Haastattelussa Mikko Töyssy

Mikko Töyssyn tapasin Hämeenlinnan Teatterin yleisölämpiössä tammikuun puolivälissä 2014 Kersantti Karoliina-musikaalin harjoitusten tauon aikana.

Vuonna 1981 syntynyt Mikko on horoskoopiltaan kauris. ”Valkeakoskella olen syntynyt ja 20-vuotiaaksi asuin siellä ja muutin sitten Tampereelle opiskelemaan liikunnanohjausta, valmistuin liikuntaneuvojaksi. Tampereella asun tälläkin hetkellä.”

Mitä harrastat? ”Sanotaan näin, että tällä hetkellä mä ehdin harrastamaan tennistä, käyn epäsäännöllisen säännöllisesti muutamankin tuttuni kanssa pelaamassa Tampereella ja Valkeakoskella. Yhden kaverini kanssa pyrin myös käymään mahdollisimman usein biljardia pelaamassa Valkeakoskella yhdessä paikallisessa kuppilassa. Sen parissa saa mukavasti nollattua ajatuksensa, noi on tärkeitä hetkiä mulle, että pääsee välillä irrottautumaan kunnolla. Nuorempana tuli harrastettua paljonkin eri urheilulajeja kuten esim. jalkapalloa, jääkiekkoa, koripalloa, kaukalopalloa ja yleisurheilua (kiekko, moukari, kuula ja keihäs)”.

Osaatko soittaa jotain instrumenttia? ”Mä oon ehkä vähän semmoinen nuotiokitaristi kyllä. On mulla kitara kotona, mutta mieluummin laulan. Otan kitaran esiin porukassa silloin, jos kukaan muu ei sitä tee ja yritän porukasta siten kaivaa jonkun kitaristin esiin... ja lykätä soittimen sitten sille! Näitä tilanteita varten olen kyllä muutaman biisin opetellut – Knockin´ on heaven´s door esimerkiksi. Olen myös opetellut pari espanjankielistä biisiä encoreksi, soinnut on helppoja mutta niissä on sitten yllätysmomenttina se kieli”, Mikko kertoilee leppoisasti.

Mitä sanoisit ammatillisessa mielessä sinun vahvuudeksesi? ”Olen sen verran vähän aikaa vasta alalla ollut, että vähän vaikeaa vastata tähän, mutta kyllä se varmaan on tuo laulu. Joltain kanssatoverilta voisi kysyä paremminkin tähän... En tiedä onko tämä vahvuus, mutta kun ajattelee sitä, että minkälainen mä oon fysiikaltani, niin mä pystyn jonkinverran näyttelemään omaa fysiikkaani vastaan, eli olen aika liikunnallinen kaveri kuitenkin ja voin sillä tavallaan yllättää katsojat. Esimerkkinä vaikkapa Pojat-näytelmän ”niskatemppu”, joka ymmärtääkseni on viralliselta nimeltään olkarullaus. Se oli siis takaperinkuperkeikka, joka tehdään jomman kumman olan yli ilman käsien avustusta. Toivottavasti se ei nyt tule olemaan se mun hetkeni, mistä mut aina muistetaan!” Mikko naurahtaa ja selostaa seikkaperäisesti, miten tämä ”hyljekäännökseksi” ristimänsä kiepautus tehdään. Pojat-näytelmän nähneet muistavat kyllä varmasti kyseisen liikkeen, joka tapahtui keskellä joukkotappelukohtausta.

Mikä olisi sellainen taito, jonka haluaisit osata? ”Just tulin tuolta neljän tunnin tanssitreeneistä ja henkisesti hyvin romuna, heh, voisin vastata, että kyllä se varmaan tuonne tanssipuolelle menee. Olisi kiva, jos pystyisin olemaan sulavaliikkeisempi. Kyllä laulupuolellakin on sellaista, mitä voisi petrata. Ja nyt kun miettii oikein isoa kuvaa, niin totta kai tuolla näyttelijäntyön puolella on vielä työsarkaa edessä. Nyt kun pääsin tänne Hämeenlinnaan, niin olen vaan ihmetellen katsellut tätä muuta porukkaa, että huh huh miten noi tekee! Tää on kuitenkin sellainen asia, mistä en ole ollenkaan huolissani. Ei tässä miksikään marttisuosaloksi ole tarvis tulla, ja jokaisella on oma polkunsa kehittyä. Tiedän sen, että tässä kun tätä hommaa tekee, kyselee ja ottaa neuvosta vaarin, kouluttautuu työn parissa, niin varmasti kehittyy.”

Löytyykö suvustasi muita teatterialalla tai muulla taiteellisella alalla olevia? ”Toivottavasti kukaan ei nyt loukkaannu, mutta mun mielestä ei ole...? Mut taitaa olla niin, että Tarja Omenainen, joka muistaakseni oli Salkkareissakin joskus, on äitini pikkuserkku? En tiedä missä hän on tällä hetkellä.”

Missä vaiheessa olet sitten itse kiinnostunut teatterista/näyttelemisestä/esiintymisestä? ” Mä kerron tän koko historiikin nyt. Koulussa ala-asteella tuli kovasti laulettua kuoroissa, vaikka urheilu oli mulle se ykkösjuttu. Koulun näytelmissä olin myös mukana, siis näissä joulu-ja kevätjuhlissa, joihin välillä tehtiin ihan itsekin juttuja. Yläasteella se sitten muuttui vähän, urheilu kiinnosti enemmänkin ja lauluhommat alkoi jostain syystä jännittämään. Olin näytelmissä kuitenkin vielä mukana. Peruskoulun jälkeen menin ammattikouluun (se oli UPM Kymmenen oma ammattikoulu), valmistuin paperinjalostajaksi ja siellähän ne sit jäi kaikki pariksi-kolmeksi vuodeksi. Sit menin inttiin, ja tapasin siellä nykyisen hyvän ystäväni ensimmäistä kertaa. Hän on ollut aina kitaramiehiä ja siellä intissä oli sellainen bändikämppäkin, johon se mua aina houkutteli mukaan, varsinkin kun huomasi, että olen laulumiehiä. Soiteltiin ja laulettiin sit saunailloissa ja vastaavissa. Vuonna 2001 päästiin intistä ja 2006 tää Jussi-kaveri kysyi multa, että pitäisköhän meidän mennä ihan keikalle, kun alkaa näitä biisejä olemaan sen verran repertuaarissa. Aluksi epäröin, mutta lopulta sit 2007 mentiin ekalle keikalle.”

”Samana kesänä mulle ilmoitettiin, että työt loppuu paperitehtaalla ja ajettelin ensin hiukan siinä ”lomailla”. Sit mulle soitettiinkin Valkeakosken kaupunginteatterista, olivat tekemässä Romeo ja Julia -näytelmää sinne, ja pari harrastajakesäteatterissa ollutta kaveria oli ”kavaltanut” mut. Syksyllä 2007 olin sitten ensimmäistä kertaa mukana harrastajateatterissa (Romeo&Julia) ja seuraavana syksynä-08 menin parin kaverin innoittamana Suomen Teatteriopistoon, joka on Tampereen Komediateatterin yhteydessä. Mielenkiintoni heräsi ja siellähän opetettiin ihan perusasioita. Opiskelin siellä vuoden. Seuraavana syksynä olin taas mukana kaupunginteatterissa yhdessä musikaalissa, sain laulaa ja näytellä vähän. Nää poiki sitten lisää hommia, olin mukana seuraavanakin vuonna proggiksissa. Keväällä 2010 Paavilaisen Heikki eksyi kaupunginteatterille, en tuntenut häntä ennestään. Siinä vaiheessa oli jo tiedossa, että hän aikoo perustaa kesäteatterin Valkeakoskelle yhdessä Sedu Koskisen kanssa. Meillä oli yhteinen tuttu, joka oli Heikillä siinä aisaparina ja hänen kauttaan pääsin sitten kesäteatterin ekaan juttuun mukaan. Se oli se ”Vuosisadan rakkaustarina”, joka kertoi Pirkko Mannolasta ja Åke Lindmanista. Tuon kesän jälkeen olen sitten joka kesä ollut siellä menossa mukana ja Villit vuodet-näytelmään asti (2012) tein sitä ihan harrastusmielessä. Nyt mä olen täällä Hämeenlinnassa näyttelijäharjoittelijana, Heikki mua kysyi tähän loppuvuodesta 2012 ja ilman muuta mua kiinnosti tulla.”

”Sithän on lisäksi nämä Tampereen teekkareiden NääsPeksi-jutut, joissa olen ollut muutamana vuonna mukana. Ne on sellaisia osittain improvisoituja musikaaleja, eli käsikirjoitettu musikaali, mutta yleisöllä on valta huudella sinne väliin ”omstart”ja sit näyttelijät reagoivat huutoon ja improvisoivat saman kohtauksen uusiksi yleisön vaatimalla tavalla, esimerkiksi ruotsin kielellä tms. Ihmiset, jotka tulee katsomaan, usein tietää sen tyylilajin, eli väki lavalla tekee tosissaan mutta pilke silmäkulmassa, ja ne antaa anteeksi kaikki kökköydet mitä sinne väistämättä välillä mukaan tulee. Oon tykännyt niistä tosi paljon ja oma impropelkoni on saanu kyllä ihan hyvää kyytiä niissä.”

"Tökä" / (c) Teatterikärpänen 

 Mitä tekisit mahdollisesti nyt, jos et olisi tällä alalla? ”Hyvä kysymys. Kyllä se tuonne musapuolelle varmaan menisi. Mullahan on muuten yks duo, Duo Töyssy & Tervaniemi (ja meillä on omat FB-sivutkin, jonne laitetaan tietoa keikoista ym.). Käymme Duon kanssa keikoilla aina, kun teatterista jää aikaa. Nykyään siis harvakseltaan. Hää-bile- ja rokkibändikin meillä on, nimeltään Töyssy & Takalaittomat, mutta teatterikiireiden takia olen jäänyt tästä bändistä sapattivapaalle. Jätkillä on nyt tuuraava laulaja ja he jatkavat keikkailua nimellä Louhimo & Takalaittomat”.

Miksi haluat olla näyttelijä? ”Mä olen saanut mahdollisuuden ja olen huomannut, että mulla voisi olla jotain annettavaakin. Sieltä laulupuolelta se koko homma lähti liikkeelle, ja nyt mä haluan todistaa ennen kaikkea myös itselleni, et mulla voisi olla annettavaa myös täällä näyttelijäpuolella. Ei mulla tähän mitään syväanalyysivastausta kyllä ole. Mä oon aina ollut sitä mieltä, että niitä asioita kannattaa tehdä, joita on hieno tehdä. Jos kaikilla olisi sellainen mahdollisuus, kyllä tällä maapallolla olisi enemmän onnellisempia ihmisiä. Koen olevani aika onnellisessa asemassa tällä hetkellä. Mä uskon, että mä löydän itselleni vielä paljon ahaa-elämyksiä. Ovet ovat vasta auenneet ja mulla on aikaa tutustua tähän maailmaan päivä kerrallaan, enemmän ja enemmän. Mulla on varmasti ihan hirveän paljon löydettävää ja tutkittavaa, eikä mun tarvitse verrata itseäni kehenkään toiseen.”

Miten ajatuksesi näyttelijäntyöstä ovat muuttuneet tässä vuosien varrella? ”Mä muistan kun Otto Kanervan isä, Kanervan Lasse, oli myös mukana siinä Romeossa ja Juliassa, jossa mä muuten näyttelin Thybaltia. Sehän oli sellainen aggressiivinen hahmo ja mä hain sitä meininkiä tämmöisellä ilmeellä. (näyttää) Lasse tuli sanomaan mulle, että hei se juttu ei oo siinä, että miltä sä näytät vaan siinä, mitä sä tunnet sisälläsi! Tuosta on toivottavasti päästy eteen päinkin... Onhan tässä matkalla kaikenlaista oppinut, koulu antoi paljon työkaluja ja perusasioita, mutta täällä on ehkä ekan kerran tullut se, että tunteen kautta. Ja senhän pitäisi myös näkyä että tuntee, pelkkä tunne ei riitä. Oon oppinut myös sen, että näyttelijäntyö koostuu monesta palasesta.”

Onko sinulla mahdollisesti omia esikuvia? ”Haluan ehdottomasti mainita Vesa-Matti Loirin. Hänen tekemisiään kun katsoo, niin kyllähän se mykistää. Harmittaa ihan, ettei koskaan ole ollut mahdollisuutta nähdä häntä teatterin lavalla. Mä en ole hirvittävästi teatteria vielä katsonut, ”Kiviä taskussa” oli ehkä ensimmäinen sellainen ”leuantiputusjuttu”, Suosalo ja Nuojua tekee siinä kyllä uskomattoman hienoa työtä. Matkan varrella tulee sitten teatteripuolelta varmasti muitakin, jotka tekevät työllään suuren vaikutuksen minuun. Olen kyllä tietoinen henkilöistä, mutta en ole nähnyt montaakaan livenä.”

Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä, jos saisit valita kenet tahansa maailmasta? ”Jos ajatellaan sillai realistisesti, et jos mä vastaisin jonkun ulkomaalaisen, niin mun pitäisi ensin opetella kunnolla vaikkapa englantia... Olisi kyllä ollut mahtavaa päästä seuraamaan sitä Loirin menoa silloin parhaimpina vuosinaan ja päästä tekemään sen kanssa jotain. Täytyy myös sanoa se, että oon aina ihaillut myös Sean Connerya.”

Kenen kanssa haluaisit laulaa dueton? ”Olen aina ihaillut Celine Dionin ääntä ja äänenkäyttöä. Toisaalta, jos sen kanssa pääsisi laulamaan duettoa, niin olisin varmaan vaan hiljaa ja kuuntelisin sitä. En pilaisi sitä laulamalla! Kotimaisista vastaan sellaisen kuin Johanna Kyykoski, oon päässyt hänen kanssaan laulamaankin. Siinä on kyllä sellainen ääni, että en oo livenä päässyt moista kuulemaan aiemmin.”

Missä eri teattereissa olet siis näytellyt? ”Valkeakosken Kaupunginteatterissa, Valkeakosken Kesäteatterissa (Suomen Kesäteatteri nykyään), NääsPeksissä Tampereella ja Hämeenlinnan Teatterissa, ja lisäksi sitten erilaisia proggiksia. Tampereen Ylioppilasteatterissa en ehtinyt olemaan kuin yhdessä improillassa mukana. Siihen aikaan YT:n jutut meni harmittavasti päällekkäin kaikkien muiden hommien kanssa. Olen siellä kyllä kirjoilla vielä.”

Mainitse itsellesi tärkein roolityö. ”Noh, riippuu vähän miltä kantilta sitä katselee. Luulen, että ne hienoimmat hetket on vielä edessäpäin – hienoja hetkiä on ollut toki tähänkin asti, mutta ymmärtänet mitä tarkoitan. Hieno hetki oli kyllä se, kun menin sinne NääsPeksiin mukaan ensimmäisen kerran. Niillähän on todella iso ryhmä, 100-150 hlöä siinä taustalla, ja se on aina iso projekti. Mietin, että mahdanko edes päästä mukaan kun nehän oli opiskelijoita ja mä olin töissä. Olin sit mukana sellaisessa hakutilaisuudessa, ja pääsin mukaan, mutta ei ollut mitään hajua siitä, mikä on seuraava proggis. Puvustaja otti musta mitat, enkä mä vieläkään tiennyt mistä on kyse. Seuraavalla kerralla mun piti olla puoli tuntia silmät kiinni ja ne teki mun kasvoista kipsivalun. ”Tää tulee sun roolihahmollesi!” Seuraavana päivänä sitten paljastettiin sen vuoden rainan nimi, ja se oli Pimeä Ritari. Mä olin sitten uransa ehtoopuolella oleva Batman, jolla ei enää oikeen lähde. Täähän oli mun unelmieni täyttymys! Nimittäin esikoulussa ollessani, oli naamiaiset ja äiti oli ommellut mulle sinne Batman-asun ja mä näin sit unta, että siellä eskarin pihalla on tappelu ja mä tuun Batman-asussa ja joku toinen lähtee Pingviini-asussa pihan toisesta nurkasta ja kohdataan siinä keskellä ja POWW! Koen, että tää on ollut mulle ”se juttu”!” Mikko muistelee lämmöllä ja nauraa sydämellisesti.

Onko sinulla kenties jotain roolihaavetta? ”No ei niinkään roolihaavetta. Enemmänkin se liittyy siihen, että minkälaista valmistautumista ja taustatyötä mä saan sitä roolia varten tehdä. Haave voisi liittyä myös siihen, että pääsisi omalta mukavuusalueeltaan ulos. Mun haaveet on nyt siinä, että pystyisin kehittämään itseäni mahdollisimman paljon ja saisin oppia ja palautetta ympäriltä. Ja tietenkin se, että saan tehdä tätä! Harjottelijoitahan tässä ollaan.”

Miten sinä määrittelisit sanonnan ”teatterin taika”? ”Mulle tulee jostain syystä mieleen lapsuus heti. Muistan edelleenkin ensimmäisen näkemäni teatteriesityksen, se oli ”Mio, poikani Mio” Valkeakosken Kaupunginteatterissa. Olin silloin 7-8-vuotias. Ihmettelin jälkeenpäin sitä, että miten joku voi tulla alussa äidin hahmossa lavalle ja myöhemmin jonain toisena. Eihän se voi olla sama henkilö, mä en hyväksynyt sitä ja tunsin, että mua on huijattu. Se oli teatterin taikaa. ”

Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”Mä pidän siitä, että mun ympärilläni on ihmisiä, joilla on positiivinen elämänasenne ja huumoria. Mun mielestä on kivaa, kun on kivaa. Lavalla mä inspiroidun taitavista ihmisistä ympärilläni.”

Podetko ramppikuumetta/esiintymisjännitystä? ”Mä jännitin nuorempana silloin kouluaikoina ja kävin ne pahimmat kuviot läpi silloin. En mä enää juurikaan jännitä, tiedostan että se kuuluu asiaan, perhoset vatsassa ja muut.”

Onko sinulla jotain omia rutiineja/rituaaleja, joita toistat ennen esitystä? ”Ne tulee aina proggiskohtaisesti, Pojissa mulle oli tärkeetä alkulämmittely aina. Juoksentelin vähän ulkona.”

Kerro joku kommellus. ”Voinko kertoa sellaisen, jonka olen kuullut? Olen kuullut tämän tarinan Valkeakosken Kaupunginteatterissa, mutta en tiedä missä tämä on oikeasti tapahtunut. Noh, oli joku esitys, missä käytettiin tuulikonetta. Siinä oli kampi, jota väännettiin ja kone piti sitten semmoista huminaa. Esityksessä oli sitten kohtaus, jossa iskuna tuulikoneelle oli repliikki mallia: ”Kylläpä tuulee!” ja sitten piti alkaa se ”uuuuuUUUuuuuuuuUUuuuuuu”. Noh, kohtaus tuli ja repliikki lausuttiin, mutta mitään ei kuulunut sivusta. ”Mutta todellakin täällä tuulee”, koitti näyttelijä uudestaan. Ei mitään. Koitti sitten vielä kolmannen kerran ja korotti ääntään ”KYLLÄPÄ TÄÄLLÄ TUULEE!” ja sitten kuului verhoista ”Vitullako tuulee kun on kampi hukassa...” Ei sitten tuullut sillä kertaa”, Mikko hihittää.

Kerro joku oikein hyvä muisto. ”Mulle noi kaikki koulujutut on ollu hirveen tärkeitä juttuja. Muistan sen, kun menin sinne Liikuntaopistoon ja olin muuttanut just ekaa kertaa pois kotoa uuteen kaupunkiin. Tutustuin uusiin ihmisiin ja tajusin, että mulla on aika hyvin asiat, et elän nyt elämäni onnellisinta aikaa. Tuon tunteen oon saanut myöhemminkin, mutta silloin se oli niin vahva. Lapsuudesta voisin kertoa myös yhden hyvän muiston... Pienenä mentiin aina jäälle ja pelattiin jääkiekkoa niin kauan, kunnes jäällä valot sammutettiin ja sitten kauheeta vauhtia kotiin. Koskaan ei ollut mitään vesipulloa tai vastaavaa mukana, oli kauhea jano ja nälkä. Äiti oli tehnyt riisipuuroa sitten, ja ensin kun vetäisi litran vettä kurkusta alas ja sitten sitä vastakeitettyä riisipuuroa, niin ai ai. Se oli niiiiin hyvää!”

Tulevia roolejasi? ”Kersantti Karoliina tulee nyt ensi-iltaan helmikuussa ja kesällä olen sitten Valkeakoskella Suomen Kesäteatterissa ”Kesäillan valssi”-musikaalissa. Siinä näytelmässä saan tehdä monta eri roolia ja mm. laulaa hindin kielellä erään Bollywood-kappaleen!” (huom. syksyllä 2014 Mikko on mukana Hämeenlinnan Teatterin näytelmissä Havannan kuu ja Onnen numerot)

Mitä muuta mahdollisesti haluaisit kertoa itsestäsi? ”Mä en saa käsiä suoraksi, katso vaikka!” Mikko nauraa ja näyttää...

Mikä supersankari haluaisit olla ja miksi? ”Noh, mähän olen ollut jo Batman... Super-Hessuna voisi olla kivaa, vois olla vähän hölmö, mutta saisi olla kerrankin hoikka ja pitkä!”

Jos voisit viettää päivän naisena, mitä tekisit? ”Jaa-a. Mä testaisin, että monestako kaljasta se humala tulee ja sitten testaisin, että onko se totta, että naiset antaa helpommin kännissä. Että tulisko mulle sellainen olo, että ”Nyt!” Sit mä menisin ehkä tuonne meidän Valkeakosken lätkähöntsyihin naisena, en kaljapäissäni tosin.”

Jos ihminen menisi talviunille, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan siltä varalta, että heräät kesken kaiken? ”Kirjoja tietenkin! Muskettisoturit on luettu, mutta Muskettisoturit ratsastaa jälleen on jääny mulla pahasti kesken kahdeksan vuotta sitten. Voisi siellä nälkäkin tulla, joten ottaisin Marin Grilliltä pari purilaista sinne täsmätilauksena.”

Jos rakentaisit puuhun majan, mitä ottaisit sinne mukaan? ”Kyllä mä varmaan Ipadin ottaisin. Jos mä olisin yksin siellä, niin kyllä mä tykkäisin myös lukea kirjaa siellä.”

Jos voisit palata aikakoneella menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai ajanjaksoon, minne menisit? ”Kyllä mä varmaan menisin sinne Jeesuksen aikoihin ja todistamaan omin silmin muutamia juttuja. Golgatalle tai johonkin.”

Mitä aiot tehdä seuraavaksi? ”Mä menin ja söin Ushman leivät, joten lupasin käydä ennen harkkoja kaupassa vielä.”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

Mistä sanasta pidät eniten? - Ilo (eikun muikea!)

Mistä sanasta pidät vähiten? - Krebata

Mikä sytyttää sinut? - Naiset

Mikä sammuttaa intohimosi? - Kyynisyys

Suosikkikirosanasi? - Vitalis!

Mitä ääntä rakastat? - Linnunlaulu kesällä (ei lokkien eikä varisten), kesän äänet yleensä

Mitä ääntä inhoat? - Haarukalla lautasta vasten aaarghhhh!

Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Stuertti. Taidan olla liian lyhyt tosin...

Missä ammatissa et haluaisi olla? - Joku ompelija, mä inhoon sovittamista yli kaiken.

Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Lähellä se oli, mutta selvisit maaliin!