Koneet! Tampereen nousu ja tuho / Teatteri Siperia

Koneet! Tampereen nousu ja tuho / Teatteri Siperia

Ensi-ilta 29.10. 2014, kesto noin 1h 50min (väliaikoineen)

Esityskäsikirjoitus : Mikko Bredenberg, Marika Heiskanen, Tuukka Huttunen, Mira Taussi ja Riikka Papunen

Ohjaus Mikko Bredenberg

Rooleissa : Marika Heiskanen, Tuukka Huttunen, Mira Taussi ja Riikka Papunen

 Teatteri Siperian mainio porukka on tällä kertaa iskenyt näppinsä kiinni erilaisiin koneisiin, niiden vaikutukseen elämäämme ja erityisesti tamperelaisten elämään. Aluksi iloinen ja rempseä pohjoiskarjalalainen Rouva Papunen (yllätys yllätys, Riikka Papunen) kertoo vaiheistaan ja päätymisestään Tampereelle. Lavasteina toimivat erimuotoiset ja -kokoiset pahvilaatikot lähtevät näyttelijöiden toimesta muotoutumaan hiljaksiin kaupungiksi kortteleineen ja katuineen. Pahvitötterö kylkeen ja kas, tehdashan se siinä. Jostain syystä mieleeni jäi vuosilukulitaniasta se, että jossain vaiheessa Tampereella on asunut ihan peräti 4000 ihmistä.

(c) Panu Hokkanen

 Mihin kaikkeen koneista onkaan! Koneet ovat tuoneet työpaikkoja ja elämää. Koneet ovat helpottaneet arkisia askareita ja ylläpitäneet elämää tuoden lisäaikaa. Toisaalta koneet ovat myös tuhonneet elämää, vaikkakin nappia tai liipaisinta painamaan on tarvittu aina ihminen. Rouva Papunen haluaa tallettaa tuleville sukupolville erilaisia kaupungin ja koneiden ääniä apunaan uskollinen Tupi-nauhuri, joka muistaa ihan kaiken. Projekti päättyy kuitenkin kuin seinään näyttelijä Ilkka A Jokisen kerrottua lapsuusmuistojaan sotaveteraaneista, jotka olivat tuohon aikaan alle nelikymppisiä.

 Pahvilaatikot ovat myös isossa osassa tätä näytelmää. Kuin varkain niistä muotoutuu esimerkiksi muistomerkkejä, joiden edessä hiljentyä.

 Siperialaiseen tyyliin tunnelmat ja kohtaukset vaihtuvat aika villiin ja lennokkaaseen tahtiin. Välillä naurattaa niin, että leukaan sattuu, välillä syvä hiljaisuus vallitsee salissa. Kuulemme mm. tarinan ensimmäisestä GSM-puhelusta (jota tietenkin edelsi ensimmäisen GSM-puhelun harjoituspuhelu) sekä näemme Adolf Aarnon (Tuukka Huttunen), joka intoa puhkuen yrittää kerta toisensa jälkeen nousta siivilleen. Eniten ehkä hämmensi nainen, joka kampi kyljessään veivattiin pitämään puhetta. Taisi olla pieni näpäytys poliitikoille ja muille puhujille, joista moni puhua pajattaa koneen lailla vailla inhimillisyyttä?

 Väliajan jälkeen ollaankin jo sitten kaukana tulevaisuudessa. Tampereesta ei ole jäljellä kuin ydin ja vain voimakkaimmat ovat säilyneet. Sarah C-T (Marika Heiskanen) löytää supervoimansa, jonka avulla pystyisi suojelemaan läheisimpiään. Läpi seinän paikalle rynnistää kukas muu kuin kyborgi Jack Finlayson (Tuukka Huttunen) ja pokassa on pitelemistä vähän kaikilla... Armottoman taistelun sijaan kuulemmekin vanhan kansantarun Baba Ayubista ja Hirviöstä. Hiljennymme hienon tarinan äärelle ja olen kuulevinani kellojen kilinää jostain kaukaa.

 Loppukohtaus herättää paljonkin ajatuksia. Tuoltako se tulevaisuus nyt sitten näyttää? Nyt jo ihmiset kulkevat kaduilla kännykät käsissään ja törmäilevät vastaantulijoihin. Jotenkin surullista. Mira Taussin herkästi esittämä tyttö ei vaikuta tosin lainkaan surulliselta, vaan iloisin mielin hän lähtee kertomaan tarinaa kiiltävälle uudelle ystävälleen. Jospa hän ei muusta tiedäkään ja on siinä luulossa, että näin sen kuuluu mennäkin? Kuka sen tietää, millainen tulevaisuus tuolla jossain odottaa?

Mira Taussi ja kamu / (c) Panu Hokkanen

 Nerokkaasta käsiohjelmastakin heräsi monenlaista ajatusta. Montako erilaista konetta sinä omistat ja kuinka säännöllisesti niitä käytät? Esityksen jälkeen ei tehnyt mieli avata ihan heti kännykkää. Olen muutenkin kiinnittänyt huomiotani siihen, miten paljon ihmiset toistensa seurassakin räpelöivät älypuhelimiaan ja muita vempaimia. Tätäkään tekstiä ei tosin syntyisi ilman tietokonetta. Vähän ristiriitainen, syyllinenkin olo! Ovelat siperialaiset tekivät sen taas, eli koneisto lähti raksuttelemaan ihan omiaan näin jälkeenpäinkin.

 Koneet! saa vahvat neljä tähteä ****.

ps. pakko myöntää, että verkkokalvoilleni porautui kuva kyborgista tiukissa mustissa trikoissaan...

(näin esityksen kutsuvieraana)

"I´ll be back!" / (c) Panu Hokkanen