Haastattelussa Severi Saarinen

Severi Saarisen tapasin Turussa Pub Niskassa maaliskuun puolivälissä 2013 Turun Kaupunginteatterin Jekyll & Hyde-iltanäytöksen jälkeen.

Joensuusta kotoisin oleva Severi on syntynyt 1984 ja horoskooppimerkiltään hän on oinas. ”Tällä hetkellä mä asun Turussa, mutta muutan toukokuun lopussa Helsinkiin. Pysyn täällä Kaupunginteatterissa kuitenkin ainakin vuoden 2013 loppuun asti töissä.”

Mitä harrastat? ”Harrastan oikeestaan kaikenlaista urheilua … jalkapalloa, lätkää, sählyä, sulkapalloa, laskettelua. Sitten tykkään soitella kitaraa ja rumpuja. Laulamista ei nyt voi enää oikein harrastukseksi sanoa, kun se on myös osa mun työtäni”, kertoo Severi.

Mitä sanoisit ammatillisessa mielessä erityistaidoiksesi tai vahvuudeksesi? ”Varmaankin noi mun musiikilliset taitoni ovat tällä hetkellä mun valttikorttini, niillä olen saanut ainakin töitä. Varmaan myös se urheilullisuus on mun vahvuuteni, tästä ruumiinrakenteesta on kyllä ollut enemmän apua kuin haittaa töiden suhteen. Koitan pitää liikkuvuuteni kuitenkin hyvänä, ettei tulisi esteeksi nämä lihakset.”

Minkä taidon haluaisit osata? ”Kun oon sitä kitaraa nyt soitellut, niin haluaisin osata soittaa sitä hyvin. Se on tällä hetkellä yksi projekti, ja lisäksi jossain vaiheessa voisi opetella englannin kielen täydellisesti. Mä osaan sitä kyllä ihan hyvin, mutta haluaisin osata sitä niin, että se kuulostaisi ihan ”viimeisen päälle” englannilta. Sit voisi vanhempana tehdä jotain kansainvälisempiäkin juttuja, jos sellaisia eteen sattuisi tulemaan.”

Milloin olet kiinnostunut teatterista? ”Pienenä mä yritin aina tunkea itteeni koulussa kaikkiin näytelmä-ja musiikkihommiin, se oli hauskaa. Lukiossa jo vähän harmitti, että tähänkö nämä musikaalihommat nyt loppuu. Menin sitten inttiin lukion jälkeen ja äiti sanoi mulle, että ”nyt sitten pitäisi sun keksiä jotain tekemistä elämällesi”. Siinä kävi sitten niin, että hän ehdotti mulle Lahden Kansanopiston teatterilinjaa ja se paikka kuulosti kyllä kivalta. Menin sitten Lahteen ja sen vuoden aikana tuli selkeäksi se, että siinähän yhdistyy kaikki ne asiat mistä tykkään ja ajattelin hakea seuraavaksi sitten TeaKiin, jotta pääsisin opiskelemaan näyttelijäksi.”

”Lapsena en aatellut, että musta tulisi näyttelijä. Laulaja enemmänkin! Lauloin tosi paljon omaksi huvikseni, niin kuin laulan vieläkin. Tykkäsin tehdä tähän alaan liittyviä hommia paljon, mutta en kyllä yhtään ajatellut, että joskus se voisi olla mun ammattini.”

Severi / kuva Teatterikärpänen

Alan opinnot? ”Kansanopiston jälkeen hain TeaKiin ja pääsin nelosvaiheeseen. Samaan aikaan oli hakemassa Saartamon Joonakset ja kaikki, ja sain Kati Outiselta palautetta siinä, että tanssi nyt vähän, jotta nähdään sitä liikkuvuutta. Ymmärsin, että kun vain kuusi jätkää vuodessa otetaan, niin kaikki ei mahdu mukaan. Mulle itselleni jäi sellainen olo siitä, että mun kyllä ehdottomasti kannattaa hakea uudestaan. Sit mä kävin laulutunneilla ja viisi kertaa viikossa tanssimassa ja harrastajateatterissa näyttelemässä, ja seuraavana vuonna pääsin kouluun. Valmistuin keväällä 2012.”

Mikä oli kirjallisen lopputyösi aiheena? ”Se käsitteli ulkonäköä miehen kannalta tällä alalla. Naisillahan niitä ulkonäköpaineita on ollut jo pitkään, ja halusin käsitellä sitä nimenomaan miehen kannalta, että miten esimerkiksi lihaksista on haittaa vai onko haittaa ensinkään, mikä nyt on tullut selväksi ettei ole. On tullut paljon työtarjouksia, joihin en ole pystynyt tarttumaan kun olen ollut täällä Turussa, mutta ilmeisesti munkaltaisia tyyppejä ei ole alalla paljon, eli periaatteessa siitä on ollut vain hyötyä.”

Jos et olisi tällä alalla, millä alalla mahdollisesti olisit, eli olisiko sinulla vaihtoehtoa B? ”Vaikea sanoa. Mä olisin varmaan joku yrittäjä. Kaveripiiristäni on tosi paljon lähtenyt porukkaa kulkemaan omia polkujaan ja ovat aika hyvin menestyneetkin. Luulen, että saattaisin mennä heidän vanavedessään siihen suuntaan. Se ei kyllä todellakaan olisi mun juttuni, haluan miettiä tämmöisiä asioita aika vähän. Onnellisuus on mun tavoitteeni, mikä on tietysti välillä aika vaikeaakin, mutta yritetään...”

Oletko ollut ns. ”tavallisissa töissä”? ”Olen olen, 12-vuotiaasta olen ollut raksalla kaikenlaisissa hanttihommissa, tein kaikkea sellaista mitä ne ”oikeet raksamiehet” ei viitsis itse tehdä. Siitähän jäi kyllä aika huono maku suuhun.”

Entä Teatterikouluaikoina, mitä teit kesäisin silloin? ”Kouluaikoina olin sitten vain siinä Hämeenlinnan Kesäteatterin Poikain huvit-näytelmässä yhtenä kesänä. Se viimeinen kesä nelos-ja viitoskurssin välissä meni kouluhommissa, jotta sain sen koulun tavallaan alta pois, koska tulin Turkuun Kakola-musikaalin harjoituksiin jo marraskuussa, ja kiinnitys alkoi sitten heti seuraavan vuoden alussa.”

Entä Riihimäen Elling, jossa sinut myös näin? ”Sen Ellingin tein tosiaan Riihimäen teatterissa kandivaiheen työharjoitteluna. Ai niin te ootte nähneet senkin! Seuranta on siis päällä, ties mihin päädytte vielä katsomaan. Eteen päin on tässä tarkoitus mennä koko ajan. Nähdään sitten New Yorkissa joskus 20 vuoden kuluttua ja tehdään haastatteluun päivitys!” Severi visioi nauraen.

Miksi olet näyttelijä? ”Varmaankin se on joku sellainen juttu, että yritän kehittyä koko ajan itseni ilmaisemisessa ja yritän löytää oman paikkani tässä maailmassa. Tää on jotenkin sekasortoinen paikka elää, ja on mukavaa nähdä monia puolia tästä maailmasta niiden roolitöiden ja ihmisten kautta, joita työssään tapaa. Viettää hetkiä yleisön kanssa yhteisessä tilassa. Lavalla voin olla ajattelematta sekasortoa, joka liittyy elämään ja samalla pystyy ehkä puhdistamaan itteensä kaikesta sellaisesta ikävästä. Näytteleminen vapauttaa mua tosi paljon. Mä en usko, että mä missään muussa ammatissa pystyisin puskemaan ulos kaikkea sellaista, mitä kasaantuu jokapäiväisen elämän mukana mun sisälleni. Tää on mun mielestäni todella hieno ammatti. En henkilökohtaisesti keksi ittelleni mitään muuta parempaa kuin tää!” Severi summaa.

Miten ajatuksesi näyttelijän työstä ovat muuttuneet tässä vuosien varrella, vaikkapa siitä hetkestä kun menit kouluun? ”On se muuttunut sillä tavalla, että aika äkkiä on tullut selväksi se, että tää on duunia. Glamour tästä on kaukana! Mä en oo sellainen, että tykkäisin nostaa itteeni jotenkin esille. Ennemminkin haluan vetäytyä syrjään ja mua alkaa hyvin nopeasti ärsyttämään sellainen, jos joku ihminen nostaa itseään muita ihmisiä korkeammalle, koska mun mielestä tällä planeetalla tallaavat ihmiset on kaikki tavallaan samassa kusessa, eli ihan turha on kenenkään ruveta mitään elvistelemään. Kuolema tulee kuitenkin!”

Onko sinulla mahdollisesti omia esikuvia? ”Edelmannin Samuli on kyllä ja Vesku Loiri. Se on jotenkin niin rosoinen äijä se Loiri, etenkin nyt vanhemmalla iällä. Sieltä oikein huokuu se eletty elämä. Kun jotain tulkitsee, niin käytännössähän siinä on kysymys siitä, että sulla on joku kosketuspinta siihen mitä teet. Joillakin sitä vaan on enemmän. Sellaista mä ihailen, saa tuntea itsensä jotenkin vapaaksi, että ei tässä kenenkään tarvitse olla täydellinen. Ulkolaisista Jack Nicholson on aina ollut sellainen, jota on ollut mukava katsella. Ja sitten tämä uus, mikäs hänen nimensä nyt olikaan.. Se on ollut noissa Tarantinon leffoissa. Christoph Waltz! Siitä mä diggaan, koska sillä on niin tarkkaa se näyttelijäntyö. Se on miettinyt sen todella tarkasti, ja mun mielestä sellaiseen näyttelijäntyöhön kyllä kannattaakin pyrkiä. Koko ajan on kuitenkin tietoinen siitä, että miten sä haluat tehdä asiat, jotta se välittyisi ja sitten kun sä olet sen pohjatyön tehnyt sinne, niin sitten vaan pistät menemään tunteiden kanssa ja luotat siihen. Sillä tavalla syntyy mun mielestä jotain hyvin nerokasta, ja hän tekee just niin.”

Tässä välissä puhuttiinkin sitten todella pitkään Kunniattomista paskiaisista...

Missä eri teattereissa olet näytellyt ja mainitse muutama itsellesi tärkeä roolityö? ”Hämeenlinnan Kesäteatterissa lähdettiin ekaa kertaa ns. töitä tekemään ja seuraavana vuonna tuli Riihimäelle se Elling ja siinä Kjell-Bjarnen rooli. Seuraavaksi tehtiin Kansallisteatterin kanssa sellainen juttu, jossa kierrettiin vankiloissa esittämässä monologeja, ja se oli ehkä sellainen päräyttävin kokemus. Kyseessä oli monologi, joka mentiin esittämään elinkautisvankien joukkoon. Oli sellainen olo, että nyt on ekaa kertaa aika outo fiilis, tunsin jotenkin irtautuvani itsestäni siellä. Sen jälkeen mä olin koulussa mukana kahden ohjaajan lopputyössä, jotka oli myös tosi mielenkiintoisia. Kävin sitten Kakolan koelauluissa, piti laulaa ja esittää jotain rokkikeikkaa, hypin siellä katsomossa ja sekoilin pitkin lavaa, ja sit mulle soitettiinkin, että tulisinko parin vuoden kiinnitykselle. Selvä! Siitä lähtien oon ollut nyt täällä Turussa ja ihan täyspäiväisesti tehnyt hommia, ja oon saanut tehdä erilaisia rooleja.”

Onko sinulla jotain roolihaavetta? ”Ei mulla ehkä mitään tiettyä oo. Päärooli musikaalissa, jossa on hyvä musiikki, olisi hauska tehdä. Siinä pystyisi yhdistämään kaiken osaamisensa ja ottamaan oman tilansa. Mutta ei mulla ole mielessä mitään tiettyä, jokainen juttu vähän yllättää kuitenkin, et mitä kaikkea sieltä sitten voi löytää. Mä en sen takia just ala kuvittelemaan mitään ennen kuin harjoitukset alkaa, koska se lähtee aina kuitenkin muokkaantumaan eri suuntaan mitä on aatellut. Se on vähän sama jos suunnittelisi elämänsä, että sen täytyy mennä nyt näin. Ei se vaan mene niin, se on ihan varma! Kannattaa olla jonkunnäköinen haarukka mihin tähdätä, mutta mitään tarkkoja juttuja ei kannata elämässäkään lyödä lukkoon, koska hommat menee kuitenkin aina jotain omia reittejään. Lopulta sä varmaan päädyt sinne maaliin, mutta se miten sä sinne päädyt ei todellakaan ole mennyt niin kuin olet sen suunnitellut”, Severi filosofoi.

Mitä ihmettä...? / kuva Teatterikärpänen

Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä, jos saisit valita kenet tahansa? ”Tähän on kyllä vaikeeta vastata. On niin paljon hyviä näyttelijöitä, jotka pystyisi antamaan paljon mulle. Ehkä niitä on turha lähteä erottelemaan. Hyvä näyttelijä osaa tukea kaveria lavalla, sellainen!”

Kenen kanssa haluaisit laulaa dueton ja mikä olisi kappale? ”Tapio Rautavaaran kanssa ja kappale olisi On aivan sama.”

Mikä on parasta teatterissa? ”Lyhyesti ja ytimekkäästi: ihmiset!”

Entä miinuksia? ”Kilpailu varmaankin. Se liittyy aika vahvasti tähän alaan. Tietysti kannattaa mahdollisimman vähän olla miettimättä sitä eikä sillä tarvitse omia ihmissuhteitaan pilata, mutta se on aika negatiivinen juttu mun mielestäni. Se ei loppujenlopuksi liity mitenkään siihen, mitä tuolla lavalla tehdään.”

Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”Ehkä haasteet, niitä jos tulee vastaan niin ne saa mut tekemään enemmän. Samalla mua ehkä inspiroi myös muiden ihmisten tekeminen. Jotkut ihmiset kehittyy ja tekee hienoja hommia, ja kun itse näkee jotain upeita juttuja mitä muut on tehnyt, niin siitä saa kyllä sellaista lisäintoa itselleenkin. Että mäkin haluan osata tehdä tuon!”

Kärsitkö ramppikuumeesta tai esiintymisjännityksestä? ”En minkäänlaisesta! Ei muuta kuin lavalle vaan. Se johtuu varmaankin siitä, että mä otan tän elämän silleen, et tän ei pitäisi olla mitenkään totista. Kuolema on pahin mitä voi eteen tulla. Sä meet lavalle näyttelemään jotain, mikä on toki hienoa, mutta ei sitä tarvitse sentään pelätä. Se menee miten menee, ja jos oot tehnyt hyvin hommasi, niin se menee varmaankin aika hyvin. Viisi minuuttia ennen ensi-iltaa mulle tulee sellainen ajatus, että mä tiedän että tämä menee hyvin ja jos se siitä lähtee vielä nousemaan, niin sithän se menee loistavasti!”

Onko sinulla jotain omia ”rituaaleja”, joita huomaat toistavasi ennen esitystä? ”Jos mulla on sellainen tunne, että mulla on keho jotenkin jumissa, niin sit mä käyn salilla ja venyttelen ja juoksen ja avaan sitä kehoa. Sitten on tietysti näytelmäkohtaisesti omia rituaaleja, jotka syntyy aina matkan varrella. Tässä Jekyllissä mulla on nyt sellainen vichypullojuttu, josta just tänäänkin sanoin, että mua harmittaa kun mulla on nyt tää vichypullo, jonka oon ostanut joka kerta ennen esitystä ja sit mä jätän sen sinne monttuun mistä mä nousen lavalle. Mun on nyt sitten pakko ostaa se pullo joka v*tun kerta, koska mä oon nyt tehnyt sen muutaman kerran ja siitä on tullut nyt yksi rituaali tähän näytelmään!” Severi nauraa.

Kerro joku hyvä muisto! ”Eka muisto joka tulee mieleen on kyllä se kun pääsi TeaKiin (2007). Olin Pariisin-lennolla ja kone laskeutui alas kentälle ja en ollut mitenkään sen lennon aikana pystynyt mistään saamaan tietoa valintatuloksista. Tiesin vaan sen, että lennon aikana ne tiedot tulee sinne nettiin. Laskeuduttiin sinne kentälle ja otin faijan communikaattorin siitä ja sanoin, että maksoi mitä maksoi niin nyt tämä poika menee nettiin. Se latautui tosi hitaasti se netti siellä Pariisissa enkä kunnolla osannut edes käyttää sitä, ja sitten yhtäkkiä vahingossa mun nimi vaan tulee siihen ruudulle. Mä oon päässyt sisälle! Faija huutaa siinä vieressä, kaikki muut oli jo lähteneet koneesta ulos ja lentoemot ja stuertit tuli halaamaan. Pidettiin pikku juhlat siellä koneessa! Tää on kyllä tosi mukava muisto. Muistan vielä kun laskeuduin koneesta pois, miten helpottunut olo mulla oli kun tiesi, että viisi seuraavaa vuotta saa vaan tehdä eikä tarvitse miettiä.”

Tulevia roolejasi? ”The Rocky Horror Showssa olen syksyllä Rocky Horror.”

Kiinnostaisiko sinua tulevaisuudessa ohjata tai käsikirjoittaa jotain? ”Kiinnostaa kyllä, mutta haluaisin ohjata vasta sitten joskus nelikymppisten jälkeen, sitten kun mulla on tarpeeksi elämänkokemusta ja kokemusta tältä alalta. Musta tuntuu siltä, että voisin nyt jo ohjata jotain, mutta mä haluun vielä elää tätä elämää eteen päin. Ohjaajalla pitäisi olla mahdollisimman paljon näkemystä elämästä ja mä olen mielestäni vielä liian nuori ohjaajaksi. Mihinkään ei ole kiire! Kaikilla tuntuu olevan kiire tällä alalla, pitäisi päästä nuorena tekemään jo kaikkea. Mä en ymmärrä sitä, että jos sun on tarkoitus tehdä tätä elääksesi, niin kyllä sitä varmaan kerkee siinä 40 vuodessa tekemään kaiken minkä jaksaa ja haluaa!”

Onko sinulla jotain mottoa? ”Älä pelkää.”

Mikä supersankari haluaisit olla ja miksi? ”Just katottiin yksi leffa (Watchmen), jossa mies (Comedian) kertoi sellaisen tarinan, että ”Mies menee psykiatrille kertomaan, kuinka masentavaa elämä on ja hän ei löydä mitään iloa tästä maailmasta. Psykiatri sanoo sitten, että kaupunkiin on juuri saapunut sellainen viihdyttäjä, että mene katsomaan häntä niin tulet varmasti paremmalle tuulelle. Sit se mies sanoo, että ”Tohtori, minä olen se viihdyttäjä!” Kun näin tuon leffan, mä aattelin heti että tuo mä haluaisin olla. Mä en oo mitenkään masentunut ihminen, mutta mä tykkään tuollaisesta meiningistä. Turha valehdella itelleen!”

Jos voisit viettää päivän naisena, mitä tekisit? ”Varmaan aika samalla tavalla kuin nyt. Mä luulen, että mä oon aika miehekkäästi feminiininen. Ehkä mun ei tarttis olla niin vahva läheisten takia. Antaisin muiden palvella mua hetken aikaa ja olisin prinsessa.”

Mitä ottaisit mukaan talviunille, jos jokaisella olisi oma talvipesä? ”Mexicana-tonnikalapurkkeja ja vichyä.”

Jos voisit palata aikakoneella menneisyyteen johonkin tiettyyn ajanjaksoon tai hetkeen, minne matkaisit? ”Menisin johonkin keskiajalle vaan tsiigailemaan sitä meininkiä, jos saisin tosiaankin vaan olla siellä eikä tarvitsisi jäädä sinne asumaan.”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

Mistä sanasta pidät eniten? - Toivo

Mistä sanasta pidät vähiten? - Viha

Mikä sytyttää sinut? - Nainen

Mikä sammuttaa intohimosi? - Kahlitseminen

Suosikkikirosanasi? - Perkele

Mitä ääntä rakastat? - Viskinpolttamaa ääntä

Mitä ääntä inhoat? - Joku liian tuotettu ääni, artisti

Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Hornet-lentäjä

Missä ammatissa et haluaisi olla? - Raksalla

Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Tervetuloa!