Ella ja kadonnut karttakeppi / Miniteatteri

Ella ja kadonnut karttakeppi / Miniteatteri, Aulangon Graniittilinna

Ensi-ilta 29.6. 2014, kesto noin 1h 20min väliaikoineen

Ohjaus ja dramatisointi Marja Myllyniemi (Timo Parvelan samannimisen teoksen pohjalta)

Rooleissa : Helmi Riippi, Otto Rantanen, Johannes Räisä, Siiri Käki, Aliisa Rautio, Samu Kujala, Sampo Huhtanen, Emppu Jurvanen, Marjaana Helin, Sara Kujala, Aino Räisä, Sini Taivalmaa, Eevi Loikainen, Nelli-Maija Pekola, Camilla Markus, Kielo Varjola, Venla Santama, Sanni Passila, Kiira Notko, Maiju Toivonen, Veera Lintula, Martta Eskola ja Petra Halttunen

 Perinteeksi se on muodostunut jo tämäkin, eli kummityttö äitineen seuraksi ja Aulangon Graniittilinnaan, vielä kun meikäläisellä jalka nousee sen verran, että ne ensimmäiset portaat pääsee jotakuinkin ylös...

 Kummitytölle Ella-kirjat ovat tuttua luettavaa, itselleni taas ei. Tässä tarinassa Ella (Helmi Riippi) saa luokkatovereineen rehtorilta tehtäväksi äitienpäiväesityksen, jonka valmistelut lähtevät hiukan käsistä. Järjestelyrytäkässä opettajan karttakeppi katoaa mystisesti, ja sitä sitten lähdetään etsimään ihan Mordorista asti. Vauhdikas esitys tarjoaa menoa ja meininkiä taas kaikenikäisille, kovasti meitä kaikki hihitytti useammassakin kohdassa.

(c) Miniteatteri, Mikko Myllyniemi

 Ellan luokka on täynnä herkullisia tyyppejä, on mm. Batman-asussa viihtyvää ja äidilleen jatkuvasti soittelevaa Samppaa (Sampo Huhtanen) sekä kaikessa vastaanhangoittelevaa Pukaria (Samu Kujala). Porukka käsittelee käsityöntunnilla varsin innovatiivisella tavalla lankavyyhtejä ja virkkuukoukkua, luovuus on kyllä huipussaan ja tuntuu, että siinä aika reippaalla kädellä improvisoidaankin. Punahilkka-näytelmän harjoittelu lähtee hyvällä tavalla lapasesta, samoin kuin käynti oopperassakin.

(c) Milla Rantanen

Meininki on kohdillaan koko ajan ja kaikille tulee varmasti selväksi se, että tätä tehdessä on ollut ja tulee olemaan hauskaa. Lapset saavat olla lapsia, touhuta ja pelleillä kunnolla. Itseäni viehätti kovasti parrakkaiden Paten isien hyökkäys perunoiden joukkoon sekä Lentävä kalakukko, joka soi takuulla mielessä kaikilla vielä pitkään esityksen jälkeenkin.

 Minun makuuni esitys vaikutti hiukan sekavahkolta, mutta lasten mieleen sählääminen varmaankin on. Omituisia käänteitä ja herkullisia tyyppejä se kyllä tarjosi, ja crocsit jalassa viilettävä supersankari on aina positiivinen yllätys.

 Suosittelen esitystä jälleen lapsille ja lapsenmielisille, minulle kaikki juonenkäänteet eivät ihan auenneet joten annan kolme tähteä kokonaisuudelle. Tekemisen ilolle ja meiningille täydet viisi!

(c) Milla Rantanen