Levottomat jalat / Laajavuoren Kesäteatteri

Levottomat jalat / Laajavuoren Kesäteatteri, Jyväskylä

Ensi-ilta 27.6. 2013, kesto noin 2h väliaikoineen

Käsikirjoitus Panu Raipia

Ohjaus ja koreografia Elina Jakowleva

Rooleissa : Tommi Taurula, Tytti Liukkonen, Topi Kohonen, Saija-Reetta Kotirinta, Emma Kuivalainen, Johannes Myllymäki, Joonas Vesalainen, Iiro Nahkamäki, Ulla Väätäinen ja Lasse Karppinen

Bändi : Henri Jokinen (kapellimestari ja kitara), Veli-Matti Silanterä (basso), Sami Rahko (rummut) ja Aino Junna (koskettimet ja laulu)

Taustaa : Musikaalin tapahtumat sijoittuvat Jyväskylään ja käsikirjoituksessa on yhdistetty faktaa ja fiktiota, eli mukana on aitoja kytköksiä todellisiinkin tapahtumiin. Tarina kertoo 80-luvun nuorista aikuisista, jotka etsivät toisiaan ja omaa paikkaansa tässä muuttuvassa maailmassa. Aikuisia edustaa etenkin kaupunginjohtaja Erola (Tommi Taurula), joka päättää järjestää laulukilpailun, jotta nuorisolla olisi muutakin tekemistä kuin rötöstely ja kaupungilla rällääminen. Ohessa selvitellään murtoa ja kitaravarkautta poliisimies Topin (Iiro Nahkamäki) johdolla.

kuva Teatteri Bravo

Plussaa : Vauhtia riitti heti alusta alkaen, kun "Levottomat jalat" kajahti biisinä eetteriin. Energistä meininkiä on aina mukava katsoa, ja tässäkin tapauksessa sitä tarjosi etenkin nuorta uhoa uhkuva poikakolmikko Jami (Topi Kohonen), Kapo (Johannes Myllymäki) ja Juniori (Joonas Vesalainen). Pojilla riitti virtaa ja akrobaattisia taitojaan esitteli etenkin Topi Kohonen. Vähän jo pelkäsin, että Topi tekee polkupyörineenkin jonkun voltin. Lauluista jäi mieleeni krapulaisen kaupunginjohtajan vetäisemä "Unelmia ja toimistohommia", Jamin esittämä "Tällä tiellä" (jossa oli myös hieno koreografia mukana) sekä laulukilpailuissa Karitan (Emma Kuivalainen) upeasti tulkitsema "Musta aurinko nousee". Vauhdikkainta menoa tarjosi kunnon aerobictunti, jossa Ulla Väätäisen johdolla huhkittiin menemään Kikan legendaarisen rallin tahdissa. Tuli hiki jo ihan sitä menoa katsellessa. Lisäpointseja käsiohjelmasta löytyvistä näyttelijöiden esittelyistä myös!

Kapo, Juniori ja Jami / kuva Teatteri Bravo

Miinusta : Tarinan sijoittaminen Jyväskylään ei tuonut minkäänlaista lisäarvoa esitykselle, tuntui että oltiin vähän vieraalla maaperällä, vaikka joukossa oli jyväskyläläistäkin väkeä näyttelijäkaartissa. Paikallisuus ei oikein auennut ainakaan minulle, murreosastokin taisi loistaa poissaolollaan. Tarina oli muutenkin jotenkin kökkö, eikä siitä jäänyt mitään erityistä mieleeni. Näitä kasarimusikaaleja tuntuu nyt kohoavan kuin sieniä sateella ja se mikä toimii esimerkiksi Tampereella, ei välttämättä toimi kaikkialla. Biisivalinnat vähän ihmetyttivät myös, ne kun veivät enimmäkseen Joensuuhun, Poriin ja Manseen, mutta sitten vaikkapa Miljoonasade välähti ainoastaan voipallon kokoisen nokareen verran. Se bändi jos mikä olisi vienyt meininkiä paikallisempaan suuntaan. Ja jos käsikirjoitus on täynnä urbaania legendaa ja kytköksiä todellisuuteen, olisi niitä voitu valaista vaikkapa käsiohjelmassa jollain tavalla. Ulkopaikkakuntalainen voi vain arvailla, mikä on totta ja mikä tarua, vaikkakin Reiskan hahmo (Lasse Karppinen) oli varmasti ainakin sellainen, joka on ollut oikeastikin olemassa. Kritisoin myös uusittua telttamaista näyttämökokonaisuutta, vaikkakin nyt sekä katsojat että lavallaolijat ovat sateelta suojassa. Kesäteatteriin kuuluu mielestäni olennaisena osana se, että luonto ja maisemat näkyvät. Se nimenomaan on kesäteatterin suola ja pippuri, ja nyt nämä mausteet tuntuivat puuttuvan lähes kokonaan. Jaksan ihmetellä myös sitä, että mainonnassa (käsiohjelman kannessa ja nettisivuilla) ratsastetaan lähestulkoon kokonaan tv:stä tuttujen tyyppien avulla. Netissä ei ole edes mainintaa muusta näyttelijäjoukosta, murrrr. Kaikki eivät seuraa suosittuja sarjoja, ja vaikka fanit paikalle näillä nimillä löytävätkin tarvittaessa, eivät ne minua ainakaan olisi paikalle houkutelleet, ellen olisi tiennyt keitä muita Laajavuoressa näyttämöllä nähdään.

Muuta : Olihan siinä vähän huonoa ajoitustakin mukana, sillä tämän nähdessäni olin ollut Hauholla katsomassa edellisenä iltana Unelma onnesta-musikaalia, jossa myös kolme nuorukaista etsi paikkaansa ja jossa "Tällä tiellä" ja "Äiti pojastaan pappia toivoi" soi. Juiceakin oli kuultu viikkoa aikaisemmin, joten tämä ei tarjonnut oikeastaan mitään uutta minulle. Mukana piti tietysti olla myös Dingolta kappale, joka kuuluu kyseisen bändin vähiten rakastamiini biiseihin (Lakatut varpaankynnet). Onneksi sentään Huumeita Japaniin loisti poissaolollaan...

Yritin kovasti tykätä tästä, mutta puolitiehen se jäi. "Ihan ookoo, mutta..." kolme tähteä *** ja ilman paria huippuhyvää vetoa oltaisi jääty pykälän alemmas vielä.