Haastattelussa itse Teatterikärpänen !

Halusitte tai ette, seuraavana vuorossa Teatterikärpäsen haastattelu! En sentään haastatellut itse itseäni, vaan kyssärit livenä kysyi Miikka Anttila. Varsinainen haastattelu on tehty jo monta kuukautta sitten, mutta koska itse nyt tekstiäni tässä editoin, olen muuttanut muutamaa vastausta nykyhetkeen paremmin sopivaksi. Minulta sai viime vuonna myös kysyä kaikenlaista, ja ne vastaukset löytyvät loppupuolelta kera kysyjän nimen. Ensin nippu "omaa lääkettäni", eli kysymyksiä joita olen kysellyt muiltakin :

 Olen siis Teatterikärpänen eli tuttavallisemmin Talle. Olen syntynyt Hämeenlinnassa 1970 ja horoskoopiltani olen "urheilullinen" jousimies. Kiinalaisessa horoskoopissa olen koira. Olen asunut koko ikäni Hämeenlinnassa, paitsi 90-luvun alkupuolella asustelin kaksi vuotta Vaasassa opiskellessani Vaasan hotelli-ja ravintolaoppilaitoksessa hotellivirkailijaksi. En ole tosin päivääkään ollut niissä hommissa, vaan varsinaiselta ammatiltani olen kaupantäti ja olen siinä hommassa viihtynyt (viihtyminen tosin on aika suhteellinen käsite) jo yli 20 vuotta. Parasta työssäni on se, että saan olla ihmisten kanssa tekemisissä ja huonointa on se, että saan olla ihmisten kanssa tekemisissä. Meitä kun on moneen junaan ja kaikki ei todellakaan aina mene niin kuin Strömsössä.

Irtoviiksikuvia lapsuudesta ei löydy...

 Teatteritaustaakin suvustani löytyy, sillä tiettävästi äitini äiti oli jotain sukua Tuija Vuolteelle. Serkkuni on nähty teatterin lavalla ja yksi pikkuserkkuni myös. Omat roolini rajoittuvat seurakunnan päiväkerhoon, jonka kevätjuhlassa esitin puuta "Pieni tytön tylleröinen"-näytelmässä ja joulukuvaelmassa esitin Hämeenlinnan pääkirkossa pientä enkeliä! Ala-asteella kuuluin jonkinsortin näytelmäkerhoon ja muistan hämärästi esittäneeni ainakin keijua (hah!). Paras roolityöni sen sijaan löytyy muusta kuin näytelmäkerhosta, luokat esittivät ala-asteella eri maita jossain iltamissa ja meidän luokkamme (olikohan 4. tai 5. luokka) esitti Espanjaa. Minä esitin flamencotaiteilijaa ja astuin lavalle vesikampauksen, irtoviiksien ja akustisen kitaran kera ja lausuin kuolemattoman repliikkini "Mina suuri hurmuri Don Pedro, mina rakastaa flamenco!" Noilta ajoilta lienee siis jo innostukseni irtoviiksiin, joilla tänäkin päivänä silloin tällöin huvitan itseäni ja muita ihan kotioloissa. Ala-asteen jälkeen minua ei ole estradeilla nähty (paitsi karaokea laulamassa), joku mystinen asia tappoi innostukseni näyttelemiseen ja teki minusta erittäin huonon itsetunnon omaavan jännittäjän. Lavakammoni on tänä päivänäkin niin suuri, että minua ei saisi julkisesti puhumaan mihinkään eikä mistään hinnasta. Tutussa porukassa saatan olla suuna ja päänä ja pientä showtakin esittää, mutta näyttämölle minua ei saa, mikä on toisaalta ihan hyväkin asia. Hoitakoot ne homman joilla innostusta ja paloa riittää, minä seuraan alaa mieluummin katsomon puolelta. Lapsena olin myös innokas esiintyjä lähinnä laulupuolella, ja bravuureitani erinäisissä sukujuhlissa olivat perinteiset lastenlaulut kuten "Savonmuan Hilima", "Jestas sentään (mitkä rinnat)" ja "Läähätän ja läkähdyn", jälkimmäinen tosin versiona "Jäähätän ja jäkähjyn", koska en osannut sanoa l-kirjainta.

 Mitäkö harrastan? En sanoisi teatteria ja tätä bloggausta enää pelkäksi harrastukseksi, sillä siitä on tullut jo elämäntapa. Monikin asiani pyörii teatterin ympärillä jollain tapaa, kaikki eivät sitä hyväksy ja se on heidän ongelmansa, ei minun. Lisäksi käyn välillä elokuvissa ja vuokrailen leffoja, lueskelen. Joskus kuluu pitkäkin aika siihen, että avaan kirjan ja joskus taas luen yhdeltä istumalta kirjan kannesta kanteen. Historia kiinnostaa, etenkin Toinen maailmansota ja kaikki siihen liittyvä. Keräilen Mauri Kunnaksen kirjoja ja minulla on myös kaikki Lucky Luket. Joskus käyn konserteissa (musiikkimakuni on laaja, parhaiten minut saa innostumaan irlantilaisella kansanmusiikilla ja kelttimeiningillä) ja stand-upia kuuntelemassa. Kummallisiin harrastuksiini voisi lukea tuon irtoviiksien kanssa pelleilyn ja sen, että tykkään lukea ääneen lehtien henkilökohtaista-ilmoituksia. Olen myös hirmuisen lapsenmielinen, innostun hassuista jutuista ja asioista kovin herkästi.

 Erityistaitojani ovat omalaatuinen huumori, joka otollisessa seurassa etenkin pääsee kunnolla liekkiin. Osaan myös nauraa itselleni ja joudun usein hölmöihin, jopa noloihin tilanteisiin, joista en ole moksiskaan vaan nauran ja jatkan. Osaan soittaa kazoo-pillillä melkein biisin kuin biisin ja osaan pyynnöstä piirtää eläimiä, pienessä koossa tosin. Teen myös aika hyvää perunamuusia ja leivontapuolella bravuureitani ovat niin omena-kuin raparperipiirakkakin. Minua on sanottu erikoisen tyylin kirjoittajaksi ja olen saanut siitä kehuja, omasta mielestäni en sitä pidä kuitenkaan erityistaitona.

 Haluaisin osata soittaa jotain soitinta niin hyvin, että väki mykistyisi ja laulutaito olisi myös suotavaa. Laulelen kyllä mielelläni myös töissä (maitokaapissa laulettu Bohemian Rhapsody on suosikkini), mutta en todellakaan osaa laulaa. Suurin toiveeni olisi kuitenkin saada kieleni rullalle, se ei nimittäin onnistu vaikka kuinka yritän.

 Unelmieni vastanäyttelijä olisi Johnny Depp, sehän on selvä. Tosin se olisi varmaan mykkäfilmi, sillä en saisi varmasti sanottua sanaakaan hänen seurassaan. Jos oikeasti olisin näyttämöllä, luulen että Lasse Pöystin kanssa olisi mukava näytellä kohtaus, jossa lapsenlapsi ja pappa istuvat vaikkapa pihakeinussa rupattelemassa. Jos taas osaisin oikeasti laulaa enkä kiekumisellani pilaisi hyvää kappaletta, haluaisin laulaa Tatu Siivosen kanssa biisin "Perfect day" tai sitten Aleksi Aromaan kanssa kappaleen "Wonderful life". Bonon kanssa voisi laulaa U2-biisin "One".

Roolileikkejä...

 Minua inspiroi värit ja muodot ja hassut jutut. Naivistit Iittalassa on siksi yksi suosikkijutuistani ja jokakesäinen must-juttu. Näyttelyssä käytyäni intoonnun kotonakin piirtelemään kaikkea ja annan piirroksilleni kummallisia nimiä. Vaikutun myös siitä, jos näen jonkun tekevän jotain todella hienoa ja nauttivan tekemisestään, oli se sitten mitä tahansa. Inspiroidun siitä, jos näen ihmisen, joka uskaltaa olla reilusti oma itsensä ja rohkenee erottua massasta. Istuksin mielelläni puistoissa ja penkeillä ja kahviloissa, ja seurailen vähän salaakin muiden ihmisten touhuja ja ihmisiä yleensä. Se on minusta hyvin mielenkiintoista. Inspiroidun myös luonnosta ja kauniista jylhistä maisemista, ja minua kiehtoo kummitus-ja kauhutarinat myös. Mielikuvitus lähtee liikkeelle kovin herkästi! Vampyyrit ja Viiltäjä-Jackit, I´m all yours!

 Kerro jokin oikein hyvä muisto, hmmm. Niitä on paljon. Tähtihetkiäni ovat olleet ainakin se, kun pääsin nuoruudenidolini Quupan hierottavaksi ja se kun kättelin Bonoa ja The Edgeä. Olihan se Peter Franzénin tapaaminenkin todella hieno juttu ja se kun näin pingviineitä Lontoon SeaLifessa...

 Mottoni on niinkin tylsä kuin Carpe diem, eli Tartu hetkeen. En tosin ole itse sitä onnistunut noudattamaan, monikin juttu on mennyt sen takia sivu suun. Voisin myös sanoa, että ennakkoluulot pois ja rohkeasti kohti uutta, pois omalta mukavuusalueelta ja tutuilta poluilta. Saatat nimittäin yllättyä ja yllättää!

 Haaveilen siitä, että pysyisin terveenä ja uteliaana, enkä sortuisi kyynisyyteen. Haluan vaikuttua ja yllättyä edelleen! Haaveksin myös seuraavasta siirrosta tämän bloggauksen suhteen, tarvitsen siihen tosin ulkopuolista apua ja lisää tietoa.

 Osaanko imitoida ketään? Osaan kylläkin, mutta en tee sitä julkisesti. Minuun tarttuu puhetyylit ja murteet aika hyvin, ja osaan siten esittää muutamaakin kaupan asiakasta tunnistettavasti ja myös muutama miespuolinen näyttelijä onnistuu. Mieheni kanssa usein pelleilemme erilaisilla koti-imitaatioilla.

 Jos saisin viettää päivän miehenä, mitä tekisin? Varmaan räpeltäisin uusia vehkeitäni tovin, heiluttelisin helikopteria ja haluaisin kusta nimeni lumeen. Olisin varmaankin tyylikkäillä viiksillä varustettu tumma ja komea mies ja tietysti kokeilisin iskuvoimaani jossain baarin hämyssä. Olisin tyylikäs ja fiksu mies, joka saisi naisen kuin naisen hurmattua tummalla katseellaan, ja lisäksi olisin taidokas ja hellä rakastaja. Jos jostain syystä flaksi ei kävisi, vetäisin perskännit ja ördäisin kaupungilla ja uhoisin, ja varmaan aamulla heräisin naisena putkasta.

 Talvipesään ottaisin mukaani kaikki Mauri Kunnakset, Lucky Luket, Jukka Tilsat, pemmikaania eli kuivalihaa eli beef jerkyä, jotain hyviä keksejä ja mansikkamehua, cashewpähkinöitä, taskulampun ja paristoja ja lämpöisen viltin.

 Aikakoneella hurauttaisin LiveAidiin eturiviin, josko Bono vaikka nappaisi minut tanssin pyörteisiin. Olisi hienoa nähdä myös Queen livenä, bändi siis. Lisäksi kiinnostaisi mennä keskiajalle hurmaavaksi linnanneidoksi, jonka suosiosta salskeat ja komeat ritarit vuoroin kilvoittelisivat. Minä vaan vilkuttaisin akkunasta ja leikkisin vaikeasti tavoiteltavaa.

 Mistä sanasta pidät eniten? - Miekkonen
 Mistä sanasta pidät vähiten? - Mätäpaise
 Mikä sytyttää sinut? - Liian pitkä katse, matala nauru
 Mikä sammuttaa intohimosi? - Ylimielisyys ja paha haju
 Suosikkikirosanasi? - Voi vitun vittu
 Mitä ääntä rakastat? - Gerbiilin teputus
 Mitä ääntä inhoat? - Liian monesta ihmisesta syntyvä möly ja hälinä
 Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Satutäti
 Missä ammatissa et haluaisi olla? - Yksin toimistossa
 Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Katos Talle, tervetuloa! Käy peremmälle, täällä jo Matti Pellonpää odottaa sinua omassa pöydässään.

  Ja sitten niitä muiden esittämiä kyssäreitä (suluissa kysymyksen esittäjän nimi) :

 Mistä teatteri-innostukseni alkoi ? (Harri H.) Ekan kerran olen käynyt teatterissa vuonna 1978 katsomassa Punahilkkaa, paikka oli Hämeenlinnan Kaupunginteatteri. Varsinainen innostus alkoi 90-luvun loppupuolella, jolloin Riku Suokas oli teatterinjohtajana ja täällä oli näyttelijöinä mm. Korhosen Risto ja Ilari Johansson. Kävin katsomassa monet jutut useampaan kertaan. Riston lähdettyä Tampereelle laajensin reviiriäni ja huomasin, että hyviä juttuja pyörii muuallakin, ja pikkuhiljaa aloin tehdä reissuja Mansen ja Helsingin suuntaan. Nälkä kasvaa syödessä ja tässä ollaan, lähes 500 eri esitystä nähneenä.

 Milloin opin uimaan ja kuka on suosikki-inhokkini? (Kimmo B.) Opin uimaan kesällä ´78, jolloin olin kesäsiirtolassa yhden viikon. Järvessä oli mutapohja ja opin vahingossa uimaan. Suosikki-inhokkini on ehdottomasti Petri Nygård, jota en voi sietää. Inhoan myös näyttelijä Risto Mäkelää, joka oli lipevä pappi jossain Komisario Palmu-leffassa ja lisäksi inhoan oliiveja.

 Kuka on lempinäyttelijäni ja jos häntä ei olisi, kuka olisi tehnyt kaikki hänen roolinsa? (Heikki M.) Kyllä se on Johnny Depp ja ainut joka pystyisi vastaaviin häröilyihin on Robert Downey Jr.

 Millaisen näytelmän päähenkilö olisi Talle ja kuka esittäisi minua? Mistä löytyy viihtyisin katsomo? (Miika M.) Näytelmä kertoisi pienestä kylästä, jonka keskuksena ja sydämenä olisi pieni kyläkauppa ja sen omalaatuinen kauppias, joka olisi Tallen rooli. Roolissa olisi Minna Kivelä, Kiti Kokkonen tai Ritva Valkama. Näytelmä olisi draamakomedia. Itselleni viihtyisin katsomo löytyy tällä hetkellä Kansallisteatterista tai Tampereen Teatterista, niissä olen viihtynyt parhaiten ja samalla yksityiskohtia tutkien.

Roolileikkejä lisää...

 Miksen ole itse päätynyt näyttämölle ja paras näkemäni esitys perusteluineen, sellainen mikä on muuttanut minua ihmisenä? (Miikka A.) Minulta puuttuu palo näyttämölle, en ole ikinä halunnut olla esillä. Esiintymiskammoon en pysty vetoamaan, sillä moni ammattilainenkin kärsii siitä. Paras näkemäni esitys? Vaikeassa elämäntilanteessa nähty "Teuvo" -musikaali vuonna 2006 Hämeenlinnan teatterissa on varmaan eniten vaikuttanut minuun, se oli jollain tavalla voimaannuttava kokemus ja siitä alkoi uusi nousu elämässäni.

 Mikä on tosi-tv - suosikkini ja miksi? Jos minulla olisi kolme elämää, mitä tekisin tässä elämässä toisin ja mitä tekisin niissä kahdessa muussa? (Anssi V.) Kyllä se varmaan on tuo Matkaoppaat-sarja, jos se lasketaan tuohon kategoriaan, siinä on niin mainioita hahmoja välillä. Toinen kysymys onkin paha! Tässä elämässä en muuttaisi enää mitään, se mentäisi loppuun näillä mitä on. Toisessa elämässä koittaisin hakeutua teatteriin hommiin nuorempana ja muuten koittaisin olla loukkaamatta muita ihmisiä ja koittaisin elää elämäni niin, että minut muistettaisi mieluummin hyvästä kuin pahasta. Kolmannessa koittaisin korjata kaikki mahdolliset aiemmat mokat ja lopussa pistäisin ihan hösseliksi varmaan kaiken. En tosiaankaan tiedä!

 Olenko koskaan hävennyt ketään katsojaa teatterissa? Mikä on ollut suurin oppi, jonka olen jostain näytelmästä saanut? (Jari-Pekka R.) Olen hävennyt ystäväni miestä, joka kännissä huuteli Kuusankoskella improshowssa kaikenlaista. Hävettää myös ne, jotka vastailevat puheluihin kesken esityksen. Suurin oppi on löytynyt edelleen HML:n teatterin näytelmästä Inishmaanin rampa : älä koskaan luovu unelmistasi, vaikka kaikki näyttäisi ihan toivottomalta.

 Tabu vai Velipuolikuu? Onko jäävi sellainen vikkelä pieni eläin? (Samuli M.) Näistä kahdesta jos on pakko valita, niin Velipuolikuu. Lyhyitä napakoita absurdejakin sketsejä oli se täynnä. Jäävi ei ole eläin, mutta jäärä on. Tosin se ei ole vikkelä.

 Mistä olen saanut intohimon teatteriin? Missä näytelmäroolissa itse haluaisin olla? (Hellevi J.) Näin varmaan jotakin niin upeaa, että se vei jalat totaalisesti alta ja hurmaannuin koko alaan. Olisi hienoa vetää Kertun rooli Häräntappoaseesta!

 Tallen all-stars, eli jos saisin valita unelmieni teatteriporukan, ketä siinä olisi? Jos työskentelisin teatterissa, mitä siellä tekisin? (Frans Å.) Tää on aika lailla mahdoton juttu, sillä kolmestakymmenestä suosikistani on vaikeaa valita kuutta... Jos kuusi on kuitenkin ihan pakko valita, vastaan Eero Aho, Lari Halme, Janne Reinikainen, Ola Tuominen, Tomi Alatalo ja naisvoimaa Liisa Peltonen. Musikaalissa mielelläni näkisin Tatu Siivosen, Aleksi Aromaan, Petja Lähteen, Jani Koskisen, Rinna Paatson ja Saara Lehtosen. Jos olisin teatterissa hommissa, olisin joko loistava tarpeistonhoitaja tai kuiskaaja. Tai lipunmyyjä!

 Suosikkiteatterini? (Saija J.) Haluaisin kovasti vetää kotiinpäin tässä, mutta tällä hetkellä ykköspaikka on Tampereen Teatterissa.

 Kolme tulevaisuuden tekijää? (Lilli V.) Apua. Kaikki jotka olivat mukana Fiftari!-musikaalissa, ja lisäksi pari Nätyssä tällä hetkellä opiskelevaa, jotka pääsevät ensi vuonna irti, eli Martti Manninen ja Topi Kohonen.

 Jos pitäisi valita, niin haluaisinko mieluummin nähdä vaiko kuulla teatterissa ja miksi? (Heikki K.) Haluaisin nähdä, sillä seuraan paljon ilmeitä ja eleitä ja sanatonta viestintää. Aina en seuraa sitä joka on äänessä, vaan jotain hiljaista tyyppiä sivussa. Teatterissa tapahtuu niin paljon sanatonta myös.

 Teatteritatuointini tarina? Mitä haluaisin sanoa William Shakespearelle? Mitä teatteria haluaisin johtaa? (Topi K.) Kädessäni on siis teatterimaskit-tatuointi, jonka otin sen kunniaksi kun olin nähnyt tasan 100 eri näytelmää Hämeenlinnan teatterissa. Williamille sanoisin, että helvetin hyvän Hamletin kirjoitit kyllä. Haluaisin johtaa sellaista keskikokoista pikkuteatteria, jolla olisi hyvä maine ja joka olisi saavuttanut jo jalansijaa. Jokainen näytelmä olisi aina tapaus ja liput vietäisi käsistä. Näyttelijäporukka olisi sellainen, että sillä voisi tehdä ihan mitä vaan. En sano mitään tiettyä, mutta tuollainen teatteri olisi hieno!

 Onko väliä miten päin vessapaperi on ja mihin teatterikärpänen minua puri? (Sauli S.) On sillä väliä, paperin pitää olla päällä. Teatterikärpänen puraisi lempeästi suoraan sydämeen, ei sattunut yhtään, nipisti vähän.

 Mikä esitys on saanut minut nauramaan/itkemään/pelkäämään? (Mari K.) Eniten olen ehkä nauranut esityksessä Illallinen yhdelle, jossa Antti Majanlahti äitinsä Maija-Liisan kanssa esittivät tuon tv-klassikon livenä. Luulin jo, että verisuoni katkeaa päästä. Eniten olen itkenyt Billy Elliot-musikaalissa Lontoossa muutama viikko sitten, Suomessa Työviksen Anna-Liisa itketti myös kovasti. Pelästynyt olen Tampereen Teatterin Murhaloukussa eniten, ja saman teatterin Puhdistus ja Mikko Rantanivan roolisuoritus tuli uniin asti painajaismaisena.

 Unelmien teatteriohjelmisto? (Miikka A.) Dracula-musikaali, jossa pääroolissa viitta liehuen menisi Lari Halme. Lisäksi joku Sirkku Peltolan tai Miika Murasen ohjaama kotimainen juttu, jossa olisi mukana tanssia ja musiikkiakin. Sitten tietysti nukketeatteriesityksenä ikuinen haaveeni Takuumiehet, jonka joskus haluaisin nähdä teatteriversiona.

 Mihin suuntaan haluaisin blogiani ja juttuani kehittää? (Martti M.) Jos tällä joskus tienaisi rahaa, se olisi mahtijuttu. Lisäksi suunnitelmissani on kirjan kirjoittaminen teatterimuistoistani ja kohtaamisistani näyttelijöiden kanssa...

 Kas tässä! Lisää kysymyksiä saa esittää vielä kommenttipuolelle, jos mieleen tulee jotain askarruttavaa.