Onnennumerot / Hämeenlinnan Teatteri

Onnennumerot / Hämeenlinnan Teatterin päänäyttämö

Ensi-ilta 27.9. 2014, kesto noin 2h 10min (väliaikoineen)

Ohjaus Hanna Ojala

Rooleissa : Ritva Loijas, Birgitta Putkonen, Otto Kanerva, Mikko Töyssy. Heidi Kirves, Jarkko Tiainen ja Tommi Rantamäki

 Mike Yeamanin komediassa mummo (Ritva Loijas) voittaa lotossa täysosuman. Mummo on vähän höpsähtänyt ja jemmailee lottokuponkia vähän sinne sun tänne. Olosuhteiden pakosta hän asuu tyttärensä perheen luona, jossa kaikilla tuntuu olevan "minäminäminä" päällimmäisenä ajatuksena mielessä. Ahneuksissaan kaikki perheenjäsenet haluavat osingoille voitosta ja alkaa ankara kuponginmetsästys ja myös mummon pillin mukaan tanssiminen, jotta kukin osoittautuisi voittorahojen arvoiseksi. Perhearvot ja suhde rahaan punnitaan tarkkaan.

(c) Tommi Kantanen

 Herkulliset juoniasetelmat siis, eli ainekset ovat kohdallaan. Vähän niin kuin hyvintestattu kokkausohje, jossa jokaisella ainesosalla on oma tärkeä tehtävänsä ja kun ohjeita noudattaa, ei voi epäonnistua. Hyvistä osasista huolimatta jokin saattaa mennä silti pieleen ja tuloksena on pelkkää mautonta höttöä.

 Näin kävi minulle tällä kertaa. Joistakin esityksistä on todella vaikeaa kirjoittaa, istuu vain koneen ääressä eikä tekstiä synny sitten millään. Kirjoittaminen vaatii oikean tunnetilan. Joistakin on taas varsin helppoa kirjoittaa, kuten nyt tästäkin, koska ei ole oikeastaan mitään kirjoitettavaa! Harvoin olen pyörinyt piinallisesti penkissä ja odottanut väliaikaa pelastavaksi hengähdystauoksi. Olisin lähtenyt väliajalla kotiin, mutta koska menin miehelleni paljastamaan, että kolme päivää minua aamusta iltaan vaivannut suonenveto jalassa oli kadonnut esityksen aikana taivaan tuuliin, päätti mieheni sen olevan jonkinlainen merkki siitä, että kannattaa jäädä katsomaan esitys loppuun asti. Virhe. Loppuratkaisu vähän paransi meininkiä, mutta muuten koko esitys oli todella kiusallista katsottavaa. Ylinäyttelemistä, alinäyttelemistä, epäuskottavia hahmoja, kimitystä. Jarkko Tiainen muhkeine kalsareineen huvitti hetken, mutta sekin nauru loppui lyhyeen. Projisoinnit olivat täysin turhia.

 Hämeen Sanomissa ensi-illan jälkeen julkaistua kritiikkiä lukiessani olin hämmentynyt esityksen täydellisestä teilaamisesta. Ikäväkseni totean nyt, että olen aikalailla samaa mieltä hänen kanssaan. Haluan mahdollisimman nopeasti unohtaa tämän teatterikokemuksen ja suunnata katseen Frankensteiniin ja Humisevaan harjuun. Mieleeni tulee yläasteen äidinkielen viimeinen ainekirjoitus, jota opettajani ei arvostellut ollenkaan siksi, koska arvostelu olisi vaikuttanut todistukseni numeroon ratkaisevalla tavalla. Sain lopulta ysin äidinkielestä.

 Olen pahoillani, mutta nyt on tehty Jättipotti vol 2. Miten nämä pohjanoteeraukset aina liittyvätkin isoihin rahoihin... Kiitos kuitenkin siitä, että jalkakipu katosi.

 Eipä tästä sen enempää. Havannan kuu ja Carola pesevät tämän piinan 100-0, joten kyllä täällä osataan. Menkää katsomaan niitä mieluummin, jos minulta kysyttäisiin.

(näin esityksen pressilipulla)