Frankensteinin Hirviö / Hämeen Kuninkaallinen Nukketeatteri

Frankensteinin Hirviö / Hämeen Kuninkaallinen Nukketeatteri, HML:n Teatterin Verstas-näyttämö

Ensi-ilta 22.10. 2014, kesto noin 45min (ei väliaikaa)

Huom. Esitystä ei suositella ihan perheen pienimmille (K-9)

Ohjaus Hannu Räisä ja Antti Kemppainen

Dramatisointi Antti Kemppainen Mary Shelleyn "Frankenstein"-romaanin pohjalta

Nuket ja naamiot Hannu Räisä, musiikki Antti Polameri, lavastus Markku Pätilä, valot Markku Tuomala, puvut Aino Lehtilä

Rooleissa : Antti Kemppainen, Antti Polameri ja Hannu Räisä

 Tarina lienee kaikille tuttu. Uutta sen sijaan on, että tarina tuodaan esiin yhdistelemällä nukketeatteria, perinteistä näyttelijäntyötä ja musiikkia. Tohtori Victor Frankenstein (nukettajana Hannu Räisä) tutkii antaumuksella ja kovalla tohinalla erinäisiä teoksia ja saa aikaan sensaatiomaisen idean. On mahdollista luoda uutta elämää ruumiinosia liittämällä. Vaimo Elisabethkin jää toiseksi. Hienoa seurata, millaisella intensiivisellä katseella nukkeherra uppoutuu kirjojensa pariin. Victor touhuaa jossain kiintoisalla luuvarastolla sopivia paloja etsien ja löytää haluamansa. Eloa on havaittavissa yksittäisissä ruumiinosissa, hyytävä pieni liikkuva käsi pelästyttää! Pääkallontutkailu sen sijaan huvittaa, kun Victor tokaisee kysyvästi "Shakespeare?". Katseilta piilossa porataan, sahataan ja naputellaan luomus kasaan.

Se elää! (c) Heli Saarinen

 Huh huh, tohtori kärrää saavutuksensa esiin ja kyllä siinä meikäläisellä kylmät väreet vilistää, kun huomaa siteiden peitossa olevan tyypin hengittävän hiljaa. Ukkonen jylisee ja muutenkin on sangen painostava ilmapiiri, kiitos taustamusiikinkin. Vähän sähköä ja se elää! On äärimmäisen kiehtovaa, millä tavalla Hirviö (Antti Kemppainen) herää henkiin. Liikekieli on hengästyttävää, naamio on upea taidonnäyte ja kun Hirviö ottaa haparoivia ensiaskeliaan, on kuin seuraisi nykytanssiteosta. Hirviö varastaa koko shown ihan täysin, olen aivan sen lumoissa. Katse suorastaan nauliintuu rujoihin kasvoihin, joissa on silti ripaus viattomuutta ja inhimillisyyttä mukana. Niinhän siinä käy, että tohtorin luomus karkaa tekijältään muille teille ja aiheuttaa tahtomattaan monenlaista harmia kylillä. Karu ulkomuoto ei saa sympatiaa osakseen paitsi katsomon puolelta. Hirviöllä on kova tarve oppia uutta ja ennen kaikkea saada hyväksyntää, yksikin ystävä riittäisi. Ponnistelut ovat kuitenkin turhia, Hirviö ymmärretään jatkuvasti väärin ja koska hän (vai se?) ei tunne voimiaan, sattuu kaikenlaista ikävää. Lopulta Hirviö löytää takaisin synnyinsijoilleen ja vaatii luojaltaan palvelusta. Kalvakkaa morsianta ei saada kuitenkaan herätettyä henkiin.

 Alkaa kiihkeä ajojahti halki maailman eri kolkkien, tapahtumapaikoilla vilistävät niin Eiffel-tornit kuin Putinitkin. Toinen päähenkilöistä kokee kohtalonsa. Ei pidä yrittää leikkiä Jumalaa, jos ei pysty ottamaan vastuuta teoistaan.

 Erityishuomioni saivat jälleen kerran taidokkaasti tehdyt nuket pukuineen, huikea fyysinen Hirviö ja yleistunnelma. Jostain syystä minua liikuttaa suuresti eläväiset perhoset lepattamassa, ja taas istuin kyyneleet silmissä. Liikutuin myös Hirviön "Ystävä?"-kysymyksestä, naamio on aika maaginen liikkuvine leukoineen. Hassuja yksityiskohtia toivat KOP-henkinen orava ja kieltomerkit sekä Hirviön eri juoksutyylit pakomatkalla.

Hirviöiltä pääsy kielletty (c) Heli Saarinen

 Sen sijaan en ihan kauheasti tykännyt jatkuvasta lavasteiden pyörityksestä. Välillä jännitti, että pysyykö ne tavarat nyt vauhdissa mukana. Jotenkin se pyörittely vei liikaa aikaa muulta tekemiseltä, toki ymmärrän että kätevästi miljöö saatiin tuosta noin muuttumaan. Alku vaikutti myös turhan verkkaiselta, eiköhän se sensaatio olisi tullut vähemmälläkin kirjojenplaraamisella selväksi.

 Olen nähnyt nyt monenlaista esitystä Hämeen Kuninkaallisen Nukketeatterin toimesta. On poliittista parodiaa, julkkiksia, Punahilkkaa ja Sutta, Saiturin joulua ja nyt kauhuklassikkoa. Monipuolista, erilaista, viihdyttävää, taidokasta! Suosittelen.

 Frankensteinin Hirviölle neljä tähteä ****.