Ihmisen osa / Tampereen Teatteri

Ihmisen osa / Tampereen Teatterin päänäyttämö

Ensi-ilta 25.9. 2014, kesto noin 2h 30min (väliaikoineen)

Ohjaus Marika Vapaavuori

Rooleissa : Anja Pohjola, Heikki Kinnunen, Elisa Piispanen, Inkeri Tyrväinen/Rebekka Aaltola/Oona Koivumäki, Arttu Ratinen, Maruska Verona, Matti Leino, Matti Hakulinen, Jussi-Pekka Parviainen, Petri Koskinen, Kirsimarja Järvinen, Ville Majamaa ja Risto Korhonen

 Kari Hotakaisen samannimisessä romaanissa Salme Malmikunnas (Anja Pohjola) tutustuu sattumalta kirjamessuilla erääseen kirjailijaan (Matti Hakulinen) ja päätyy rupattelemaan niitä näitä hänen kanssaan. Kirjailija aistii, että tässä ollaan nyt hyvän tarinan äärellä ja tarjoaa Salmelle suurehkoa summaa rahaa vastineeksi siitä, että saisi kirjoittaa juuri hänen tarinansa. Salme suostuu. Koko perhettä ja etenkin Helena-tytärtä (Elisa Piispanen) on kohdannut suuri suru, jonka syytä voi aluksi vain arvailla. Salmen aviomies Paavokin (Heikki Kinnunen) on mykistynyt täysin tämän asian vuoksi.

Heikki Kinnunen ja Anja Pohjola / (c) Harri Hinkka, TT

 Helenalla ja Paavolla on kolme lasta (tai oikeastaan neljä, jos tarkkoja ollaan), jotka kaikki elävät omaa elämäänsä ja ovat löytäneet paikkansa tässä maailmassa. Äidin huoli lapsiensa pärjäämisestä muuttuvassa maailmassa on ikuinen, siitä ei pääse mihinkään. Hän lähettelee lapsilleen postikortteja, joissa kertoo terveisiä, elämänohjeita ja hienovaraisia vihjeitä kyläreissuista. "Isäs on laittanut karjalanpaistia. Terveisin Äiti". Helena on bisnesnainen, suuressa firmassa töissä. Pekka-poika (Arttu Ratinen) on kokeillut monenlaista, mutta äidin mukaan menestyy mainiosti tietokonefirmassa. Totuus on kuitenkin aivan toinen, kun lapset kukin vuorollaan pääsevät kertomaan omaa tarinaansa. Nuorin lapsista, Maija (Maruska Verona) seurustelee tummaihoisen Bikon (Matti Leino) kanssa, joka on sitä mieltä, että rakkaus riittää onnelliseen elämään.

 Tarinan edetessä tutustumme tarkemmin mm. Pekkaan, joka käy kuokkimassa vieraiden ihmisten hautajaisissa saadakseen lämpimän aterian. Hän toimii myös katusoittajana, poncho päällä nokkahuilua soitellen. Tästä seuraa yksi näytelmän riemastuttavimmista (ja samalla pysähdyttävimmistä) kohtauksista, kun rikas leski (Petri Koskinen) tarjoutuu maksamaan Pekalle kunnolla, jos tämä antaa hänelle syyn elää. Ja sitten on Kimmo (Jussi-Pekka Parviainen), omahyväinen loistavilla puhelahjoillaan mainetta ja mammonaa saavuttanut mies, joka ei sitten loppupeleissä puhumalla tilanteista enää selviäkään. Eikä jatkossakaan, sen päättävät muut.

 Monessakin kohtauksessa etualalla tilanne on rauhallinen ja nokkelaa dialogia on kuunneltava herkin korvin. Niin paljon hienovaraista viisautta sanojen takana piilee. Taustalla ihmiset pitävät kovaa kiirettä, ei ole aikaa pysähtyä kuuntelemaan. Viisaita elämänohjeita voi tulla yllättävältäkin taholta, jos malttaisi hetkeksi pysähtyä. Tästä tarjoaa oivallisen esimerkin Armas (Risto Korhonen), yhteiskunnan rattailta tipahtanut kulkija muovikasseineen.

 Minulle teatteri on parhaimmillaan silloin, kun katsomosta poistuu kyyneleitä pyyhkien ja samalla suu on hymyssä. Tunteet ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Kari Hotakaisen teksti on nerokasta ja täynnä tekstillä makustelua. Tyyli puree. Marika Vapaavuoren ohjaus antaa roolihahmoille kunnolla tilaa sanoa asiansa, tai jättää sanomatta. Hiljaisuuskin on pysäyttävää, kun sen tekee taiten. Huumoriakin on sopivassa määrin joukossa, mehukkaiden sivuhahmojen muodossa etenkin. Itseäni huvitti varsinkin K-Kaupan Väiskin ja Ensio Itkosen sekoitus, lihakauppias Pyrhönen (Ville Majamaa).

Anja Pohjola ja Elisa Piispanen / (c) Harri Hinkka, TT

 Näin Ihmisen osan pari vuotta sitten Helsingin Kaupunginteatterissa. Loistava oli sekin, mutta Tampereen Teatterin versio hienoine näyttelijäsuorituksineen oli jollain tavalla syvällisempi ja siten upposi luihin ja ytimiin. Anja Pohjolasta säteilevä suunnaton lämpö on lisäksi jotain aivan maagista! Istuin parvekkeen taaimmaiselle rivillä ja lämpö hehkui sinnekin asti.

 Tämä syksy on tarjonnut todella koskettavaa, laadukasta teatteria monessakin paikassa. Ihmisen osa ansaitsee myös täydet viisi tähteä *****.

(näin esityksen pressilipulla)