Fiftari!-esittelyssä ja haastattelussa Lauri Litja

 Fiftari!-esittelyssä Sakun roolin näyttelevä Lauri Litja! Jututin Lauria helmikuun puolivälissä Fiftari-harkkojen jälkeen Ahveniston yläasteella, jossa harjoitukset ovat olleet aina tiistaisin ja torstaisin.

Lauri on syntynyt 1992 ja horoskooppimerkiltään hän on rapu. Lauri on kotoisin Helsingistä, ja tällä hetkellä hän asuu Tervakoskella.

Mitä harrastat? ”Mä harrastan teatteria, musiikkia, laulamista...Kuuntelen musaa erittäin paljon ja ihan laidasta laitaan. Aloitin ton musahomman ihan rumpujensoiton kautta, aluksi en itse kehdannut laulaa kuin suihkussa. Tunnustan olevani suihkulaulaja! Ekan kerran lauloin julkisesti, kun Riihimäen Nuorisoteatteriin oli tulossa kesäteatterina ”Pelastakaa Röllimetsä” ja siihen haettiin näyttelijöitä ja siellä lauloin sitten Hectorin ”Lumi teki enkelin eteiseen”. Sen jälkeen pääsin ulos kuorestani ja sittemmin olen laulanut paljon esim. karaokessakin”, Lauri kertoilee.

Osaatko soittaa rumpujen lisäksi muita soittimia? ”Huuliharppua, melodikaa, lusikoita, munniharppua... Rummuistahan kaikki juu alkoi ja ne on edelleen lähellä sydäntäni. Pianoa en osaa nuoteista soittaa, mutta korvakuulolta osaan jotain soitella. Laulu on tällä hetkellä kuitenkin mun tärkein instrumenttini.”

Penkin pituudelta Lauria / kuva Teatterikärpänen

Mitä sanoisit erityistaidoiksesi? ”Mä osaan pitää meininkiä yllä! Se on lähtenyt varmaan siitä, että mä olin koulussa aika hiljainen ja pelkäsin, että mua aletaan rökittää sen takia. Aloin sitten luokan pelleksi ja siitä se sitten lähti. Mulle on jotenkin jäänyt päälle se, että mun pitää kaikille näyttää, että ”huhuu täällä mä oon”. Lisäksi mä osaan olla mukava ja osaan olla ihmisten kanssa, olen sellainen sosiaalinen tyyppi. Haluaisin tehdä jotain sosiaalista työtäkin , sellaista missä saisi olla ihmisten kanssa”, Lauri haaveilee.

Minkä taidon haluaisit osata? ”Laskutaidon! Mulla on erittäin huono matikkapää, välillä mä en osaa käyttää edes laskinta. Mä en oo ikinä miettinyt, että mistä taidosta mulla olisi noin ammatillisessa mielessä hyötyä, jos teatteria ajatellaan. Oon aina aatellut, että se riittää että on oma itsensä.”

Löytyykö suvustasi muita teatterin parissa työskenteleviä? ”Kyllä mulla on, eli isäni isä on näyttelijä Antti Litja. Vaari on ollut mulle kyllä yksi tärkeä vaikuttaja tällä alalla, hänen ansioistaan aloin aikoinaan käymään tuolla teatterijuttuja katsomassakin. Isä mua vei aina katsomaan ja vaari aina hommasi liput. Vaari on aina ollut sellainen pienieleinen näyttelijä. Ja hän on kertonut mulle kyllä kaikenlaisia tarinoita mm. Tarmo Mannista, legendaarista materiaalia! Välillä joutunut vähän varomaankin niitä puheitaan, silloin kun mä olin vielä pieni niin mummo aina toppuutteli vaaria, että nyt et kyllä Laurin kuullen kerro tuota tarinaa! Kerran tässä kysyin vaarilta, että mikä on hänen mielestään mun paras näyttelijäsuoritukseni (olin ollut silloin Riihimäen Nuorisoteatterissa ja JaTSissa), niin se sanoi, että ehkä se on se ensimmäinen roolini, koska siitä näki heti että mussa on potentiaalia. Ei se ole koskaan neuvonut mua tälle alalle tai antanut mitään ohjeita, se on välittynyt puheiden kautta se miten pitää olla ja mä oon oppinut sen, että lavalla on aika paljon myös omaa itseäni. Rakastan mun vaariani ja arvostan sitä kaikkea mitä hän on tehnyt, ja hän on yksi mun suurista idoleistani James Deanin lisäksi”, Lauri herkistyy.

Katse kohti tulevaisuutta

Mistä olet ammentanut oppia näyttelemiseen? ”Riihimäen Nuorisoteatterissa olin juu teininä ja sinne tuli Teakista valmistunut ohjaaja. Sitä kautta opin uusia metodeja ja lämmittelyjä, jotka auttavat esimerkiksi muistamaan vuorosanoja ja artikuloimaan ne oikein. Jännittämisestä kanssa opin sen, että ihmisen täytyy kyllä vähän jännittää lavalla, muuten on kuollut ihminen. Pitää päästä vaan yli kaikesta turhasta jännittämisestä. Mä en oo käynyt ikinä erikseen millään teatterikurssilla, ainut oli yks laulukurssi joskus. Kun olen itse käynyt katsomassa teatteria, niin siitä on välittynyt mulle sellainen vahva voima, olen osannut imeä itseeni sitä miten ammattilaiset hommat hoitaa. Tarkkailen ihmisiä paljon muutenkin, olen kauhee stalkkaaja välillä. Bussissakin nyt kuuntelin, kun yksi nuori nainen puhui puhelimeen koko matkan. Pakko myöntää, että stalkkaan tuollaisia mielenkiintoisia tapauksia. Se ei oo mikään synti, vaan se on kivaa. Kunhan siitä ei jää kiinni...”

”Mä oon kirjastossa Tervakoskella työkokeilussa nyt. Mussa asuu sellainen pieni bibliofiili tavallaan, mä rakastan kirjoja. Niistä välittyy sellainen taika, että tuntee olevansa jotenkin intellektuelli, kun on siellä kirjojen keskellä duunissa. Olen nyt pitänyt satutunteja lapsille siellä ja semmoista kivaa. Mä oon pienestä pitäen käynyt siinä kirjastossa ja oon kuulemma ainut joka lainaa vielä levyjä! Mun musiikkimakuhan muuten lähti ihan syntikkapopin kautta, Depeche Mode, Talk Talk...oon syntynyt niin väärällä vuosikymmenellä!”

”Ai niin! Mun erityistaitoni on myös imitointi! Koulun pelleilyn kautta se lähti ja mä oikein panostin siihen ja oon tehnyt pari imitointikeikkaakin. J. Karjalainen on yksi mun bravuurini, Irwin... Kaupungilla törmäsin kerran Puotilan Jukkaan ja aluksi kehuin sitä ja sitten pyysin paria vinkkiä. Paavo Lipposesta se sitten vinkkasi mulle vähän. Mun yks syntini on Munamies! Heath Ledger, Spede...Marja Tyrniä olen kans imitoinut ja Kyllikki Forsselliä. Rölli-peikkoa olen treenannut nyt”, Lauri innostuu ja esittää koko repertuaarinsa läpi...

Haaveiletko saavasi teatterista ammatin? ”Kyllä haaveilen, ja olen ollut sitä mieltä jo pitkään, että tää tulee oleen mun ala. Kolmannen kerran haen nyt Teakiin, tokalla kerralla jäin yhden vaiheen päähän. Jännitys pääsi liian valloilleen, en ollut ihan oma itseni. Vaari kertoi, että paras vinkki Teatterikouluun haettaessa on se, että älä näyttele.”

Missä eri teatterihommissa olet siis tähän mennessä ollut mukana? ”Riihimäen Nuorisoteatterissa, Janakkalan JaTSissa ja sitten YLEn Radioteatterissa ääninäyttelijänä, se oli sellainen hippinuorista kertova juttu, ”Operaatio Keltainen Keskiviikko.”

”Pienenä mut vietiin juu katsomaan teatteria. Ensimmäinen kunnon juttu minkä muistan on Kari Hotakaisen kirjoittama ”Hukassa on hyvä paikka”, siinä oli Martti Suosalo, yksi suuri idolini myös. Helsingin Kaupunginteatterissa olen käynyt paljon, ja sitten muiden nuorisoteattereiden juttuja olen nähnyt, Hyvinkäällä varsinkin se Teatteri Lokki.”

Ketkä muut ovat omia esikuviasi? ”Marlon Brando, Klaus Kinski, Suosalo, Litja, Matti Pellonpää, Ville Virtanen, James Dean. Sitten se Teemu Palosaari, jota sinäkin olit haastatellut. Hän vakuutti mut todella siinä Ihmisen osa-näytelmässä. Ja tietysti Ritva Valkama!”

Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä, jos saisit valita ihan kenet tahansa? ”Kyllä mä haluaisin näytellä Klaus Kinskin kanssa, se olisi ollut niin raivokas ja aggressiivinen hahmo.”

Onko sinulla jotain roolihaavetta? ”En ole ollut koskaan missään Shakespearen näytelmässä. Macbethin mä haluaisin tehdä tai Strindbergin Uninäytelmässä olla se asianajaja. Musikaaleista haluaisin näytellä Rocky Horror Picture Showssa, se päärooli olisi niin mun juttu! Riihimäellä oltiin muuten katsomassa sitä Nuorisoteatterin Romeoo ja Juliaa, vaari istui mun vieressä ja lausui parvekekohtauksen repliikkejä ääneen samaan aikaan Kohosen Topin kanssa, se kun oli kans tehnyt sen roolin joskus.”

Miten päädyit tähän Fiftari!-musikaaliin mukaan? ”Kävin täällä Ahvenistolla yläastetta ja ohjaaja Laura Pantke oli mun kouluavustajani. Mun luokka kävi aina katsomassa mun näytelmiäni siellä Riihimäellä, ja Laura oli nähnyt mut tosi monessa jutussa. Sitten yhden kesäteatterijutun jälkeen se tuli juttelemaan ja sanoi, että haluaisi mut sellaiseen Cry Baby- musikaaliin mukaan, aluksi se oli sillä nimellä aikoja sitten. Mä sit suostuin.”

Mitä odotat tältä projektilta ja mikä tässä on parasta? ”Odotan uusia reittejä eteen päin tällä uralla. Että mut huomattaisiin. Parasta on kyllä tää ryhmä. Meillä on täällä viisasta ja lämmintä ja tunteellista sakkia. Vasta tämän myötä olen tutustunut tähän porukkaan, ohjaaja-Laura on ainut jonka tunsin aiemmin.”

Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”Musiikki, kirjat, ihmiset. Luonto ja ympäristö muutenkin. Jopa minä itse inspiroin itseäni!”

Ministry of Silly Walks

Kerro joku muisto! ”Oltiin kerran Tervakosken Seurantalolla, siellä oli vapputori ja mummon kanssa oltiin siellä ja vaarikin taisi olla. Siellä oli sellainen hevonen, joka veti rattaita ja siihen sai mennä kyytiin. Pikkuveljen kanssa mentiin sitten kyytiin ja se hevonen pillastuikin yllättäen ja me lennettiin molemmat sieltä vaunuista. Mulle ei käynyt mitään, mutta veljellä aukesi nenä. Se itki ja valitti. Mummo vei meidät vaniljajätskille ja saatiin me varmaan ilmapallotkin. Veljellä tuli verta nenästä ja se jätski oli myös veressä. ”Täähän maistuu ihan mansikkahillolle”, se vaan totesi. Tää tuli mieleeni tuossa yksi päivä taas, se oli jotenkin jännä muisto ja aina kun syön vaniljajätskiä, niin tää tulee kans mieleen”, Lauri muistelee.

Mitä muuta haluaisit kertoa itsestäsi? ”Mä oon niin paljon leffojen perään, että mä muistan kaikkien äänisuunnittelijoidenkin nimet ja sellaista. Rakastan Tarkovskia ja Bergmania ja eurooppalaisia elokuvia!”

Mitä terveisiä haluat lähettää katsojille ja Fiftarista kiinnostuneille? ”Kaikille vanhoille teddyille ja 50-luvusta kiinnostuneille! Unohtakaa sellainen pessimismi, että taas tehdään muka jotain nuorisomusikaalia tyyliin High School Musical. Unohtakaa ennakkoluulot! Me ollaan tehty täydestä sydämestä tää juttu ja uskon, että on olemassa vielä sellaisia ihmisiä, jotka uskoo sellaiseen lämpöön!”

Jos saisit viettää päivän naisena, mitä tekisit? ”Mä katselisin itseäni suihkussa. Ostaisin Louis Vuittonin käsilaukun ja pukeutuisin turkiksiin!”

Jos ihminen vetäytyisi talviunille, mitä tärkeää ottaisit omaan talvipesääsi mukaan? ”Venäläistä kirjallisuutta, Ässämix-pussin ja pullollisen Mountain Dew-limua. Muuta en tarttis.”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

Mistä sanasta pidät eniten? - Homssantuusa

Mistä sanasta pidät vähiten? - Raha

Mikä sytyttää sinut? - Ihminen

Mikä sammuttaa intohimosi? - Poliitikot

Suosikkikirosanasi? - Vittu

Mitä ääntä rakastat? - Delfiinin ääni

Mitä ääntä inhoat? - Kun muovi hieroo muovia vasten

Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Psykiatri

Missä ammatissa et haluaisi olla? - Rekkakuski

Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Käänny takaisin, täällä on liikaa sun kaltaisiasi!