On kesäyö / Suomen Kesäteatteri

On kesäyö / Suomen Kesäteatteri, Valkeakoski

Suomen kantaesitys 12.6. 2013, kesto noin 2h 15min väliaikoineen

Ohjaus ja käsikirjoitus Heikki Paavilainen

Rooleissa : Ilkka Koivula, Jani Koskinen, Eino Grön, Natalil Lintala, Merja Koivula, Pia Vaittinen, Mikko Töyssy, Aleksi Seppänen, Mikko Huoviala, Jimi Hautamäki, Katrin Vaskelainen ja Haza Hajipoori

Orkesteri : Jukka Hänninen, Jimi Hautamäki, Seppo "Kala" Alajoki, Antti Tammilehto ja Jyrki Telilä

Taustaa : Topi Sorsakoski (oikealta nimeltään Pekka Tammilehto) lauloi itsensä suomalaisten sydämiin yhdistämällä tangoa, iskelmää ja rockia, ja hänen äänessään kehuttiin olevan samanlaista taikaa kuin Olavi Virralla. 1952 Ähtärissä syntynyt Topi menehtyi vuonna 2011, ja nyt Valkeakoskella nähdään ja kuullaan musikaali hänen elämästään. Kuvitteellisessa tarinassa Topi (Ilkka Koivula) myös kohtaa itsensä Olavi Virran (Jani Koskinen) sekä Eino Grönin (yllättäen itse Eino Grön), ja vilahtaapa siellä pari muutakin legendaarista laulajaa.

Jani, Ilkka ja Eikka / kuva Tommi Käppi

Plussaa : Itse esityspaikka on kyllä yksi viihtyisimmistä ja kauneimmista, katettu katsomo on avara ja valoisa, ja veden läheisyys toimii aina. Esitys itsessäänkin oli hyvin viihdyttävä lauluineen ja tansseineen, juuri passeli tuomaan kesäisen mukavan fiiliksen. Bändi oli rautainen (mukana myös Topin veli Antti) ja soittopuolessa ei ollut moitteen sanaa. Pääosissa on nyt kyllä sellainen kolmikko, ettei voi muuta kuin ihailla ja nauttia! Grönin Eikka punaisissa housuissaan on melkoisessa vedossa kyllä ja ammattimies ottaa lavan haltuunsa tuosta noin. Jani Koskista olen nähnyt Olavi Virtana aiemminkin ja ei voi muuta kuin yhtyä takanani istuneen naisen sanoihin "Ai että!" ja ihaileva huokaus päälle. Väliajalla molemmat herrasmiehet vielä myivät levyjään ja nimikirjoituksia kirjoiteltiin myös ahkerasti. Kiva lisä se! Ja nyt tässä vaiheessa voisi tunnustaa, etten ole koskaan ollut mikään Topi Sorsakosken suuri fani. Olen nähnyt hänet keikalla livenä Aitoon Kirkastusjuhlilla joskus yli 20 vuotta sitten ja joku siinä habituksessa ärsytti suunnattomasti silloin. Hämmentävää olikin sitten nähdä Ilkka Koivula Topina lavalla ja vain tuijottaa lumoutuneena koko pakettia. Jestas sentään. Kyllä on tulkintaa ja eleitä. Ilkka/Topi sai minut syvän hämmennyksen valtaan ja huomaamaan, että karismaa on ja oli. Se ja uskomaton ääni olivat Topin valttikortit, oli sitten habitus mikä hyvänsä. Ilkka ottaa vahvan kiinnityksen nyt Vuoden Hämmentäjä-titteliin! "Surujen kitara" oli niin uskomaton veto, että vieläkin menee kylmät väreet, kun sitä muistelee. Muista mieleeni jäi myös upeaääninen ja muutenkin viehättävä Natalil Lintala, sekä Mikko Töyssy, joka sai yleisön repeämään "Eloon!" kappaleella. Kovimmat aploodit taisi irrota siitä. Nähtiinhän lavalla myös Danny ja Badding, joista jälkimmäinen veti kohtalaisen suvereenisti "Mä jäin kii". Tanssikohtaukset olivat vauhdikkaita ja ammattitaidolla toteutettuja, koreografiasta vastanneelle Aleksi Seppäselle peukut, ja nähtiinhän mies itsekin estradilla jälleen. Kappaleiden välissä nähtiin lyhyitä kohtauksia Topin elämästä, mutta yksittäisistä kohtauksista mieleni perukoille painui ikuisiksi ajoiksi keppien kanssa köpöttelevä vanha ja unohdettu Virran Ola, jonka hiljaista etenemistä seurasin kauan ja unohdin täysin mitä lavalla tapahtuu. Huh.

Natalil, Ilkka ja Merja / kuva Tommi Käppi

Miinusta : Itse tarinastahan ei nyt mitään suuria ylisanoja oikein saa irti, eli musiikki kyllä vie ja tekstipuoli vikisee. Lavastuksena toimi pari tynnyriä ja niihin vähän nojailtiin ja päällekin taidettiin hypätä. Varsinainen lavastus löytyy kyllä koko miljööstä, se ei mitään extraa kaipaa. Välillä häiritsi se, miten pitkiä aikoja Ola ja Eikka vain patsastelivat sivulla ja seurasivat Topin touhuja, ja sieltä sitten vaan mikkiä käteen ja lavalle. Olihan se "Eloon!" hieno veto, mutta vähän ihmetytti se, miksi mukana piti olla myös Tuure Kilpeläistä, vaikka miehessä ei sinällään mitään vikaa olekaan.

Muuta : En osaa tanssia pätkääkään, mutta tämän nähtyäni tuli sellainen fiilis, että nyt olisi pikaisesti pakko päästä johonkin tanssilavalle katsomaan onnellisia ihmisiä keinumassa musiikin tahtiin - ja lavalla Reijo Taipale. Topia saa muuten varmasti kiittää siitä, että hän sai aikanaan uuteen eloon tanssimusiikin ja monikin ihana tanssilava heräsi jälleen eloon hänen ansiostaan. Korjatkaa jos olen väärässä. Olen myös varma siitä, että jossain tuolla ylhäällä Topi ja Ola itsuvat vierekkäin, seuraavat tovin Valkeakosken Kesäteatterin meininkiä, katsovat sanattomina toisiaan silmiin ja nyökkäävät hyväksyvästi. Tämä musikaali tekee kunniaa molemmille.

On kesäyö saa kokonaisuudesta neljä tähteä ****. Ilkalle, Janille ja Eikalle täydet viisi ***** .

ps. tein samalla reissulla Natalil Lintalan haastattelun, joka on luettavissa lähiaikoina täällä.