Sivut

torstai 15. tammikuuta 2015

Tarpeettomia ihmisiä / Tampereen Teatteri

Tarpeettomia ihmisiä / Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämö

Ensi-ilta 14.1. 2015, kesto noin 2h 20min (väliaikoineen)

Ohjaus Miika Muranen

Rooleissa : Matti Hakulinen, Eeva Hakulinen, Antti Järvelä/Aapo Salonen, Elina Keinonen ja Arttu Ratinen

 Tein jossain vaiheessa päätöksen, etten halua nähdä samasta näytelmästä toista versiota, tai sitten esitysten välissä pitäisi olla reilusti aikaa. Tästä periaatteestani tuli lipsuttua sitten Vanja-enon kohdalla ja "Tarpeettomia ihmisiä" on sen verran jäätävä tekstiltään, että olisi ollut typerää jättää tämä näkemättä omien päähänpistojeni vuoksi. Reko Lundánin kirjoittaman näytelmän näin viimeksi viime vuoden toukokuussa Jyväskylän Kaupunginteatterissa ja sitä ennen vuosia sitten Porin Teatterissa. Nyt siis suuntasin kohti Tamperetta. Tutusta tekstistä huolimatta esitys onnistui tuomaan runsain mitoin uutta pureskeltavaa ja täytyy myöntää, että yöunethan siinä sitten meni. Tarkoituksenani oli nukkua yön yli kunnolla ja kirjoittaa aiheesta päivällä.

 Toisin kävi. Pyörin levottomasti lakanoissa ja yritin piiloutua peiton alle. Kahdelta yöllä huomasin tuijottavani makuuhuoneen hämärässä valossa katossa roikkuvan mobilen hahmojen hiljaista liikettä. En saanut mielestäni pienen hurmaavan pellavapäisen pojan surumielistä katsetta, ja kuudelta oli noustava ylös.

 Kari (Matti Hakulinen) on irtisanottu yllättäen työstään. Työttömyys syö miestä rotan lailla ja hiljalleen hän tuntuu menettävän itsetuntonsa lisäksi niin toivonsa, miehisyytensä kuin koko ihmisarvonsa. Vaimo Tuula (Eeva Hakulinen) on pikkukaupan myyjä ja hänelle tarjotaan mahdollisuutta myymälävastaavan pestiin. Mies ei osaa iloita vaimonsa puolesta, vaan katkeroituu entisestään työvoimapolitiikkaa, sossua, yhteiskuntaa ja koko elämää vastaan. Paha olo purkautuu väkivaltana, jota peitellään ja vähätellään sekä lyödyn että lyöjän toimesta. Kukaan ei uskalla katsoa totuutta peiliin. Kaiken näkee kuitenkin pieni Simo-poika  (ensi-illassa Aapo Salonen), jolle koti ei enää olekaan se maailman ihanin ja turvallisin paikka. Jatkuva pelko on astunut kynnyksen yli.

 Ja sitten on Tuulan lapsuudenystävä Petri (Arttu Ratinen), jolla työtä ja luottamustehtäviä kasaantuu vähän liiankin kanssa. Koko mies on burn outin partaalla ja tuntuu hukuttavan murheensa jatkuvaan kuntoiluun ja liikekannalla olemiseen. On pakko puuhata koko ajan jotain, jottei tarvitsisi jäädä liikaa omien ajatustensa kanssa. Mikään ei tunnu miltään, mikään ei kiinnosta ja mies on täysin hukassa etenkin itseltään. Näytelmän alkupuolella nähdään kohtaus, jossa Tuula ja uusi iltakassa Sonja (Elina Keinonen) saapuvat varsin iloluontoisin mielin firman pikkujouluista Tuulan ja Karin kotiin jatkoille, jonne Petri on yön hiljaisina tunteina jostain syystä löytänyt tiensä. Sonjalla tuntuu olevan jalat maassa, hän elää hetkessä ja neidolla on mielenkiintoisia ajatuksia. Petri löytää Sonjasta itselleen kohteen avautua, ja alkaa tilitys joka tuntuu kestävän ja kestävän. En tiedä miksi tässä Petrin jorinat saivat humoristisia sävyjä ja yleisön tirskumaan. Melkoinen lapanenhan miekkonen tuntui olevan. Miesten kesken olisi ollut todella tärkeääkin keskustelemisen aihetta, mutta Petri se tuhlasi energiansa Sonjan perässä juoksemiseen. No, olihan Sonja säpäkänoloinen sanavalmis mimmi, ja mikä hurmaava nauru hänellä olikaan! Sonja myös ainoana uskalsi nostaa metelin Tuulan ja Petrin kohtalosta.

Matti ja Eeva Hakulinen / (c) Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

 Jo Jyväskylän version jälkimainingeissa jäin pohtimaan näytelmän nimeä. Tarpeettomia ihmisiä. Tarpeeton = hyödytön. Tarpeeton = vailla tarpeita? Jokaisella kuitenkin hyvin voimakkaasti omat tarpeensa. Elää tavallista, normaalia elämää ja kokea olevansa turvassa, rakastaa ja tulla rakastetuksi. Olla jotain muutakin kuin pelkkä nolla, tuntea olevansa perheelleen ja koko yhteiskunnalle hyödyksi. Tarve puhua toiselle ihmiselle, tuntea mystistä sielujen sympatiaa. Tarve elää tässä hetkessä ja nauttia, mutta myös haaveilla jostain saavuttamattomasta. Kasvaa kodissa, jonka ilma ei ole sakeana pelosta ja turvattomuudesta. Tärkeitä asioita kaikki, ja osalle meistä itsestäänselvyyksiä. Seinän takana voi asiat olla kuitenkin toisin, ja se jos mikä pistää miettimään.

 Muista näkemistäni versioista poiketen tässä oli musiikilla myös oma merkityksensä. Pidän suunnattoman paljon Haloo Helsingin! kappaleesta "Maailma on tehty meitä varten", mutta nytpä se sai aika hyytävän sivumaun etenkin lauseesta "...meil ei oo sormuksii, ei taulutelkkarii jotka kuuluu siihen kulissiin, jota peloissaan kodiksi kutsutaan ja jonne haaveet haudataan...". Huh.

 Ihan jokaisen pitäisi nähdä tämä näytelmä, ihan jokaisen. Helpolla ei katsoja tosiaankaan tule pääsemään, mutta välillä on hyvä saada kunnolla ajateltavaa ja pureskeltavaa. Valtavien suosionosoitusten jälkeen väki poistui harvinaisen hissuksiin paikalta, syvissäkin aatoksissa. Kaikki sanat tuntuivat juuttuvan kurkkuun, kun seuralaiseni kanssa paikalta poistuimme.

 Jokainen näyttelijä teki omalla tavallaan minuun vaikutuksen, mutta etenkin Eeva Hakulinen nousi tämän myötä ihan omiin sfääreihinsä. Etenkin vapisevin käsin maahan kaatuneiden kahvinporojen kauhominen osui sieluun. Siinä hetkessä oli kaikki. Ja Simo-poika silhuettina huoneensa oven takana hiukan myöhemmin...


 Pitkään on mietityttänyt minua se, miksi käsikirjoituksessa mainitaan erikseen se, että kaupantädit ovat juuri Siwasta. Tutussa lähikaupassa on kotoisa, välitön meininki ja kynnys astua ovesta sisään on varsin matala. Tavallisten ihmisten mutkaton kauppa. Tuttu ja turvallinen? Ehkä, ehkä ei. Olen ollut Siwassa kaupantätinä viimeiset 25 vuotta. Noihin vuosiin mahtuu hetkiä, jolloin olen vapisevin käsin soittanut poliisille ja ollut sydän kurkussa jos jonkinlaisessa tilanteessa. Myös kotonani. Aamuyöllä kattomobilen hahmoja seuraillessani katseeni osui myös pieneen virkattuun kissaan, jonka olen saanut liki 40v sitten äidiltäni. Kissan kirkkaat nappisilmät ovat myös nähneet kaikenlaista vuosien saatossa, iloisia ja vähemmäniloisia hetkiä elämästä. Ei niistä sen enempää.

 Ihmiset, pitäkää huolta toisistanne! Tämä voisi sattua ihan kenelle tahansa, ihan keneen tahansa.

 Tarpeettomia ihmisiä saa täydet viisi tähteä *****.

 Suosittelen lukemaan myös Man Made Lifestyle-sivuston kirjoituksen näytelmästä. (kirjoittanut Gekko Paavilainen)

(näin esityksen kutsuvieraana)

4 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus!! Välittyy vahvasti teatterikappaleen intensiiviyys. Kirjoituksesi houkuttaa katsomaan esityksen :)

    VastaaPoista
  2. menossa katsomaan helmikuussa. luettuani tämän kirjoituksesi odotan todella innolla! Vinkvink, Viialan teatteri ja Diivat, aikaa vielä tammikuu ;)

    VastaaPoista
  3. Huhhuh ja vau, kuulostaa melkoisen hurjalta ja vaikuttavalta. Tällaiset näytelmät kulkevat varmasti ihon alle, muutamia samankaltaisia (ehkä) nähneenä. Onneksi voi sitten tosiaan kirjoittaa vaikkei sanoja suusta tulisikaan.

    VastaaPoista

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).