Karkkipäivä / Porin Teatteri

Karkkipäivä / Porin Teatterin päänäyttämö

Ensi-ilta 5.4. 2014, kesto noin 2h 35min (väliaikoineen)

Ohjaus ja dramatisointi Snoopi Siren

Rooleissa : Peter-Sebastian Lehtonen, Maarit Lehtonen, Hannele Lanu, Teemu Niemelä, Marko Honkanen, Katariina Lohiniva, Janne Turkki, Mirva Tolppanen, Adele Aalto, Jenna Sottinen, Joonas-Petteri Nieminen, Jutta Tilvis, Kalle Rossi ja Lauri Lehtimäki

 Markus Nummen Karkkipäivä-romaani oli Finlandia-palkintoehdokkaana vuonna 2010. Kirjaa en ole lukenut, en nähnyt liioin yhtään aiempaa teatteriversiota. Muistelen kuitenkin lukeneeni joitakin arvosteluja ainakin KOM-teatterin versiosta, ja niistä ei jäänyt juurikaan muistikuvia. Karkkipäivä sanana tuo mieleeni jotain makeaa ja mieluisaa, jotain mitä on odotettu ja odotus sitten palkitaan tavalla tai toisella. Odotus kyllä palkittiin tälläkin kertaa, mutta yllättävällä tavalla.

Peter-Sebastian Lehtonen / (c) Janne Alhonpää

 Karkkipäivä-tarinan päähenkilö on Tomi-poika (Peter-Sebastian Lehtonen). Poika elää omassa mielikuvitusmaailmassaan osittain ja tuossa maailmassa hän on Tok Kilmoori, sankari joka pelastaa Prinsessoja pulasta ja jolle kaikki on mahdollista. Poika huomaa, että erään ystävänsä huoneen ikkuna on jatkuvasti pimeänä ja tyttöä ei ole näkynyt ulkona leikkimässä vähään aikaan. Hän aavistaa, että jotain ikävää on sattunut ja päättää pelastaa tytön. Tomi tapaa sattumalta Arin (Teemu Niemelä), joka on ammatiltaan käsikirjoittaja-kirjailija. Poika tavallaan leimautuu Ariin ja hakee hänestä turvaa, ja Ari vie pojan kotiinsa siksi aikaa, että pojan vanhemmat löytyvät. Tällä onkin arvaamattomat seuraukset, ja pian Ari on keskellä kummallista vyyhtiä, jota purkamaan tarvitaan myös sosiaalityöntekijöitä.

Teemu Niemelä / (c) Janne Alhonpää

 Ja sitten on Paula (Maarit Lehtonen), tilanhallintasuunnittelija, eronnut nainen ja äiti. Hän haluaa hallita kaikkea täydellisellä otteella, kotona on kaikki viimeisen päälle sisustettuna ja tip top. On kuitenkin yksi asia, jota Paula ei pysty hallitsemaan - vanhemmuus. Paulan tytär Mirja on huoneessaan ja ovi on lukittu. Ulkopuolelta.

 Jo Karkkipäivän julistekuvista kävi ilmi, että jotain painajaismaista on luvassa. Kohtalaisen painostava tunnelma...ei mitään kevyttä todellakaan! Toivon, että jokainen näkisi tämän näytelmän, myös ne, joilla elämä on mallillaan ja perhe kasassa. Toisilla on palapelin palaset kaukana toisistaan ja täysin hukassa, mutta kukaan ei saa jäädä yksin. Ulkopuolista apua on lupa pyytää ja saada, jos omat resurssit ja voimat eivät riitä. Kulissit ovat kunnossa, mutta mitä kaikkea muhii pinnan alla? Minut tämä veti totaalisen hiljaiseksi, takanani istuneet kyynelehtivät. Jossain kohtaa loppuvaiheilla minusta tuntui siltä, että en pysty hengittämään. Kaamea aavistus hiipi pääni sisälle ja sen jälkeen tuntui siltä, että sydän olisi ollut kurkussani hakkaamassa ja vaikeutti hengitystä. Hyvin vahva tunne.

 Leppoisissa tunnelmissa oltiin vain hetkittäin, etenkin Tomin ja Arin yhteisissä kohtauksissa oli valtavasti lämpöä ja toivoa siitä, että kaikki kääntyy parhain päin. Muuten oli onnistuttu kyllä kehittelemään melkoinen jännitysnäytelmä, tuntui että yleisökin kävi aika herkillä ja mistään ei kuulunut hiiskahdustakaan. Projisoinnit toimivat jälleen kerran, merimaisemat rauhoittivat mieltä sopivalla hetkellä. Hieno, pysähdyttävä näytelmä piti otteessaan ihan loppuun asti eikä jättänyt katsojaa kuitenkaan epätoivon valtaan. Toive paremmasta tulevaisuudesta jäi elämään. En ole Porin Teatterissa kovin usein viime aikoina ollut, mutta minulle tämä meni ehdottomasti ykköseksi näkemistäni ja hienoa, että tämänkaltaistakin on ohjelmistossa. Ei mitään helppoa ja valmiiksipureskeltua tavaraa, tämä todella herätti ajattelemaan ja siksi toivonkin, että syksyllä katsomot täyttyisivät. Maarit Lehtonen etenkin on huikaisevan loistava Paulan roolissa, samoin Peter-Sebastian Lehtonen Tomin roolissa. Hienoa oli nähdä etenkin Teemu Niemelää draaman parissa ja sitä kautta ihan uudenlaista vivahdetta hänen tulkinnassaan. Täytyy sanoa, että Snoopi Siren tehnyt jälleen hienoa työtä!

Karkkipäivälle täydet viisi tähteä *****.

(näin esityksen ystävälipulla)

Maarit Lehtonen / (c) Janne Alhonpää