Haastattelussa Saska Pulkkinen

 Saska Pulkkisen tapasin joulukuun lopussa 2013 Henry´s Pubissa Helsingissä.

Paljasjalkainen helsinkiläinen Saska on vuosimallia 1989 ja horoskooppimerkiltään hän on vaaka.

Mitä harrastat? ”Nyt tuon TeaKin aikana on vähän jäänyt harrastukset vähemmälle, mutta oon ollut ihan pienestä asti kova liikunnanharrastaja, telinevoimistelua ja painia ja sit sellaista japanilaista taistelulajia kuin taido. Oon myös tanssinut tosi paljon, ja musta piti alunperin tullakin nimenomaan tanssija. Vapaa-ajalla noin muuten tulee nykyään harrastettua valokuvausta ja jonkun verran laulua, mutta sitä yleensä proggislähtöisesti. Valokuvaus on mulle hyvä tapa kehittää tietynlaista visuaalista silmää”, kertoilee Saska.

Mitä sanoisit ammatillisessa mielessä vahvuudeksesi? ”Fyysisyys on se mun suurin vahvuuteni kyllä. Keväällä oli esimerkiksi Kansallisteatterissa se ”Eurydike”, siinä oli paljon sellaista akrobaattista toimintaa ja pääsin siinä käyttämään fyysisyyttäni. Huomaan myös, että hakeudun tekemään roolia aina fyysisyyden kautta, et vaikka oliskin vaan puhenäytelmä, niin koitan kehitellä itselleni jonkun ”jutun” siihen, jotta se tekeminen olisi mielekkäämpää. Se on myös itselleni tuttu lähestymistapa rooleihin.”

Mikä olisi sellainen taito, jonka haluaisit osata? ”Kyllä se soittamiseen liittyisi. Haluaisin osata soittaa kitaraa, mutta en oo vaan saanut aikaiseksi. Mulla on kyllä kotona kitara, mutta ei ole ollut riittävästi kärsivällisyyttä siihen harjoittelemiseen. Sen kautta saisi kerrottua johonkin uuteen suuntaan tätä tekemistään, ja musiikillisesti voisi sillä myös kehittää itseään niinku nuotinlukutaidossa ja vastaavassa. Koska laulan ja musikaalijuttuja tulee myös tehtyä, niin olisi sen kautta tärkeää osata lukea ja ymmärtää musiikkia enemmän.”

Löytyykö suvustasi muita teatterialalla olevia? ”Mun vanhemmat on molemmat tanssijoita ammatiltaan, mutta muuten ei ole kyllä suvussa muita. Siskoni soittaa ja laulaa, ei tosin teatteripuolella, vaan hänellä on enemmän tuota klassista puolta.”

Milloin kiinnostuit teatterista/näyttelemisestä? ”Oon ihan pienestä pitäen pyörinyt teatterissa, mutta näyttelemisestä mä kiinnostuin varsinaisesti ekaa kertaa varmaakin joskus yläasteella. Olin sellaisessa JP Siilin ohjaamassa tv-sarjassa mukana kuin ”Nollatoleranssi”, ja siitä se sitten lähti se innostus. Oon ollut silloin kuvaushetkellä ehkä 14-vuotias. Olin mä sitä ennenkin ollut Helsingin Kaupunginteatterin musikaaleissa lapsiavustajana ja teatterikerhoissa pienenä, mutta enemmänkin mua kiinnosti tanssi silloin. Olin yläasteen ja lukion myös tanssipainotteisella linjalla, ja jossain siellä lukiossa tuli sit se ajatus, että voisin hakea myös TeaKin näyttelijäpuolelle. Että haenpas ensin näyttelijäpuolelle ja sitten vasta tanssipuolelle. En sitten koskaan hakenut sinne tanssiin, koska munhan piti lähteä vaan kokeilemaan ja pääsinkin heti ekalla kerralla sisälle... Ei tarvinnut sitten enää miettiä, mitä jatkossa aikoo tehdä. Se kesä meni kyllä aika huumassa...” Saska muistelee.

Et ole vielä valmistunut siis? ”TeaK on vielä kesken mulla. Kandin olen suorittanut, mutta maisteriopinnot on vielä kesken. Vuonna 2008 aloitin TeaKin ja kandiksi valmistuin 2011. Nämä työkuviot nyt ”sotkee” mun suunnitelmiani sen verran, että munhan oli tarkoitus valmistua nyt keväällä, mutta ensin tuli tuo ”Verkossa” ja se vaikutti siihen kirjoitushommaan ja nyt kun vielä tulee tuo Tarzan-musikaali, niin ei mulle jäänyt enää aikaa.”

Jos et olisi suuntautumassa tälle alalle, mikä olisi mahdollisesti vaihtoehto B? ”Se varmaan olisi se tanssi. Mua on kyllä aina kiinnostanut myös sirkusakrobatia, eli sellaiseenkin olisin voinut päätyä, jos ei olisi TeaKin paikkaa auennut. Ehkä seuraavana keväänä mä olisin hakenut sekä näyttelijä – että tanssipuolelle ja ehkä Turkuun johonkin sirkuskouluun”, pohtii Saska.

Miksi haluat näyttelijäksi? ”Se on joku sellainen fiilis, joka siinä esiintymisessä on jo tanssin aikana ollut. Mä jännitän aika paljon, mutta sit se fiilis on jotenkin euforinen aina esityksen jälkeen, kun jännitys on lauennut ja se on aikamoinen se adrenaliinipiikki, joka siitä tulee. Ja just kun se tv-sarja oli tavallaan eka kosketus näyttelijäntyöhön, niin olihan se jännää ja kivaa se kuvauksissa pyöriminen silloin teinipoikana, ja saatiin vielä palkkaakin siitä. On se jotenkin käsittämätöntä aatella, että meille maksetaan siitä, että me leikitään. (”Ja me maksetaan siitä, että tulemme katsomaan kun muut leikkii...”toteaa haastattelija tähän väliin.) On tää maailman paras ammatti kyllä, voi olla ihan mitä haluaa!”

Miten ajatuksesi itse näyttelijän työstä ovat muuttuneet tässä vuosien varrella, vai ovatko ne muuttuneet? Oliko sinulla jotain visiota, mitä tämä työ on? ”Silloin kun mä menin TeaKiin, niin enhän mä sitä ennen ollut ikinä näytellyt missään teatterissa, eli ei mulla hirveesti mitään visioita silloin ollut päässä siitä, että millaista se on se harjoitteleminen ja roolin rakentaminen. Ehkä se jotenkin vähän jännitti, että miten sen hahmon sitten ylipäätään rakentaa. Pääsykokeissa vikassa vaiheessa pääsi jo jotenkin treenaamaan sitä harjoittelemista. Se oli kyllä aika siistiä, kun pääsi ekaa kertaa tekemään jotain sellaista, mitä ei oo ikinä ennen tehnyt. Totta kai nyt on tullut sitten enemmän käsitystä siitä, että mitä se näyttelijän työ nyt sit on. Oon saanut lisää kokemusta. En mä tiedä, että onko mun kuvani näyttelijän työstä mitenkään muuttunut, vaan pikemmin se on niin, että nyt mulla on siitä olemassa jonkinlainen kuva.”

Saska baarin hämyssä / (c) Teatterikärpänen 

Onko sinulla mahdollisesti omia ammatillisia esikuvia? ”On paljonkin suomalaisia näyttelijöitä, joita arvostan tosi paljon ja diggaan katsella niiden tekemistä. Martti Suosalo, Jani Volanen, Ismo Kallio, Juhani Laitala... Mulla on koulukummina Janne Marja-aho, joka on tanssija ja kyllä hänkin on mulle jonkinlaisena esikuvana toiminut. Hän tekee nykyään vähän ristiin myös näyttelijäntyötä, laulua ja tanssia, ja se on kuitenkin aika lähellä sitä mitä itsekin koen vahvuuksiksini. Ulkomailtakin on, mutta mä oon kyllä aika huono nimissä... Johnny Deppiä on kyllä kiinnostava katsoa, hän tekee hienoja rooleja ja nimenomaan sitä näyttelijäntyötä on kiinnostavaa katsella. Ja onhan noita ns. vanhoja konkareita sitten, kuten De Niro, mutta ei ne oo mulle sillai esikuvia.”

Jos saisit valita ihan kenet tahansa, kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä? ”Kyllä Al Pacinon kanssa olisi varmaan aika makeeta näytellä... saisin minäkin jonkun palan siitä hänen kokemuksestaan!”

Entä kenen kanssa haluaisit laulaa dueton, ja mikä olisi mahdollisesti kappale? ”Freddie Mercurya fanitan ihan täysillä. Sen kanssa kun pääsisi laulamaan Bohemian Rhapsodyn, niin kyllä! Ihan pienestä asti oon kuunnellut Queenia ja David Bowieta ja Pink Floydia, ja Bohemian Rhapsody on aina ollut mulle se ykkönen. Se on myös mun karaokebravuurini. Jos sinne mennään, niin se on aina pakko laulaa”, Saska hehkuttaa.

Onko sinulla jotain roolihaavetta? ”Tarzan, heh. Kyllä toi kiipeileminen ja muu tarzanmainen meininki on ollut mulla päällä pienestä asti, opin kiipeämään mun syöttötuoliini ennen kuin osasin edes kävellä ja oon kiipeillyt puissa aina, eli kyllä se Tarzan on mun juttuni!”

Missä eri teattereissa olet näytellyt? ”Helsingin Kaupunginteatterissa, Kansallisteatterissa, Samppalinnan Kesäteatterissa, Juvalla Rapion Myllyteatterissa... Ja oonhan mä sit kyllä kiertänyt maailmallakin, tosin enemmänkin tanssijuttuja. Kun olin nuori poika, niin Les Misérablesista tehtiin Pohjoismaiden konserttikiertue ja olin pikkupoikana siinä laulamassa sitä Gavrochen roolia. Se ei ollut kyllä missään teatterissa, vaan stadioneilla ja isoissa halleissa, Hartwall Areenallakin oltiin”, Saska toteaa vaatimattomasti.

Mitä sanoisit omasta mielestäsi tärkeimmiksi roolitöiksesi toistaiseksi? ”Kyllä tuo Bradley Manningin rooli Verkossa-näytelmässä on tärkeä rooli ja se on myös isoin rooli, mitä mulla on ollut. Tykkäsin myös siitä Eurydikestä Kansallisteatterissa, se oli mulle tärkeä proggis myös.”

Mikä on mielestäsi parasta teatterissa? ”Ehdottomasti yhteisöllisyys. Mä oon vähän semmoinen ”sosiaalisesti riippuvainen tyyppi”, eli mä en viihdy kauhean hyvin yksin. Mua viehättää teatterissa se, että kaikki puhaltaa yhteen hiileen ja tekee yhdessä sitä juttua. Saa myös ystävystyä uusien tyyppien kanssa. Uusien ihmisten tapaaminen jaksaa kiinnostaa mua loputtomiin, ja harjoituskauden aikana oppii tuntemaan jo aika hyvin toisen ihmisen, vaikkei olisi häntä aiemmin tavannutkaan. Se on minusta aika hienoa.”

Miten sinä määrittelet sanaparin ”teatterin taika”? ”Siihen vaikuttaa monet asiat. Ei sitä ehkä silloin koe kun itse on lavalla, mutta silloin kun on katsomassa ja se juttu pystyy jotenkin luomaan niin vahvan illuusion, ja on makeeta huomata se, että tuossa oli nyt sitä teatterin taikaa. Sen tajuaa vasta sitten, kun siitä esityksen luomasta maailmasta jotenkin putoo pois. On niin vahvasti jossain maailmassa, johon uskoo ihan täysin. Esimerkiksi nukketeatterihan on tosi maagista!”

Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”Mua inspiroi tosi paljon luonto, etenkin kesällä. Ja ystävät.”

Kerroit aiemmin, että sinua jännittää. Miten se sinulla ilmenee? ”Ei se oo joka esityksessä, mutta huomaan, että muutamissa ekoissa jännittää kyllä enemmän. Totta kai aina jännittää vähän, ja varsinkin silloin, jos on jotain tuttuja katsomossa. Ensi-illoissa jännittää ehkä eniten, ja se on ihan sellaista perusjännitystä – vatsassa on perhosia ja kädet tärisee. Ei mua koskaan kuitenkaan niin pahasti jännitä, etten pystyisi menemään näyttämölle. Se jännitys oikeastaan laukeaa vasta sitten, kun esitys on ohi. Näyttämöllä sitä ei huomaa, mutta jos käväisee kulisseissa esityksen aikana niin huomaa, että huh kylläpäs jännittää! Enskaripäivinä kroppa tietää kyllä heti aamusta, että mikä päivä nyt on, ja siinä on usein huonostinukuttu yökin takana.”

Onko sinulla jotain omia rutiineja/rituaaleja, joita toistat ennen esitystä? ”Ei oo kyllä, tosin se riippuu vähän siitä jutustakin. Kyl mulla Eurydikeen tuli sellainen rutiini, että menin aina vähän aikaisemmin teatterille ja kävin siellä ensin kuntosalilla ja sitten söin, ja vaihdoin sen jälkeen roolivaatteet jne. Ehkä ne on enemmänkin just sellaisia, et joku perusrutiini on pakko olla, koska maskiaika on tiettyyn aikaan ja yleensä ne alkaa pari tuntia ennen esitystä. Koko päivää ei voi laittaa rutiineille!” summaa Saska.

Kerro joku kommellus! ”Jaahas, tää taitaa olla kyllä enemmänkin huolimattomuutta, mutta ”Pahuus”-näytelmässä kun me Vinnarin Jessen kanssa heitettiin ”sitä itteään” Vatasen Vesan ja Lambergin Kallen päälle, niin aina välillä sitä lensi vähän muuallekin minne piti...”

Kerro joku hyvä muisto! ”Hyviä muistoja liittyy tosi paljon just siihen Nollatoleranssi-aikaan. Se oli 14-vuotiaalle kova juttu. Se aihe oli aika rankka vielä siinä, se kertoi vanhemmista, joilla ei ollut aikaa nuorilleen ja sit nuoriso alkaa tehdä kaikenlaisia hölmöyksiä, varastella autoja ja murtautua kauppoihin öisin. Sitä oli jotenkin jännä kuvata, se kaveriporukka siinä oltiin kaikki yläasteen luokkakavereita. Se oli ensimmäinen kosketus siitä yhteisöllisyydestä, et mitä teatterin tai leffan tekeminen voi parhaimmillaan olla. Vantaalla oltiin esim. yhdellä kukkulalla, jossa oli GSM-masto ja siinä kiipeiltiin yhdessä jutussa, ja sit tehtiin tappelukohtausta hangessa siellä keskellä yötä ja se oli kyllä jännä homma...”

Käytkö itse seuraamassa teatteria? ”Kyllä mä käyn, mutta se menee vähän kausittain. Se riippuu vähän siitä, että oonko itse tekemässä jotain juttua. Välillä on kausia, ettei tuu pariin kuukauteen käytyä missään ja sitten joskus saatan olla viikolla joka ilta jossain katsomassa. Viimeksi oon tainnut nähdä Kipupisteen tuolla HKT:llä. Eikun mähän olin muuten myös tuolla Kansallisteatterissa Kun kyyhkyset katosivat – enskarissa!”

Tulevia roolejasi? ”No Tarzanissa vuorottelen pääroolissa 20.3. alkaen ja Verkossa-näytelmä pyörii vielä huhtikuun loppuun asti. Tervetuloa katsomaan!”

Saska viidakon hämyssä / (c) Mirka Kleemola, Imagenary Oy

Onko sinulla mottoa? ”Ei ole. Jos mulla olis joku motto, niin se liittyisi varmaan jotenkin positiiviseen, rentoon elämänasenteeseen. Mä en oo mikään sellainen, joka hirveesti stressaa asioista”, Saska kertoo hymyillen.

Osaatko imitoida ketään? ”En osaa, en oo kyllä kauheesti kokeillutkaan. Nuorempana oon dubannut, eli erilaisia ääniä kyllä osaan tehdä, mutta imitointia en oo harrastanut. Vastaus siis on, että en osaa!”

Mikä supersankari haluaisit olla ja miksi? ”Joko Spiderman tai Teräsmies. Aika usein leikittelen myös sillä ajatuksella, että minkä supervoiman haluaisin, ja se olisi joko näkymättömyys tai lentäminen... Ehkä näistä sit se lentäminen, ja noista tyypeistä Spiderman. Jaa miksikö? No koska se on jotenkin siistimpi tyyppi kuin Teräsmies. Kyllähän sekin melkein lentää. Jos saisin keksiä ihan oman hahmon, niin se olisi sellainen näkymätön lentävä mies.”

Jos voisit viettää päivän naisena, mitä tekisit? ”Aamulla kun tän asian huomaisi, niin kyllä ensin varmaan tutustuisin uuteen kehooni ja siinä voisi vierähtää tovi. Olisi siistiä pukeutua johonkin tosi nättiin mekkoon ja lähteä vähän kiertämään kaupungille. Vois mennä shoppailemaan ja sovittelemaan erilaisia vaatteita.”

Jos ihminen vetäytyisi talviunille ja heräisi keväällä, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan siltä varalta, että heräät kesken kaiken? ”Ensinnäkin se mun talvipesäni olisi mun omassa kodissani, mä rakentaisin sinne majan. Mä ottaisin sinne kalapuikkoja, koska varmaan ekaksi tulisi nälkä. Ehkä siellä olisi pakastin täynnä kalapuikkoja ja sitten uuni. Juomaksi olisi vettä, koska aina kun mä herään, mun tekee ekaksi mieli vettä.”

Jos rakentaisit puuhun majan, mitä sinne ottaisit mukaan? ”Ottaisin sängyn, kirjoja, tietokoneen, jääkaapin, mikron, tyttöystävän, sähköt... Sieltä saisi lähteä poiskin, mutta ei tarttis jos ei haluais.”

Jos voisit palata aikakoneella menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai ajanjaksoon, minne menisit? ”60-luvulle olisi siisti mennä ja joku Woodstock olisi makeeta nähdä. En oo ikinä ollut missään festareilla ja haluun nimenomaan tuonne Woodstockiin, koska mun sisälläni asuu pieni hippi. Olis se Queenkin tosi makeeta nähdä livenä...”

Mitä aiot tehdä seuraavaksi? ”Lähden auttamaan kaveria muutossa.”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

Mistä sanasta pidät eniten? - Pöllö

Mistä sanasta pidät vähiten? - Yrjö

Mikä sytyttää sinut? - Hymy

Mikä sammuttaa intohimosi? - Räntäsade

Suosikkikirosanasi? - Pahus

Mitä ääntä rakastat? - Espressopannun porinaa

Mitä ääntä inhoat? - Palohälytintä

Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Lentäjä

Missä ammatissa et haluaisi olla? - Kirurgi

Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Tervetuloa Saska!

Tarzan-musikaali ensi-illassa 20.3. 2014 HKT:n suurella näyttämöllä, lisätietoja tämän linkin takaa ja traileri löytyy täältä. Saska vuorottelee pääroolissa yhdessä Jon-Jon Geitelin kanssa.