ja kohtaa tosi huippuja tyyppejä. Toinen on se, että saa jatkuvasti ylittää ja haastaa itteensä ja ei tuu sellaista tilannetta, että tuntuisi siltä, että joutuu koko ajan tekemään sitä samaa puurtamista. Vaikka tekisi samaa rooliakin pidempään, niin silti pystyy ottamaan tavallaan siihen uutta asiaa. Miinuspuolethan mä vastasinkin jo.”

Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”No semmoiset, että jos ei jotakin ihan ymmärrä esim. tekstistä, niin huomaa että tulee sellainen inspiroitumisen tunne monesti ja myöskin jos mokaa, niin siitäkin inspiroituu. Tossa kun tehtiin käsikirjoitusta tuohon Kolmen naisen kohtauksia-näytelmään, et tavallaan mentiin niin mielenkiintoisen lähelle niitä omia ja oman elämän tämänhetkisiä kipupisteitä ja vaikeuksia, se oli tosi inspiroivaa se keskusteleminen ja niiden asioiden näyttämöllistäminen, ja niistä asioista puhuminen ylipäätään. Aika pitkältihän se liittyy toisten ihmisten kanssa kohtaamiseen myöskin ja sellaisten asioiden äärellä olemiseen, jotka on oikeesti itselle hyvin merkittäviä.”

Olisiko sinulla kiinnostusta ohjata joskus tulevaisuudessa? ”Tällä hetkellä mulle on tää näyttelijäntyö ”The Juttu”, mä en koe tällä hetkellä että tarvisin sitä ohjauskokemusta. Saattaa olla, että se tulee joskus eteen ja varmaan tuleekin, mä en sillä tavalla väistele sitä aihetta. Mutta tällä hetkellä mun intohimoni on näytteleminen!”

Kärsitkö esiintymisjännityksestä? ”Hyvin harvoin ja silloinkin tosi vähän. Se on sellaista, että kihelmöi vähän ja on vatsa vähän sekaisin, mutta ei sen kummempaa. Sit mä voin olla sellainen, että mä rupeen sekoileen hirveesti kaikkea kun mua jännittää. Teen ihan väärin päin asiat ja pyörin ja kävelen edestakaisin koko ajan. Ennen mua jännitti enemmän, mutta ei nyt enää sillai muutamaan vuoteen kyllä. Jos on sellainen proggis, missä on ihan hirveen paljon tekstiä hallittavissa, niin se joskus jännittää, että muistaako kaiken, mutta kun rauhottaa sen tilanteen sillai, että ”noh, tilanne on tärkein, että vaikka mä unohtaisin tekstiä niin kun mä näyttelen sitä tilannetta niin se riittää”. Se tavallaan auttaa mua, mä pysty niinkun selittämään itselleni aika hyvin pois sen jännityksen.”

Onko sinulla jotain omia rituaaleja, joita toistat aina ennen lavalle menoa? ”Melkein aina mä teen jostain syystä sellaista niskaseisontaa, joogaliikettä, eli pyrin avaamaan niskaa ja hartiaseutua. Sit mä teen sellaisen perus – äänenavauksen, eli avaan ääneni sillai että pystyn sitten replikoimaan tarkasti.”

Onko sinulla jotain taikauskoon liittyviä uskomuksia? ”Joo! Mä en tykkää siitä, että mun roolivaatteet pestään ennen ensi-iltaa, jos niin käy niin en usko että siitä tulee hyvä esitys. Sen jälkeen saa sitten pestä.”

Kerro joku hauska kommellus, mitä näyttämöllä on sattunut! ”Hyvin usein kyllä tapahtuu kaikkee. Nyt tässä viime vuosina on sattunut enemmänkin sellaisia tekstikömmähdyksiä, niistä on hirveen hyvin yleensä kyllä selvitty, ja sellaisia tipahtamisia on kans viime vuosina sattunut. Varmaan johtuu siitä, kun on rentoutunut se tatsi siihen tekemiseen, niin helpommin myös tipahtaa. Muistan kun tehtiin tuota Mr Finlandia, niin siellä oli kyllä niin käsittämättömiä tipahduksia välillä, hyvä kun pystyi jatkamaan näyttelemistä. Esitin mm. sellaista Antti Rokka-hahmoa, siinä kohtauksessa tapahtui aika usein kaikenlaista. Itselle ei oo käynyt tämä seuraava, mutta muistan aina kun olin vuonna yks ja kaks Tampereen Ylioppilasteatterilla, tehtiin sinne Macbethia ja Rantanivan Mikko oli Macbeth siinä ja kerran mä ihmettelin, että mitä oikein tapahtuu kun sillä tuli kauhee kiire näyttämön takana ja se ykskaks lähti juoksemaan kohtaukseen, ja se juoksi väärään kohtaukseen huutaen sisään! Sit se huomasi näyttämöllä, että on väärässä kohtauksessa ja sit se juoksi sieltä samalla lailla huutaen pois!” Marika nauraa vedet silmissä ja tätä sitten nauretaan tovi.

Kerro joku oikein hyvä muisto! ”Näin tuolla Bomban Juhlaviikoilla joskus 90-luvun alussa sellaisen Romanian teatterin esittämän version näytelmästä Kalju laulajatar. Se oli aivan huikee! Ne teki fyysisesti niin taitavaa näyttelijäntyötä, mä en ymmärtänyt sanaakaan mitä ne puhui, koska ne puhui romaniaa, mutta se oli jotain niin huikeeta se niiden fysiikka ja tarkkuus ja eleitten viimeistely. Koko ajan tavallaan ymmärsi sen mitä ne tekee ja mistä ne puhuu, vaikkei ymmärtänyt sanaakaan. Lopusta viimeiset viisi minuuttia ne kelasi pikakelauksena kaiken takaisin lähtöpisteeseen. Se on kyllä jäänyt mieleen, silloin se oli sellainen kokemus, joka oli aivan käsittämätöntä!”

Kerro vähän tulevista rooleistasi? ”Kesällä Hämeenlinnan kesäteatteriin tehdään taas proggista, kirjoitustyö on käynnissä ja täällä Siperian tiloissa syksyn työhyvinvointiaiheista proggista käsisrintamalla tehdään myös, niin ja toukokuussa aletaan harjoittelemaan Kalle Blomqvist-nimistä kokoperheen näytelmää, jonka Siperia tekee Tampereen Työväen Teatteriin vanhalle päänäyttämölle. Siitä enskari on syyskuussa.”

Kesällä 2013 Hämeenlinnan kesäteatterissa siis ”Satoi tai paistoi – tiedän mitä teit viime kesäteatterissa.” (linkki ohessa)

Onko sinulla jotain mottoa? ”Se mikä ei tapa, se vahvistaa. Ja Happiness is not a destination, its a way of life."

Mistä haaveilet? ”Aika usein mulla on matkakuume, eli haaveilen jostain ihanasta lomasta lämpimässä. Haaveilen myöskin siitä, että Teatteri Siperia löytäisi sellaisen kunnollisen jalustan ja vähän enemmän katsojavolyymiä ja että saatais tää oikein kunnolla lentoon tää Siperia. Nyt on pyöritetty tätä vuodesta 2005, tosin se eka vuosi meni suunnitellessa ja eka esitys oli 2006.”

Osaatko imitoida ketään? ”Varmaan luulen osaavani, mutta en mä oikeasti osaa. Esim. siinä Mr Finlandissa yritin imitoida Jörn Donneria ja sitä Rokan Anttia ja muita tuollaisia legendaarisia hahmoja. Varmaan jos harjoittelisin, niin voisin oppiakin jotain.”

Mikä supersankari haluaisit olla ja miksi? ”Olis mahtavaa olla Catwoman, sillä on niin hyvä figuuri. Olisi kyllä kiva olla sellainen, jolla on joku taikavoimakin. Onks Catwomanilla joku taikavoima? Ei sillä kai oo, se vaan pistää menemään tiukassa asussaan.”

Jos saisit viettää päivän miehenä, mitä tekisit? ”Ehkä mä menisin uimahalliin miesten osastolle. Jos siellä ei olisi kauheesti nähtävää, niin musta olisi kiva päästä sellaiseen syvälliseen keskusteluun miesporukan kanssa, silloin kun miehet puhuis sellaista mitä ne ei naisten kuullen puhu.”

Jos ihminen vetäytyisi talviunille, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan? ”Puhelimen, jotta voisin soitella kaikille kavereille. Paitsi jos akku loppuu... Oon lukemassa sellaista Dalai Laman ”Onnellisuuden taito”-kirjaa, ottaisin sen varmaan mukaan, se on mulla nyt kesken. Hirveen kiintoisa, sen voisi lukea moneen kertaan. Sit ottaisin varmaan mun tempur-tyynyn, ettei menis niskat jumiin. Suklaata, punaviiniä ja juustoja.”

Jos saisit palata aikakoneella menneisyydessä johonkin hetkeen, minne menisit? ”Jonkun hyvän hetken isäni kanssa haluaisin kokea uudelleen. Menisin kalareissulle isän kanssa, joo!”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

Mistä sanasta pidät eniten? - Rakkaus

Mistä sanasta pidät vähiten? - Viha

Mikä sytyttää sinut? - Mies

Mikä sammuttaa intohimosi? - Kateus

Suosikkikirosanasi? - Vittu

Mitä ääntä rakastat? - Lapsen unituhinaa

Mitä ääntä inhoat? - Kynnet liitutaululla

Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Presidentti

Missä ammatissa et haluaisi olla? - Ruumiinpesijä

Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Hyvä meininki!