Sivut

lauantai 24. tammikuuta 2015

Peppi Pitkätossu / Helsingin Kaupunginteatteri

Peppi Pitkätossu / Helsingin Kaupunginteatterin Suuri näyttämö

Ensi-ilta 15.1. 2015, kesto noin 2h 10min (väliaikoineen)

Ohjaus Milko Lehto

Rooleissa : Anna-Riikka Rajanen/Maija Koivisto, Petrus Kähkönen, Raili Raitala, Ursula Salo, Kaisa Torkkel, Unto Nuora, Panu Vauhkonen, Inka Tiitinen, Tuukka Leppänen, Sauli Suonpää, Iikka Forss, Kirsi Karlenius, Sari Haapamäki, Helena Haaranen, Sofia Hilli, Juha Jokela ja Ilkka Kokkonen

 Pikkutyttönä tuli katsottua hyvinkin tarkkaan ja moneen kertaan kaikki Peppi-elokuvat telkasta. Ihailin Pepin energistä meininkiä, lemmikkiapinaa ja sitä, miten nokkelasti hän tyhmiä aikuisia aina höynäytti jos jonkinlaisella konstilla. Toivoin, että minulla olisi ollut Pepin kaltainen ystävä, joka veisi minut seikkailusta toiseen. Sellaista ei ollut ja oli käytettävä mielikuvitusta, ja kyllä mielestäni koin varsin seikkailupitoisen lapsuuden lemmikkiapinattomanakin. Ihme kyllä, tässä vuosien varrella olen nähnyt vain yhden teatteriversion Pepistä, yhtenä kesänä Hämeenlinnan Miniteatterissa ja se oli kyllä oikein hauska esitys, varsinkin kun rooleissa oli pelkkiä lapsia ja nuoria. Nyt nostalgiamatka lapsuuteen lähti käyntiin Helsingin Kaupunginteatterin lähtöruudun kautta.

Maija Koivisto, takana Kirsi Karlenius (c) Mirka Kleemola

 Mukava fiilis tuli heti aulassa, kun vastaani portaissa vilisti ensimmäinen Peppi-asuun pukeutunut pikkutyttö ja peppimekkoja taskuineen (ja lettejä) oli yhdellä jos toisellakin päällä. Myös itselläni, heh! Moni saattoi olla elämänsä ensimmäistä kertaa teatterissa ja kyllä siinä varmasti hämmästelemistä riitti, kun Huvikumpu liikkui työntövoimalla, Peppi ratsasti Pikku-Ukolla näyttämölle ja ihmeellisellä tavalla putkahti esiin muualta, kun oli juuri sekuntia aiemmin mennyt kauralaariin piiloon. Pepin maailma oli varsin värikylläinen, pidin kovasti ihanasta virkatusta mekosta ja virkatun peitteen sai myös Huvikumpu. Merirosvojen vaatteet tekivät myös vaikutuksen. Erikseen on siis mainittava kiitokset puvuista Riitta Röpeliselle ja lavastuksesta Markus Tsokkiselle.

Juppe, Jeppe ja Peppi / (c) Mirka Kleemola

 Näkemässäni esityksessä Peppinä heilui Maija Koivisto, ja varsin reippaan ja raikkaan tyypin hän Pepistä kyllä loi. Sisäinen aikuiseni huomasi muutaman kerran ärsyyntyvän tytön jatkuvasta lällättelystä ja huutelusta ja paikallaanpysymättömyydestä. Tommi (Petrus Kähkönen) ja Annika (Raili Raitala) olivat kyllä Pepin rinnalla aika tylsiä, täysin hajuttomia ja mauttomia. En saanut hahmoista muutenkaan oikein otetta. En saanut lapsenakaan, mielestäni Tommi ja Annika olivat jo silloin liian lällyjä tyyppejä...

 Näissä koko perheen näytelmissä on kyllä parasta se, kun lapset kikattavat ja eivät malta innoltaan pysyä paikallaan. Sirkuskohtauksessa etsittiin voimamiehelle haastajaa ja edessäni yksikin pikkutyttö viittasi välittömästi! Monenlaista huutelua sieltä täältä kuului, toki myös perinteistä "kauan tää vielä kestää?"-kommenttia. Metrin säteellä minusta myös oksennettiin ja simultaaniselostettiin, eli vaari selosti sylissään istuneelle pikkutytölle lähes kaiken mitä lavalla tapahtui... Antakaa nyt lasten itse kokea oivaltamisen ilo! Hauskaa oli myös se, että aikuiset ja lapset nauroivat usein ihan eri jutuille. Muutama sanaleikki meinasi mennä kokonaan ohi, esimerkiksi poliisin "Älä soita poskea!" kun Peppi oli vastannut kysymykseen "Kuka muu muka?!" Pierutyyny toki naurattaa kaikkia ikään ja kokoon katsomatta, sehän on selvä.

 Parhaat naurut meikäläisellä kuitenkin kirvoitti hulvaton rosvokaksikko Jymy-Juntunen ja Kukkanen (Sauli Suonpää ja Iikka Forss). Mitä liikekieltä ja puheilmaisua! Tankotanssiakin hiukan nähtiin ja painiskelua painavan laukun kanssa, joka sisälsi kultarahoja. Rosmoista Kukkanen oli yhdistelmä hiihtäjälegenda Juha Mietoa ja vahvasti Turkuun viittaavaa murretta, hillitön sekoitus. Yhtä pöhköä meininkiä oli steppaavalla poliisikaksikolla Jeppe ja Juppe (jälleen Iikka Forss herkullisimmillaan ja Tuukka Leppänen), kaksikko tanssaili viitanliepeet liehuen ja etenkin Jepeltä tuli juttua siihen malliin, että pokassa oli pitelemistä näyttämölläkin. Saas nähdä mitä sieltä kauralaarin pohjalta seuraavaksi löytyy... Hupaisa hahmo oli myös rouva Ryppyliini (vai mikä se oli, rouva Ryöppyvaara, lempinimiä oli monta), Ursula Salo pääsi irroittelemaan oikein kunnolla liehuvine helmoineen ja melkoisine etuvarustuksineen.

Merirosvoja ! (c) Mirka Kleemola

Huvikumpu muuntui merirosvolaivaksi niin ovelasti, etten ehtinyt edes tajuamaan moista! Meri luotiin eteemme myös hienolla, yksinkertaisen nerokkaalla tavalla. Koulubussi myös miellytti silmääni kovasti. Pakko mainita myös loistoesimerkki siitä, miten sivuhahmoissakin otetaan ns. tilanne haltuun. Sauli Suonpään koululaisen innolla tokaisema "Jes!" ja housunnauhojen näpräys, toisaalla taas Iikka Forss istumassa järjestäjä-kyltti kaulassaan ja nykyajan miesihannetta kuvaava Keijo Koulunkäyntiavustaja (Unto Nuora) partoineen.

 Pepin tunnari on soinut ärsyttävyyteen asti päässä keskiviikosta lähtien. Suosittelen esitystä kyllä kaikille lapsille ja lapsenmielisille, ja mielelläni menisin katsomaan uudestaankin ihan vain nähdäkseni rosvojen sulavaa liikehdintää portaikossa ja katsomaan, kenellä pettää pokka tällä kertaa.

 Pepille hyvästä meiningistä neljä tähteä ****. Ja käsiohjelmassa mukana staattisia tarroja...

(näin esityksen pressilipulla)

1 kommentti:

  1. Ai että, olen kyllä vähän kade siitä että pääsit näkemään Maija Koiviston Peppinä!

    Mutta niin, samoja suosikkeja selvästi sillä rosmot ja poliisit olivat kyllä mahtavia tässä. Tommia ja Annikaa tuli vähän surku, selvästi hahmoille oli yritetty keksiä tekemistä rullailujen sun muiden muodossa mutta eipä siinä alkuperäisessäkään tarinassa heille kovin paljon roolia loppupeleissä ollut. Mieskin kysyi, että oliko ne tosiaan noin hajuttomia kirjoissa.

    Melkein parasta antia olivat kyllä ne Peppi-asuiset lapset tai Peppi-pehmolelunsa mukanaan katsomoon tuoneet. Toivottavasti esitys oli heille mahtava.

    VastaaPoista

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).