Sivut

perjantai 10. tammikuuta 2014

Haastattelussa Timo Ruuskanen

Timo Ruuskasen tapasin lokakuun alussa 2013 Helsingin Rautatieasemalla sijaitsevassa ravintolassa.

Jyväskylästä kotoisin oleva Timo on syntynyt 1973 ja horoskooppimerkiltään hän on vaaka. ”Tällä hetkellä asun Helsingissä. Kaksi vuotta asuttiin Joensuussa, mutta muuten olen aika pitkään asunut täällä.”

Mitä harrastat? ”Lastenhoitoa lähinnä! Mulla on sellainen olo, että mä harrastan tätä teatteria ja kaikkea siihen liittyvää. Musta on jotenkin mahtavaa, että kun mä menen esiintymään johonkin improklubille, niin sehän ei tunnu työltä lainkaan vaikka se tietysti sitäkin on. Tosiaan kun on kaksi pientä lasta, niin ei ole sillä tavalla vapaa-ajanongelmia tyyliin ”mitäpä tässä harrastaisin ja tekisin”, naurahtaa Timo.

Mitä sanoisit erityistaidoiksesi / vahvuudeksesi ammatillisessa mielessä? ”Mulla on tämä klovneria sellainen oma erikoisrakkaus ja se on mulle ominta taiteellista työtä. Improvisaatiota olen tehnyt paljon ja sitten sellaiset syvät tunneroolit. (jostain syystä naurua) Hirveästi haluaisin ohjata lisää, se tuntuu myös sellaiselta omalta paikalta.”

Minkä taidon haluaisit osata? ”Haluaisin oppia moniakin asioita ja uskon semmoiseen, että pitäisi jaksaa opetella ja harjoitella ihan teknisiäkin asioita, jotka voi jatkossa sitten ihan yllättävälläkin tavalla palvella sitä näyttelemistä. Musta se näyttelemisen ydin on siinä, että se tapahtuu siinä hetkessä ja mulle klovneria ja hahmometodi on tuonut siihen paljon, mutta siinä ympärillä on paljon sellaista taitoa, jonka harjoitteleminen edesauttaa sitä, että näytteleminen on helppoa. Haluaisin oppia miimiä eli lisää klovneriaa. Sit musta olisi hirveen hienoa osata soittaa jotain soitinta. Soitan montaa soitinta vähän, mutta jotenkin sitä musiikkia haluaisin lisää.”

Milloin kiinnostuit teatterista / näyttelemisestä? ”Mä en koskaan oikein aatellut, että teatteria voisi tehdä työkseen. Kyllä mulla kuitenkin teatteriin oli jonkinlainen veto, enkä mä oikein edes tiedä, että mistä se on tullut , en osaa sanoa sitä yhtä hetkeä. Koulussa käytiin katsomassa näytelmiä ja musta se oli aina todella maagista. Mä olen jännittänyt esiintymistä, ja varmaankin sen voittaminen on ollut se asia, joka mua sinne veti. Tulin yliopistoon opiskelemaan Helsinkiin ja siellä menin sitten harrastajateatterin pariin, mutta en kyllä silloinkaan aatellut, että siitä voisi joskus tulla ammatti tai että se voisi johtaa mihinkään. Ajatus sitten alkoi jotenkin kutkuttelemaan, että ”voisko se sittenkin olla niin” ja muistan, että oli Ylioppilasteatterin pääsykokeet ja ajattelin hakea sinne. Olin silloin 25-vuotias. Ne pääsykokeet oli mulle sillai ratkaisevat. Muistan, että mulle tuli siellä sellainen olo, että ”joo, mä oonkin aika hyvä tässä” ja tiesin, että sieltä on päässyt ihmisiä usein TeaKiin, ja mulle tuli taas sellainen fiilis, että mä voisin myös päästä. Seuraavana keväänä mä sitten hain kouluun ja aattelin silloin, että mun on nyt pakko päästä koska muuten alan olla liian vanha. Olin silloin siis 26-vuotias ja se on kyllä aika vanha ikä Teatterikoulun näyttelijälinjalle. Kaikki tuli siis näin vanhemmalla iällä. Mulla ei koskaan teininä ollut mitään sellaisia haaveita, että musta tulee isona näyttelijä. Kun teatteria pääsi tekemään, niin sitten se vei kyllä mennessään. Ja siitä sai mahtavia kicksejä kyllä, se liittyi varmaan hyvin voimakkaasti siihen esiintymispelon voittamiseen”, Timo pohtii.

Oliko teillä koulussa muinoin näytelmäkerhoja tai vastaavia? ”Käytiin me luokan kanssa katsomassa teatteria ja ala-asteella taisi olla jotain koulunäytelmiäkin, mutta ei oikein muuta. Muistan, että ala-asteella, ehkä viidennellä luokalla, oli sellainen koulunäytelmä, jossa mulla oli kohtaus, jossa esitin kalastavani. Mä istuin pöydän päällä ja sit mä vaan siinä keksin sellaisen jutun, että tuliskin niin iso kala, että se veisi mut mennessään. Mä tipuin siitä pöydältä, se oli mun kouluaikojeni suuri tähtihetki.”

kuva Teatterikärpänen 

”Vuonna 2000 pääsin siis TeaKiin ja 2005 valmistuin näyttelijäksi. Tokalla hakukerralla pääsin sisään. Parikymppisenä hain sinne kerran ja siksi oikeestaan, että kaikki hakee sinne, mutta sitten tokalla hakukerralla hain sinne päästäkseni sisään. Samana vuonna hain myös Nätyyn, sieltä tipuin aika loppuvaiheessa.”

Muut opinnot? ”Alaan liittyen ei ole muuta, mutta mä olen myös filosofian maisteri Helsingin Yliopistosta, pääaineena ympäristötieteet. Sieltä olen valmistunut vuonna 2008. Mulla jäi opinnot kesken kun pääsin TeaKiin ja yhtenä kesänä mä tein gradun ja sitten tuli tää tutkintouudistus ja mulla oli hirmu pienestä kiinni se valmistuminen, ja päätin että nyt se suoritetaan loppuun.”

Jos et olisi tällä alalla, millä alalla mahdollisesti olisit eli mikä oli vaihtoehto B? ”En osaa sanoa. Voi olla, että mä olisin ympäristöasioiden kanssa jotenkin tekemisissä. Sille uralle mä olin jo menossa, että tämä on tavallaan se mun B-vaihtoehtoni.”

Miksi olet näyttelijä? ”Siksi, koska mä satuin pääsemään sinne TeaKiin. Näin se on. Sit kun sinne kouluun pääsi, niin yhtäkkiä se onkin niin, että tästähän tulee mulle ammatti. Se on minusta etuoikeus, että saan tehdä teatteria ja mä oon onnellinen tästä työstäni. Jotenkin se näyttelijän paikka on tuntunut mulle luontevalta paikalta tulla tälle alalle, vaikka nyt mua kiinnostaa myös se ohjaaminen ja käsikirjoittaminen. Tuottaminen kiinnostaa myös. Mä olen näyttelijä varmaan siksi, että mä olen ollut ujo ihminen ja mulla on ollut suuri tarve voittaa se ujous. Sellainen henkilökohtainen syy mennä sinne lavalle ja kohdata se pelko, ja sitten kun mä sen voitin, niin siinä samalla mä opin näyttelijäksi ja siitä tuli mun tapani kertoa asioita.”

Miten ajatuksesi näyttelijän työstä ovat muuttuneet tässä vuosien varrella? ”Kun mä aloitin, niin olin varmaan sellainen tunnenäyttelijä, osasin tuottaa isoja tunteita ja sellaista voimakasta ilmaisua, ja sitten on ollut halua ja kiinnostusta mennä kepeämmäksi. Just tuo klovneria on tuonut itselle paljon ja vaikuttanut paljon siihen, miten näyttelee muutenkin. Se hetkessä läsnä oleminen on se kaikkein tärkein, jos se häviää niin sitten häviää kyllä kaikki. Teatteri on myös sellaista yhdessätekemistä, se ilmaisu syntyy siinä kanssanäyttelijöiden ja ohjaajan kanssa. Samalla se on myös ajattelua siitä, että miten se esitys pistetään pystyyn.”

Kerro klovneriasta hiukan vielä lisää. Missä vaiheessa kiinnostus siihen syntyi? ”Meillä oli TeaKissa kolmos-ja nelosvuonna opettamassa klovneriaa herra nimeltä Philip Boulay, ja se kosketti mua niin, että tätä on pakko saada tehdä lisää, ja sen jälkeen me perustettiin Red Nose Club.” (linkki ohessa)

Onko sinulla mahdollisesti omia esikuvia? ”Arvostan kyllä moniakin näyttelijöitä, mutta en osaa kyllä nimetä ketään tiettyä. Kun näkee hienoa työtä, niin sitä kyllä aina arvostaa. Joskus kun menen YT:lle katsomaan jonkun jutun, niin jotenkin mä aina haltioidun siitä nuorten energiasta siellä, et noinhan sitä pitäisi näytellä. Ja tällä hetkellä mä arvosta hyvin paljon Sini Saarelaa!”

Missä eri teattereissa olet näytellyt? ”Kansallisteatterissa, Helsingin Kaupunginteatterissa, Teatteri Avoimissa Ovissa, Espoon Kaupunginteatterissa. Teatteri Hevosenkengässä olen näytellyt ja viime syksynä myös ohjasin sinne Tohtori Sykerön. Joensuussa vierailin sikäläisessä kaupunginteatterissa ja näyttelin Rospuutto-ryhmän kanssa. Vapaalla kentällä olen myös toiminut, ja kouluaikoina mä olin Kuopion Kaupunginteatterissa vuoden.”

Mainitse yksi tai useampi itsellesi tärkeä roolityö urasi varrelta. ”Rospuutto-ryhmän kanssa tehtiin nyt tuo ”Selviytymistarinoita”, se on ollut tosi tärkeä juttu. Mentiin sen kanssa tosi pieniin paikkoihin Pohjois-Karjalassa ja esitettiin. Vaikka se oli kaukana suurista lavoista, niin se oli mulle todella tärkeä juttu henkilökohtaisesti.”

kuva Kimmo Tähtinen / reactorin sivulta 

Onko sinulla jotain roolihaavetta? ”Kyllä mä Hamletin tietysti haluaisin tehdä joskus, mutta alan vaan olla vähän vanha siihen. Tää oli kyllä puoliksi vitsi... On kyllä sellaisia klassikkorooleja, joita olisi hienoa joskus tehdä.”

Miten sinulle ilmenee ”teatterin taika”? ”Just tuossa Selviytymistarinoissa oli sellaista teatterin taikaa, et me tosiaan mentiin kaikkiin sellaisiin pieniin kyläkouluihin, ja ihmiset tuli sinne ja me esitettiin ja jotenkin kohdattiin siinä, ja kun se kaikki tapahtui sellaisessa paikassa, missä yleensä ei teatteria ole nähty. Se ”nyt”-hetki.”

Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”Sellaiset havainnot maailmasta, että mitä on hyvä elämä ja miten tässä eletään ja on paljon asioita, jotka askarruttaa itseä ja sitten kun joku kirjoittaa tai havainnoi oivaltavasti, et kun ollaan sellaisen asian äärellä joka jotenkin hiertää, niin se inspiroi. Haluaa pohtia asioita enemmän. Ehkä ne kysymykset inspiroi enemmän kuin vastaukset. Kauneus, musiikki, rytmi...”

Kärsitkö vielä esiintymisjännityksestä? ”Aika vähän nykyään, aikaisemmin kärsin paljonkin. Kauheesti aina lämmittelin sitä karkuun, mutta nykyään tosiaan vähän. Kun on tehnyt paljon tuota improvisaatioita, jossa mennään tavallaan tyhjän päälle, ja sitten kun esitetään näytelmää, johon joku on kirjoittanut repliikit valmiiksi ja sitä on harjoiteltu vielä paljon, niin jotenkin siihen on helpompi mennä.”

Onko sinulla omia rutiineja tai rituaaleja ennen esitystä? ”Ennen mä menin aikaisemmin teatterille ja keskityin, mutta nyt mä tavallaan keskityn nopeammin. Kyllä siinä varmaan samat asiat tapahtuu, mutta nopeammin vain.”

Kerro joku kommellus. ”Kerran esitettiin Vuotalossa Avoimien Ovien ”Canthia!”-esitystä ja meillä oli sellaiset tosi korkeat sermirakenteet siellä. Tää kyllä tapahtui vasta sitten kiitoksissa, mutta mä juoksin kiitosten välissä sisään tai ulos ja törmäsin siihen sermihommeliin, jonka seurauksena ne kaikki sermit kaatui siellä kuin domino-nappulat. Onneksi kenellekään ei käynyt mitään, mutta se oli todella dramaattista, koska ne sermit oli tosi korkeita ja se tosiaan romahti se koko viritys.”

Käytkö katsomassa myös muiden esityksiä? ”Käyn niin paljon kuin pystyn, mutta nyt aika huonosti. Mulla on nyt tällainen kliseinen ruuhkavuosi-ilmiö päällä ja tuntuu, että hirmu vähän ehtii käydä katsomassa. Kun itselläni on vapaailta, niin olen usein kotona.”

Tulevia roolejasi? ”Tammikuussa tulee ensi-iltaan Juoksuhaudantie. Tää on mulle tosi huikea juttu, jota on harjoiteltu pikkuhiljaa pitkään, ja jonka esityksiä odotan kovasti. Enskari on Teatteri Avoimissa Ovissa 24.1. 2014, ja siellä meillä on esityksiä 9.5. saakka. Lisäksi meillä on keväällä esityksiä Lahden Kaupunginteatterissa ja Työviksessä. Tästä tulee vähän sellainen Kiviä taskussa-tyylinen juttu. Kaksi klovnia esittää koko romaanin kannesta kanteen kahdessa tunnissa. Me soitetaan myös esityksessä itse musaa, sellainen kahden miehen rock-bändi, kaikkia itselle tärkeitä biisejä, U2:ta, Johnny Cashia, Neil Youngia jne. Meillä on esityksessä Kari Hotakaisen kirjan kieli ja tarina käytössä, mutta me puhutaan myös omia juttuja. Hotakainen on antanut meille tekstin ja esityksen suhteen täysin vapaat kädet. Esitys on improvisaatio, mutta meillä on siihen tietty rakenne ja suunnitelmia, jotka sitten elävät tilanteessa. Samoin ne omat henkilökohtaiset jutut vaihtelee illasta toiseen. Mutta me esitetään kyllä Tuukka Vasaman kanssa se koko tarina joka ilta, vaikka joitakin hahmoja on tietysti pitänyt leikata pois. Sehän on sellainen kotirintamamiesten tarina, me haluttiin tehdä esitys siitä, että millaista on yhdistää perhe-elämä ja työ, nykymiehen paineet hoitaa kaikki elämän osa-alueet. Sitä kautta sitten löytyy se Juoksuhaudantie, jossa kotirintamamiehen tilanne on viety äärimmilleen. Juoksuhaudantien lisäksi näyttelen tällä hetkellä Helsingin Kaupunginteatterin Verkossa-näytelmässä, joka kertoo Wikileaksista. ”

Mikä sarjakuvahahmo haluaisit olla ja miksi? ”Mä haluaisin olla Corto Maltese, kun se on niin kiehtova ja magee hahmo. Komea ja seksikäs ja maaginen.”

Jos saisit viettää päivän naisena, mitä tekisit? ”Kyllä mä varmaan lemmiskelisin jonkun kanssa. Olisi myös kiinnostavaa synnyttää. Haluaisin kokea naiseutta lihallisesti.”

Jos ihminen vetäytyisi talviunille, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan siltä varalta, että heräät kesken kaiken? ”Ottaisin kyniä ja paperia ja kirjoja. Ruuaksi ottaisin jotain oikein hyvää risottoa.”

Jos rakentaisit puuhun majan, mitä sinne ottaisit mukaan? ”Luonnontarkkailuvälineitä, kiikarit ja sellaista. Ottaisin myös kiipeilyvälineitä, jotta voisin kiivetä siellä puussa vieläkin korkeammalle.”

Jos voisit palata aikakoneella menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai ajanjaksoon, minne matkaisit? ”Mä menisit Woodstockiin tai siihen hetkeen kun Berliinin muuri murtui. Tai vuosisadan alun Helsinkiin.”

Mitä aiot tehdä seuraavaksi? ”Ryntään tästä kotiin ja haen vaimon sieltä ja vien hänet junalle.”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

Mistä sanasta pidät eniten? - Rakkaus
Mistä sanasta pidät vähiten? - Ei
Mikä sytyttää sinut? - Katse
Mikä sammuttaa intohimosi? - Stressi
Suosikkikirosanasi? - Perkele
Mitä ääntä rakastat? -Lasteni naurua
Mitä ääntä inhoat? - Kynsien vetämistä liitutauluun
Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Lentämistä
Missä ammatissa et haluaisi olla? - Kriitikko
Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Tervetuloa!

Improvisaatioryhmä reactorin sivut täältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).