Haastattelussa Petri Liski

 Petri Liskin tapasin helmikuun loppupuolella 2015 Kansallisteatterin henkilökuntakahviossa, ennen Petos-näytelmän alkua.

Vuonna 1965 syntynyt Petri on horoskoopiltaan vaaka. ”Mistäkö olen kotoisin? Kaikkialta. Oon syntynyt Turussa ja asunut lisäksi Kuopiossa, Oulussa ja Helsingissä suurimman osan elämästäni. Tällä hetkellä asun Lahdessa. Kesiäni oon viettänyt myös Ypäjällä ja ollut kesäteattereissa ympäri Suomea, varsinkin nuorempana. Sielultani olen karjalais-hämäläinen”, Petri tuumaa lopuksi.

Mitä harrastat? ”Mä harrastan kyllä ihan kaikkea, työntekoakin. En koe tätä sillä tavalla työksi. Toisaalta taas voin vastata, että mä en harrasta mitään, teen pelkästään töitä. Elämäni täyttyy teatterista eri muodoissaan – Kansallisteatterissa näyttelemisestä, Tuuloksen VPK:n Ruuttanäyttämöllä ohjaamisesta, freelancer-näyttelijän työkeikoista ja vastaavista. Musiikki on mulle työn ohella hyvin keskeinen intohimon kohde, 9-vuotiaasta alkaen jo. Soittoharrastukseni alkoi noin 13-vuotiaana, eka bändi mulla oli pari vuotta myöhemmin. Bänditoiminta on ollut mulle henki ja elämä siitä lähtien ja säilynyt ihan tähän päivään asti. Puolitoista vuotta sitten perustettiin pop-orkesteri nimeltään Adam & Eve, soitan siinä rumpuja. Palasin rumpaliksi, aiemmin olin laulajana melkein parikymmentä vuotta (1992-2012). Aloin myös tehdä biisejä.”

Osaatko soittaa muutakin kuin rumpuja? ”No auttavasti siten, että pystyn tekemään biisejä. Mä oon aloittanut aikoinaan Oulunkylän pop-jazz- opistossa sähköuruilla, nyt oon ominpäin opetellut soittamaan kitaraa ja bassoa. Teatterissa oon soittanut aika monessakin jutussa kontrabassoa.”

(c) Andreas Janett

 Miten itse asiassa päädyit Tuulokseen ohjaajaksi? ”Appiukko houkutteli! Hän oli mukana siellä harrastamassa ja edellinen ohjaaja (Pertti Roisko, joka oli silloin Lahden Kaupunginteatterissa näyttelijänä) oli jäänyt porukoista pois. Vuoden verran koittivat ensin omin voimin, mutta ei siitä oikein tullut mitään ja pyysivät sitten mua mukaan. Innostuin kovasti, aiemminhan en ollut ohjannut lainkaan. Aluksi vähän nikottelin alkutalvesta siinä, että mites tätä hommaa oikein tehdään. Olin tietysti nähnyt sitä hommaa ja ollut isäni Paavon avustavana assistenttina ohjauksissa mukana. Työn kautta innostuin sitten enemmän ja on ollut kyllä todella antoisaa hommaa. Se on antanut omallekin näyttelijäntyölleni tosi paljon ruutia ja perspektiiviä. Tulossa on nyt seitsemäs kesä. Luvassa on hyvin maanläheistä maalaiskomediaa, jota tehdään tosi hyvässä hengessä”, kertoo Petri.

Mitä sanoisit sinun vahvuudeksesi ammatillisessa mielessä? ”Varmaankin monipuolisuus ja nopeus. Oon saanut tehdä kaikenlaisia rooleja maalaistolloista tragediarooleihin ja animaatioiden prinsseihin, ja nyt tässä iässä oon saanut tehdä aikuisia miehiäkin jopa!”

Mikä olisi sellainen taito, jonka haluaisit osata? ”Moni kollega on pärjännyt aika hyvinkin vaikka Ruotsissa. Kielitaito mulla voisi olla parempi, ja olisi se voinut olla ihan mielenkiintoista suunnata ulkomaille. Toisaalta, mä oon kyllä niin kotimaanrakas, etten ole kokenut mitään suurta kaipuuta muualle. Taitojeni suhteen olen mielestäni jo nyt aika monipuolinen, tietysti niissä voisi aina olla vielä parempi.”

Onko suvussasi muita teatterialalla tai muulla taiteellisella alalla olevia? ”Isäni Paavo Liski oli näyttelijä-teatteriohjaaja-teatterinjohtaja-professori. Hän aloitti uransa Turussa vuonna 1963, oli siellä ensin dramaturgi-näyttelijänä ja sitten Kuopion Yhteisteatterissa ohjaaja-näyttelijänä, Oulun Kaupunginteatterissa ja Helsingin Kaupunginteatterissa teatterinjohtajana ja sitten freelancerina.”

Innostuitko sinä teatterista jo ihan lapsena, vai miten se lähti? ”Ehkä voisi sanoa niin, että oon innostunut teatterista siitä huolimatta. Mulla oli nuorena aikuisena pitkään sellainen vastustusvaihe, musiikin piti olla mulle se ykkösjuttu ja vakavissani ajattelin rumpalinuraa ja paria muutakin visuaalisempaa ammattia. Sitten kuitenkin pyrin TeaKiin ja pääsin sisään. Kipuilin Turkan aikakaudella siellä kaksi vuotta, kävin armeijan siinä välissä ja kahdeksi viimeiseksi vuosikurssiksi tilanne oli sen verran seestynyt, että sain paremmin kiinni opiskelusta. TeaKissa olin vuodet 1985-90. Heti valmistumiseni jälkeen sain kiinnityksen Kansallisteatteriin ja täällä oon ollut siitä asti, lukuunottamatta muutamaa Lahden vuottani.”

Mitä tekisit, jos et olisi tällä alalla? ”Kyllä mä musiikkia tekisin. Jaa jos unohdetaan sekin? Mulla oli vahvoja mieltymyksiä sisustusarkkitehdin hommiin ja jonkunverran muodin ja vaatesuunnittelun pariin myös. Ne on jääneet kytemään ja sitä luovuuden saraa oon voinut pikkuisen aina purkaa erinäisissä remonteissa - ja bändikuvioissa vaatesuunnittelua.”

Adam & Eve (c) Jari O. Anttonen 

 Miksi olet näyttelijä? ”Luontaiset ominaisuudet on vähitellen vetäneet mut tähän ammattiin. Ei olisi ollut mahdollista, että olisin mennyt oikeustieteelliseen tai vastaavaan, jossa olisi luettu ja luettu ja luettu. Tässä on vähän semmoinen käsityöammatin tenho, ja esiintymisvietti on myös vetänyt mukaan.”

Mikä on ollut tärkein oppi, jonka olet urasi varrella saanut ja mistä/keneltä se on tullut? ”On helppo muistaa yksittäisiä huonoja kokemuksia, ne on opettaneet tietysti yhtälailla kuin hyvätkin kokemukset. Mä oon aina pitänyt tärkeänä sitä, että tekee kaikkea mahdollisimman paljon ja niin paljon kuin ehtii. Se liittyy tuohon mainitsemaani käsityöläisyyteen, itse on opeteltava ja tehtävä, ja sama koskee myös musiikkia.”

Onko sinulla ollut omia esikuvia? ”Onhan niitä vaikka kuinka paljon. Esiintymiseen mä oon saanut ensikipinän varmaankin Dannylta, 70-luvun alussa Danny oli tosi kova juttu. Esiintyminen ja musiikkiharrastus alkoi siitä, kun sain Dannyn Parhaat ja pystyin samaistumaan häneen valkotukkaisena farkkupukuisena poikana. Mulla oli ”voimahumppaorkesteri” Muukalaislegioona sitten myöhemmin ja Suomi-filmien myötä Tauno Palo levytyksineen osui siihen saumaan. Sen bändin kanssa keikkailtiin kymmenen vuotta ympäri Suomea, muutama levytyskin tehtiin. Maailma on täynnä hyviä tekijöitä, mutta en mä oo sillai henkilönpalvontaan tai vaikutteiden imemiseen lähtenyt mukaan, varsinkaan teatterin saralla. Fanituspuoli on suuntautunut enemmänkin musiikin puolelle – Dallapé, Elvis, Tom Jones, Duran Duran...”

Muukalaislegioona (c) Riitta Sourander 

 Missä eri teattereissa olet näytellyt? ”Kansallisteatterin ja Lahden lisäksi olen ollut tosi monessa kesäteatterissa mukana, lisäksi sitten pieniä rooleja elokuvissa ja tv-sarjoissa sekä viihde-ja musiikkiviihdeohjelmia, joista Nelosen Mitä maksaa?- visailun juontohommat poiki mulle enemmänkin juontokeikkaa.”

Mainitse muutama itsellesi tärkeä roolityö, vai pystyykö niitä edes laittamaan tärkeysjärjestykseen? ”Kyllä varmaan haasteellisuutensa vuoksi Kansallisteatterin 'Kolmen pennin ooppera' on kärkikahinoissa mukana, mulla oli siinä päärooli eli Puukko-Mackie. Sitten Lahden Kaupunginteatterin musikaaleista varsinkin 'Laulavat sadepisarat' oli oikein onnistunut ja iso tuotanto. Viimeaikaisista töistäni Pienen näyttämön 'Lauantai' ja siinä anestesialääkäri Jay Straussin rooli tuntuu merkittävältä ja nyt tämä Pinterin 'Petos' ja siinä Robertin rooli on ollut kyllä yksi miellyttävimmistä töistä, joka on osunut kohdalleni. Kokonaisuutena kaikki kesäteatteri-ja freelancerjutut, jotka sain isäni kanssa tehdä vuodesta ´85 alkaen on olleet pieniä herkkuhetkiä ja samalla olleet mulle tavallaan toinen teatterikoulu.”

Puukko-Mackie (c) Leena Klemelä

 Jos saisit maailmasta valita ihan kenet tahansa, kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä? ”Huh huh! Parastahan tässä on se, että vastanäyttelijät vaihtuu koko ajan ja saa jatkuvalla syötöllä uusia kokemuksia. Tässäkin kohtaa mainitsen 'Petoksen', me viihdytään todella hyvin keskenämme näyttämöllä (minä, Maria Kuusiluoma ja Marc Gassot).”

Kenen kanssa haluaisit laulaa dueton ja mikä olisi mahdollisesti kappale? ”Mähän oon laulanut dueton Pandoran kanssa yksissä häissä. Valitettavasti meillä oli vähän eri äänialat, mutta laulettiin kuitenkin. Tällä hetkellä mä oon vähän feidannut tuon laulamisen suhteen, oon keskittynyt enemmänkin biisientekemiseen kuin laulamiseen. Silloin Muukalaislegioonan kanssa mulla oli unelmana, että pääsispä soittamaan Euroviisuihin humppaa! Soitin aikoinaan Päät-nimisessä yhtyeessä rumpuja ja jo viisuihin osallistunut Kaija Kärkinen lauloi siinä taustalaulajana, ja Kaija katsoi mua hiukan pitkään ja totesi, että onpas perverssi haave sulla!”

Miten sinä määrittelisit sanonnan 'teatterin taika'? ”Se on varmaankin muuten yksi asia, joka mut on tälle alalle saanut. Pienenä poikana kun katselin satunäytelmiä, astuit ensin saliin, katsomo pimenee ja aukesi ihan uusi taikamaailma. Lavastus ja valot saivat aikaan jo sen tunnelman ja sen, että nyt siirrytään toiseen aikaan ja paikkaan. Tuo visuaalinen puoli teatterissa on näyttelijäntyön lisäksi kiehtonut mua aina.”

Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”Äänet, saan biiseihin ideoita vaikkapa lasinkilahduksesta tai jonkun kännykän soittoäänestä.”

Podetko ramppikuumetta/esiintymisjännitystä? ”En enää mainittavasti. Teatterikouluaikoina se oli jostain syystä vielä kaamea, mutta pääsin siitä ammatin alkuvuosina hyvin äkkiä eroon. Kaikessa tekemisessäni tykkään sellaisesta vahvasta rutiinin noudattamisesta, että harjoitellaan pirusti ja täsmällisesti ja järjestelmällisesti, sillä minimoidaan epäonnistumisen riskit. Ja kun tiedät, että olet harjoitellut tosi hyvin ja käynyt kaikki tilanteet mielessäsi läpi, niin silloin vääränlainen ja liian pitkälle menevä ramppikuume häviää tai sen saa ainakin kuriin. Toki eteen tulee välillä uusia tilanteita, esim. bändin kanssa keikalla tai tavallistakin tavallisemmalla juontokeikalla, joissa et tiedä paikasta tai yleisöstä yhtään mitään etukäteen, niin silloin se saattaa iskeä. Niistäkin on aina selvitty kuitenkin positiivisin fiiliksin.”

Onko sinulla jotain omia rutiineja/rituaaleja, joita teet ennen esitystä? ”Nykyään kun asun Lahdessa, niin tunnin junamatkan aikana mulle on muodostunut sellainen rutiini, että mä melkein aina kertaan junassa tekstin. Junamatkailu sopii mulle muutenkin hyvin, ennen mä myöhästelin aina ja nykyään mä en ole myöhässä koskaan, tosin minusta riippumattomista syistä on jouduttu esityksen alkua siirtämään puolella tunnilla eteen päin... Taikauskoon liittyviä rituaaleja ei ole, mutta tulikin just mieleen, että isähän testamenttasi mulle onnea tuovan jäniksenkäpälänsä, joten munhan pitääkin ottaa se käyttööni.”

Kerro joku kommellus. ”Akuutti muistamattomuushan toistuu joka kuukausi. Petoksen edellisessä näytöksessä mulle tuli jatkuvasti muistikatkoja, mutta se sopi siihen koska näytelmään on muutenkin kirjoitettu paljon taukoja. Pidin taukoa niin kauan, että replat muistui mieleen... Kerran mä tein Veijarit-nimisessä näytelmässä Petteri Summaselle kunnon pääsiäispilan! Petteri esitti siinä Rudolf Nurejev-parodian, Nurejev oli oikeasti tanssinut joskus balettia rukkaset kädessä. No, ne rukkaset oli pukijalla ns. 'nollassa' eli teatterirampin sivussa, jonne Summanen sitten sipsuttaa kärkitossuissaan. Mä olin laittanut rukkaset täyteen mämmiä pääsiäisen kunniaksi, heheh! Summasen ilme oli hyvin kuvaava, kun hän tunki kätensä rukkasiin ja tunsi, että siellä on jotain mönjää nyt sisällä. Se ei voinut tietää että se oli just mämmiä. Tuo oli hyvin mieleenpainuva tapahtuma!” Petri myhäilee onnistunutta pilaansa.

Kerro joku erityisen hyvä muisto. ”Paljonkin hyviä muistoja liittyy etenkin bänditouhuihin. Varsinkin Muukalaislegioonan kanssa sattui kaikenlaista, kun se oli niin iso ryhmä. Tulliseikkailuista Venäjällä esimerkiksi, mutta niistä ei pysty kyllä julkisesti sen enempiä kertomaan...”

Tulevia roolejasi tai muita töitäsi? ”Luulosairas on huhtikuun loppupuolella ensi-illassa (huom. oli ensi-illassa 22.4. Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä) ja siinä mulla on roolina kenties näyttämöhistorian tyhmin tyyppi Tuomas Diafoirus, ja apteekkarin rooli myös. Niin ja 'Saiturin joulu' palaa loppuvuodesta taas ohjelmistoon ja sen tiimoilta pääsen viettämään 25v-taiteilijajuhlaakin. Maanantain 9.11. näytöksen yhteydessä niitä vietetään yhdessä mun syntymäpäivieni kanssa, ensin suurella näyttämöllä ja sitten lämpiön puolella. Tulossa onkin oikein mojovat juhlat! Tuuloksen kesäteatteriesityksen ensi-ilta on 25.6. ja näytelmähän on nimeltään 'Kirkkoväärtin kolmas kortti'. Sitten on tietysti vielä Adam & Even keikat, esimerkiksi elokuussa Lahden Isojanossa ollaan samalla lavalla Elastisen ja Neljän ruusun kanssa.”

Onko sinulla jotain mottoa? ”Pakko siteerata nyt Olavi Virtaa, kun eilen tuli hänestä Teemalta juttua. Hän muisteli elämänsä viime hetkillä uraansa ja mua ohjaa se sama intohimon liekki tekemisissäni, eli teet mitä tahansa, teet sen niin hyvin kuin pystyt.”

Mikä sarjakuvahahmo tai muu fiktiivinen hahmo haluaisit olla ja miksi? ”Mähän OON ollut vuodesta ´87 lähtien Suomen Hessu Hopo. Se on muuten kurkulle aika raskasta...”

Jos saisit viettää päivän naisena, mitä tekisit? ”Haluaisin laulaa naislaulumateriaalia oikein kunnolla!”

Jos ihminen menisi syksyisin talviunille ja heräisi keväällä, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan siltä varalta, että heräät kesken kaiken? ”Kitaran ottaisin mukaani ehdottomasti. Ruokaorientoitunut en ole, mutta jos olisi herätessä kova nälkä, niin Saarioisten maksalaatikko rusinoilla ja puolukkahillolla toimii aina.”

Jos rakentaisit puuhun majan, mitä sinne ottaisit mukaan? ”Kyllä siitä pitäisi tulla kunnon hifi-maja! Se olisi viemäröity, lämpöeristetty ja siellä olisi kaikki studiot ja muut.”

Jos voisit aikakoneella palata menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai ajanjaksoon, minne menisit? ”Mä haluaisin Dallapéen keikalle 30-luvulle ensinnäkin, sit Elviksen keikalle 50-luvulle.”

Mitä aiot tehdä seuraavaksi? ”Menen pukeutumaan samettipukuun.”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

Mistä sanasta pidät eniten? - Biisi

Mistä sanasta pidät vähiten? - V-sanasta

Mikä sytyttää sinut? - Musiikki

Mikä sammuttaa intohimosi? - Lupausten pettäminen

Mikä on suosikkikirosanasi? - Ei ole sellaista

Mitä ääntä rakastat? - Analogisen syntetisaattorin ääntä

Mitä ääntä inhoat? - Lasten huutoa

Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Metsänhoitoa

Missä ammatissa et haluaisi olla? - Liukuhihnalla

Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Tervetuloa Petri, hyvin vedit!

(c) Silja Line

Petrin nettisivut löytyvät tämän linkin alta.

Adam & Even Facebook-sivu löytyy täältä. 

Muukalaislegioonan meininkiä videon muodossa vuodelta ´96...