Sivut

tiistai 14. toukokuuta 2013

Fiftari!-esittelyssä Matvei Ojansuu ja Riku Laine


Fiftari-esittelyssä jengiläisistä ”Rauno” ja ”Tapio”, eli Matvei Ojansuu ja Riku Laine. Olipahan melkoinen parivaljakko tämä, ja yhteishaastattelusta muodostui varsin hauska kokemus kaikille!

Sekä Riku että Matvei ovat molemmat hämeenlinnalaisia ja vuosimallia 1988. Riku tosin on horoskooppimerkiltään kauris ja Matvei taas jousimies, että vähän jotain eroja sentään löytyi.

Mitä harrastatte ?

Riku : Mä harrastan jalkapalloa ja ristikoita. Jalkapallossa vaikutan kentällä puulaakiturnauksissa ja kentän ulkopuolella Härmän toiminnassa.

Matvei : Mäkin harrastan jalkapalloa, sellaista höntsäilyfutista. Joskus nuorempana pelasinkin ihan joukkueessa, nykyään sellaista puulaakitasoa sitten.

Löytyykö suvusta muita teatterialalla olevia tai teatteria harrastavia?

Riku : Ei oikeastaan, faija oli joskus aikoinaan Miniteatterissa mukana muutaman vuoden.

Matvei : Mummo, eli isän äiti, on näytellyt jonkun verran ja taitaa näytellä nykyäänkin, ei tosin ammattitasolla vaan ihan harrastelijapohjalta, Lohjalla vaikuttaa hän.

Oletteko suorittaneet jotain teatterialan opintoja?

Riku : Ilmaisutaidonohjaajan kurssin olen käynyt Miniteatterissa parisen vuotta sitten, se kesti kolme kuukautta. En oo ikinä hakenut mihinkään muualle, tää on ihan harrastuspohjalta mulla. Koulussakaan en koskaan ollut missään näytelmäkerhoissa tai muissa...

Matvei : Vuosina 2009-2010 olin Voionmaan opistolla Ylöjärvellä elokuvanäyttelijälinjalla. Siitä sai 50 opintopinnaa, jos esim. Teakiin joskus pääsisin niin ne pinnat voisi hyödyntää siellä. Se oli kyllä todella hieno vuosi! Muuten ei sitten mitään kouluja tai kursseja ole käyty, lukiossa tietysti oli jotain ilmaisutaitoa, mutta ei sitten oikein muuta.

Riku Laine / kuva Teatterikärpänen

Millä alalla olette ”siviilissä”?

Riku : Olen kuukauden verran vielä opiskelija, mun pitäisi valmistua toukokuun lopussa lähihoitajaksi. Saas nähdä nyt miten käy, paljon on vielä hommia tekemättä...

Matvei : Mä olen ammatiltani tällä hetkellä ihan vaan työtön!

Oletteko haaveillut saavanne teatterista ammatin?

Riku : Joskus oon, mutta en enää. Nykyään mä olen tyytynyt kohtalooni ja todennut, että tää on ihan harrastuspohjalta mulla nyt. Ei tää tosin varmaan lähde koskaan pois, kyllä tää tulee jollain tavalla aina elämässäni olemaan mukana. Mutta ne ammattihaaveet on heivattu aikaa sitten!

Matvei : Kyllä mä tästä ammattia ittelleni kaavailen, mikään muu ei oo mua ikinä oikein sillai hotsittanut. Se on mun haave ollut aina ja sitä kohti mä koko ajan yritän. Neljä kertaa oon hakenut Teakiin ja päässyt jatkoonkin, tänä vuonna haku jäi väliin kun nää esitykset on samaan aikaan.

Mitä juttuja olette teatterin parissa tehneet aiemmin?

Riku : Menin Miniteatteriin 1997 ja olin siellä ihan tuonne täysi-ikäisyyden rajamaille, ja sitten ei ollut enää rooleja siellä. Eräs Teatterissa olin muutamassa näytelmässä mukana ja Hämeenlinnan kesäteatterissa olin vuonna 2004 mukana Onnen maa – näytelmässä. Pääsin myös haistelemaan elokuvamaailmaa Ystäväni Henry – leffan muodossa, olin muutamassa kohtauksessa mukana ja se oli kyllä todella mielenkiintoinen kokemus.

Matvei : Mä menin Miniteatteriin pari vuotta myöhemmin kuin Riku, olinkohan jotain 11v kun menin sinne. ”Saari kaukana täältä” oli viimeinen näytelmä, jossa olin mukana. Se elokuvanäyttelykurssi avasi mun silmät tällä elokuvanäyttelemiselle ja lyhytelokuvissa olen ollut mukana sen jälkeen paljonkin. On osallistuttu kilpailuihin, esim. Uneton 48- lyhärikilpailusta tuli yksi vuosi yleisöäänestyksen voitto.

Matvei Ojansuu 

Miksi aikoinaan kiinnostuitte teatterista?

Riku : No porukoitten kanssa etsittiin mulle jotain harrastusta ja menin sinne Miniteatteriin koittamaan ja sille tielle jäin. Aluksi menin niihin opetusryhmiin, muttei siinä mennyt kuin kuukausi, kun Myllyniemen Jussi pyysi mua ensimmäiseen näytelmääni mukaan. Sen jälkeen en enää muutamaa pikavisiittiä lukuunottamatta opetusryhmiin mennyt, vaan se oli näytelmää toisen perään ja ehkä se oli se syy miksi sinne tuli jäätyäkin, kun ei se leikkiminen mua niin kiinnostanut, mä tykkäsin heti alusta asti tehdä kunnon näytelmiä!

Matvei : Mä en oo ikinä edes ollut niissä opetusryhmissä, suoraan lavalle vaan. Oli näitä Ahola-Valosta kertovia näytelmiä ja mua pyydettiin siihen Valon lapsia – näytelmään soittamaan nokkahuilua.

Riku : Hahahahahhahhahahah nokkahuilua!

Matvei : Juu juu se oli mun ensimmäinen lavakokemus. Älä naura siinä! Siitä mä sit innostuin, vaikka mua jännitti ihan sairaan paljon joka esityksessä. Se porukka oli niin hyvä, siks mä innostuin, en niinkään siitä nokkahuilusta. (Riku hihittää vieressä) Siitä se sitten lähti, Marja Myllyniemi pyysi mua yhteen juttuun mukaan ja sitten olinkin kaikissa näytelmissä aina mukana.

Käyttekö itse paljon teatterissa ja mikä on ollut viimeisin näkemänne juttu?

Riku : Hävettävän vähän tulee kyllä käytyä, koska opiskelijana ei budjetti oo aina ihan sillä tasolla. Monta kertaa on suunnitelmissa ollut, että nyt lähdetään katsomaan tota ja aina se vaan jää. Tulee vaikka sähkölasku postissa ja hetken puntaroi, että menenkö teatteriin vai nautinko sähköstä. Sähkö on toistaiseksi voittanut. Kun työelämään pääsee, niin ehkä se sitten muuttuu ja täytyy aktivoitua. On se kyllä sellaista, isot lavat ja muut. Niihin jää koukkuun sinne yleisönkin puolelle. Kesäteatteri on sellainen, mikä tulee joka vuosi käytyä katsomassa, se on sellainen mitä mä en skippaa mistään hinnasta ihan vaan hyvien muistojenkin takia. Ja pilsun mm-kisat! Siivosen Tatulle terveisiä, että tänä vuonna tulee uusi mestari... Ja nyt kun muuten oikein miettii, niin viimeisin näkemäni on se Riihimäen Nuorisoteatterin esittämä PMMP-musikaali.

Matvei : Sama juttu mulla, eli hävettää ihan kuinka vähän käy teatterissa. Aina kun käy, tulee sellainen ajatus, että miks mä käyn näin harvoin ja sitten lupaan itselleni, että nyt alan käydä useammin. Samalla lailla kun käy esim. kirkossa, niin silloinkin aina innostuu että nyt mä alan käydä enemmän... Niin, Teakia varten mä kävin katsomassa Kansallisteatterissa sen Patriarkka-näytelmän, sinne Teakiin pitää käydä katsomassa joku esitys ja arvioida se. Se oli kyllä todella hyvä, mutta enhän mä sit edes hakenut koko Teakiin nyt sitten lopulta.

Miten päädyitte tähän Fiftari!-projektiin mukaan?

Riku : Olin Ojoisten ala-asteella työssäoppimassa joskus marraskuussa 2011 ja ohjaaja- Laura oli siellä myös. Siellä se välitunnilla otti tän puheeksi ja kysyi, että kiinnostaisiko, ja kyllähän mua kiinnosti. Kävin sitten jossain alkupalaverissa, ja tässä nyt ollaan.

Matvei : Se oli muuten varmaan tuo Riku, joka kertoi mulle tästä ja pyysi mua käymään siinä alkupalaverissa. En sitten kuitenkaan ikinä mennyt sinne. Henkka sitten mainosti mulle tätä kovasti myös. Lauran kanssa sit soiteltiin muutamia puheluita, sain kässärin käteeni ja nyt ollaan sitten tässä.

Millaiset odotukset teillä on tämän projektin suhteen noin yleensä ja oman tulevaisuuden kannalta?

Riku : Yleisesti odotan, että yleisö tulisi näkemään, että tällai talkoohengellä ja harrastelijavoimilla pystyy myös tekemään hyvää teatteria ja että asenteella kun painaa, niin lopputulos on sellainen, että yleisö lähtee ihmetellen teatterista ja ei unohda sitä heti seuraavana aamuna kun herää, vaan aattelee ”Hei, mähän olin eilen katsomassa sitä Fiftaria ja taidanpa vihjaista kavereillekin asiasta, että kandee mennä katsomaan!” Tulevaisuutta ajatellen tää antaa mulle uusia haaveita, koska ´97 alkaen mulla on ollut musikaali haaveena. Ennen oli kesäteatterihaave ja se toteutui jo silloin 2004, ja sitten oli haave päästä päänäyttämölle, ja se toteutuukin tässä musikaalihaaveen kanssa samaan aikaan. Täytys kehitellä uusia haaveita, joita lähteä tavoittelemaan. Ehkä ne olisi sitten tuolla ohjauksen puolella ne seuraavat haaveet, se on sellainen asia joka kiinnostaa itteeni erittäin paljon. Mä erikoistun vammaistyöhön, ja jollain tavalla haluan tuoda tähän tulevaan työhöni teatterin mukaan, se on antoisaa kaikille ihmisille ja se ei katso aikaa eikä paikkaa.

Matvei : Mulla on taas vähän sama juttu, eli mulla ja koko porukalla on sellainen näyttämisenhalu, mä haluan näyttää kaikille, että me saadaan kunnon juttu aikaan. Toivon, että tästä tykättäis ja että tää avaisi silmiä ja ns. räjäyttäisi pankin. Itsellä on se, että mä pelkäsin ennen musikaaleja, että ikinä en kyllä menis, mutta sitten aattelin kun mua pyydettiin tähän, että mä kohtaan nyt pelkoni ja harvoin saa tämmöistä tilaisuutta ja nyt olen todella kiitollinen siitä, että olen päässyt tähän mukaan. Haluan vetää roolini niin täysillä kuin vain pystyn, kunnon asenteella ja myös toivon, että tää toimisi myös eräänlaisena ponnahduslautana, et saisi uusia kontakteja ja sillai. Et kyseltäis vaikka tän perusteella jatkossakin juttuihin mukaan.

Pojjaat :)

Mikä on parasta tässä Fiftari!-porukassa?

Riku : Se on tuo Matvei! Ei vaan, kyllä se on se yhteisen tekemisen meininki. Kaikilla on sama päämäärä ja kaikki tekee sen eteen duunia. Puhalletaan samaan hiileen ja kaikki haluaa, että se liekki sieltä roihahtaa tuolla kuun loppupuolella.

Matvei : Pitäskö mun nyt kans ensin vastata että Riku? No just tää jengi, on kivaa tehdä porukalla taas. Joskus aattelin ja harmittelinkin, etten varmaan tuu ikinä enää näyttelemään esim. Rikun kanssa yhdessä ja sit kun sain kuulla, että tässä on samaa porukkaa, jotka on ollu aikoinaan Miniteatterissa, niin … Tosi hyvä yhteishenki meillä on ja olen saanut paljon uusia kavereita! On tosi kivaa tehdä yhdessä!

Onko teillä omia esikuvia?

Riku : Noista suomalaista on tullut Vesa-Matti Loiria ihailtua taiteilijana, niin elokuvassa, teatterissa, laulajana ja tulkitsijanakin. Hienoja juttuja on Loiri tehnyt! Täytyy myöntää, että teatterin puolelta nää mun suurimmat esikuvat tulee ihan tästä omasta kotikaupungista, eli Sandbergin Lasse ja Siivosen Tatu. Oli se kyllä huikea kokemus, kun pääsin niiden kanssa tekeen sitä kesäteatteria silloin. Maailmalta sitten Leonardo DiCaprio, se teki niin huikeen roolin siinä Gilbert Grapessa että huh huh. Se oli eka leffa jonka nähtyäni mä itkin, ja en oo ikinä kehdannut tätä tunnustaa.

Matvei : No näitähän on vaikka mitä, oon kattellut kyllä niin paljon leffoja aikoinani. Jack Nicholson on ollut aina kova, Al Pacino... En mä jaksa luetella näitä kaikkia! Suomalaisista mä oon samoilla linjoilla Rikun kanssa, eli Loiri on kyllä kova! Ne mun esikuvat on kyllä tuolla leffapuolella enimmäkseen, ei niinkään teatterilavoilla. Aina kun mä nään hyvän roolisuorituksen niin tykästyn kyllä, mutta en osaa nyt ketään tiettyä mainita tähän.

Kertokaa joku oikein hyvä muisto!

Riku : Kyllä tää kumpuaa tuolta teatterimaailmasta ja Miniteatterista. Kuusankoskella kiusattiin vähän Myllyniemen Pekkaa pikkunassikoina ja Pekkahan sitten vähän suuttui, kun taisi olla eräs Matvei kun ruiskautti vettä sellaisella lääkeruiskulla suoraan Pekan korvaan ja sitten tuli kiire. Siitä tuli aikamoinen hulabaloo, mutta ollaan kyllä Pekankin kanssa naurettu tälle jälkikäteen.

Matvei : Ollaan juu! Mä olin vessassa piilossa enkä uskaltanut tulla pois sieltä. Pekka repii ovea ja huutaa ”Nyt ulos sieltä!” Kyllä mullakin parhaat muistot liittyy näyttelemiseen ja Miniteatteriin. Se vuosi siellä opistolla oli kyllä myös kokonaisuutena yksi todella hieno muisto. Ja ne Miniteatterin reissut... Fär-saaret on kyllä pakko mainita, se oli kyllä niin ainutlaatuinen tilaisuus. Esitettiin Kullervoa siellä, ja itse asiassa siellä tutustuttiin yhteen tyttöön ja hän on tulossa nyt ensi kesänä tänne meitä moikkaamaan, siitä on kuitenkin 12 vuotta aikaa kun on viimeksi nähty. Mahtavaa!

Mitä terveisiä haluaisitte lähettää katsojille?

Riku : Vaikeeta sanoo mitään fiksua, tulee vaan mieleen se kliseinen ”Tulkaa katsomaan”. Ainutlaatuista ja sensaatiomaistakin settiä luvassa!

Matvei : Tulkaa nyt ihmeessä katsomaan. Kun nuoret tekee, niin siinä on aina kuitenkin jotain erilaista kuin perus ammattiporukoissa. Toivottavasti räjäytetään tajunta!

Riku : Juu ei tämmöistä tulla näkeen täällä ihan äkkiä uudestaan kyllä!

Jos ihminen menisi talviunille, mitä ottaisitte omaan talvipesäänne viihdykkeeksi mukaan siltä varalta, että heräätte kesken unien?

Riku : En mä sinne tarvis muuta kuin Alan Shearer-dvd:n, missä on kaikki sen uran Newcastle-maalit, se kestää kolme tuntia. Ja joku laite tietysti, jolla katsella sitä repeatina. Yksi talvi menee sen parissa kyllä. Sitten ottaisin Kartanon valkosipulisipsejä, ne on maailman parhaita ja sitten ottaisin Pirkka-olutta. Näillä mennään!

Matvei :Ottaisin insuliinia, koska mulla on diabetes, muuten kävis huonosti. Jaa niin viihdykkeeksi! Turvautuisin johonkin kannettavaan tietokoneeseen, koska sen avulla voi tehdä ihan mitä vaan melkein. Kattoisin leffoja Netflixistä. Juomaksi ottaisin jotain parempaa kyllä kuin Pirkka-olutta, olutta kyllä mutta en nimeä mitään tiettyä. Ruokapuoleksi ottaisin pizzaa.

Mikä supersankari haluaisitte olla ja miksi?

Riku : Ehdottomasti Robin Hood! Ottaisin rikkailta ja antaisin Matveille.

Matvei : Hah hah. Mä olisin varmaan Batman, se on ollut aina mun suosikki. Tai sitten Zorro!

Jos saisitte viettää päivän naisena, mitä tekisitte?

Riku : Ensin mä koittaisin todennäköisesti räpeltää rintsikoita kiinni pari tuntia. Sen jälkeen mä ottaisin jonkun muistivihon ja kynän ja kirjaisin päivän ajalta kaikki mielialamuutokset ja mistä ne johtuu. Ja sit kiertäisin kaikki yleiset naisten vessat ja nostaisin kaikista pytyistä kannet ylös!

Matvei : Toi oli niin täydellinen vastaus kyllä! Ei paremmin voi enää vastata! No en mä niistä rintsikoista nyt niinkään perustaisi, mutta kyllä niiden tissien kanssa varmaan menisi hetkisen aikaa ihmetellessä, että miltä ne itsestä tuntuu kun ne on siinä. Toi muistiinpanohomma oli loistava! Kokeilisin, että onko shoppailu oikeesti niin kivaa mitä ne väittää. Ideaparkkiin kuudeksi tunniksi ja kokeilisin joka hemmetin asua, ja sit en kuitenkaan ostaisi mitään.

Ei sitten tulisi houkutusta laittautua oikein nätiksi?

Riku : Meikkaaminen on musta yliarvostettua. Luonnollisen näköiset naiset on paljon kauniimpia. Ehkä jotain poskipunaa voisin kokeilla ja sit kylille!

Matvei : Ei jumankauta Riku! Poskipunaa!?

Naurua ja paljon.

Jos pääsisitte matkaamaan aikakoneella johonkin tiettyyn hetkeen, minne menisitte?

Riku : Kyllä mä ihan mielenkiinnosta lähtisin katsomaan, että mitä ne Aatami ja Eeva siellä oikein duunasi. Kuka otti omenan ja sillai.

Matvei : Mä menisin sinne Hitlerin bunkkeriin, missä se muka ampui itsensä. En tiedä miksi, mutta se tuli nyt vaan mieleen.

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

Mistä sanasta pidät eniten?
Riku : Spärdäri
Matvei : Kukko

Mistä sanasta pidät vähiten?
Riku : Epärehellisyys
Matvei : Tylsä

Mikä sytyttää sinut?
Riku : Anteeksi nyt tyttöystävä, mutta jalkapallossa saksipotkumaali.
Matvei : Joku huikee yksittäinen näyttelijäsuoritus

Mikä sammuttaa intohimosi?
Riku : Loska
Matvei : Turhanpäiväinen valittaminen

Suosikkikirosana?
Riku ja Matvei : Perkele!

Mitä ääntä rakastat?
Riku : Kesäsateen ropina terassilla
Matvei : Mulla tulee kaikkea pervoa nyt vaan mieleen, mutta koska tätä voi lukee kuka vaan niin vastaan linnunlaulu

Mitä ääntä inhoat?
Riku : Hyttysen ininä
Matvei : Kärpäsen surina, kun ääni kuuluu mutta ei tiedä missä se on

Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla?
Riku : Gigolo!
Matvei : Taksikuski...

Missä ammatissa et haluaisi olla?
Riku : Mikään toimitusjohtaja
Matvei : Joku toimistohomma

Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille?
Riku : Ihan hyvin se meni!
Matvei : Kato, sutkin saatiin tänne!

Aika velikultia :)

1 kommentti:

  1. ...todella hauska ja omintakeinen esittelyhaastattelu poijjista...oli mukavaa ja mielenkiintoista lukea. Kiitos jälleen... :)

    VastaaPoista

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).