Haastattelussa Maiju-Riina Huttunen

Maiju-Riina Huttusen tapasin lokakuun lopussa 2014 Skogster-kahvilassa Hämeenlinnassa.

Vuonna 1987 syntynyt Maiju-Riina on horoskooppimerkiltään vaaka. ”Mä oon syntynyt Oulussa, mutta asuin siellä niin vähän aikaa etten muista niistä ajoista mitään, joten sanon aina olevani kotoisin Torniosta. Seuraavat 15 vuotta tuli asuttua siellä. Lukioajoiksi muutin sitten Ouluun, asuin mummolassa lukioajat. Lahdessa oon asunut kolme vuotta, sieltä muutin Tampereelle ja nyt asun täällä Hämeenlinnassa.”

Mitä harrastat? ”Mä harrastan lenkkeilyä ja … hmmm... ammatin ja harrastuksen raja on kyllä häilyvä. Mä kirjoitan musaa, ja joku bändiprojekti mulla on melkeinpä aina meneillään. Se on tosi rakasta touhua.”

Osaatko soittaa jotain instrumenttia? ”Virtuoosi en ole minkään soittimen kanssa, mutta mulla on käytössäni kitara, piano ja poikkihuilu.”

Mitä sanoisit omasta mielestäsi sinun vahvuudeksesi/erityistaidoksesi ammatillisessa mielessä?

”Hmm, tuo musapuoli voisi olla mun vahvuusalueeni. Ehkä tällä hetkellä, kun olen just valmistunut, niin ainakin sellainen itselleni hyödyllinen ominaisuus näyttelijäntyössä on se, että mulla on nyt ihan mieletön hinku oppia kaikenlaista lisää. Mä en halua jäädä lepäilemään siihen, että ”nyt valmistuin näyttelijäksi”, vaan nyt mä haluan tulla hyväksi näyttelijäksi! Se on mulla nyt määrittävä olotila, olen koko ajan innoissani ja haluan hirveästi tehdä ja oppia”, Maiju-Riina riemuitsee.

Mikä olisi sellainen taito, jonka haluaisit osata? ”Mä haluaisin olla ihan suvereeni akrobaatti! Pystyisin heittelemään näyttämöllä vaikkapa voltteja tuosta noin vaan eikä pelottaisi yhtään. Lisäksi musta olisi kiva oppia vielä joku uusi kieli tosi hyvin, tai miksei useampiakin.”

Löytyykö suvustasi muita teatterialalla tai muulla taiteellisella alalla olevia? ”Eipä kyllä löydy. Kummitätini kirjoittaa, mutta ei tee sitä palkkatyökseen.”

Milloin olet kiinnostunut teatterista/näyttelemisestä, ja onko siihen vaikuttanut joku henkilö tai asia? ”Silloin kun olin pieni, niin me käytiin kyllä tosi usein Tornion Kesäteatterissa katsomassa esityksiä ja ihailin hirmu paljon niitä näyttelijöitä. Kaikki oli jotenkin tosi jännää. Itse sitten innostuin teatterintekemisestä ekalla luokalla ala-asteella, kun opettaja laittoi mut koulun joulunäytelmään esittämään pupua. Olin ihan hirvittävän ujo, en uskaltanut luokassa puhua ääneen ja niin edelleen. Kun pääsin sitten näyttämölle, mua ei jännittänytkään yhtään. Silloin 7- vuotiaana tuli ajatus, että täällä roolin suojissahan on turvallista olla, ja sen jälkeen halusin mennä Tornion kansalaisopiston näytelmäkerhon toimintaan mukaan. Se hetki oli hieno, kun olin näyttämöllä ekaa kertaa ne pupunkorvat päässä ja tajusin, että hei mua ei pelota yhtään”, muistelee Maiju-Riina iloisena.

Mitäs tämän jälkeen sitten tapahtui? ”Mulla oli siinä vähän taukoa teatterihommista, mutta yläasteella tehtiin sitten taas joku näytelmä koulussa ja silloin mä ekaa kertaa tajusin, että jotkut oikeasti tekee tätä ihan ammatikseen. Aloin ottamaan asioista selvää. Oulussa lukioni (Kuusiluodon lukio, joka on nykyään nimeltään Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukio) oli draama-ja teatteripainotteinen ja otin siellä kaikki mahdolliset draamakurssit mitä vaan suinkin oli. En ollut missään ammattiteattereiden produktioissa mukana silloin. Tornion Kesäteatterissa mä olin mukana muutamana vuonna lukioaikoinani.”

”Lukion jälkeen olin Lahden Kansanopistossa teatterilinjalla kaksi vuotta, eli kävin jatkolinjan myös. Sen jälkeen kävin Mutea yhden vuoden, se jäi kesken kun pääsin Nätylle vuonna 2009. Kirjoitusten jälkeen 2006 hain ensimmäistä kertaa Nätylle, ja TeaKiin hain kolmena vuonna. Joka vuosi tipuin aina jotenkin eri kohdassa! Nätyltä valmistuin nyt tänä keväänä.”

Mikä oli kirjallisen lopputyösi aiheena? ”Otsikko oli vähän epämääräinen, eli ”Ääriviivoja”. Mä kirjoitin näyttelijäntyöhön liittyvistä rajakohdista; esimerkiksi siitä, että miten erottaa oman emootion ja roolihahmon emootion tai persoonallisuuden. Se käsitteli myös mukavuusalueen rajoja ja kehonkuvaa, et miten hahmottaa omat fyysiset ääriviivansa ja vastaako se todellisuutta.”

Maiju-Riina / (c) Teatterikärpänen

Millä alalla mahdollisesti olisit, jos et olisi tällä alalla ja oletko tehnyt muita töitä? ”Sanotaanpa näin, että neljääntoista vuoteen ei ole ollut oikein mitään muuta mulla mielessä. Kyllä mä joskus mietin myös kirjoittamista, tosin tää oli ennen sitä aikaa, jolloin tajusin että ammatikseen voi myös näytellä. Kirjoittaminen kiinnosti mua tosi paljon ja filosofian opiskelu myös. Nuorempana olen ollut kahvilassa töissä ja lasten ensi/turvakodissa hetken aikaa kesätöissä.”

Miksi olet näyttelijä? ”Mä oon vähän semmoinen, että mua kiinnostaa monikin asia, ja kaikki ne yhdistyy näyttelijän ammatissa. Tarinat, tekstit, musiikki, liike, kehonkäyttö, ihmisen tutkiminen. Roolin ja produktion ansiosta tai takia joutuu myös ottamaan selvää itselleni uusista asioista. Tää on myös ainut asia, joka vuosien saatossa mua kiinnostaneista jutuista on totaalisesti koukuttanut mut ja oon huomannut, että tämä voisi olla mun paikka.”

Miten ajatuksesi itse näyttelijän työstä ovat muuttuneet tässä vuosien varrella, vai ovatko muuttuneet? Onko tullut suuria yllätyksiä vastaan? ”Itse työn suhteen ei ole tullut, mutta sen suhteen kylläkin, että näyttelijöistähän puhutaan, että kaikki on jotenkin emotionaalisesti sekaisin tai vastaavaa. Sellainen suuri taiteilijamyytti, heh! Oon ollut sitä mieltä, että tuo nyt ei ainakaan pidä paikkaansa, mutta nyt kun tässä jonkin aikaa oon mukana pyörinyt, niin on todettava, että kyllä se kuitenkin pitää paikkansa. No, nyt kun valmistuneena näyttelijänä oon tehnyt peräti kuukauden töitä niin voi olla, että se raaka todellisuus ei ole vielä kohdannut mua. Kouluaika mulla kyllä vastasi ihan täysin odotuksiani. Odotin, että se on rankkaa ja silti halusin opiskella, ja se oli just niin kuin ajattelinkin. Nautin kouluajoista tosi paljon, vaikka välillä olinkin tosi piipussa.”

Mikä on ollut tärkein oppi, jonka olet saanut ja mistä/keneltä se on tullut? ”Kaikkeahan sitä oppii koko ajan, kun katsoo miten muut tekee. En osaa kyllä sanoa ketään yksittäistä henkilöä, mutta kun uskaltautuu puhumaan kollegoiden kanssa vaikkapa omista epävarmuuksistaan niin huomaakin, että muutkin on ihan yhtä epävarmoja. Tajuaa sen, että mun ei tarvitse työkavereilleni tässä suorittaa mitään tai lunastaa jotain, että saanko olla täällä. Vasta sitten voi rentoutua tekemään sitä itse työtä. Yksi lohdullinen ajatus on koulun alkuvaiheilta Hanno Eskolalta, eli koulussa ei opetella sitä, että näin pitäisi aina näytellä, vaan siellä opetellaan tapoja harjoitella ja opetella itse.”

Onko sinulla mahdollisesti omia ”esikuvia”, joita erityisesti arvostat tai ihailet? ”Mulla ei oo niin, että olisin pienestä asti fanittanut jotain tiettyä näyttelijää ja jonka esimerkkiä seuraten olisin hakeutunut itsekin alalle. Pikemminkin fanitan yksittäisiä roolisuorituksia. Viimeksi esimerkiksi Blue Jasmine-leffassa Cate Blanchettin roolisuoritus oli mun mielestäni todella huikea. Jotenkin sitä nyt ihailee eniten niitä näyttelijöitä, joiden työskentelyä pääsee seuraamaan läheltä, kun näkee sen koko prosessin.”

Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä, jos saisit maailmasta valita ihan kenet tahansa? ”On ihan pakko nyt vastata James Dean, koska mä haluaisin nähdä, että onko sen kanssa helppo näytellä, vai onko se vain yksinään tosi hyvä.”

Kenen kanssa haluaisit laulaa dueton, ja mikä olisi mahdollisesti kappale? ”Haastava kysymys! (miettii pitkään) Mä haluaisin esittää dueton mun pikkuveljeni kanssa. Mä tiedän, että se laulaa salaa! Biisiä en osaa nyt sanoa.”

Missä eri teattereissa olet näytellyt? ”Olen näytellyt Rauman Kaupunginteatterissa (tein työharjoitteluni siellä), Vartiovuoren Kesäteatterissa Turussa ja Nätyllä tehtiin yksi kiertueproggis, joka vieraili useammassakin teatterissa. Kesäteattereista olen ollut myös Torniossa, Ikaalisissa ja Peurungassa. Nyt olen Hämeenlinnan Teatterissa.”

Mainitse muutama itsellesi tärkeä roolityö. ”Nätyllä me tehtiin ”Nummisuutarit – Ooppera näyttelijöille”, Kaj Chydeniuksen säveltämä, ja tein siinä Iivarin roolin. Se oli mulle tosi tärkeä, koska ensinnäkin se oli mieshahmo ja roolin kuvaus oli aika lailla päinvastainen siihen mitä itse oon. Hahmo oli herkullinen ja se oli myös iso haaste, koska koko juttu oli läpilaulettu. ”Humiseva harju” täällä Hämeenlinnassa ei ole vielä ollut ensi-illassa, mutta voin nyt jo sanoa, että se on tärkeä juttu ja tärkeä rooli. Nautin ihan hirveesti tekemisestä ja on tosi kiinnostavaa tehdä aavetta, ja on myös kiinnostavaa tehdä Liisa Peltosen kanssa samaa henkilöä.”

Onko sinulla jotain roolihaavetta? ”Ei ole mitään tiettyä klassikkoroolia. Mua kiinnostaa näytellä jotenkin vähän vinksahtaneita henkilöitä, sellaisia joilla ei ole ihan kaikki kohdallaan. Vähän vaarallisia.”

Miten sinä määrittelisit sanaparin ”teatterin taika”? Millaisessa tilanteessa se sinulla ilmenee? ”Mulle se taika on siinä, että kaikki tietää, että asioita tapahtuu nyt ja vain tässä hetkessä, ja vain me jotka olemme täällä nyt läsnä, koemme tapahtumat juuri tämänkaltaisina. Samaan aikaan kaikki antaa toisilleen luvan uskoa niihin tapahtumiin ja elää siinä hetkessä. Kaikki tietää, että tämä ei tapahdu oikeasti, mutta sillä hetkellä se tuntuu siltä, että tapahtuu. Ja saa luvan liikuttua esityksestä.”

Mitkä asiat inspiroivat sinua?  ”Mua inspiroi yksityiskohdat. Se, että mikä tahansa arkinen muuttuu kauniiksi kun sen rajaa ja valaisee rakkaudella. Muista taiteenlajeista saa myös ideoita ja inspistä (kuvataiteesta, kirjoista, elokuvista, musiikista jne.).”

Podetko ramppikuumetta/esiintymisjännitystä? ”Enpä juuri. Ensi-illoissa vähän jännittää ja silloin, jos paikalla on joku mulle todella tärkeä henkilö. Koskaan mua ei jännitä näyttämöllä, mutta sitä ennen kylläkin. Se on sellaista ”hyvää jännitystä”, eli se ei lamauta mua vaan tekee energiseksi ja skarpiksi. Mutella opiskellessani tein laulamisesta itselleni jonkinlaisen mörön, sitä jännitin ihan hirveän paljon, mutta nyt olen päässyt siitäkin jännityksestä enimmäkseen eroon.”

Onko sinulle ehtinyt muotoutua jo omia rutiineja tai rituaaleja, joita huomaat toistavasi aina ennen esitystä tai esityspäivinä? ”Tosi usein mä lämmittelen joogaamalla ja avaan jotenkin ääntäni. Yhdessä esityksessä mulla oli yksi soolobiisi ja kävin kulisseissa sanat aina läpi, ja mun oli pakko tehdä se sitten ihan joka kerta. Heh, Raumalla kun olin siellä työharjoittelussa, niin mulla oli aina samat treenivaatteet mukana ihan vaan sen takia, että mä ylipäätään muistan ottaa ne treenivaatteet mukaan. Ne oli mulla repun vieressä aina Tampereella ja laitoin ne matkaan aina lähteissäni, pesin ne tietysti aina välillä. Kun sitä proggista oli tehty vuosi, niin mulla kävi mielessä, että nuo varmaan ajattelee että mulla ei ole mitään muita vaatteita! Ihan hirveän rumat, ruskeat ja kulahtaneet oli ne treenivaatteet. Silloin mua itseäni alkoi jo naurattaa, että voisikohan tämän rutiinin jo rikkoa, mutta en vaan pystynyt laittamaan mitään muita vaatteita matkaan”, naureskelee Maiju-Riina.

Kerro joku kommellus. ”Ainahan kaikenlaisia möhläyksiä käy, ja sitten ollaan kyllä hereillä hetken aikaa. Vartiovuoren Kesäteatterin Risto Räppääjässä kävi kerran sillai, että esityksessä on noin 1,5h puhuttu yhdestä tärkeästä postimerkistä, jota etsitään. Sitten tulee se hetki kun postimerkki löytyy ja fanfaari soi. Kävi sitten kerran niin, että fanfaarit soi ja postimerkkiä ei olekaan! Koko porukka ollaan vielä näyttämöllä, eli kukaan ei voi enää tulla kulisseista pelastamaan tilannetta. Kaikki vaan tuijottaa kättä, missä sen postimerkin pitäisi olla. Milloinkaan ei ole hiljaisuus tuntunut niin pitkältä ajalta näyttämöllä. Kitin Jenni repäisi jostain paperinpalasen ja huusi, että ”Se onkin täällä!” Lapset istuu katsomossa just sen näköisinä, että äiti nyt en ihan tajunnut tätä. Aikuiset sen sijaan tajusi missä mennään.”

Kerro joku oikein hyvä muisto. ”Teatteriin liittyvä hyvä muisto on esimerkiksi se, kun soitin puhelun Lahden Kansanopistoon ja kuulin päässeeni teatterilinjalle. Me oltiin mun silloisen poikaystäväni kanssa molemmat haettu sinne ja me istuttiin mun vanhempieni talon takaportailla ja soitettiin Lahteen. Molemmat päästiin. Ekan kerran siinä tuli se tunne, että tämä on askel siihen suuntaan, että nyt mä oikeesti alan tavoitella sitä, että musta tulee näyttelijä. Siitä tuli hirmuisen onnellinen kesä.”

Käytkö seuraamassa muiden teattereiden tarjontaa? ”Vähän kausittain. Viime vuoden aikana kävin todella paljon siihen nähden, mitä mulla oli aikaa. Kävin monissa eri kaupungeissakin. Varsinkin ystävien esityksiä haluaisin päästä näkemään. Kesällä mulle tuli sitten jo teatteriähky enkä halunnut koko kesän aikana nähdä yhtäkään teatteriesitystä. Teatterikesässä kävin kyllä katsomassa esityksiä. Mun mielestä se kuuluu tähän hommaan, että käydään katsomassa muidenkin esityksiä.”

Onko joku näkemäsi esitys jäänyt erityisellä tavalla mieleesi? ”Ekana tulee mieleen Työviksen ”Ihmisellinen mies”, siitä tykkäsin todella paljon. Se oli hienosti näytelty myös. Suosittelin sitä myös muille kovasti.”

Tulevia roolejasi tai muita töitäsi, joista voit kertoa? ”Ekana tulee nyt tuo ”Humiseva harju” (ensi-illassa 19.11. ´14), ja siinä olen Cathy nuorena ja myöhemmin Cathyn aave. Helmikuussa 2015 tulee sitten ”Sibelius – Kohtalonyhteydet” ja siinä olen myös mukana. Ensi vuoden syksyllä olen kahdessa jutussa mukana myös Hämeenlinnan Teatterissa. Mulla alkaa tammikuussa 2015 kiinnitys, joka päättyy heinäkuussa ´16.”

Onko sinulla jotain mottoa? ”Muistan lukeneeni jostakin sellaisen moton, että ”tee se mitä pelkäät” ja musta se oli hirveen hienosti sanottu, koska se sattui sopimaan mun silloiseen elämäntilanteeseeni. Välillä oon sitten miettinyt, että eihän se kaikkeen sovi! Jos pelkäät jääväsi auton alle, niin älä nyt sentään tee sitä! Joku roti pitää olla kuitenkin. Jos tekee jostain asiasta itselleen mörön, niin sen asian pelkääminenhän on usein pahempaa kuin se, että se oikeasti tapahtuisi.”

Olisiko jotain muuta, mitä ehdottomasti haluaisit itsestäsi kertoa? ”Mulla on nyt 11-viikkoinen koiranpentu kotona odottamassa ja se vie kyllä mun kaiken vapaa-aikani. (näyttää kuvaa) Se on tuommoinen kengänkokoinen ihanuus. Oon haaveillut omasta koirasta 20 vuotta ja nyt kun valmistuin, niin päätin että NYT! Koiran nimi on Aava ja se on sekarotuinen.”

Mikä fiktiivinen hahmo haluaisit olla ja miksi? ”Peppi Pitkätossua mä ihailen, koska Peppi on itsenäinen, reipas, lojaali ja pärjää menettämättä lämpöään.”

Jos olisit joku supersankari, mikä olisi sinun erikoisvoimasi? ”Mä haluaisin osata muuttaa moottoriteitä metsäksi. Se olisi nimeltään joku Puunhalaaja.”

Jos saisit viettää päivän miehenä, mitä tekisit? ”Voisin kokeilla tiettyjä asioita, esim. pleikkarin pelaaminen tai autolla ajaminen, että olisiko se oikeasti kivempaa miehenä ja kiinnostaisiko se mua enemmän. Eniten mua kuitenkin kiinnostaisi viettää aikaa poikaporukassa, jotta saisin selville mitä miehet puhuu keskenään. Puhuuko ne yhtään mitään, tai että onko se samanlaista keskustelua kuin naisporukassa.”

Jos ihminen vetäytyisi syksyisin talviunille ja heräisi keväällä, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan siltä varalta, että heräätkin kesken kaiken? ”Ottaisin ainakin mun mutteripannuni, jotta saisin kahvia heti kun herään. Aamukahvi on mun lempiriippuvuuteni. Ottaisin varmaankin myös paperia ja kyniä, jotta voisin kirjoittaa päiväkirjaa tai vastaavaa. Saako ottaa Aavan mukaan? Ihanaa, ottaisin sen myös. Evääksi pitäisi olla suklaata. Kahvi ja suklaa riittää.”

Jos rakentaisit puuhun majan, mitä sinne ottaisit mukaan? ”Lapsena mulla oli puussa paikka, jossa aina istuskelin ja mulla oli siinä oksassa kiinni köysi, jonka päässä roikkui ämpäri. Laitoin aina kirjan sinne ämpäriin ja hilasin sen sitten ylös. Oon lukenut kaikki Viisikot siellä puussa. Vastaavan tekisin. Seikkailukirjoja ja sellaisia eväitä, mitä niissä kirjoissa aina syödään. Voileipiä ja kakkua ja tomaatteja!”

Jos voisit palata aikakoneella menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai aikakauteen, minne menisit? ”Mä haluaisin mennä katsomaan, että minne ne dinosaurukset oikein hävisi. Haluaisin myös nähdä miltä ne oikeasti näytti.”

Mitä aiot tehdä seuraavaksi? ”Mä menen kotiin ja menen Aavan kanssa pikku lenkille.”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

- Mistä sanasta pidät eniten? - Kuulas, hätkähtää (sellainen, joka kuulostaa siltä mitä tarkoittaakin)

- Mista sanasta pidät vähiten? - Älä

- Mikä sytyttää sinut? - Leikkisyys

- Mikä sammuttaa intohimosi? - Ylikriittisyys

- Suosikkikirosanasi? - Perkele

- Mitä ääntä rakastat? - Sitä, kun kananmunia keittäessä ne kolisee kattilassa

- Mitä ääntä inhoat? - Poraa seinän takana klo 7 aamulla

- Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Keikkamuusikko

- Missä ammatissa et haluaisi olla? - Lentäjä 

- Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Saat anteeksi!