Haastattelussa Elisa Lairikko

Elisa Lairikon tapasin helmikuun loppupuolella 2013 Kahvila Valossa Tampereella.

Turussa 1990 syntynyt Elisa on horoskoopiltaan leijona ja tällä hetkellä hän asuu opintojensa vuoksi Lontoossa vielä ainakin parisen vuotta.

Mitä harrastat? ”Mä harrastan ratsastusta ja lukemista, ja kirjoittamista siihen The TheatreCat-blogiini. Koulun takia luen nyt paljon noita näytelmiä, mutta jos pitaisi joku genre valita, niin eniten tykkään sellaisista Jane Austen- tyylisistä romanttisista kirjoista”, Elisa kertoo.

Mitä sanoisit erityistaidoiksesi ja minkä taidon haluaisit osata? ”Alttoviulun soitto on mun erityistaitoni, sitä mä oon opiskellut koko ikäni. Kun hain kouluun, niin rehtorikin sanoi, että älä vaan lopeta soittamista, että tuota taitoa ei ole kaikilla, pidä sitä yllä, sillä sille voi olla käyttöä tässä bisneksessä. Joulukonsertissa soitin sitä ja lauloin, ja yhdessä näytelmässä tarvittiin taustamusiikkia, niin soitin alttoviulua siinä sitten myös. Nyt ollaan sävelletty kavereiden kanssa musikaalibiisi, johon sovitin myös alttostemman mukaan. Ja ratsastusta olen koko ikäni kanssa harrastanut, joten se on varmaan myös yksi erityistaito.Varmaankin tanssi olisi sellainen taito, jonka haluaisin osata kunnolla. Sen kanssa on sama juttu kuin klassisen musiikinkin, että olisi pitänyt vauvasta asti treenata, jotta lonkat sun muut olisivat oikeasti auki. Nuorena tuli tanssittua balettia ja jazzia jokunen vuosi, joten jotain pohjaa onneksi löytyy. Koulussa meillä on balettia, jazzia ja steppiä joka viikko, niin kyllä tanssitaidot siinä väkisinkin menee eteenpäin.”

Elisa Lairikko / kuva Teatterikärpänen

Löytyykö suvustasi muita taiteellisella alalla olevia? ”Äitini on kirjailija-dramaturgi Katariina Leino ja isäni on näyttelijä Petri Lairikko.”

Milloin kiinnostuit teatterista? ”Pienestä asti olen nähnyt ja ollut mukana vahvasti teatterimaailmassa ja ainahan se on mua kiehtonut. Mutta kun olen myös pienestä pitäen tehnyt klassista musiikkia, jossa opettajat hokevat, että ei saa olla mitään muuta kuin klassinen musiikki eikä edes ajatella mitään muita vaihoehtoja, niin olen sitten keskittynyt vain siihen. Mutta sitten viime vuonna mulle tuli sellainen ajatus, että ehkä se ei olekaan se mun juttuni.”

Miten päädyit opiskelemaan ulkomailla? ”Suomessa ei voi sillä tavalla musiikkiteatteria opiskella. Opiskelen nyt koulussa, jonka nimi on ”American MusicalTheatre Academy”. Googlettelin kaikenlaisia teatterikouluja ja löysin muun muassa tämän. Pääsykokeissa piti esittää yksi monologi, kaksi erityyppistä laulua ja sitten oli sellainen tanssikoe. Rehtori soitti sitten myöhemmin minulle, että pääsin kouluun ja olin tietysti hyvin onnessani. Minun lisäkseni kurssillani on seitsemän henkilöä, mutta koko koulussa on n. 45 oppilasta. Aloitin opiskelun siis viime syksynä ja valmistun kesällä 2014”, Elisa kertoo tulevasta.

”Se laulunopetus on sellaista, mitä ei kyllä Suomessa saisi mistään. Se ei ole klassista eikä poppia, vaan nimenomaan sitä musikaalilaulua. Belttaaminen oli mulle aivan uusi juttu. Monet opettajamme ovat aika nuoria ja paiskivat koko ajan hommia itsekin eri produktioissa, esim. mun laulunopettajani on mukana Shrek-musikaalissa.”

Jos et olisi tällä alalla, millä alalla mahdollisesti olisit? ”Varmaankin olisin klassisella puolella, ja onhan mulla edelleen mahdollisuus palata sinne. Tuntuu kyllä, että siinä mä en esiintyjänä pystyisi antamaan niin paljon itsestäni, vaan olisin tavallaan siellä viulun takana, haluan päästä lähemmäs ihmisiä”, Elisa pohtii.

Miksi haluat näyttelijäksi? ”Luonnostani mä olen hyvin ujo ihminen, mutta lavalla mä olen ihan toinen. En oikein pidä siitä, että joutuisin esiintymään omana itsenäni, mutta rakastan sitä, että lavalla voin olla kuka tahansa, tehdä mitä tahansa, kertoa tarinoita yleisölle, ja ihan kaikki on mahdollista. Musta se on maailman hienointa mennä siihen lavalle ja esittää vaikka ihan pientä monologinpätkääkin, ja tuntea samalla tavalla kuin se roolihenkilökin siinä tilanteessa. Se on vaan niin hauskaa!”

Ketkä ovat mahdollisesti omia esikuviasi? ”Sierra Bogges on nyt ehdoton suosikkini. Hän on tehnyt mm. Christinen roolia sekä West-Endillä että Broadwaylla, ja ihanan Arielin roolin Pienessä Merenneidossa Broadwaylla. Toinen rakkauteni on Stuart Matthew Price, joka myos opettaa koulussani. Paras musateatteritenori, mitä olen ikinä kuullut. Lisäksi hän on myös lahjakas säveltäjä. Suomesta Maria Ylipää, sillä on myöskin upea ääni. Omaa isääni olen myös aina ihaillut, pidän hänen tyylistään ja hän on auttanut mua paljon näyttelijäntyöasioissa.”

Missä eri teattereissa olet toistaiseksi näytellyt ja millaisissa rooleissa? ”Olen ollut mukana Seinäjoen Kaupunginteatterissa, Tampereen Teatterissa, Törnävän kesäteatterissa, Musiikkiteatteri Palatsissa ja Musiikkiteatteri Koitossa. Ihan ensimmäinen roolini oli 9-vuotiaana Tampereen Teatterin Frankenstein-näytelmässä, joka oli kyllä todella jännittavää. Siskoni kanssa oltiin Seinäjoella mukana Sound of Musicissa ja sitten Titanicissa soitin alttoviulua. Palatsissa olen ollut mukana musikaaleissa Piukat paikat, Simply the Best, Blues Brothers ja Peter Pan, joista viimeksimainitussa lauloin ekaa kertaa soolon.”

Onko sinulla jotain roolihaavetta? ”Lady Macbeth, tai joku sellainen oikein vahva naisrooli. Ei mitään prinsessarooleja! Sitten taas musiikkiteatteripuolella lempiroolini ovatkin nimenomaan niitä prinsessarooleja, koska rakastan laulaa sellaista Pieni Merenneito-tyyppistä kamaa. Oopperan kummituksesta se Christinen rooli olisi kyllä upeinta maailmassa. Mutta oikeastaan kaikki roolit ovat omalla tavallaan kiehtovia!”

Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä, jos saisit valita ihan kenet tahansa? ”Christian Bale, johon rakastuin ekan kerran jo lapsena, kun katsoin elokuvan Pikku Naisia!”

Kenen kanssa haluaisit laulaa dueton, ja mikä olisi mahdollisesti kappale? ”Oopperan kummituksen teeman esittäisin Ramin Karimloon kanssa!”

Oletko koskaan katunut ammatinvalintaasi? ”En, päinvastoin. Ensimmäistä kertaa elämässäni tuntuu siltä, että tänne mä kuulun!”

Mikä on parasta teatterissa? ”Se tunne varmaan sen jälkeen kun on esittänyt jotain, se kun adrenaliini purkautuu. Se tunne on vaan niin hieno, etten osaa sitä edes kunnolla selittää! Mä vain rakastan esiintymistä niin paljon ja lavalla sitä tuntee todella olevansa elossa.”

Entä miinuspuolia? ”Tällä hetkellä ei oikein mikään, kaikki on niin mahtavaa.Tai no se on miinuspuoli, että vaikka treenataan jumalattomasti, niin kilpailu alalla on todella kovaa ja töiden saaminen hyvin vaikeaa.”

Millaisessa roolissa koet olevasi omimmillasi? ”Sellainen vahva naisrooli, kun olen nyt tehnyt Lady Macbethista niitä monologejakin, naiset joissa on ”munaa” on mun juttu.”

Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”Saan siitä ihan hirveesti, kun käyn katsomassa muiden esityksiä. Katselen ja seurailen myös paljon muita ihmisiä, ja mun asunnon alapuolella on tori. Seuraan myyjien touhuja, eleitä ja päivittäisiä rutiineja ja sitä torielämää yleensä. Se on minusta mielenkiintoista. Luonto ja maaseutu Suomessa on mulle myös hyvin tarkeää.”

Kärsitkö esiintymisjännityksestä? ”Kyllä mulla on koko sen päivän pieni jännitys päällä, mutta se kuuluu asiaan.Viulunsoitossa se jännitys vaikutti muhun huonolla tavalla, mutta tiedän että tämä on nyt se mun juttuni, koska jännityskin vaikuttaa muhun hyvällä tavalla. Se jännitys ei välttämättä näy ulospäin, mutta mä olen vaan omassa maailmassani ja vetäydyn omaan rauhaani. Ei mulla sillai mitään fyysisiä oireita ole.”

Kerro joku hauska kommellus, joka on sattunut näytöksessä! ”Teininä olin mukana Seinäjoen kaupunginteatterissa The Sound of Musicissa. Aivan viimeinen kohtaus luostarissa oli meneillään. Koko Von Trappin perhe odotimme todella pienessä suljetussa tilassa portaiden alla, kunnes natsit olisivat poistuneet lavalta ja reitti olisi selvä. Yhdellä lapsista sattui olemaan ilmavaivoja ja hän päästi kaasut ilmoille. Ilmaa ei siinä tilassa muutenkaan liikaa ollut, joten tuoksu oli aika mukava. Siitä oli sitten kaikkien aika vaikea päästä vaadittuun tunnelmaan! Kyyneleet kihosivat sillä kerralla silmiin aivan muista syistä!”

Kerro joku oikein hyvä muisto! ”Viime syksynä menin katsomaan Phantom of the Operaa ja kokemus oli mulle sanoinkuvaamaton. Kun teema kajahti ensimmäisen kerran ja se valtava kristallikruunu nousi taivaisiin, en voinut kuin itkeä. Olen kuullut biisit miljoona kertaa, mutta kun ekan kerran tuntee sen kaiken livenä ja kaikki on vain täydellistä, niin huh! Kaikista upein esitys mitä olen ikinä nähnyt! Musikaalien katsominen ylipäätään inspiroi mua tosi paljon.”

Oletko kiinnostunut ohjaamisesta tai käsikirjoittamisesta? ”Tykkään kyllä tosi paljon kirjoittamisesta, mutta en mielelläni kyllä ohjaisi, en tykkää sillai olla vastuussa kaikesta. Opettaminen olisi kiinnostavaa. Pääsen tänä kesänä avustamaan muita opettajia Palatsin musiikkiteatterikurssille, odotan innolla sitä!”, Elisa intoilee.

Mottosi? ”Pelkoa päin!”

Mistä haaveilet? ”Siitä, että voisin tehdä tätä tulevaisuudessa Suomessa tai ulkomailla. Se tulee ennen kaikkea muuta. Kakkosena heti se rakkauden löytyminen sitten. Ajattelen, että ihmiset on aika yksinkertaisia olentoja, ja jokainen haluaa loppupeleissä vain rakastaa ja olla rakastettu.”

Jos saisit viettää päivän miehenä, mitä tekisit? ”Olisin sellainen flirttaileva mies ja menisin iskemään naisia. Ja sitten näyttelisin jonkun oikein hyvän Shakespearen roolin.”

Jos ihminen vetäytyisi talviunille, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan siltä varalta, että heräät kesken kaiken? ”Ottaisin musiikkia kuunneltavaksi ja hirveästi naistenlehtiä ja hyvää ruokaa. Ottaisin myös kahvia ja valkoviiniä.”

Jos voisit matkata aikakoneella menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai tapahtumaan, minne menisit? ”Phantom of the Operan maailman ensi-iltaan.”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

Mistä sanasta pidät eniten? - Metka

Mistä sanasta pidät vähiten? - Pieru

Mikä sytyttää sinut? - Katse

Mikä sammuttaa intohimosi? - Haiseva hengitys

Suosikkikirosanasi? - Vittu

Mitä ääntä rakastat? - Puiden humina

Mitä ääntä inhoat? - Liikenteen melu

Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Balleriina

Missä ammatissa et haluaisi olla? - Tietokoneen ääressä

Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Kyllä sä lopulta löysit sen oikean tien!

Elisan kotisivut ja blogi The Theatre Cat löytyvät tämän linkin takaa.