Ensi-ilta 13.4. 2013 , kesto noin 1h 45min väliaikoineen
Ohjaus Kari Paukkunen
Valosuunnittelu Kalle Ropponen
Äänisuunnittelu Antti Mäkelä
Lavalla Aku Hirviniemi
Taustaa : Esitys perustuu Antti Leikaksen esikoisromaaniin "Melominen", joka oli vuonna 2011 ehdokkaana Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi parhaasta esikoisteoksesta. Esitys kertoo suurperheen isästä Arto Jaakkolasta, joka kärsii unettomuudesta ja pahasta univajeesta. Töissäkin pitäisi käydä myyntifirmassa ja palavereissa. Arto hortoilee koko ajan unen ja valveen rajamailla ja mielikuvitus lähtee liitoon kovin herkästi...
 |
| kuva napattu Aleksanterin teatterin ohjelmistosivulta |
Plussaa : Monologithan ovat aina haasteellisia juttuja ja tässäkin tekstin määrä on valtava. Jutut ovat välillä melkoista tajunnanvirtaa ja vaihtuvat lennossa aiheesta toiseen. Hienosti Aku selviää aikamoisesta urakastaan, eikä siitä itselläni ollut epäilystäkään, miehen kun olen teatterinlavalla nähnyt aiemmin useammankin kerran. Mies näytti osaamistaan myös taikatemppupuolella ja akrobaattisuuttakin löytyi, erityisen riemuissani olin käsillä tehdyistä varjokuvista ja varsinkin E.T:n hahmosta. Nerokas juttu! Lavasteena suurimman osan ajasta toiminut vessanpytty kaikkine oheistarvikkeineen oli hauskan muuntautuvainen pytinki ja piirtoheittimen avulla saatiin jänniä juttuja aikaan myös. Kohtauksista eniten oli mieleeni kotiinpalaavan miehen kokkailut ja romanttinen ilta vaimon kanssa. Tiedänpä nyt senkin, että Nukkumattia ei ole oikeasti olemassa ainakaan sellaisessa muodossa jota oletamme, vaan hommat hoitaa erityinen torkkuyökkö, lepakonkaltainen otus. Lopetus oli kaunis ja liikuttava, kaiken sen höpinän ja edestakaisin sinkoilemisen jälkeen. Rauhoittuminen.
Miinusta : Aluksi tuntui siltä, että esitys tuntuu lähtevän vähän hitaasti käyntiin. Olin hiukan pettynytkin aloituksesta, Aku ei oikein ollut vedossa ja jutut vessatoimista ei naurattaneet ainakaan itseäni. Juttujen sekavuuskin tuntui aluksi häiritsevän enkä ollut oikein kärryillä. Esitys tuntui välillä enemmänkin stand up-esitykseltä kuin monologilta, ja olihan siellä tietysti mukana sitten vähän Samppa Linnaakin, hahmoa josta en erityisemmin pidä. Väliajan jälkeen tapahtui jotain, sillä loppupuoli oli oikein hyvä ja Akukin oli jotenkin rennompi.
Muuta : Lisäpointseja taustahenkilöiden äänistä. Yleisön joukossa oli varmasti niitäkin, jotka tulivat katsomaan ihan vaan teeveestä tuttua näyttelijää ja odottivat jotain hupailua. Olihan tässä sitäkin kyllä mukana, mutta itse pidän kyllä enemmän Akun vakavemmasta puolesta näyttelijänä, ja sitäkin puolta tästä löytyi. Vähän jokaiselle jotakin siis !? Esitys lähtee syksyllä kiertämään pitkin Suomea ja se nähdään Aleksanterin teatterin lisäksi ainakin Tampereella ja Hämeenlinnassa. Esityskertojen myötä saa tämä varmaan paremman rytmin, se alkupuoli kun jotenkin vielä takkusi.
Ihan ok monologi, joka olisi kaivannut jotain maustetta ehkä vielä lisää. Siksi "vain" kolme tähteä *** .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).