Sivut

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Haastattelussa Santtu Karvonen

Santtu Karvosen tapasin kesäkuun puolivälissä 2013 Turun Aboa Vetus-museon sisäpihalla. Samassa pöydässä (ja haastateltavana) istui myös Jussi Lampi, jonka kanssa Santtu oli menossa katsomaan Linnateatterin Miniä-näytelmää. Edellisenä iltana olin käynyt katsomassa Naantalissa Linnateatterin Vetämättömät, jossa molemmat olivat mukana.

Vuosimallia 1979 oleva Santtu on horoskoopiltaan skorpioni. Kotoisin hän on Lohjalta. ”Tällä hetkellä mä asun Helsingissä. Proggiksien perässä on asuttu kyllä muuallakin. Tai enhän mä itse asiassa oo asunut muualla kuin Turussa ja Kotkassa. Tää on nyt kolmas kesä jo täällä Turussa, Kotkassa mä oon ollut pari kertaa. Nyt mä lähden syksyllä Ouluun, siitä tulee vähän pitempi reissu.”

Mitä harrastat? ”Mä harrastan frisbeegolfia, oon KulLin (Kulttuurillinen Liitokiekkoyhdistys) perustajajäseniä. Aromaan Teemu on siinä, Onnismaan Matti, Siivosen Tatu, Johanssonin Ilari..” luettelee Santtu ja Jussi toteaa vieressä ”Pelottavaa ryhmää!”

Mitä sanoisit erityistaidoiksesi ja minkä taidon haluaisit osata? ”Ei mulla kyllä sillai ole mitään, en mä ole missään niin hyvä. Ai niin, paitsi että oon mä kyllä hyvä viheltään! Olisi kiva osata soittaa vaikkapa pianoa. En mä tosin osaa muitakaan soittimia soittaa.”

Onko suvussasi muita teatterialalla olevia? ”Isoäitini oli nuorena jossain työväentalon harrastajaryhmässä, mutta ei ole kyllä muuta taustalla.”

Missä vaiheessa sinä sitten kiinnostuit teatterista / näyttelemisestä? ”Lohjalla Martti Tschokkinen pyöritti vielä Lohjan teatteria ja sitten se teki sellaisen Kaivosmusikaalin Ojamon kaivokselle, ja sinne haettiin näyttelijöitä. Mä olin silloin lukion ykkösellä. Sitä ennen mä olin koulussa ollut jossain näytelmäkerhossa mukana, että kyllä se sillai oli mua aiemminkin kiinnostanut. Lehdessä oli ilmoitus ja hyvän ystäväni äiti näytti mulle sitä ilmoitusta, että se saattaisi mua kiinnostaa. Siitä se sitten lähti tää homma.”

”Mä kävin lukion ja sitten kävin intin. 13-kesäisestä olin ollut kaikki kesät raksalla duunissa, samassa firmassa. Intin jälkeen olin vuoden raksalla myös ja mietin, että mitäs tässä nyt alkaisi tekemään. Sit mä hain TeaKiin ja pääsin sisään heti ekalla yrittämällä. Vuosi oli 2001. Kouluaikoina mä menin Kotkan kaupunginteatteriin duuniin, eli valmistumiseni siirtyi vuodella ja valmistuin sitten vuonna 2006. Taiteellisen lopputyöni mä tein ”Jumalan rakastajassa” ja kirjallisen lopputyöni nimi oli lyhyesti ja ytimekkäästi Kouluaika.”

Jos et olisi tällä alalla, millä alalla mahdollisesti olisit? ”Artesaanipuuseppää mä olen joskus miettinyt ja haaveillutkin siitä ammatista, et kyllä mä varmaan olisin jotain puutyöhommaa pyrkinyt opiskelemaan, jos en olisi päässyt teatterikouluun. Papin homma oli mulla myös jossain vaiheessa mielessä ja nuorisotyönohjaaja, joskus yläasteella/lukiossa. Myöhemmin se pappeus jäi jotenkin pois siitä, mutta se nuorisotyö kiinnosti. Et sais olla ihmisten kanssa tekemisissä, mikä on siinä mielessä taas omituista, koska puusepän arki on taas puolestaan tosi yksinäistä hommaa.”

Miksi olet näyttelijä tänä päivänä? ”Ei niin mitään hajua. Jos ihan rehellisesti aattelee, mitä en itsessäni kyllä tunnista, niin onhan siinä jotain omituista perverssiä narsismia. Saa jotain outoa mielihyvää siitä, että ihmiset tuijottaa ja että saa vaikka ihmiset nauramaan, ja siitä tulee se hyvänolontunne. Mutta tuo nyt taas ei ole vastaus siihen, että miks mä olen näyttelijä. Se on monen asian summa, en osaa kyllä vastata tähän mitään järkevää nyt.”

Miten ajatuksesi näyttelijän työhön liittyen ovat muuttuneet tässä vuosien varrella? ”Näin reilun kymmenen vuoden jälkeen kouluunpääsystä vastaan näin, että mullehan kävi sillai, että kun mä muutin sieltä Lohjalta Helsinkiin, niin mä vielä seurustelin yhden lohjalaisen tytön kanssa ja meille tuli sitten ero. Koulussa mä puuhasin paljon kaikkea ja etenkin kun teki paljon freelancer-töitä, niin sulla ei ole mitään pysyvää verkostoa työympäristössäsi. Sä teet viisi kuukautta saman porukan kanssa jossain repertuaariteatterissa ja sitten kaikki lehahtaa taas erilleen. Koulustavalmistumisen jälkeen mä olin painanut tukka putkella hommia ja ykskaks mä tajusin, että mulla ei ole enää yhtään ystävää jäljellä. Koulusta kaikki lähti omiin hommiin ja silleen. Nyt viime aikoina oon tajunnut taas sen, että vaikka kuinka ihanaa onkaan tehdä tätä työtä, niin se on kuitenkin vaan työtä. Et on tosi tärkeetä, että sulla on se oma tukiverkosto ja ystävät ja perhe. Arvojärjestys on kyllä muuttunut. En tarkoita arvostusta työtä kohtaan vaan sitä, että ne muut on noussu takaisin sille paikalle, missä niiden kuuluu ollakin. Oon yrittänyt pitää enemmän yhteyttä niihin ihmisiin, joiden takia minä olen minä.”

Santtu kesäfiiliksissä / (c) Teatterikärpänen 

Missä eri teattereissa olet näytellyt ja mainitse pari itsellesi tärkeää roolityötä? ”Oon näytellyt Linnateatterissa, Kotkan Kaupunginteatterissa, Ryhmäteatterissa, KOM-teatterissa, Kansallisteatterissa, Lohjan teatterissa ja Vihdin teatterissa, ja kohta siis Oulussa. Kotkassa tehtiin Nummisuutarit silloin just ennen kuin mä valmistuin koulusta. Se Eskon rooli on kyllä jättirooli, mutta se on kyllä mahtava ja se kielikin on niin upeeta. Sit me tehtiin Ryhmäteatteriin S.O.S., Tiina Lymin käsikirjoitus ja ohjaus, ja siinä se Pietun rooli oli sellainen, josta tykkäsin kovasti myös. Omasta mielestäni noi roolit on olleet sellaisia haastavia ja mukavia tehdä.”

Onko sinulla mahdollisesti omia esikuvia? ”Suosalon Manusta mä diggaan, se on niin jäljittelemätöntä se sen tyyli. Se tekee koko ajan jotenkin ”oudosti”. Siitä ikään kuin puuttuu logiikka kokonaan. Sitä ei tiedä yhtään mitä sieltä seuraavaksi tulee, eikä pidäkään tietää. Hannu-Pekka Björkmanista mä pidän myös, ja Elina Knihtilästä. Se Ellun työskentelytapa ja työmoraali on mahtava. Janne Reinikaisella on myös omanlainen tyyli näytellä, ja sitten tekstinkäsittelyn kannalta esim. Jani Volanen on ihan tekstimonsteri. Se pyörittelee vaikka minkälaista tekstiä ihan miten se haluaa”, Santtu hehkuttaa.

Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä, jos saisit valita ihan kenet tahansa? ”Kyllä mä ottaisin tähän Audrey Hepburnin!”

Onko sinulla jotain roolihaavetta? ”Ihan mikä tahansa rooli Beckettin Huomenna hän tulee-näytelmästä. Nää on muuten vähän vinksahtaneita kaikki nää vastaukset! Ja sitten ”Kuka pelkää Virginia Woolfia” ja siinä se Georgen rooli.”

Olet freelancer. Miksi näin? ”Ei siihen kyllä varmaan oo mitään tiettyä syytä. ”Freelancer voi vähän valita mitä tekee” … no just! Kaikki tehdään mitä vastaan tulee. Tässä vaiheessa uraa ei paljoa valita. (Ei kyllä tässäkään vaiheessa, huikkaa Jussi vierestä...) Onni on ollut siinä, että on ollut aika hyvin töitä, mutta ei mua ole edes koskaan kysytty kiinnitykselle mihinkään. En tiedä mitä edes vastaisin, jos kysyttäisi. Ei tää oo mikään valinta siis, näin on vaan käynyt.”

Mikä on parasta työssäsi? ”Ihmiset, ehdottomasti. Sitten on näitä tapauksia, kuten Nummisuutareissa. Esko vetää viinaa ja mietittiin, että miten se kohtaus saataisiin toimimaan ja keksittiin, että jos se meniskin pelon kautta. Et se oikeasti pelkää sitä tunnetta, että sille oikeasti kasvaakin siivet selkään ja pyllyyn pyrstö. Kaksi tuntia sitä hiottiin, eikä oikeeta fiilistä löytynyt. Mä vedin jo hanskat naulaan, et ei tästä tuu yhtään mitään. Ohjaaja kekkas, et nyt on se hetki kun ruvetaan oikeesti hiomaan ja pähkäilemään, ja sithän me siitä lähdettiin baariin ja vedettiin kunnon kännit. Sit mä nukuin pommiin vielä seuraavana päivänä, vaikka asuin ihan teatterin vieressä. Suoraan siitä lavalle sitten vaan ja siihen kohtaukseen, ja se olikin siinä! Ne on niitä hyviä hetkiä, kun löytää jotain mikä on vaivannut päätä pitkään.”

Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”Ne ympärillä olevat ihmiset, jotka tietyllä tavalla ruokkii mielikuvitusta. On rento fiilis ja hyvä olla, ja läppä lentää.”

Podetko ramppikuumetta tai esiintymisjännitystä? ”En mä kyllä pode, en edes muista koska olisi viimeksi ollut. Siinä S.O.S.-näytelmässä mua jännitti vähän se, kun näyttelin siinä 11-vuotiasta poikaa, et ostaako ihmiset sen ja kuinka uskottava se on. Ja sehän meni sitten oikein hyvin. Ei mua siinäkään se näytteleminen jännittänyt, vaan se miten katsojat sen roolin ostaa tavallaan.”

Kerro joku kommellus! ”Tää on kyllä vähän härski juttu, mutta Lohjan teatterissa näyteltiin ”Juokse vaimosi edestä”-farssia ja mä olin siinä sellainen hunsvotti, jolla oli flanellipaita ja verkkarit, ja mä odotin iskua siellä takana. Ykskaks mulla rupeaa seisomaan jostain käsittämättömästä syystä, ja kohta tulee isku ja mietin, että enhän mä mitenkään voi näin mennä sinne lavalle! Koitin kaikkee ja ei auttanut mikään, sit se seisokki hävis vaan samalla iskulla kun avasin oven ja astuin lavalle. Ihan käsittämätöntä!” Santtu nauraa.

Kerro joku hyvä muisto. ”Ekana tulee mieleen jotain mummolan kesiä, ajelen polkupyörällä ja isoisä opettaa mua ampumaan ilmakiväärillä. Sit siellä oli faijan vanha mopo, Tunturi Sport vuodelta ´67 ja sillä mä ajelin siellä pitkin peltoja. Noista muistoista tulee aika lämpöiset mukavat fiilikset.”

Käytkö katsomassa muiden esityksiä useinkin ja mikä on viimeksi tehnyt vaikutuksen? (”Ei me tätäkään oltaisi muuten tultu katsomaan, mutta kun Kari-Pekka pakotti”, huikkaa taas Jussi vierestä.) ”New Yorkissa se Book of Mormon oli sitä hieno, että ensinnäkin se oli ihan äärettömän hauska ja toisekseen se, että miten se sananvapaus siellä oikein toimii, kun siinähän lytätään kokonainen uskonto ihan armotta. Sit oli sellainen kuin ”Sleep no more”, se tapahtui vanhassa hotellissa, jossa on viisi kerrosta ja se oli täysin yksityiskohtaisesti sisustettu. Kaikkea sai koskea siellä ja mentiin mm. sellaiseen 20-lukulaiseen film noir-tyyliseen yökerhoon, jossa soitti jazzpumppu ja siellä sai tilata drinksuja. Sulle annettiin pelikortit käteen, ja niillä pelikorttien luvuilla siellä pääsi sitten kiertämään eri paikossa. Se stoori oli vähän niin kuin Macbethin päälle kirjoitettu ja siellä oli tanssijoita, joita sai seurata. Itse mentiin sellaiset neutraalit valkoiset maskit naamalla eikä siellä saanut puhua ollenkaan. Tätähän ei pysty kunnolla edes selittään, kuulostaa ihan hullulta varmaan. Se pitää ehdottomasti itse kokea.”

Tulevia roolejasi? ”Marraskuussa on Oulun Kaupunginteatterissa ensi-illassa Housut pois. Kevääksi 2014 on Linnateatteriin ehkä suunnitteilla jotain, mutta se ei ole vielä varmistunut. (huom. nyt on : Linnateatterissa keväällä Petja Lähteen kirjaan perustuva ”Poika”, ensi-ilta 5.2.)

Kiinnostaisiko sinua tulevaisuudessa kenties ohjaaminen tai käsikirjoittaminen? ”Ohjaamista oon joskus miettinyt, mutta toistaiseksi tää näytteleminen riittää mulle ihan hyvin.”

Osaatko imitoida ketään? ”Ehkä jotain pientä, Andy McCoyta huonosti...”

Mikä supersankari haluaisit olla? ”Mä voisin olla Nuggumän.”

Jos voisit viettää päivän naisena, mitä tekisit? ”Laittaisin itseni nätiksi ja lähtisin kylille.”

Jos ihminen menisi talviunille syksyllä ja heräisi keväällä, mitä ottaisit talvipesääsi mukaan siltä varalta, että heräät kesken kaiken? ”Mä voisin ottaa jotain hyviä kirjoja, sen Erlend Loen Supernaiivin ainakin ja sitten ottaisin sen hakkauspelin, jossa hakataan niitä tolppia vasaralla ja käännetään ja hakataan taas. Hahhah! Olisko hienoo! Hyvää punkkua pitäisi olla myös.”

Jos voisit matkustaa aikakoneella menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai ajanjaksoon, minne menisit? ”Haluaisin nähdä 1700-luvun Pariisin tai sitten menisin Woodstockiin. Tai sitten Stonehengeen katsomaan, että mitä ne druidit siellä heiluu ja mikä oikein on homman nimi.”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

Mistä sanasta pidät eniten? - Vittu sopii joka paikkaan...
Mistä sanasta pidät vähiten? - Raiskaus
Mikä sytyttää sinut? - Oma nainen
Mikä sammuttaa intohimosi? - Pakko
Suosikkikirosanasi? - Vittu
Mitä ääntä rakastat? - Koira kun nukkuu ja näkee unta ja pitää sellaista kivaa vikinää
Mitä ääntä inhoat? - Humalainen 14-v teini
Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Hävittäjälentäjä
Missä ammatissa et haluaisi olla? - Patologi
Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - ”Tervetuloa, täällä tutut jo sinua oottelee.”

Jussi : ”Ei kun Santulle kävisi Taivaan porteilla näin : Tervetuloa Santtu. Esittelen sulle paikkoja ensin. Kas tuossa istuu Jimi Hendrix ja tuolla sängyllä makaa alaston Madonna. Tervetuloa Santtu taivaaseen, ole hyvä! Ja sit se Pyhä Pietari menee Madonnan luo ja sanoo sille : Tervetuloa helvettiin, tässä on Santtu Karvonen!”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).