Haastattelussa Minka Kuustonen

Minka Kuustosen tapasin Helsingin Sanomatalon kahvilassa marraskuussa 2014 (huom. Osa kysymyksistä on lähetetty meilitse jälkikäteen ja niiltäosin haastattelua on täydennetty myöhemmin).

Vuonna 1985 syntynyt Minka on horoskoopiltaan neitsyt. ”Kotoisin mä olen Vantaalta, vaikkakin olenkin syntynyt Helsingissä Kätilöopistolla. Ekat kahdeksan vuotta olen asunut Vantaalla, sitten Espoossa kymmenen vuotta, jonka jälkeen muutin Lahteen, Helsinkiin, Tampereelle ja takaisin Helsinkiin. Täällä asun tälläkin hetkellä.”

Mitä harrastat? ”Pidän huolta kunnostani käymällä kuntosalilla, maastopyöräilen, joogaan ja lenkkeilen. Ne vähän vaihtelee, et mikä on milloinkin pinnalla. Viimeisen vuoden aikana oon taas ruvennut tekemään musiikkia, pitkästä pitkästä aikaa. Mä sanoitan ja työparini säveltää. Olen iloinen, kun luovuutta on vapautunut biisintekoon. En osaa soittaa juuri mitään, ja on tosi mukavaa, kun ympärilleni on löytynyt soittotaitoisia ihmisiä. Mulla ei vaan ole riittänyt pitkäjänteisyys soittotaidon opetteluun, piano-opinnotkin jäi aikoinaan kesken.”

Mitä sanoisit ammatillisessa mielessä sinun vahvuudeksesi/erityistaidoksesi? ”Hmmm... Paneutuminen, tunnollisuus, herkkyys, ryhmätyötaito. Nämä liittyy paljolti tahtotilaan. Mulla ei ole koskaan ollut mitään erikoiskikkoja, vaan työkaluni ovat karttuneet eri proggisten myötä. Oon saanut tutustua eri aihealueisiin ja roolin vaatimiin yksityiskohtiin mahdollisimman tarkasti, ja se on rikastanut omaakin maailmaani”, pohtii Minka.

Mikä olisi sellainen taito, jonka haluaisit osata? ”Matkanvarrella on tullut vastaan kaikenlaista, joista on ihan ammatillistakin hyötyä. Tellusta varten opettelin maastopyöräilemään, Persona-näytelmää varten opettelin soittamaan haitaria, kitaraa tahtoisin oppia soittamaan, ehkä se seuraavaksi.”

Jaahas, löytyykö suvustasi muita teatterialalla olevia? ”On, siskoni Iina on myös näyttelijä. Iina valmistui samaan aikaan TeaKista kuin minä Nätyltä. Isäni on muusikko ja tv-esiintyjä, ja serkkuni Sami Hedberg stand-up koomikko ja näyttelijä.”

Milloin olet kiinnostunut teatterista/näyttelemisestä? ”Luulen, että sillä on ollut paljonkin vaikutusta, että olen pienestä pitäen elänyt kulttuuri-ihmisten ympäröimänä ja kotona on puhuttu paljon taiteesta ja ilmapiiri on ollut innostava ja ”kupliva”. Se on varmasti vaikuttanut kiinnostukseeni. Aina kun multa tätä kysytään, mun ajatukset menee heti ala-asteelle. Aloin varhaisessa vaiheessa kirjoittamaan kaikenlaisia tarinoita, ja halusin jatkaa leikkimisen maailmaa tosi pitkään. Monet luokallani löysivät jonkun oman joukkueurheilulajin ja innostuivat siitä, ja mä en löytänyt paikkaani sellaisesta. Sit löysin teatterikerhon ja sain jatkaa leikkimistä ja tarinankerrontaa siellä, se oli luonteva jatkumo – muitakin harrastuksia tuli ja meni mutta teatteri pysyi koko ajan. Myöhemmin aloin kirjoittaa ja ohjata koulun näytelmiäkin, ja siskon kanssa meillä oli kotona kaikenlaisia musiikkiesityksiä ja näytelmiä. En tavallaan nää mitään suurta siirtymää tässä välillä, liu´uin sujuvasti paikasta toiseen koska halusin tehdä lisää ja siitä tuli tapa elää. Nuorisomusikaalit, Kallion ilmaisutaidon lukio ja niin edelleen.”

Ja sitten kohti Nätyä? ”Niin. Kallion ilmaisutaidon lukio oli ratkaiseva lenkki, mä kävin kaikki musiikin, ilmaisutaidon, kirjallisen ilmaisun ja puheilmaisun kurssit mitä tarjolla oli. Siellä sai kyllä inspiroivaa opetusta ja ekaa kertaa löytyi ympäristö, jossa sain ahmittua sitä tietoa ja taitoa. Sit mä menin Lahden Kansanopiston teatterilinjalle ja sit opiskelin Stadiassa (nykyinen Metropolia) teatteri-ilmaisunohjaajalinjalla vuoden. Se oli nelivuotinen koulutus, mutta jätin sen kesken päästyäni Nätylle. Tampere on ihana kaupunki, viihdyin siellä todella hyvin ja siellä sai rakennettua ammatti-identiteetin helposti. Sopivan pieni kaupunki, mutta paljon teatterintekijöitä kuitenkin. Mulle teki tosi hyvää myös tietynlainen irtautuminen Helsingin kuvioista ja myös siskostani, me oltiin niin tiiviisti yhdessä ja sain rauhassa rakentaa omaa näyttelijyyttäni ja itseäni Tampereella. Me käytiin Iinan kanssa siis samaan aikaan teatterikoulua, Iina Helsingissä ja minä Tampereella, ja musta se oli hyvä ratkaisu. Saatiin tavallaan peilattua koulutuksen eroja ja näyttelijäksi kasvua, ja koulussa ei oltu pikkusisko/isosisko-meiningillä. Siihen asti me oltiin ihan joka paikassa yhdessä, Kallion lukiossa myös. Nätyltä valmistuin sitten vuonna 2011.”

Mikä oli kirjallisen lopputyösi aiheena? ”Hyppäämisen pelko – Lukihäiriöisen näyttelijän 12 askelta”. Siinä mä ekaa kertaa hahmotin niitä esteitä ja hidasteita, joita olin kokenut ja kohdannut teatterikoulun loppuvaiheessa, suhteessa omaan itseeni ja näyttelijäntyöhöni sekä treenaamiseen. Et missä kohtaa menin esimerkiksi paniikkiin, tajusin että sillä on jotain tekemistä lukihäiriöni kanssa ja sen, että koin itseni tyhmäksi ja hitaaksi. Mun piti selkeästi ensin hahmottaa asiat tietyllä tavalla ja vasta sen jälkeen pystyin heittäytymään harjoitusprosessiin. Se oli mulle käänteentekevää aikaa, tiedostin ensimmäistä kertaa ne riskit, jotka saattaa paineessa tulla ja osasin paremmin varautua niihin. Tuo oli mulle hirveen tärkeä oivallus ja auttoi ymmärtämään omaa ammatillisuuttani, ja siitä tuli hyvin henkilökohtainen opinnäyte.”

”Työharjoittelunani mä tein Tampereen Teatterissa Popcorn-nimisen näytelmän, Snoopi Sirenin juttu. Varsinaista taiteellista opinnäytetyötä meillä ei ollut, paljon oli Nätyn proggiksia ja tein lisäksi maisterinvuosinani pari ammattiteatterituotantoa, joiden kautta opin tästä työstä ja joista ammensin havaintoja kirjalliseen opinnäytteeseeni.”

Minka Kuustonen (c) Anna Paavilainen

 Mitä tekisit, jos et olisi tällä alalla? Onko sinulla ollut muita suunnitelmia/haaveita, vaiko onko tämä ollut niin selkeä suunta? ”No kyllä se tosi selkeää oli, ala-asteella haaveilin ammatista näyttelijä-laulaja-kirjailija. Eri elämäntilanteissa on noussut sitten joku osa-alue enemmän pinnalle. Jos en näyttelisi, tekisin varmaan enemmän musiikkia, kun nyt teen sitä kaiken ylimääräisen vapaa-aikanikin. Oon ollut tosi iloinen siitä, että Tellus- tv-sarja on jotenkin avannut sitä, että olen poliittisesti kiinnostunut asioista ja siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Koen, että se on taiteilijan velvollisuus ja tehtävä. Teatterikouluaika kun meni tavallaan ”omaan napaan tuijotellessa”. Mussa on nyt viimeisen vuoden aikana herännyt se puoli, että haluan ottaa selvää yhteiskunnallisista asioista, ja siitä olen tosi kiitollinen. Työnkuvani on laajentunut ja tiedän tarkemmin, mikä on mun elämäntehtäväni ja miten se kanavoituu. Voisin haluta toimia toisellakin alalla - tärkeää on se, että aihe puhuttelee ja että paneutuu siihen mitä tekee ja luovuus johdattaa mitä sitten tekeekin. Tapa toteuttaa saakin muutua elämän mukana, ovia ei pidä sulkea.”

Tästä tuli mieleeni esimerkiksi se ”Väkivallankumous”-tapahtuma, jossa olit mukana? ”Kyllä, se oli yksi tällainen hanke, joka herätti toimimaan tärkeäksi kokemani asian puolesta. Väkivallankumouksessa toimimme suvaitsevuuden ja väkivallattomuuden puolesta. Oli hienoa, että löytyi sellaisia ihmisiä, jotka haluaa toimia ja että korostetaan sitä, että ei saa kiusata, ei tehdä henkistä eikä myöskään fyysistä väkivaltaa. Mulle se oli jälleen yksi herättely siitä, että tuollaiseen haluan käyttää ammattitaitoani ja puhua asioiden puolesta, joita pidän tärkeinä. Yhteinen tekeminen, se että lapsi tulee kuulluksi ja nähdyksi ja saa mielekästä tekemistä on ratkaisevaa kehityksen kannalta, niin oli minullekin. Muakin on kiusattu koulussa. Väkivallankumous oli hyvin yhteisöllinen päivä ja hienoa, miten paljon tapahtuma säteili ulkopuolelle ja miten moni tarttui kiinni tapahtuman perusideasta. Oli avartavaa työskennellä mm. Helsingin Nuorisotoimen ja Aseman Lapset ry:n kanssa ja nähdä heidän pitkäjänteisen työnsä voima.”

Miksi olet näyttelijä? ”Ala-asteelta se aikanaan lähti ja halusta jatkaa leikkimistä, mutta toimenkuvani on muuttunut. Pääsykokeissa vastasin tähän kysymykseen, että haluan kertoa tarinoita. Nyt haluan tutustua uusiin asioihin ja oppia lisää maailmasta, välittää jonkun roolihenkilön elämäntilanteen ja tavan katsoa maailmaa parhaani mukaan. Näyttelijyys on elämäntapani, on aina ollut. Yhteisö on myös todella tärkeä, ja arjessa se korostuu. Teatterille mennään joka aamu ja ilta ja yhdessä virittäytyminen ennen lavalle astumista on tärkeä osa työtäni. Esimerkiksi Persona-näytelmässä, jossa näyttelimme yhdessä Marja Salon kanssa me myös virittäydyimme yhdessä esityksen tunnelmaan”, Minka naurahtaa ja kertoo ”nolotanssista”, jossa he Marjan kanssa tanssivat peilin edessä kikattaen ja näyttävät takuulla kaksivuotiailta, ennen jokaista yhteistä esitystä.

Mikä on ollut tärkein oppi, jonka olet saanut ja keneltä/mistä se on tullut? ”Tää on tullut monestakin paikasta, eli muistaa olla kiitollinen jokaisesta työstä, sillä kaikesta oppii ja muistaa olla myös nöyrä. Kiitollisuus myös herkistää elämään, kokemaan ja kohtaamaan – niin työssä kuin arjessakin.”

Onko sinulla omia esikuvia, joita ihailet tai arvostat erityisesti? ”Hmmm, niitä on paljon. Tästä tulee pitkä vastaus. On paljon näyttelijöitä ja taiteilijoita ja eri alojen ihmisiä, joita arvostan ja kunnioitan valtavasti. Tällä alalla ikä katoaa ja kaikki ovat samassa leikissä mukana. On ihanaa saada oppia pitkän linjan tekijöiltä, ja se on varmasti vastavuoroista myös. Esimerkiksi kohtaaminen Seela Sellan kanssa vähän aikaa sitten sykähdytti – siinä on nainen joka jaksaa leikkiä ja oivaltaa vuodesta toiseen. Ja Satu Silvon ja muiden vastanäyttelijöideni heittäytymistä ihailen Espoon Kaupunginteatterin "Kuka pelkää Virginia Woolfia?” -näytelmässä. Ja Marja Salo, jonka kanssa olen saanut kohdata ja tulla todeksi ja yhdeksi yhdessä näyttämöllä. Ja siskoni Iina ja vanhempani, joiden kanssa olen saanut kasvaa ja oppia. Jokaisessa projektissa on omat, uudet opettajansa ja aina uudestaan hämmästelen eri puolia kollegoideni työssä, päivittäin. Mutta tässä oli vasta näyttelijät ja perhe. Esikuviani ovat yhtä lailla esimerkiksi näytelmäkirjailijat, ajattelijat, ympäristöaktivistit, ystäväni joka on maatilan emäntänä, ja vaikka kuka! Mulla on tällä alalla muutama luottoihminen, joihin otan yhteyttä, jos musta tuntuu, että mulla ei ole itselläni riittävästi työkaluja jonkun tietyn ongelman ratkaisemiseen. Aina voi pyytää apua ja keskustella.”

Jos saisit valita ihan kenet tahansa, kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä? ”Ah, heitä on paljon. Haluaisin näytellä joskus Hannu-Pekka Björkmanin kanssa. Arvostan häntä hyvin paljon, ja hänellä on todella syvä ajatus näyttelijyydestä, vaikka en häntä hyvin tunnekaan. Silmistään näkee, miten levollisesti hän on aina läsnä siinä tilanteessa. Vastanäyttelijän kanssa kohtaaminen on parasta tässä työssä, silmiin katsominen.”

Kenen kanssa haluaisit laulaa dueton, ja mikä olisi mahdollisesti kappale? ”Voi, niitäkin on niin paljon! Musiikki on kuulunut aina elämääni hyvin vahvasti. Mulle tulee nyt mieleen Bonnie Raitt, blueslegenda. Pidän hänen rouheudestaan, hänessä on asennetta ja hän nauttii siitä mitä tekee. Olen laulanutkin hänen kappaleitaan joskus. Ja suomalaisista esimerkiksi Tuure Kilpeläinen, arvostan Tuurea suuresti. Tuuren kanssa pääsenkin esiintymään kesällä, kun vierailen heidän keikallaan 'Sata-Häme soi'-festivaalilla heinäkuussa. ”

Missä eri teattereissa olet näytellyt? ”Teatteri Siperiassa ”Valhetta ja vedätyksiä” , Linnateatterin, Aleksanterin teatterin ja Peacockin yhteistyönä ”Ella ja kaverit”, Tampereen Teatterissa kaksi näytelmää, Kansallisteatterissa muutamassa näytelmässä ja sitten Teatteri Nirvanassa, joka on meidän oma ryhmä ja sillä ei ole vakituista omaa tilaa. Tällä hetkellä näyttelen Espoon Kaupunginteatterissa näytelmässä ”Kuka pelkää Virginia Woolfia?” ja Suomen Kansallisteatterissa näytelmässä ”Kuningas kuolee”.”

Mainitse muutama itsellesi tärkeä roolityö. ”Saako sanoa muitakin kuin teatterijuttuja? JP Siilin käsikirjoittama ja ohjaama Tellus ja Eevin rooli siinä on mulle hyvin tärkeä ja monisyinen. ”Patriarkka” oli eka työ, jota pääsin tekemään Kansallisteatteriin. Se oli mulle unelma ja olen tosi kiitollinen Juha Jokelalle siitä, että otti mut mukaan siihen. Tuosta teatterista on tullut mulle toinen koti, ja rakastan sitä paikkaa. Personassa esimerkiksi puhuin koko ajan. En oo koskaan aiemmin tehnyt mitään noin isoa kakkua, ja mua jännitti tosi paljon. Opin siitä paljon, juurikin siksi että koimme näytelmän Marjan kanssa niin yhdessä. Kaikki roolit ovat olleet minulle tärkeitä ja opettavaisia.”

Onko sinulla jotain roolihaavetta? ”Tätä on kysytty usein ja olen vastannut, että haluaisin tehdä jonkun klassikkoroolin, Tsehovia esimerkiksi. Nyt olen tajunnut, että haaveeni liittyy työryhmiin ja ohjaajiin, joiden kanssa haluaisin tehdä. Tai tiettyjen henkilöiden kirjoittamiin näytelmiin (esimerkiksi Klemolan, Smedsin, Hurmeen tai Jokelan...) Toinen vastaukseni on, että tahdon tehdä mahdollisimman erilaisia, monipuolisia rooleja – niin tv:ssä, elokuvassa kuin teatterissakin. Ja tahtoisin, että voisin tehdä vanhana naisena elämäni roolin."

Miten määrittelisit sanonnan ”teatterin taika”? ”Taika on uusi joka ilta! Se riippuu siitä, miten pallo kulkee, miten tuntee roolihenkilön tunteet, mitä näkee vastanäyttelijän silmissä. Personassa mulla oli kuuden sivun kännimonologi, joka meni aina hiukan eri tavalla. Se aaltoili ja ne hersyvät kohdat tuli aina vähän eri kohtaan. Niin sen kuuluukin mennä, että näyttelijän pitää elää ja hengittää siellä mukana, koska sen tuntee heti, jos yrittää vain toistaa jotain. Pitää uskaltaa heittäytyä tuntemattoman päälle, ja siellä jossain välissä syntyy se taika. Taikaa on luottamus, että tarina ja elämä roolin nahoissa kantaa, taikaa on vastanäyttelijän katse. Taika on mukana myös jännityksessä, mikä kihelmöi yleisön ja näyttelijän välillä. Yleisö on tullut katsomaan ja kuulemaan, elämään tarinaa, ja mä haluan välittää sen niille itseni kautta. Molemminpuolista taikaa!”

Mitkä asiat inspiroi sinua? ”Intohimoinen suhtautuminen ihan mihin tahansa asiaan, välinpitämättömyys ei inspiroi. Musiikki ja kauniit melodiat inspiroi mua, keskustelut, tiedon saaminen ja sen jakaminen, ihmisten kohtaaminen. Muiden tekemä taide; kuvataide, musiikki, teatteri tuo kipinää sieluun ja se resonoi omaankin tekemiseen elämään.”

Podetko ramppikuumetta? ”Mä oon kova jännittämään kyllä, mutta onneksi tässä vuosien varrella se on vähän helpottanut. Oon hyvällä tavalla löytänyt omat työkalut siihen, miten valmistaudutaan. Kyllä mulla aamusta on heti mielessä, jos illalla on esitys. Koko päivä tavallaan hahmottuu sen kautta. Iltaa kohti suuntaa energiahuippunsa. Riippuu tietysti vähän esityksestäkin, Persona esimerkiksi vaati isommat kierrokset ja erilaisen herkistymisen tason kuin joku toinen näytelmä.”

Onko sinulle muodostunut omia rutiineja tai rituaaleja, joita huomaat toistavasi jokaisessa esityksessä? ”Joka esityksessä mulla on ollut vähän erilaiset valmistautumisrutiinit. Eri esitykset vaativat erilaisen virittäytymisen. Kaikissa esityksissä veryttelen kropan joogaamalla tai juoksemalla ja avaan äänen. Äänenavauksena käytän teatterikoulussa puheenlehtoriltani Tiina Syrjältä oppimiani Niilo Kuukan kehittämiä ääniharjoitteita. Äänenavauksen myötä koko ääniala ja artikulaatio pelaa esityksessä. Jos jätän äänenavauksen tekemättä, puhe puuroutuu helposti. Käyn myös aina läpi pari pidempää repliikkiä jotka mua jännittää, se on pakkomielteeni, ja välillä käyn jonkun kohtauksen vastanäyttelijän kanssa, jos jokin kohta kaipaa preppaamista.”

”Tulen teatterille myös aina hyvissä ajoin ennen esitystä, kohtaan työryhmän ja vaihdamme kuulumiset. Lisäksi tarvitsen pienen hetken itselleni aina ennen esitystä, etten ajattele omia päivän asioitani enää lavalla. En pysty keskittymään mihinkään roolin ulkopuoliseen juuri ennen esitystä enkä sen aikana lavan takana, vaikka olisikin pidempi tauko. Koen, että olisi väkivaltaa roolihenkilöä kohtaan joutua surffaamaan oman itsen ja roolin välillä, enkä tahdo omia asioitani lavalle mieleen pyörimään. Tahdon kohdata esityksen maailman mahdollisimman puhtaana. Usein sanon itselleni tietyn mantran ennen esityksen alkua, joka auttaa minua tekemään parhaani sinä iltana ja avaamaan sydämeni ja olemaan hetkessä.”

Käytkö itse seuraamassa teatteria ja mikä esitys on viimeaikoina tehnyt sinuun vaikutuksen? ”Kun ehdin, käyn katsomassa kiinnostavia esityksiä ja keikkoja. Viimeksi vaikutuksen teki mm. Kansallisteatterin Red.”

Kiinnostaisiko sinua tulevaisuudessa ohjata tai käsikirjoittaa, näyttelemisen lisäksi? ”Jossain vaiheessa elämää kyllä, mutta ei vielä.”

Tulevia roolejasi tai muita töitäsi? ”En voi vielä kertoa, mutta syksyllä alkaa seuraavan kamerajutun kuvaukset. Sitä ennen on luvassa kesälomaa ja rooliin valmistautumista.”

Onko sinulla mottoa? ”Kaikki järjestyy. Tai 'Tee parhaasi hetkessä, muuta et voi...” Näitä mä hoen itselleni ja ystävilleni, kun iskee hätä.”

Mikä sarjakuvahahmo/fiktiivinen hahmo haluaisit olla ja miksi? ”Haluaisin olla Spiderman, musta se on niin siisti tyyppi! Se voi tehdä mitä vaan eikä pelkää mitään. Paitsi kyllähän sekin pelkäsi läheistensä menettämistä...”

Jos saisit viettää päivän miehenä, mitä tekisit? ”Tutkisin miesten ajatuksenkulkua, et onks se niin ettei mies pysty keskittymään kuin yhteen asiaan kerrallaan. Haluaisin myös saada selville sen, että mikä naisellisissa avuissa on niin kiinnostavaa, että tekee niistä niin ihmeellisiä asioita. Yrittäisin takoa miehenä päähäni sen, miten tärkeää on kuunnella naista eri mielentiloissa. Aika paljon asioita... ei taida yksi päivä riittää.”

Jos ihminen menisi syksyisin talviunille ja heräisi keväällä, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan siltä varalta, että heräätkin kesken kaiken? ”Välillä oon haaveillutkin tuosta. Hunajapurkin ottaisin, viltin ja jotain unimusiikkia, jotta nukahtaisin uudestaan.”

Jos rakentaisit puuhun majan, mitä sinne ottaisit mukaan? ”Muistikirjan ja kynän (ja kiikarit). Tutkisin ympäristöä ja tekisin lauluja.”

Jos voisit palata aikakoneella menneisyyteen johonkin tiettyyn ajanjaksoon tai hetkeen, minne menisit? ”Mua kiinnostaisi oma lapsuuteni, olisi kiva nähdä itseni pienenä, ilman minkäänlaisia suodattimia.”

Mitä aiot tehdä seuraavaksi? ”Menen Kansallisteatteriin ja klo 19 alkaa Kuningas kuolee-näytelmä.”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä : ”Jee mä en oo koskaan saanut vastata näihin!”

- Mistä sanasta pidät eniten? - Rakkaus

- Mistä sanasta pidät vähiten? - Viha

- Mikä sytyttää sinut? - Kohtaaminen

- Mikä sammuttaa intohimosi? - Kohtaamattomuus

- Suosikkikirosanasi? - Vittu

- Mitä ääntä rakastat? - Musiikkia

- Mitä ääntä inhoat? - Hälinää

- Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Poliitikko

- Missä ammatissa et haluaisi olla? - Sellaista ei ole, koska näyttelijänä voisin sukeltaa kaikkiin nahkoihin. Paitsi korkealla en haluaisi olla, eli vastaan nosturinkuljettaja.

- Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Hyvin sä vedit!