Täällä Pohjantähden alla / Ypäjän Musiikkiteatteri

Täällä Pohjantähden alla / Ypäjän Musiikkiteatteri

Musiikillisen näyttämöteoksen kantaesitys 12.6. 2015, kesto noin 2h 40min (väliaikoineen)

Käsikirjoitus Väinö Linna

Dramatisointi Seppo Parkkinen

Ohjaus Anu Hälvä-Sallinen

Koreografia Sami Vartiainen
Puvustus Piritta Kämi-Conway
Lavastus Oskari Löytönen

Musiikin sävellys ja johto Kari Mäkiranta

Rooleissa mm. : Asko Vainio, Sari Mäkinen, Samuli Timonen, Kalle Tulander, Johannes Keskinen, Petri Timonen, Tarja Virtanen, Ilona Rauhala, Sampo Lepistö, Juho Mäkinen, Marko Virtanen, Pirkko Herd, Markus Töhönen, Seppo Lukander, Virpi Seppänen, Henna Virtanen ja Matti Mali (sekä lisäksi 40 muuta ja yli 20-henkinen orkesteri!)

 Pikkulinnut ja vähän isommatkin linnut olivat minulle jo useampana vuonna laulelleet, että kannattaisi jossain vaiheessa suunnata kohti Ypäjän Musiikkiteatteria, siellä kun ei mitään pieniä produktioita 'näperrellä'. Vihdoinkin osui sitten aikataulutkin kohdalleen ja vielä kun kohdalle sattui 30v-juhlanäytelmä ja läpisävelletty spektaakkeli Täällä Pohjantähden alla - ai että!

 Sää oli perjantain ensi-illan jälkeisenä sunnuntaina kovin kolea ja sateinen (ah tätä Suomen kesää ja sen moninaisia säitä), mutta se ei paljoa menoa haitannut. Suuntasimme ensimmäisenä makkarakojulle lämmikettä hakemaan ja sain sellaista kohtelua heti kättelyssä, että oksat pois. Minun edelläni ollut miesasiakas meni kahden myyjämiehen luokse kojuun ja kolmiäänisesti he kajauttivat komeasti "Niin minä neitonen sinulle laulan". Minä seisoin hölmistyneen vaikuttuneena kojulla makkara kädessäni ja olin varsin otettu tästä yllätyksestä. Eivät herrat tienneet kenelle lauloivat... Tämä teki minuun jo suuren vaikutuksen, oli nimittäin melkoinen vastaanotto! Vielä kun katsomossa jaettiin istuinalustoja ja lämpöisiä vilttejä kaikille halukkaille tiesin, että tänne pitää ehdottomasti tulla toistekin.

(c) Iina Wahlström

 Väinö Linnan trilogiaa en ole koskaan lukenut, mutta elokuvani olen katsellut ja yhden teatteriversionkin nähnyt (siinäkin oli uutta musiikkia mukana) aiemmin. Tässä versiossa ei aloiteta "suo, kuokka ja Jussi"-meiningillä, vaan Akseli on jo aikuisuuden kynnyksellä. Kattavassa käsiohjelmassa perehdytään eri kohtauksiin, jotta pysyisi paremmin kärryillä. Kohtaukset vyöryvät aikamoisella tahdilla ja henkilögalleriaa piisaa. Ja todellakin, musiikki soi koko ajan.

 Ennakkoon minulla oli visio : Täällä Pohjantähden alla on supisuomalainen vastine Les Misérablesille ja jos esityksessä on yksikin kohtaus, missä lavalla on jumalaton määrä porukkaa laulamassa työväenlauluja nyrkit pystyssä, olen myyty. Kolmisen tuntia myöhemmin olin totaalisen myyty ja moneen kertaan. Parhaimmillaan lavalla todellakin oli kuutisenkymmentä henkilöä ja laulu raikasi ja soitto soi. Mielessä kävi useasti, että "ai helvetti että on komiaa!" Tämän esityksen vahvuus oli todellakin joukkokohtauksissa ja lauluvoimassa. Toisaalta taas sitten ehdottomaksi suosikikseni nousi pysäyttävän upea kohtaus, jossa väkeä teloitettiin. Miten nerokas toteutus!

Elina ja Akseli (c) Iina Wahlström

 Kokonaisuus toimi hienosti ja joukossa oli monta upeaäänistä laulajaa. Roolitus oli varsin onnistunut ja jokainen tiesi paikkansa. Mieleeni jäivät etenkin Samuli Timonen Akseli Koskelana, Henna Virtanen Leppäsen Aunena sekä Pirkko Herd Ellen Salpakarina ja moooonta muutakin. Lavastus oli toimiva ja muuntautuvainen tarvittaessa. Siihen vielä puvut, koreografiat, hevonen (Ypäjällä kun ollaan) ja koko miljöö. Tuli vahva fiilis siitä, että kaikki tämä on osa minunkin historiaani, ja vielä täällä keskellä kaunista maalaismaisemaa. Hyvä Suomi, hyvä Väinö Linna, hyvä Ypäjän Musiikkiteatteri! Tämä oli melkoinen kulttuuriteko!

 Lisätietoja esityksestä ja koko musiikkiteatterista tämän linkin takaa.