Linnateatterin
tuottajana heinäkuun puolessa välissä aloittavan Janne Jämsän
tapasin kahvila Steam Coffeessa Helsingissä kesäkuun alussa 2015.
Vuonna
1990 syntynyt Janne on horoskoopiltaan kalat. ”Oon kotoisin
Pieksämäeltä. Lukion oon käynyt Lahdessa ja oon asunut hetken
myös Riihimäellä. Tulin kouluun Helsinkiin, mutten saanut täältä
kämppää joten kuljin sitten Riihimäeltä yhden syksyn.
Pieksämäellä olen asunut muutamaankin otteeseen 'paluumuuttajana'.
Lahden jälkeen olin siellä siviilipalveluksessa, jonka jälkeen
tulin Helsinkiin opiskelemaan ja olin vuoden verran Pieksämäellä
töissä, jonka jälkeen suoritin koulun loppuun täällä
Helsingissä. Kuulostaa aika sekavalta, heh. Tällä hetkellä asun
siis vielä Helsingissä, mutta heinäkuun alussa muutan Turkuun.
Liian monta kertaa olen jo ehtinyt muuttamaan tässä elämäni
varrella!” päivittelee Janne.
Mitä
harrastat? ”Aika paljon ne kyllä liittyy teatteriin... Tänä
keväänä oon löytänyt lenkkeilyn ja oon huomannut, että se
auttaa mua nollaamaan aivojani. Aloitin sellaisen juoksukoulun
'sohvaperunasta juoksijaksi' ja alussa oli ohje, että pitäisi
juosta 6 minuuttia. Olin ihan puhki sen jälkeen! Meillä oli kova
työputki UIT:ssa takana ja huomasin juoksemisen todella auttavan,
koska sen aikana ei pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin
hengittämistä. Tuntui, että muuten kuolen. Pää nollaantui kyllä
totaalisesti! Nyt on kunto kasvanut ja ajatuskin taas kulkee ja
huomaan, että vähän lähtee taas harhailemaankin... Lisäksi mä
tykkään matkustella ja seikkailla Suomessa, katsella erilaisia
paikkoja. Usein tulee käytyä eri paikoissa katsomassa teatteria, ja
siinä samalla tulee tutustuttua ihan uusiin paikkakuntiin ja
ihmisiin. Todella mielenkiintoista! Viime keväänä kävin
esimerkiksi Oulussa ja se teki muhun tosi ison vaikutuksen, ihastuin
Ouluun ja sen leppoisuuteen. On pitänyt käydä siellä
uudestaankin, mutta en vaan ole ehtinyt. Leffojakin mä käyn
katsomassa, etenkin kotimaiset leffat pyrin katsomaan aina.
Kotimaiset leffat ja animaatiot on ihan parhaita!”
Osaatko
soittaa jotain soitinta? ”En osaa. Pieksämäellä piti ottaa
pianotunteja, mutta se jäi yhteen kertaan kun aikataulut ei vaan
natsanneet millään. Se on jäänyt vähän kaivelemaan, koska
haluaisin oppia soittamaan pianoa, säestämään jotakin. Tai jos
teen esitystä, jossa käytettäisiin musiikkia, haluaisin pystyä
itse luomaan sitä.”
Mitkä
ovat omasta mielestäsi sinun vahvuutesi ammatillisessa mielessä?
”Jos mietin ensin tuottajan ammattia, niin mä olen aika
järjestelmällinen. Sopimukset on tehty ja aikataulut ovat selkeät.
Jos tuotanto ei pyöri, se on näyttelijöille ja muille hirveän
kuluttavaa. Mulle on tärkeää se, että teatterintekijöille
luodaan sellaiset mahdollisuudet, että heidän ei tarvitse stressata
asioista, jotka eivät ole heidän vastuullaan. Koen olevani hyvä
siinä. Lisäksi mun vahvuuteni on se, että tykkään työskennellä
ihmisten kanssa ja auttaa heitä työssään. Teatterissa muutenkin
on hienoa se, että saa olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa.
Heh, järjestelmällisyys siviilipuolella ei sitten taas olekaan mun
vahvinta aluettani ja lipsun paljon helpommin. Sanotaan, että
suutarin lapsella ei ole kenkiä. Sit mä tulen toimeen lähes
kaikkien ihmisten kanssa ja tykkään olla ihmisten seurassa,
toisaalta tykkään kyllä olla yksinkin ja nautin yksinolosta. Työni
kautta tapaan paljon ihmisiä päivittäin ja tarvitsen myös omaa
aikaa, ja uskallan myös ottaa sitä.”
Mikä
olisi sellainen taito, jonka haluaisit osata? ”Soittotaidon lisäksi
haluaisin kehittää itseäni laulajana, mutta mä haluaisin myös
olla ajattelematta liikaa. Mä murehdin aivan liikaa kaikenlaisia
asioita ja elämäni varmaan helpottuisi 50%, jos en ajattelisi niin
paljon. Teatteri auttaa mua kyllä tässäkin. Jos näkemäni tai
tekemäni esitys vie mennessään, mä en ehdi ajattelemaan yhtään
omia juttujani.”
Mikä
on ollut suurin haaste, joka on tullut työssäsi tai teatterissa
vastaan? Mitä kaikkea olet muuten teatterissa tehnyt? ”Teatterin
parissa mä olen suhtautunut kaikenlaisiin haasteisiin aina avoimin
mielin. En osaa sanoa, mikä olisi ollut suurin haaste. Teatterissa
mä oon tehnyt kaikkea mahdollista. Harrastajateatterissa aloitin
näyttelijänä, sitten oon toiminut järjestäjänä, kuiskaajana,
pukusuunnittelijana, lavastajana, ohjaajana, valo- ja
äänisuunnittelijana... Koreografiaa en ole tehnyt, paitsi
vauvateatteria ohjatessani olen tehnyt jotain hyvin pientä ja
vaatimatonta. Dramaturgina olen ollut ja käsikirjoittajana myös,
tosin pienimuotoisesti. Kapellimestarina tai muusikkona en ole
ollut!” Janne luettelee.
Onko
suvussasi muita teatterialalla tai muulla taiteellisella alalla
olevia? ”Mun isäni isovanhemmat olivat taidemaalareita ja isäni
äiti on ollut aikonaan harrastajateatterissa ja tehnyt jonkun verran
koreografioitakin. Ammatikseen kukaan ei ole ollut teatterin parissa.
Kolme pikkuveljeäni olen saanut houkuteltua mukaan pihateatterin
ohjauksiini, heh.”
Jannea huvittaa (c) Teatterikärpänen |
Milloin
kiinnostuit teatterista alunperin? ”Muistan, että ollessani ekalla
luokalla meidän naapurissamme asui perhe, jonka äiti oli mukana
harrastajateatterissa (Poleenin teatterissa) ja kävimme katsomassa
Nalle Puh-esityksen. Muistan ihailleeni koko sitä maailmaa ja sitä,
että naapurin täti oli lavalla näyttelemässä Kania. Olin tainnut
olla aiemminkin vähän kiinnostunut, mutta tuolloin tajusin miten
siistiä se homma on ja että minäkin haluan joskus Poleenin
teatteriin mukaan. Viiden vuoden kuluttua olinkin sitten itse
näyttelemässä. (Poleenin teatteri on siis ammattijohtoinen
harrastajateatteri Pieksämäellä.) En olisi ikinä kyllä silloin
osannut aavistaa, että kymmenen vuoden kuluttua siitä olen samassa
paikassa tekemässä teatterinjohtajan sijaisuutta yhden vuoden
ajan!”
Oliko
teillä koulussa näytelmiä ja olitko niissä mukana? ”Ala-asteen
viimeisillä luokilla olin koulun näytelmissä hyvinkin aktiivisesti
mukana. Legendaarisin näytelmä oli kutosluokalla tehty 'Joulupukin
uudet vaatteet', jossa näyttelin Joulupukkia shortsit jalassa.”
Missä
vaiheessa tuli sitten mieleesi, että teatterin parista voisi hankkia
itselleen ammatin? ”12-vuotiaana kun aloittelin uraani
harrastajateatterissa, mä aika nopeasti huomasin, että tää on mun
juttuni ja haluan jotenkin antaa koko elämäni tälle. Ensin olin
sitä mieltä, että musta tulee näyttelijä. Teini-iässä sain
kuitenkin ajatuksen, etten ole riittävän hyvä enkä uskaltanut
viedä asiaa eteenpäin. Aloin niihin aikoihin ohjata ja tuottaminen
tuli tavallaan sitä kautta mukaan. Tuottamista olen tehnyt nyt
päätyökseni useamman vuoden, mutta musta on tosi kivaa myös
välillä näytellä ja ohjata.”
Mitä
alan opintoja olet suorittanut? ”Mä olen valmistunut viime keväänä
Metropolian ammattikorkeakoulusta kulttuurituottajaksi. Lisäksi mä
olen opiskellut TeaKin avoimessa yliopistossa joitakin kursseja,
esim. improvisaatiota, näkökulmia esitykseen ja kritiikin
mestarikurssilla olin myös.”
Mikä
oli lopputyösi aiheena? ”Mä tein sen Kansallisteatterille ja
otsikkona oli 'Nuoret miehet Kansallisteatteriin – Yleisötyö
osana Suomen Kansallisteatterin markkinointia”. Tutkin sitä, että
miten voisi saada nuoria miehiä teatterikatsomoihin lisää. Tulin
siihen lopputulokseen, että teatteri kyllä kiinnostaa nuoria miehiä
ja he olisivat potentiaalinen kohde markkinoinnille, jos löytyisi
heille sopiva juttu ja markkinointi osattaisiin kohdentaa heihin.
Teatterikin myönsi sen, että markkinointia tälle kohderyhmälle ei
ole. Mun mielestä teattereiden täytyy löytää uusia yleisöjä,
koska tällä hetkellä suuret ikäluokat käyvät teatterissa
kaikista eniten ja jossain vaiheessa sen kanssa ollaan kriisissä,
'luonnollinen poistuma' on väistämätön. Teattereiden pitää
löytää uusia keinoja tavoittaakseen uusia yleisöjä. Jotenkin se
kynnys lähteä teatteriin on korkealla. Miten sitä saisi sitten
madallettua, siinäpä pohtimisen aihetta enemmänkin. Liittyisikö
se näytelmän kestoon, lipun hintaan, näytelmän aiheeseen vai
johonkin muuhun?” tuumii Janne ja tästä keskustelemme tovin.
Millä
muulla alalla mahdollisesti olisit, jos et olisi tuottajana?
”Yläasteella mietin, että lähtisköhän kokkikouluun eli ehkä
mä olisin kokki. Tykkään kokkailla ja kokeilla kaikkea
ruoanlaittoon liittyvää.”
Miksi
sitten et ole kokki vaan tuottaja? ”Teatteri on jotenkin
kokonaisvaltainen asia. Se on mulle elämäntapa – tapa olla,
hengittää ja nähdä maailmaa. Mulle teatteri jossain vaiheessa
vaan kolahti niin kovaa ja se oli menoa sitten. Sen jälkeen ei ole
ollut mitään muita vaihtoehtoja. Olen kyllä miettinyt asioita ja
mietin silloin sitä kokki-vaihtoehtoa, eli olen tavallaan testannut
omaa suhdettani teatteriin, että onko tämä liitto kestävä. Vielä
ei ole pistetty lusikoita jakoon. Välillä on ollut vaikeitakin
aikoja, mutta eikös ne kuulu pitkään parisuhteeseen?”
Kerro
nyt ihan konkreettisesti, että mitä kaikkea tuottaja tekee!
”Tuottajan toimenkuvahan on todella laaja. Ensin teatteri/teatterin
hallitus/taiteellinen johtaja päättää, että teemme tämän
produktion. Tuottaja sitten aikatauluttaa, tekee budjetin ja esim.
taiteellinen johtaja etsii näyttelijät ja tuottaja tekee
sopimukset. Tuottaja laatii aikataulut niin taiteelliselle kuin
tuotannollisekin työryhmälle yhdessä osastojen kanssa sekä valvoo
että taiteelliset suunnittelijat pääsevät tekemään
suunnitelmansa ajoissa. Katsoo, että kaikki menee aikataulussa kohti
maalia eli ensi-iltaa ja valvoo sitä, että pysytään budjetissa.
UIT:ssa mä olen esim. ollut ompelimon yhteyshenkilönä. Tuottajan
tehtävänä on myös säästää rahaa ja edesauttaa kaikkia
työryhmän jäseniä tekemään työnsä mahdollisimman hyvin, luoda
ne fasiliteetit ja puitteet. Toimin myös hengen luojana,
harjoitusten aikaan kysyn onko kaikki hyvin ja miten muuten menee.
Läsnäolemista ja suunnitelmien tekoa! Tuottaja on mahdollistaja.
Lopuksi tietysti katsotaan, että miten selvittiin ja pysyttiinkö
budjetissa ja niin edelleen.”
Onko
sinulla mahdollisesti omia esikuvia (alalta kuin alalta), joita
erityisesti arvostat tai ihailet? "Mun täytyy sanoa, että mä
olen päässyt tekemään viime vuosina duunia just sellasten
ihmisten kanssa, joita olen nuorempana ihaillut ja katsonut ihaillen
ylöspäin. Yks niistä on Siikanderin Sari. Sari ei tätä varmasti
tiedä, mutta mä ihailin nuorena harrastajanäyttelijänä Sarin
tapaa näytellä ja olla - hänessä oli jo silloin jotain todella
helpostilähestyttävää ja lämmintä. Nyt kun tein Sarin kanssa
todella tiivistä yhteistyötä reilut kaksi vuotta, voin
allekirjoittaa tän kaiken edelleen. Muistan esimerkiksi aina sen
hetken, kun Sari soitti mulle ensimmäisen kerran. Tiesin heti, että
meillä tulee synkkaamaan. Mä arvostan myös suuresti Mikko Roihaa.
Diggailen sen juttuja ihan kybällä, sillä on ihan oma uniikki
maailmansa ja tapa tehdä teatteria. Se on aivan käsittämätöntä.
Kaikkien ihmisten pitäis joskus elämässään nähdä joku Roihan
juttu. Ne on silkkaa neroutta. Ai niin, ja olen mä aina salaa
rakastanut Sinikka Sokkaa, joka onnekseni näyttelee meillä
Linnateatterissa tulevana syksynä. Suomalaisista teatterinjohtajista
olen ihaillut Lasse Lindemania. Olen tavannut Lassen
henkilökohtaisesti muutamia kertoja ja hänestä huokuu sellainen
valtava ammattitaito ja tietotaito tältä alalta. Seurasin
aktiivisesti Lassen ohjelmistosuunnittelua hänen Kuopion
kaupunginteatterin vuosinaan ja mun mielestä se oli tavattoman
kiinnostava ja monipuolinen. Salaa toivon, että pystyisin vastaavaan
joku päivä."
Missä
kaikkialla olet näytellyt/ohjannut/tuottanut ja mitkä ovat kenties
olleet tärkeimmät roolityösi/työryhmäsi/työsi?
"Harrastajateatteriproduktioita mulla on takana semmoinen yli 30
kappaletta, ja niitä olen tehnyt pääasiassa Pieksämäellä ja
Lahdessa. Ammattiteattereista olen tehnyt produktioita tuottajana
UIT:ssa ja nyt heinäkuusta lähtien Linnateatterissa.
Kansallisteatteriin mä tuotin ekana opiskeluvuotena nuorten
harrastajien jutun, mikä oli tosi kivaa ja opettavaista. Lisäksi
olen ollut perustamassa kahta omaa teatteriryhmää, joista
viimeisintä, Ryhmäpainetta, kutsuisin jopa
puoliammattilaisryhmäksi. Se koostuu kokeneista teatterialan
harrastajista, opiskelijoista ja muutamasta ammattilaisestakin.
Ohjasin ja tuotin kyseisen ryhmän ensimmäisen produktion Bang bang
you're dead vuonna 2009 Lahteen, ja se on ollut yksi 'urani'
upeimmista ja palkitsevimmista produktioista. Mieleen on jäänyt
myös Poleenin teatterille sovittamani ja ohjaamani Pieni
tulitikkutyttö vuodelta 2010, jossa pääsin työskentelemään yli
20 henkisen työryhmän kanssa, joka koostui eri-ikäisistä
harrastajanäyttelijöistä. Kaikista tekemistäni hienoista
produktioista huolimatta, viimeisin ohjaukseni, Poleenin teatterin
Villisorsa syksyllä 2014, on ollut itselleni se kaikkein tärkein,
opettavaisin ja antoisin produktio. Mä tartuin ihan valtavan isoon
haasteeseen ja otin todella suuren riskin ohjatessani Kulttuurikeskus
Poleenin 25-vuotisjuhlanäytelmän, ensimmäisen kokoillan
draamaohjaukseni. Se miten yleisö otti sen vastaan, merkitsi mulle
valtavan paljon. Ihmiset diggaili siitä todella ja se kosketti just
niin paljon kuin se kosketti muakin. Mulla oli mukana todellinen
dreamteam, ja meistä hioutui ihan järjettömän tiivis ryhmä,
jolla oli selkeä yhteinen maali. Siitä produktiosta mä olen tosi
ylpeä ja olin tosi tyytyväinen siihen lopputulokseen. Sitä juttua
varten mä annoin itsestäni kaiken ja laitoin lavalle kaiken sen,
mitä mun mielestä teatteri parhaimmillaan voi olla."
Onko
sinulla jotain roolihaavetta? "Jos joku näkis, että mulla
riittäis rahkeet, niin kyllä mä haluaisin vetää Cabaret
-musikaalin Seremoniamestarin roolin. Se musikaali jotenkin
kummittelee mulla kokoajan takaraivossa. Kyllä mä voisin haluta
ohjatakin sen, jos joskus tarjoutuis mahdollisuus tehdä se."
Kuka
olisi unelmiesi vastanäyttelijä, jos saisit maailmasta valita ihan
kenet tahansa? "Vaikea kysymys, todella vaikea! Mun täytyy olla
tylsä ja sanoa, etten osaa valita. Joka tapauksessa sen
vastanäyttelijän täytyisi olla sellainen, jolla on ihan älyttömän
hyvä rytmitaju ja kontakti. Niitä mä haluaisin esiintyjänä oppia
eniten, ja uskoisin niistä olevan hyötyä myös ohjaamisessa."
Entä
kenen kanssa haluaisit laulaa dueton ja mikä olisi mahdollisesti
kappale? "Mä tein nyt viimeisimpänä työnäni UITiin
kesäteatteriproduktiota Melkoisia muskettisotureita. Kyseisessä
show'ssa Valtosen Puntti laulaa aivan järjettömän hienon kappaleen
Sinut saan. Vaikka kyseessä on rakkauslaulu, niin haluaisin esittää
sen yhdessä Puntin kanssa. Olis jännittävää kuulla kuinka
äänemme soisivat yhteen - vai raiskaisinko mä vaan Puntin
tajuttoman kovan tulkinnan."
Jos
sinulla olisi oma teatteri, millainen olisi ohjelmistoltaan unelmiesi
teatteri ja millainen se olisi muuten? "Ensinnäkin sanon, että
oma teatteri on yksi mun tavoitteistani, ja mä olen melko varma,
että se jossakin vaiheessa toteutuukin. Tai tällä hetkellä musta
tuntuu siltä, että se ois mahdollinen. En tiedä, että olisko
mulla kiinteä teatteritila, koska siinä on aina omat sumplimisensa
ja kulunsa, mutta mun teatterin tuotannoissa kynnykset ois matalalla.
Me kierrettäs paljon ja tehtäs yhteistyötuotantoja muiden talojen
kanssa ja tarjottas erimuotosta ja -näköstä ohjelmistoa kaikille
vauvasta vaariin. Me tehtäisiin kokeellisia juttuja, mutta myös
perinteistä teatteria. Haluaisin tarjota mahdollisuuden jokaiselle
työntekijälle toteuttaa omaa itseään ja kokeilla uutta. Mutta jos
mulla ois konkreettinen teatterirakennus myöskin olemassa, niin
sitten haluaisin, että sitä ei pidettäisi pelkkänä teatterina
vaan, että kaikki tilat olisi hyötykäytössä kokoajan - myös
kesäisin. Firmat voisi järjestää siellä erilaisia koulutuksia
tai seminaareja, vapaat ryhmät voisi harjoitella sen tiloissa omia
juttujaan ja yleisölämpiössä voisi toimia ravintola, josta saisi
päiväsaikaan maittavaa lounasta. Haluaisin, että se ois sellanen
paikka, jossa viihtyy eri-ikäset ja -taustaset ihmiset, olivat he
sitten kiinnostuneita teatterista tai ei. Se ois niin siistiä."
Miten
sinä määrittelet sanonnan 'teatterin taika'? "Teatterin taika
on sen yhteisöllisyydessä. Se on jotain sanoinkuvaamatonta. Se on
vaan olemassa työryhmäläisten välillä kuin myös työryhmän ja
yleisön välillä. On niin siistiä ajatella, että lähes joka
hetki jossakin istuu ihmisiä katsomassa, kun toiset ihmiset kertoo
heille jonkun tarinan tai välittää jonkinlaisen viestin. Se, että
on tehty tämmöinen yhteinen sopimus siitä, että me nyt esitetään
teille tämmönen juttu ja tää on niinku leikisti totta, on mun
mielestä jotenkin niin kaunista. En tiedä saako tästä mun
hölinästä mitään selvää, mutta totta on, että sitä on
jotenkin vaikea selittää. Kieltämättä aika hyvä kysymys."
Mitkä
asiat inspiroivat sinua tai saavat sinut innostumaan? "Mua
inspiroi usein juuri ne ihmiset, joiden kanssa teen töitä. Koen
olevani etuoikeutettu, kun pääsen näkemään työni kautta
erilaisia ja eri taustaisia taiteilijoita, jotka selkeästi ovat
innostuneita omasta alastaan. Mä oon myös näitä ihmisiä, jotka
innostuu monista asioista tosi helposti. Oon kova poika
suunnittelemaan kaikkea ja jos saan mielestäni helvetin kovan idean
esimerkiks yöaikaan, niin mun on pakko laittaa se heti ylös, etten
vaan unohda sitä. Mulla alkaa olla toi to do -lista jo aika pitkä,
että pitää ilmeisesti alkaa jossakin vaiheessa jo toteuttamaan
niitä, että ehdin tehdä kaikki alta pois ennenkuin on aika jäädä
eläkkeelle."
Podetko
ramppikuumetta, jos olet näyttämöllä? "Lähes aina. Tutuille
ihmisille esiintyminen on vaikeampaa kuin vieraille. Vaikka jännitän
aikamoisesti esiintyessäni jossakin esityksessä, niin kaikista
eniten jännitän esiintymistilanteita, joissa joudun olemaan ihan
omana itsenäni. Tää mun ramppikuumeeni on välillä vaikeuttanut
elämääni etenkin koulussa. Kuten aikaisemmin kerroin, olen kova
poika stressaamaan ja mietin asiat yleensä aivan puhki, ja se
kuormittaa. Se sitten näkyy usein myös mun esiintymisessäni."
Onko
sinulla jotain omia rituaaleja tai rutiineja esityksiin liittyen?
"Esiintyjänä mulle tulee aina tietyt rutiinit ennen esitystä.
Menen yleensä teatterille hyvissä ajoin, jotta ehdin rauhoittumaan,
hengittelemään ja käymään läpi tulevaa koitosta. Rutiinit
saattaa liittyä myös lämmittelyyn tai muuhun. Tuotannollisella
puolella mulla on rutiineja tai rituaaleja vähemmän, ei niitä
oikein ehdi edes ajattelemaan. Välillä tuntuu, että tuottajana
työskennellessäsi sulla ei välttämättä oo ees sitä hetken
rauhaa, joka suodaan - ja ihan oikeutetusti - taiteilijoille. Mutta
oon oppinut elämään sen kanssa."
Kerro
joku legendaarinen kommellus, jota olet saanut olla todistamassa.
"Yritin oikein kovasti miettiä enkä mä näin äkkiseltään
keksinyt mitään hauskaa. Tai no yksi semmonen mikä on jäänyt
mieleen, oli kun tein Keisarin uudet vaatteet -monologia vuonna 2007.
Näyttelin kyseisessä jutussa kuusi eri roolia ja vaatevaihdot oli
vajaan puolen tunnin esityksessä aika nopeita. Esiinnyin sillä
jutulla Poleenin takkatilassa, ja sitten kesken esityksen yhdessä
vaatevaihdossa huomasin, että Keisarilta puuttuu housut. Olin
heittänyt ne edellisen vaihdon aikana liian kauas vaihtopisteestäni
ja jouduin hetkisen huolella improilemaan ennenkuin löysin housut
monen metrin päästä - takkatilan takasta. Silloin ei kyllä
naurattanut, mutta näin jälkeenpäin se tilanne jaksaa jo jonkin
verran naurattaakin."
Kerro
joku oikein hyvä muisto. "Ensimmäinen hyvä muisto, joka nousi
mieleen, oli myöskin aikaisemmin mainitsemani Villisorsan ensi-ilta
viime syksynä Poleenissa. Se fiilis, kun esitys lopulta päättyi ja
yleisö istui salissa aivan hiiren hiljaa ennen loppuaploodeja oli
saatanan palkitseva. Sitten kun astuimme työryhmän kanssa
loppukiitoksiin ja koko täysi sali nousee seisomaan, menin aivan
sanattomaksi. Kylmät väreet ja kyynel silmäkulmaan nousevat
vieläkin."
Onko
sinulla mottoa? "Ei mulla oo mitään erityistä mottoa. Joskus
saatan heittää johonkin tilanteeseen ystäväni keksimän
lausahduksen 'vaihtelu virkistää, sano kani ku koloonsa kakki'.
Sillä pärjää aika pitkälle."
Mitä
muuta mahdollisesti haluaisit itsestäsi kertoa? "Mulla on
paikoitellen tosi huono itsetunto ja olen tosi ankara itselleni.
Ruoskin itseäni tosi usein, jos en oo mielestäni hoitanut työtäni
niin hyvin kuin pystyisin. Mutta mä luulen, että tää on jotenkin
tosi yleistä kulttuurialalla. En tiedä miks mä halusin tän kertoa
sulle, mutta nyt jotenkin tuntu siltä."
Osaatko
imitoida ketään? ”Silloin kun oli tämä Armi Toivasen
Putous-hahmo Leena Hefner o.s. Herppeenluoma, niin sitä kyllä
osasin imitoida aika lahjakkaasti. 'Hirrveen hirrveen humalassa olin
joo ja Tom Collinsia juotiin...' Minusta se hahmo oli tosi hauska!”
Mikä
sarjakuvahahmo tai fiktiivinen hahmo haluaisit olla ja miksi? ”Turun
Tarzan eli Turzan hahhahahhah! Mulla voisi tosin olla enemmän
vaatteita päällä.”
Jos
saisit viettää päivän naisena, miten viettäisit sen? ”Mä
kokeilisin, että miten kauan naisilla aamuisin oikeasti kestää
laittautuminen. Että kestääkö siinä todellisuudessa niin kauan
kuin väitetään. Voisin myös opetella kävelemään korkokengillä,
tosin voinhan mä miehenäkin sen tehdä. Olisi mielenkiintoista
tutkia myös sitä, että miten eri tavalla minua kohdeltaisiin
työpaikallani naisena. Ja kyllä ensimmäinen vessareissu
ihmetyttäisi vähän myös ja mistä pitää pyyhkiä, hehheh!”
Jos
ihminen menisi syksyisin talviunille ja heräisi keväällä, mitä
ottaisit omaan talvipesääsi mukaan siltä varalta, että heräät
kesken kaiken? ”Mä ottaisin varmaankin tietokoneen, voisin
katsella Netflixistä kaikenlaista. Hyvän kirjan voisin myös ottaa.
Ruuaksi ottaisin soijamakaroonilaatikkoa ja juomaksi vettä.”
Jos
rakentaisit puuhun majan, mitä sinne ottaisit mukaan? ”Mä
ottaisin sinne kassalippaan ja myisin sinne lippuja! Tekisin siitä
bisneksen! Sisustaisin sen erikoisella tavalla ja soittaisin itse
pianolla taustamusiikkia muina puppeina.”
Jos
voisit aikakoneella palata menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen
tai ajanjaksoon, minne menisit? ”Haluaisin nähdä hetken jolloin
Suomi itsenäistyi ja haluaisin nähdä myös Suomen
Kansallisteatterin ensimmäisen ensi-illan, Aleksis Kiven Lean.”
Bernard
Pivot´n kymmenen kysymystä :
-
Mistä sanasta pidät eniten? - Rakkaus
-
Mistä sanasta pidät vähiten? - Ripuli
-
Mikä sytyttää sinut? - Katse
-
Mikä sammuttaa intohimosi? - Ripuli
-
Mikä on suosikkikirosanasi? - Vittu
-
Mitä ääntä rakastat? - Linnunlaulua
-
Mitä ääntä inhoat? - Hammaslääkärin poraa
-
Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Lentäjä
-
Missä ammatissa et haluaisi olla? - Sairaanhoitaja
-
Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun
saavut Taivaan porteille? - Hyvinhän se meni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).