Dark Side of the Mime / Q-teatteri

Dark Side of the Mime / Q-teatteri 7.11. 2014

Ensi-ilta Teatteri Takomossa 30.4. 2014, kesto noin 1h (ei väliaikaa)

Ohjaus ja dramaturgia Akse Pettersson

Säveltäjä ja muusikko Karl Sinkkonen

Valot Teemu Nurmelin

Lavalla : Marc Gassot

 Miimikosta tulee jostain syystä ensimmäisenä mieleeni vanha Rowan Atkinson-sketsi "My body is my tool". Noh, tässä tuli todistettua että työkaluina voi käyttää paaaaaljon muutakin ainesta. Olin kuullut ennakkoon vähän huhuja, että jossain päin katsomoa saattaa tulla aika kuumottavat oltavat ja jätin eturivin suosiolla muille. Hipsin vaivihkaa ihan peräti viidenteen riviin koska kuvittelin, että siellä olen turvassa.

 Esitys alkaa varsin kepeästi ja perinteisin elkein. Mustiinpukeutunut miimikko ottaa reippaita kävelyaskelia ja poimii maasta kukkasen. Muusikko Sinkkonenkin loihtii koskettimistaan iloista musiikkia. Pian kuitenkin sävy muuttuu niin musiikilla kuin miimikollakin, ja kohta astutaan yli rajan josta ei ole paluuta. Pimeälle puolelle. Hahmo ottaa "sitä saa mitä tilaa"-tyylisen ilmeen ja kohta irtopäitä lentelee ilmassa. Kurkistetaan "sinne minne aurinko ei paista" ja eturivistä tempaistaan mies mukaan näyttämään ranneliikkeensä toimivuutta. Yleisöstä kuuluu hysteeristä huutonaurua sieltä sun täältä, ja meno vain kiihtyy.

 Alapääosasto tutkitaan tarkkaan niin etu-kuin takapuoleltakin ja vieressäni istuva nainen peittää kämmenillään kasvonsa ja mumisee "hyi jumalauta!" Meikäläistä hykerryttää suunnattomasti. Mitä röyhkeyttä ja irvokasta meininkiä! Ja loppujenlopuksihan kaikki tapahtuu omassa mielikuvituksessa, hahah! Hyi meitä! Meno kiihtyy edelleen. Eturivin väkeä pistetään moottorisahalla halki, poikki ja pinoon ja lopuksi muutama rivi sytytetään palamaan. Siitäs saitte. Taisi siinä joku ruumiinavauskin tapahtua.

(c) Teemu Nurmelin

 Jotenkin tässä huomasin jännittäväni enemmän kuin koskaan aiemmin katsomossa. Pieni vaaran tuntu on koko ajan läsnä ja mielenkiintoista kyllä, se tuntuu aikas kihelmöivän jännältä koska tietää, että hengissä tästä salista toivottavasti pääsee vielä uloskin. Yllättäen valon määrä lisääntyy, musiikki muuttuu pahaenteisemmäksi ja täytyy sanoa, että siinä vaiheessa onnistuin hermostuksissani nypertämään sormeni vereslihalle, kun herra Miimikko lähtee seikkailemaan yleisön joukkoon saalistajan ilme valkeilla kasvoillaan ( "Älä nyt vaan tule tänne!") ja vie mennessään lähes suoraan edessäni istuneen naisen. Sydän hakkaa vielä tämän jälkeenkin kauan. Nainen pääsee/joutuu mukaan kaikkien aikojen automatkalle. Eipä käy kateeksi. (Itse asiassa vähän kyllä käy...)

 Huh huh. Nyt astuttiin totisesti pimeälle puolelle ja täytyy myöntää, että se oli sen arvoista. Tahtoo lisää tämänkaltaista röyhkeää ja taitavaa menoa! Poskia kuumottaa vieläkin, vaikka esityksen päättymisestä on jo yli neljä tuntia tätä kirjoitettaessa. Oli hauska myös seurailla muiden katsojien reaktioita ja eläytymistä, "yääääk" kuului moneenkin otteeseen. Mitäs me perverssit, heh!

 Dark Side of the Mime Q-teatterissa vielä la 8.11. klo 19 ja Tampereen Teatterissa 21. ja 22.11. klo 20. Tamperelaiset, teitä on varoitettu! Niin ja esityshän on K-18.

 Ostin lippuni muuten Mesenaatti.me:n kautta, tilaahan sieltä pornomiimiä pikkujoulujen piristykseksi...

 Dark Side of the Mimelle täydet viisi tähteä *****.

Tästä vielä videonpätkää kehiin...