Haastattelussa Heljä Heikkinen

Heljä Heikkisen tapasin kesäkuun alkupuolella 2013 Helsingissä Kampin kauppakeskuksessa sijaitsevassa kahvilassa.

Espoosta kotoisin oleva Heljä on syntynyt 1988 ja horoskooppimerkiltään hän on kalat. ”Olen asunut Espoossa lapsuuden ja nuoruuden, ja koulut olen käynyt Helsingissä, kunnes muutin Lahteen opiskelemaan.”

Mitä harrastat? ”Harrastukset on muuttuneet suurilta osin työksi, tähän on siksi aika vaikea vastata. No mä harrastan aika paljon kaikkea ruokaan liittyvää, ruuan tutkimista ym. Mua kiinnostaa luomuruoka, ruuan puhtaus ja ravintopuoli. Luen aika paljon ruokablogeja ja juttuja myös ihan terveyden näkökulmasta. Kyllä mä sitten harrastan myös lenkkeilyä ja joogaa. Tanssiakin, mutta se on tavallaan myös työtä. Viulunsoittoa, pianoa...Myös nokkahuilua ja rumpuja olen soittanut.”

Mitä sanoisit erityistaidoiksesi / vahvuudeksesi ammatillisessa mielessä? ”No tuo musiikillinen osaaminen ainakin. Äänenkäyttö. Tietenkin laulaminen, mutta tuo äänenkäyttö myös siinä mielessä, että teen paljon noita ääninäyttelijän hommia. Kielitaidon voisi laittaa myös erityistaidoksi, mä puhun nimittäin ranskaa. Olen ollut ranskankielisessä koulussa. Ammatillisessa mielessä siitä on ollut jopa vähän hyötyä, oon lukenut tuhansittain ranskankielisten sanojen ääntämisohjeita yhteen verkko-oppikirjaan. Kouvolan Teatterissa mulla oli rooli ranskalaisena sisäkkönä, lisäsin sinne vähän repliikkejä sitten itse”, naurahtaa Heljä.

Minkä taidon haluaisit osata? ”Akrobatia olisi sellainen! Vähän osaan, mutta sitä olisi kiinnostavaa osata enemmän. Sit taitoluistelu on sellainen laji, mitä rakastan katsoa. Ammatillisessa mielessä oon sitä mieltä, että kaikkea voi oppia, ei välttämättä tulla mestariksi mutta kuitenkin. Kaikki on opeteltavissa, jos on tarpeeksi motivaatiota ja hyvä opettaja.”

Löytyykö suvustasi muita teatterialalla olevia? ”Isosiskoni opiskelee TeaKissa teatteripedagogiikkaa ja hän on esimerkiksi voittanut Kajaanissa muutama vuosi sitten sen Vuoden Nuori Lausuja – kilpailun. Jonkun verran esiinnymme yhdessä myös. Isäni on tunnettu esim. yhtenä Avaran luonnon kertojaäänenä ja hän on myös lausuja. YLE:llä hän on ollut toimittajana, vaikkakin eläkkeellä nyt, mutta tekee sitäkin enemmän äänitöitä.”

Milloin kiinnostuit teatterista / näyttelemisestä? ”Mulla on kaikki varmaan lähtenyt musiikin kautta, musiikkiopistosta. Siellä esiinnyttiin paljon. Isäni työn kautta tietenkin myös, hän oli pitkään lasten-ja nuortentoimituksessa, ja alle kouluikäisenä olin jo jossain tv-hommissa mukana, runo-ohjelmissa ja vastaavissa. Tavallaan kasvoin siihen, eli kiinnostus kulki mukana koko ajan. Varsinaisesti teatterista kiinnostuin sitten silloin, ja muistan tän ihan tarkkaan, kun näin Les Misérables-musikaalin Helsingin Kaupunginteatterissa. Olin 12-vuotias silloin. Me käytiin hirveesti teatterissa, ja mä olin välillä vähän sillai ”voi ei taas!”, kun mä en kaikkea aina ymmärtänyt. Les Misistäkin ajattelin ensin, että voi ei tää on läpilaulettu, mutta sitten istuinkin ihan naulittuna katsomassa sitä. Mulla on vieläkin se käsiohjelma tallella, oon selaillut sen ihan puhki. Sit mä aloitinkin laulu- ja tanssitunnit sen jälkeen, se kimmoke oli kyllä ihan selkeä. Isä on kyllä myös vaikuttanut siihen, mutta hän ei ole se syy miksi olen nyt tällä alalla. Olin dubannut ja olin tehnyt musiikkia, mutta kun näin Les Misin, niin tajusin sen, että mä haluan tehdä kaikkea vielä isommin ja lisätä siihen vielä muitakin elementtejä, eli näyttelijäntyön ja liikunnallisen ilmaisun”, Heljä muistelee.

”Koulussa olin kaikenlaisissa esityksissä mukana, ja sittenhän mä menin Kallion ilmaisutaidon lukioon ja sieltä sain lisää vielä boostia ja sit alettiin tehdä musikaaleja. Harjanteen Samuelilla oli pystyssä sellainen nuorten musikaaliteatteri, tehtiin niitä ihan omalla ajalla, eli ne ei liittyny kouluun mitenkään. Vaikka oltiin kaikki nuoria, niin niissä oli kyllä äärimmäisen ammattitaitoinen ote, ja hirveen monet niistä mukanaolleista on päätynyt alalle. Petrus Kähkönen, Mikael Haavisto, Lauri Kukkonen... Se porukka oli tosissaan!”

Heljä lempikauppansa edustalla / kuva Teatterikärpänen

Entä muut alan opinnot? ”Olen valmistunut Lahden Ammattikorkeakoulusta Mutelta 2011. Musiikkiopistossa olin 12 vuotta, mulla on päättötodistus sieltä, ja suoritettuna musiikin teoriat ja tutkintoja muutmista instrumenteista. Omalla ajalla olen käynyt sitten tanssiopintoja.”

Jos et olisi tällä alalla, millä alalla mahdollisesti olisit eli mikä olisi vaihtoehto B? ”Pitkään olin hakemassa Sibelius-Akatemiaan musiikkikasvatuspuolelle, mutta sitten se vaihtui musiikkiteatteriin. En ole haaveillut musiikkiopettajan ammatista, mutta siitä koulutuksesta kyllä, sehän on hirveen monipuolinen. Sit mä oon miettinyt, että mä tekisin jotain kielten parissa, jos mä en tekisi tätä”, pohtii Heljä.

Miksi olet näyttelijä? ”Mulla on sisäsyntyinen tarve toteuttaa ja ilmaista itseäni näin, esiintymisen ja tietynlaisen luovuuden kautta. Mun mielestä melkein kaikkien tällä alalla olevien perimmäinen syy on se, että halutaan olla esillä, eihän kukaan tätä muuten tekisi. Voisi sanoa, että jonkinlainen narsismi, vaikka sillä sanalla onkin vähän ikävä sivumaku. Monella se alkusysäyksen syy on varmaan ollut myös se, että joku esitys on vaikuttanut voimakkaasti ja saanut aikaan jotain. Kyllä mäkin oon saanut sellaisia katharsiksen kokemuksia teatterissa ja kokenut, että joku esitys voi osua ihmisten tajuntaan paremmin kuin joku saarnaava lause tyyliin ”näin sinun täytyy elämässäsi toimia”. Kun se tulee esityksen kautta, sen voi oivaltaa ihan eri tavalla. Vaikuttaminen ja myös lohdun tuominen on tärkeää, samoin viihde. Viihde on vähän aliarvostettua, sitä pidetään liian usein ”vain kevyenä”. Ei siinä ole mitään väheksyttävää, jos ihmiset haluaa tulla paikalle nimenomaan viihtymään.”

Kerro lisää dubbaustyöstäsi. ”Välillä mä koen, että se on mun jopa suurempi, vahvempi ammatillinen kuva kuin näyttelijäntyö, koska mä teen sitä niin paljon. Olen tehnyt sitä nyt 15 vuotta. Seitsenvuotiaana tein ekat jutut, mutta säännöllisemmin aloitin ollessani 9-vuotias. Eka kerta oli Seesamitiessä, siitä se sitten lähti. Aika pian sen jälkeen sain Ötökän elämää-leffassa Prinsessa Dotin roolin. Oon siis dubannut ihan pienestä ja toivon, että saan tehdä sitä aina. Olen lukenut äänikirjoja myös. Viime vuonna (2012) tein sen Brave (Urhea)-elokuvan pääroolin eli Meridan, oli kyllä ihanaa tehdä se prinsessarooli! Dubbaus on ihanaa! Mä koen, että mä handlaan sen ja nautin siitä todella paljon. Ja kaikki ihmiset, jotka sillä alalla on, on ihan superkivoja”, riemuitsee Heljä.

Onko sinulla omia esikuvia? ”Ihan laulajia jos mainitaan, niin kyllä mä ihan pienenä naapurintytön kanssa esitin Céline Dionia playbackina...Kotimaisista Maija Vilkkumaa on ollut mulle suuri esikuva, ja Nina Tapio myös. Pakko myöntää, että pienenä mä dubbasin yhdessä jutussa, missä Nina lauloi yhden kappaleen. Meillä oli se VHS kotona ja mä aina kelasin sitä laulua edestakaisin ja kuuntelin uudelleen ja uudelleen. Ninan soundi miellyttää mua edelleen hyvin paljon. Näyttelijöistä ei tuu ketään sillai ihan heti mieleen. Musikaalipuolelta mä tykkään todella paljon Petra Karjalaisesta, Tampereella olen käynyt katsomassa paljon juttuja missä hän on mukana. Maria Ylipää on tehnyt muhun myös ison vaikutuksen.”

Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä, jos saisit valita ihan kenet tahansa? ”Mulle tuli nyt jostain syystä ekana mieleen Esko Salminen. Tehtäisi sellainen isä-tytär – tyylinen juttu.”

Kenen kanssa haluaisit laulaa dueton ja mikä olisi mahdollisesti kappale? ”Kyllä se olisi se Céline Dion, vaikken tiedä tulisiko siitä yhtään mitään. Haluaisin laulaa sen ”Tell him”-dueton, jonka se laulaa Barbra Streisandin kanssa.”

Missä eri teattereissa olet näytellyt ja mainitse muutama tärkeä roolityösi? ”Lahden Kaupunginteatterissa olin mukana kolmessa musikaalissa, Oliver!, Fame ja Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen. Sit me tehtiin myös Lahdessa Suomen Musiikkiteatteriensemblen kanssa se RENT, se on mulle kauhean tärkeä se Maureenin rooli siinä. Tällä hetkellä mä olen Kouvolan teatterissa. Siellä meillä oli kolme sellaista lukudraamaa, mä olin niistä kahdessa mukana. Meillä oli viisi harjoitusta ja sitten me esitettiin se kaksi kertaa yleisölle plarit kädessä. Yleensähän lukudraama on sellaista, että istutaan ja luetaan, mutta tää oli sellainen toiminnallinen. Niistä toisessa mulla oli päärooli. Mä en oo kauheasti tehnyt draamaa, vaan enemmänkin musikaaleja. Sitä ennen olin kyllä tehnyt pienempiä rooleja Kouvolassa, ja tää oli tavallaan turvallinen aloitus, kun se oli lukudraamaa ja siinä antoi itselleen luvan, että tän ei tarvitse olla valmis. En ollut aiemminkaan kokenut lavalla sellaista, mitä mä siinä koin. Se oli hieno kokemus. Se oli Paula Salmisen näytelmä ”Kolmetoista uponnutta vuotta” ja siinä tyttären rooli. Siinä ne varmaan tulikin ne ammattijutut, en ole valmistumisen jälkeen ehtinyt vielä muualla olla. Syksyllä 2013 tulee nyt se Katri Helena-musikaali ja siinä nuoren Katrin rooli, se tulee varmasti olemaan mulle tärkeä juttu myös.”

Free vai kiinnitys, ja miksi? ”Tähän on aika helppo vastata siinä mielessä, että valmistumisen jälkeen en voisi kuvitella mitään parempaa kuin mitä mulla on nyt, eli kiinnitys. Mutella saa pintaraapaisun monestakin asiasta ja musiikkiteatterin mä kyllä handlaan, mutta just tuo draamapuoli ja etenkin se työtahti, et näkee sen mitä se kiinnityksellä on, ja mä oon iloinen siitä, että oon nyt vielä toisenkin vuoden. Luulen, että mä taidan kuitenkin olla enemmän sellainen freelancer-ihminen. Muutama juttu vuodessa olisi ihanne plus sitten noi äänityöt, joita mä myös haluan tehdä.”

Onko sinulla jotain roolihaavetta? ”Mä haluaisin tehdä sen Ritvan roolin näytelmästä Kuin ensimmäistä päivää. Jekyll and Hyde-musikaalista se Lucyn rooli... Se RENTin Maureenin rooli oli yks mun haaveeni ja sen mä oon saanut jo tehdä. En mä kyllä sanoisi ei Wickedin Elphaban roolillekaan, ja se Glindan rooli kiinnostaisi myös, koska mä oon vähän sellainen komedienne, mutta toi klasarilaulu pitäis ottaa paremmin haltuun sitä varten.”

Oletko koskaan katunut ammatinvalintaasi? ”En mä sillai tosissani oo, mutta pohtinut olen kyllä asiaa. Jo kouluaikoina kun meni harjoitteluun ja näki sen duunin arjen, niin oon mä sitä paljon miettinyt. Oon todennut etten mä sitä voi silti paeta. Mä tein mun opinnäytetyönkin vähän siitä aiheesta, eli onnellisuudesta, tai siitä että miten tää ammatti vaikuttaa onnellisuuteen, ja haastattelujen ja muiden kautta pohdin aihetta. Haastatteluissa tuli usein ilmi se, että tässä ammatissa ja arjessa on aika rankkojakin tekijöitä mukana, mutta sitä vaan ei voi paeta jos tää on ns. kutsumus. Sit mä uskon, että aina ne asiat jotenkin sitten järjestyy. Kyllä se työnkuva monella muokkaantuu iän myötä, ei kaikki oo aina näyttelijöitä vaan saattaa olla, että siirrytään alaa sivuaviin ammatteihin.”

Mikä on parasta teatterissa / työssäsi? ”Ihmiset! Vaikka mä oon jotenkin puhki tästä koko vuodesta, niin on mulla jotenkin haikee olo nyt, kun joku tietty produktio on loppunut ja kausi on ohi ja niiden ihmisten kanssa on oltu niin tiiviisti. Sen mä oon tajunnut tän vuoden aikana, että teatteri on luopumista. Se on hetken taidetta, se ei jää mihinkään. Kyllä tässä mun mielestä ihmiset on parasta ja väittäisin, että se yhteisöllisyys on poikkeuksellisen vahva tällä alalla.”

Entä miinusta? ”No se, että tää helposti imaisee mukaansa niin täysin, että se voi vieroittaa muusta elämästä.”

Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”Mua inspiroi New York, jonne olen lähdössä viikon kuluttua taas, mä oon ollut siellä aika monta kertaa. Siinä kaupungissa on jotain kyllä niin inspiroivaa mulle, se on sellainen runsaudensarvi. Sit mua inspiroi levon ja työn sopiva balanssi, se auttaa ylläpitämään mun inspiraatiota, etten mä ”valu kuiviin”. Lisäksi mua inspiroi kirjat, lukeminen, myönteisyyden filosofia. Mä uskon siihen, että itse voi vaikuttaa kaikkeen. Et mun ajatukset ja teot vaikuttaa siihen, mitä mulle tulee hyvässä ja pahassa. Ja kyllä, jos mä nään jonkun äärimmäisen nerokkaan esityksen, niin se inspiroi mua myös ja tuo luovuutta omaankin työskentelyyni.”

Kärsitkö ramppikuumeesta tai esiintymisjännityksestä? ”En oikeestaan. Joskus hermostuttaa enemmän, mutta en mä siitä sillä tavalla kärsi. Sen oon kyllä huomannut, että nyt kun oon päässyt tekemään draamaa, niin se mua jännittää vähemmän ja musikaalissa taas on enemmän tekijöitä, missä voi ikään kuin tehdä virheen, esim. laulaa tai tanssia väärin. Ensi-iltapäivinä jännittää kyllä ja silloin, jos on joku tärkeä tuttu tulossa katsomaan, mutta se ei ole koskaan sellaista negatiivista.”

Onko sinulla jotain omia rutiineja tai rituaaleja, joita toistat ennen esitystä? ”Tuolla Kouvolassa kun oli seitsemän eri juttua viime vuonna, niin kyllä mulle jokaiseen tuli omat rutiinit. Kyllä mä mielelläni aika fyysisesti lämmittelen, joskus en ole sitä tehnyt ja heti on vähän epämukava olo lavalla. Siihen tulee kai sellainen henkinen ero. Ennen musikaaleja teen lisäksi tietyt ääniharjoitukset”, kertoilee Heljä.

Kerro joku kommellus! (lisätty syksyllä 2013) ” Kouvolassa Perheistä parhain- näytelmässä Veli-Matti Karén esittää mun hahmon Juulin terapeuttia. Meidän kohtauksessa mä tilitän kauheasti, ja sen katkaisee puhelimen pirinä. Efekti tuli äänipöydästä, mutta Vemahan se oli unohtanut ottaa puhelimen mukaan kohtaukseen. Se katsoi mua sellanen ihme irvistys/hymy naamalla ja molemmat vaan repee aivan täysin, ja koko loppukohtaus meni ihan läskiksi. Onneksi tarpeistonhoitaja oli varautunut siihen, että joskus puhelin unohtuu ja oli jemmannut lavastepöydän laatikkoon leikkipuhelimen. Mun hahmosta tuli todella epätasapainoinen siinä esityksessä kun vuoroin nauroi ja itki, kun yritin naamioida sitä naurua. Onneks oli sentään terapiasessio. Ai kamala. Oltiin hiestä märkiä sen kohtauksen jälkeen.”

Kerro joku hyvä muisto! ”Mulle tulee mieleen tämmöinen, kun olin viisivuotias ja olin menossa leikkikouluun, isä oli viemässä mua. Me mentiin bussilla sinne ja oltiin jo valmiiksi myöhässä. Lopulta isä päätti, että nyt ollaan niin paljon myöhässä, että mennäänkin takaisin kotiin. Käännyttiin takaisin ja sit mentiin syömään mun eväät meidän viereiseen metsään. Se oli musta parasta!” Heljä muistelee hymyillen.

Käytkö katsomassa muiden esityksiä? ”Käyn mahdollisimman paljon, enkä pelkästään velvollisuudentunnosta. Pyrin käymään katsomassa ainakin kaikki suurimmat musikaalit, jotka pyörii tässä lähellä. Tänä vuonna tää on ollut kyllä todella haastavaa, koska itsellä on ollut niin paljon näytöksiä, mutta Helsingissä on se hyvä puoli, että täällä pyörii myös maanantaisin ja tiistaisin esityksiä. Tän vuoden hitti mulle on ollut Helsinki Dance Companyn Chorus Line 2013, mä kävin kaksi kertaa katsomassa sen. Se herätti mussa melkoisen inspiraatiokipinän!”

Tulevia roolejasi? ”Olen nuori Katri Helena Kouvolan teatterissa, ja sitten tulee vielä sellaiset näytelmät kuin Perheistä parhain, Karkkipäivä ja Mio poikani Mio, joissa olen mukana.”

Kiinnostaisiko sinua tulevaisuudessa ohjata tai käsikirjoittaa jotain itse? ”Mä haluaisin kyllä ohjata dubbauksia, en koe kutsumusta näytelmien ohjaamiseen. Haluaisin käsikirjoittaa oman sketsisarjan, se on mun haave. Se ehkä tapahtuu, mä kerään koko ajan matskua sitä varten.”

Onko sinulla mottoa? ”Varo mitä ajattelet, sillä se voi toteutua.”

Mistä haaveileit? ”Mä haaveilen siitä, että voisin elää onnellista elämää, johon liittyisi työ (joka ei kuitenkaan hallitsisi liikaa), joskus sitten perhe ja lisäksi haluaisin matkustaa mahdollisimman paljon.”

Mitä muuta haluaisit kertoa itsestäsi? ”Mä oon oikeesti vasta 6,25-vuotias, koska mä oon syntynyt karkauspäivänä.”

Osaatko imitoida ketään? ”Osaan. Se liittyy siihen äänenkäyttöön ja mä väitän, että mä oon aika hyvä poimimaan eri ihmisistä sen olennaisen ja tavallaan matkimaan niitä. Yhdessä vaiheessa mä olin tosi suuri Krisse Salmis-fani, sitä mä imitoin. Ja siinä Krissen ohjelmassa oli kerran vieraana Jarkko Tamminen, joka opetti Krisseä imitoimaan Marja-Liisa Kirvesniemeä, ja mä opettelin kans”, Heljä nauraa.

Mikä supersankari haluaisit olla ja miksi? ”Kyllä mä oon aika suuri Taikaviitta-fani, siinä on jotain karismaattista. Jos mä en olis se, niin mä voisin elää sen kanssa.”

Jos voisit viettää päivän miehenä, mitä tekisit? ”Mä haluaisin kokeilla sitä, että mahtuuko mun päähäni todellakin vain yksi asia kerrallaan.”

Jos ihminen menisi talviunille syksyllä ja heräisi keväällä, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan siltä varalta, että heräät kesken kaiken? ”Ottaisin ruisleipää ja vettä. Tosi boring! Leivän päälle täytyisi tietysti olla voita ja juustoa ja kurkkua. Sit mä ottaisin mun Frendit-dvd- boxit ja telkkarin.”

Jos voisit palata aikakoneella menneisyyteen johonkin tiettyyn ajanjaksoon tai hetkeen, minne menisit? ”Kyllä mä menisin johonkin Hollywoodin kulta-aikaan, sinne kaduille aistimaan tunnelmaa.”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

Mistä sanasta pidät eniten? - Heleys

Mistä sanasta pidät vähiten? - Yksinäisyys (tai räkä)

Mikä sytyttää sinut? - Jos joku ihminen kantaa itsensä hyvin

Mikä sammuttaa intohimosi? - Jos joku ”pienentää” itseään

Suosikkikirosanasi? - V-sanaa käytän ikävä kyllä eniten, se ei oo kylläkään mun suosikki...

Mitä ääntä rakastat? - Alkukesän vaaleanvihreys ja se tuoreiden lehtien havina ja luonnon äänet

Mitä ääntä inhoat? - Poran ääni klo 6.30 aamulla

Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - CIA:n erikoisagentti, joka sais hyppiä

Missä ammatissa et haluaisi olla? - En kauheen matemaattisessa

Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Ole kuin kotonasi, tervetuloa!