Haastattelussa Janne Jämsä

Linnateatterin tuottajana heinäkuun puolessa välissä aloittavan Janne Jämsän tapasin kahvila Steam Coffeessa Helsingissä kesäkuun alussa 2015.

Vuonna 1990 syntynyt Janne on horoskoopiltaan kalat. ”Oon kotoisin Pieksämäeltä. Lukion oon käynyt Lahdessa ja oon asunut hetken myös Riihimäellä. Tulin kouluun Helsinkiin, mutten saanut täältä kämppää joten kuljin sitten Riihimäeltä yhden syksyn. Pieksämäellä olen asunut muutamaankin otteeseen 'paluumuuttajana'. Lahden jälkeen olin siellä siviilipalveluksessa, jonka jälkeen tulin Helsinkiin opiskelemaan ja olin vuoden verran Pieksämäellä töissä, jonka jälkeen suoritin koulun loppuun täällä Helsingissä. Kuulostaa aika sekavalta, heh. Tällä hetkellä asun siis vielä Helsingissä, mutta heinäkuun alussa muutan Turkuun. Liian monta kertaa olen jo ehtinyt muuttamaan tässä elämäni varrella!” päivittelee Janne.

Mitä harrastat? ”Aika paljon ne kyllä liittyy teatteriin... Tänä keväänä oon löytänyt lenkkeilyn ja oon huomannut, että se auttaa mua nollaamaan aivojani. Aloitin sellaisen juoksukoulun 'sohvaperunasta juoksijaksi' ja alussa oli ohje, että pitäisi juosta 6 minuuttia. Olin ihan puhki sen jälkeen! Meillä oli kova työputki UIT:ssa takana ja huomasin juoksemisen todella auttavan, koska sen aikana ei pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin hengittämistä. Tuntui, että muuten kuolen. Pää nollaantui kyllä totaalisesti! Nyt on kunto kasvanut ja ajatuskin taas kulkee ja huomaan, että vähän lähtee taas harhailemaankin... Lisäksi mä tykkään matkustella ja seikkailla Suomessa, katsella erilaisia paikkoja. Usein tulee käytyä eri paikoissa katsomassa teatteria, ja siinä samalla tulee tutustuttua ihan uusiin paikkakuntiin ja ihmisiin. Todella mielenkiintoista! Viime keväänä kävin esimerkiksi Oulussa ja se teki muhun tosi ison vaikutuksen, ihastuin Ouluun ja sen leppoisuuteen. On pitänyt käydä siellä uudestaankin, mutta en vaan ole ehtinyt. Leffojakin mä käyn katsomassa, etenkin kotimaiset leffat pyrin katsomaan aina. Kotimaiset leffat ja animaatiot on ihan parhaita!”

Osaatko soittaa jotain soitinta? ”En osaa. Pieksämäellä piti ottaa pianotunteja, mutta se jäi yhteen kertaan kun aikataulut ei vaan natsanneet millään. Se on jäänyt vähän kaivelemaan, koska haluaisin oppia soittamaan pianoa, säestämään jotakin. Tai jos teen esitystä, jossa käytettäisiin musiikkia, haluaisin pystyä itse luomaan sitä.”

Mitkä ovat omasta mielestäsi sinun vahvuutesi ammatillisessa mielessä? ”Jos mietin ensin tuottajan ammattia, niin mä olen aika järjestelmällinen. Sopimukset on tehty ja aikataulut ovat selkeät. Jos tuotanto ei pyöri, se on näyttelijöille ja muille hirveän kuluttavaa. Mulle on tärkeää se, että teatterintekijöille luodaan sellaiset mahdollisuudet, että heidän ei tarvitse stressata asioista, jotka eivät ole heidän vastuullaan. Koen olevani hyvä siinä. Lisäksi mun vahvuuteni on se, että tykkään työskennellä ihmisten kanssa ja auttaa heitä työssään. Teatterissa muutenkin on hienoa se, että saa olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa. Heh, järjestelmällisyys siviilipuolella ei sitten taas olekaan mun vahvinta aluettani ja lipsun paljon helpommin. Sanotaan, että suutarin lapsella ei ole kenkiä. Sit mä tulen toimeen lähes kaikkien ihmisten kanssa ja tykkään olla ihmisten seurassa, toisaalta tykkään kyllä olla yksinkin ja nautin yksinolosta. Työni kautta tapaan paljon ihmisiä päivittäin ja tarvitsen myös omaa aikaa, ja uskallan myös ottaa sitä.”

Mikä olisi sellainen taito, jonka haluaisit osata? ”Soittotaidon lisäksi haluaisin kehittää itseäni laulajana, mutta mä haluaisin myös olla ajattelematta liikaa. Mä murehdin aivan liikaa kaikenlaisia asioita ja elämäni varmaan helpottuisi 50%, jos en ajattelisi niin paljon. Teatteri auttaa mua kyllä tässäkin. Jos näkemäni tai tekemäni esitys vie mennessään, mä en ehdi ajattelemaan yhtään omia juttujani.”

Mikä on ollut suurin haaste, joka on tullut työssäsi tai teatterissa vastaan? Mitä kaikkea olet muuten teatterissa tehnyt? ”Teatterin parissa mä olen suhtautunut kaikenlaisiin haasteisiin aina avoimin mielin. En osaa sanoa, mikä olisi ollut suurin haaste. Teatterissa mä oon tehnyt kaikkea mahdollista. Harrastajateatterissa aloitin näyttelijänä, sitten oon toiminut järjestäjänä, kuiskaajana, pukusuunnittelijana, lavastajana, ohjaajana, valo- ja äänisuunnittelijana... Koreografiaa en ole tehnyt, paitsi vauvateatteria ohjatessani olen tehnyt jotain hyvin pientä ja vaatimatonta. Dramaturgina olen ollut ja käsikirjoittajana myös, tosin pienimuotoisesti. Kapellimestarina tai muusikkona en ole ollut!” Janne luettelee.

Onko suvussasi muita teatterialalla tai muulla taiteellisella alalla olevia? ”Mun isäni isovanhemmat olivat taidemaalareita ja isäni äiti on ollut aikonaan harrastajateatterissa ja tehnyt jonkun verran koreografioitakin. Ammatikseen kukaan ei ole ollut teatterin parissa. Kolme pikkuveljeäni olen saanut houkuteltua mukaan pihateatterin ohjauksiini, heh.”

Jannea huvittaa (c) Teatterikärpänen 

 Milloin kiinnostuit teatterista alunperin? ”Muistan, että ollessani ekalla luokalla meidän naapurissamme asui perhe, jonka äiti oli mukana harrastajateatterissa (Poleenin teatterissa) ja kävimme katsomassa Nalle Puh-esityksen. Muistan ihailleeni koko sitä maailmaa ja sitä, että naapurin täti oli lavalla näyttelemässä Kania. Olin tainnut olla aiemminkin vähän kiinnostunut, mutta tuolloin tajusin miten siistiä se homma on ja että minäkin haluan joskus Poleenin teatteriin mukaan. Viiden vuoden kuluttua olinkin sitten itse näyttelemässä. (Poleenin teatteri on siis ammattijohtoinen harrastajateatteri Pieksämäellä.) En olisi ikinä kyllä silloin osannut aavistaa, että kymmenen vuoden kuluttua siitä olen samassa paikassa tekemässä teatterinjohtajan sijaisuutta yhden vuoden ajan!”

Oliko teillä koulussa näytelmiä ja olitko niissä mukana? ”Ala-asteen viimeisillä luokilla olin koulun näytelmissä hyvinkin aktiivisesti mukana. Legendaarisin näytelmä oli kutosluokalla tehty 'Joulupukin uudet vaatteet', jossa näyttelin Joulupukkia shortsit jalassa.”

Missä vaiheessa tuli sitten mieleesi, että teatterin parista voisi hankkia itselleen ammatin? ”12-vuotiaana kun aloittelin uraani harrastajateatterissa, mä aika nopeasti huomasin, että tää on mun juttuni ja haluan jotenkin antaa koko elämäni tälle. Ensin olin sitä mieltä, että musta tulee näyttelijä. Teini-iässä sain kuitenkin ajatuksen, etten ole riittävän hyvä enkä uskaltanut viedä asiaa eteenpäin. Aloin niihin aikoihin ohjata ja tuottaminen tuli tavallaan sitä kautta mukaan. Tuottamista olen tehnyt nyt päätyökseni useamman vuoden, mutta musta on tosi kivaa myös välillä näytellä ja ohjata.”

Mitä alan opintoja olet suorittanut? ”Mä olen valmistunut viime keväänä Metropolian ammattikorkeakoulusta kulttuurituottajaksi. Lisäksi mä olen opiskellut TeaKin avoimessa yliopistossa joitakin kursseja, esim. improvisaatiota, näkökulmia esitykseen ja kritiikin mestarikurssilla olin myös.”

Mikä oli lopputyösi aiheena? ”Mä tein sen Kansallisteatterille ja otsikkona oli 'Nuoret miehet Kansallisteatteriin – Yleisötyö osana Suomen Kansallisteatterin markkinointia”. Tutkin sitä, että miten voisi saada nuoria miehiä teatterikatsomoihin lisää. Tulin siihen lopputulokseen, että teatteri kyllä kiinnostaa nuoria miehiä ja he olisivat potentiaalinen kohde markkinoinnille, jos löytyisi heille sopiva juttu ja markkinointi osattaisiin kohdentaa heihin. Teatterikin myönsi sen, että markkinointia tälle kohderyhmälle ei ole. Mun mielestä teattereiden täytyy löytää uusia yleisöjä, koska tällä hetkellä suuret ikäluokat käyvät teatterissa kaikista eniten ja jossain vaiheessa sen kanssa ollaan kriisissä, 'luonnollinen poistuma' on väistämätön. Teattereiden pitää löytää uusia keinoja tavoittaakseen uusia yleisöjä. Jotenkin se kynnys lähteä teatteriin on korkealla. Miten sitä saisi sitten madallettua, siinäpä pohtimisen aihetta enemmänkin. Liittyisikö se näytelmän kestoon, lipun hintaan, näytelmän aiheeseen vai johonkin muuhun?” tuumii Janne ja tästä keskustelemme tovin.

Millä muulla alalla mahdollisesti olisit, jos et olisi tuottajana? ”Yläasteella mietin, että lähtisköhän kokkikouluun eli ehkä mä olisin kokki. Tykkään kokkailla ja kokeilla kaikkea ruoanlaittoon liittyvää.”

Miksi sitten et ole kokki vaan tuottaja? ”Teatteri on jotenkin kokonaisvaltainen asia. Se on mulle elämäntapa – tapa olla, hengittää ja nähdä maailmaa. Mulle teatteri jossain vaiheessa vaan kolahti niin kovaa ja se oli menoa sitten. Sen jälkeen ei ole ollut mitään muita vaihtoehtoja. Olen kyllä miettinyt asioita ja mietin silloin sitä kokki-vaihtoehtoa, eli olen tavallaan testannut omaa suhdettani teatteriin, että onko tämä liitto kestävä. Vielä ei ole pistetty lusikoita jakoon. Välillä on ollut vaikeitakin aikoja, mutta eikös ne kuulu pitkään parisuhteeseen?”

Kerro nyt ihan konkreettisesti, että mitä kaikkea tuottaja tekee! ”Tuottajan toimenkuvahan on todella laaja. Ensin teatteri/teatterin hallitus/taiteellinen johtaja päättää, että teemme tämän produktion. Tuottaja sitten aikatauluttaa, tekee budjetin ja esim. taiteellinen johtaja etsii näyttelijät ja tuottaja tekee sopimukset. Tuottaja laatii aikataulut niin taiteelliselle kuin tuotannollisekin työryhmälle yhdessä osastojen kanssa sekä valvoo että taiteelliset suunnittelijat pääsevät tekemään suunnitelmansa ajoissa. Katsoo, että kaikki menee aikataulussa kohti maalia eli ensi-iltaa ja valvoo sitä, että pysytään budjetissa. UIT:ssa mä olen esim. ollut ompelimon yhteyshenkilönä. Tuottajan tehtävänä on myös säästää rahaa ja edesauttaa kaikkia työryhmän jäseniä tekemään työnsä mahdollisimman hyvin, luoda ne fasiliteetit ja puitteet. Toimin myös hengen luojana, harjoitusten aikaan kysyn onko kaikki hyvin ja miten muuten menee. Läsnäolemista ja suunnitelmien tekoa! Tuottaja on mahdollistaja. Lopuksi tietysti katsotaan, että miten selvittiin ja pysyttiinkö budjetissa ja niin edelleen.”

Onko sinulla mahdollisesti omia esikuvia (alalta kuin alalta), joita erityisesti arvostat tai ihailet? "Mun täytyy sanoa, että mä olen päässyt tekemään viime vuosina duunia just sellasten ihmisten kanssa, joita olen nuorempana ihaillut ja katsonut ihaillen ylöspäin. Yks niistä on Siikanderin Sari. Sari ei tätä varmasti tiedä, mutta mä ihailin nuorena harrastajanäyttelijänä Sarin tapaa näytellä ja olla - hänessä oli jo silloin jotain todella helpostilähestyttävää ja lämmintä. Nyt kun tein Sarin kanssa todella tiivistä yhteistyötä reilut kaksi vuotta, voin allekirjoittaa tän kaiken edelleen. Muistan esimerkiksi aina sen hetken, kun Sari soitti mulle ensimmäisen kerran. Tiesin heti, että meillä tulee synkkaamaan. Mä arvostan myös suuresti Mikko Roihaa. Diggailen sen juttuja ihan kybällä, sillä on ihan oma uniikki maailmansa ja tapa tehdä teatteria. Se on aivan käsittämätöntä. Kaikkien ihmisten pitäis joskus elämässään nähdä joku Roihan juttu. Ne on silkkaa neroutta. Ai niin, ja olen mä aina salaa rakastanut Sinikka Sokkaa, joka onnekseni näyttelee meillä Linnateatterissa tulevana syksynä. Suomalaisista teatterinjohtajista olen ihaillut Lasse Lindemania. Olen tavannut Lassen henkilökohtaisesti muutamia kertoja ja hänestä huokuu sellainen valtava ammattitaito ja tietotaito tältä alalta. Seurasin aktiivisesti Lassen ohjelmistosuunnittelua hänen Kuopion kaupunginteatterin vuosinaan ja mun mielestä se oli tavattoman kiinnostava ja monipuolinen. Salaa toivon, että pystyisin vastaavaan joku päivä."

Missä kaikkialla olet näytellyt/ohjannut/tuottanut ja mitkä ovat kenties olleet tärkeimmät roolityösi/työryhmäsi/työsi? "Harrastajateatteriproduktioita mulla on takana semmoinen yli 30 kappaletta, ja niitä olen tehnyt pääasiassa Pieksämäellä ja Lahdessa. Ammattiteattereista olen tehnyt produktioita tuottajana UIT:ssa ja nyt heinäkuusta lähtien Linnateatterissa. Kansallisteatteriin mä tuotin ekana opiskeluvuotena nuorten harrastajien jutun, mikä oli tosi kivaa ja opettavaista. Lisäksi olen ollut perustamassa kahta omaa teatteriryhmää, joista viimeisintä, Ryhmäpainetta, kutsuisin jopa puoliammattilaisryhmäksi. Se koostuu kokeneista teatterialan harrastajista, opiskelijoista ja muutamasta ammattilaisestakin. Ohjasin ja tuotin kyseisen ryhmän ensimmäisen produktion Bang bang you're dead vuonna 2009 Lahteen, ja se on ollut yksi 'urani' upeimmista ja palkitsevimmista produktioista. Mieleen on jäänyt myös Poleenin teatterille sovittamani ja ohjaamani Pieni tulitikkutyttö vuodelta 2010, jossa pääsin työskentelemään yli 20 henkisen työryhmän kanssa, joka koostui eri-ikäisistä harrastajanäyttelijöistä. Kaikista tekemistäni hienoista produktioista huolimatta, viimeisin ohjaukseni, Poleenin teatterin Villisorsa syksyllä 2014, on ollut itselleni se kaikkein tärkein, opettavaisin ja antoisin produktio. Mä tartuin ihan valtavan isoon haasteeseen ja otin todella suuren riskin ohjatessani Kulttuurikeskus Poleenin 25-vuotisjuhlanäytelmän, ensimmäisen kokoillan draamaohjaukseni. Se miten yleisö otti sen vastaan, merkitsi mulle valtavan paljon. Ihmiset diggaili siitä todella ja se kosketti just niin paljon kuin se kosketti muakin. Mulla oli mukana todellinen dreamteam, ja meistä hioutui ihan järjettömän tiivis ryhmä, jolla oli selkeä yhteinen maali. Siitä produktiosta mä olen tosi ylpeä ja olin tosi tyytyväinen siihen lopputulokseen. Sitä juttua varten mä annoin itsestäni kaiken ja laitoin lavalle kaiken sen, mitä mun mielestä teatteri parhaimmillaan voi olla."

Onko sinulla jotain roolihaavetta? "Jos joku näkis, että mulla riittäis rahkeet, niin kyllä mä haluaisin vetää Cabaret -musikaalin Seremoniamestarin roolin. Se musikaali jotenkin kummittelee mulla kokoajan takaraivossa. Kyllä mä voisin haluta ohjatakin sen, jos joskus tarjoutuis mahdollisuus tehdä se."

Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä, jos saisit maailmasta valita ihan kenet tahansa? "Vaikea kysymys, todella vaikea! Mun täytyy olla tylsä ja sanoa, etten osaa valita. Joka tapauksessa sen vastanäyttelijän täytyisi olla sellainen, jolla on ihan älyttömän hyvä rytmitaju ja kontakti. Niitä mä haluaisin esiintyjänä oppia eniten, ja uskoisin niistä olevan hyötyä myös ohjaamisessa."

Entä kenen kanssa haluaisit laulaa dueton ja mikä olisi mahdollisesti kappale? "Mä tein nyt viimeisimpänä työnäni UITiin kesäteatteriproduktiota Melkoisia muskettisotureita. Kyseisessä show'ssa Valtosen Puntti laulaa aivan järjettömän hienon kappaleen Sinut saan. Vaikka kyseessä on rakkauslaulu, niin haluaisin esittää sen yhdessä Puntin kanssa. Olis jännittävää kuulla kuinka äänemme soisivat yhteen - vai raiskaisinko mä vaan Puntin tajuttoman kovan tulkinnan."

Jos sinulla olisi oma teatteri, millainen olisi ohjelmistoltaan unelmiesi teatteri ja millainen se olisi muuten? "Ensinnäkin sanon, että oma teatteri on yksi mun tavoitteistani, ja mä olen melko varma, että se jossakin vaiheessa toteutuukin. Tai tällä hetkellä musta tuntuu siltä, että se ois mahdollinen. En tiedä, että olisko mulla kiinteä teatteritila, koska siinä on aina omat sumplimisensa ja kulunsa, mutta mun teatterin tuotannoissa kynnykset ois matalalla. Me kierrettäs paljon ja tehtäs yhteistyötuotantoja muiden talojen kanssa ja tarjottas erimuotosta ja -näköstä ohjelmistoa kaikille vauvasta vaariin. Me tehtäisiin kokeellisia juttuja, mutta myös perinteistä teatteria. Haluaisin tarjota mahdollisuuden jokaiselle työntekijälle toteuttaa omaa itseään ja kokeilla uutta. Mutta jos mulla ois konkreettinen teatterirakennus myöskin olemassa, niin sitten haluaisin, että sitä ei pidettäisi pelkkänä teatterina vaan, että kaikki tilat olisi hyötykäytössä kokoajan - myös kesäisin. Firmat voisi järjestää siellä erilaisia koulutuksia tai seminaareja, vapaat ryhmät voisi harjoitella sen tiloissa omia juttujaan ja yleisölämpiössä voisi toimia ravintola, josta saisi päiväsaikaan maittavaa lounasta. Haluaisin, että se ois sellanen paikka, jossa viihtyy eri-ikäset ja -taustaset ihmiset, olivat he sitten kiinnostuneita teatterista tai ei. Se ois niin siistiä."

Miten sinä määrittelet sanonnan 'teatterin taika'? "Teatterin taika on sen yhteisöllisyydessä. Se on jotain sanoinkuvaamatonta. Se on vaan olemassa työryhmäläisten välillä kuin myös työryhmän ja yleisön välillä. On niin siistiä ajatella, että lähes joka hetki jossakin istuu ihmisiä katsomassa, kun toiset ihmiset kertoo heille jonkun tarinan tai välittää jonkinlaisen viestin. Se, että on tehty tämmöinen yhteinen sopimus siitä, että me nyt esitetään teille tämmönen juttu ja tää on niinku leikisti totta, on mun mielestä jotenkin niin kaunista. En tiedä saako tästä mun hölinästä mitään selvää, mutta totta on, että sitä on jotenkin vaikea selittää. Kieltämättä aika hyvä kysymys."

Mitkä asiat inspiroivat sinua tai saavat sinut innostumaan? "Mua inspiroi usein juuri ne ihmiset, joiden kanssa teen töitä. Koen olevani etuoikeutettu, kun pääsen näkemään työni kautta erilaisia ja eri taustaisia taiteilijoita, jotka selkeästi ovat innostuneita omasta alastaan. Mä oon myös näitä ihmisiä, jotka innostuu monista asioista tosi helposti. Oon kova poika suunnittelemaan kaikkea ja jos saan mielestäni helvetin kovan idean esimerkiks yöaikaan, niin mun on pakko laittaa se heti ylös, etten vaan unohda sitä. Mulla alkaa olla toi to do -lista jo aika pitkä, että pitää ilmeisesti alkaa jossakin vaiheessa jo toteuttamaan niitä, että ehdin tehdä kaikki alta pois ennenkuin on aika jäädä eläkkeelle."

Podetko ramppikuumetta, jos olet näyttämöllä? "Lähes aina. Tutuille ihmisille esiintyminen on vaikeampaa kuin vieraille. Vaikka jännitän aikamoisesti esiintyessäni jossakin esityksessä, niin kaikista eniten jännitän esiintymistilanteita, joissa joudun olemaan ihan omana itsenäni. Tää mun ramppikuumeeni on välillä vaikeuttanut elämääni etenkin koulussa. Kuten aikaisemmin kerroin, olen kova poika stressaamaan ja mietin asiat yleensä aivan puhki, ja se kuormittaa. Se sitten näkyy usein myös mun esiintymisessäni."

Onko sinulla jotain omia rituaaleja tai rutiineja esityksiin liittyen? "Esiintyjänä mulle tulee aina tietyt rutiinit ennen esitystä. Menen yleensä teatterille hyvissä ajoin, jotta ehdin rauhoittumaan, hengittelemään ja käymään läpi tulevaa koitosta. Rutiinit saattaa liittyä myös lämmittelyyn tai muuhun. Tuotannollisella puolella mulla on rutiineja tai rituaaleja vähemmän, ei niitä oikein ehdi edes ajattelemaan. Välillä tuntuu, että tuottajana työskennellessäsi sulla ei välttämättä oo ees sitä hetken rauhaa, joka suodaan - ja ihan oikeutetusti - taiteilijoille. Mutta oon oppinut elämään sen kanssa."

Kerro joku legendaarinen kommellus, jota olet saanut olla todistamassa. "Yritin oikein kovasti miettiä enkä mä näin äkkiseltään keksinyt mitään hauskaa. Tai no yksi semmonen mikä on jäänyt mieleen, oli kun tein Keisarin uudet vaatteet -monologia vuonna 2007. Näyttelin kyseisessä jutussa kuusi eri roolia ja vaatevaihdot oli vajaan puolen tunnin esityksessä aika nopeita. Esiinnyin sillä jutulla Poleenin takkatilassa, ja sitten kesken esityksen yhdessä vaatevaihdossa huomasin, että Keisarilta puuttuu housut. Olin heittänyt ne edellisen vaihdon aikana liian kauas vaihtopisteestäni ja jouduin hetkisen huolella improilemaan ennenkuin löysin housut monen metrin päästä - takkatilan takasta. Silloin ei kyllä naurattanut, mutta näin jälkeenpäin se tilanne jaksaa jo jonkin verran naurattaakin."

Kerro joku oikein hyvä muisto. "Ensimmäinen hyvä muisto, joka nousi mieleen, oli myöskin aikaisemmin mainitsemani Villisorsan ensi-ilta viime syksynä Poleenissa. Se fiilis, kun esitys lopulta päättyi ja yleisö istui salissa aivan hiiren hiljaa ennen loppuaploodeja oli saatanan palkitseva. Sitten kun astuimme työryhmän kanssa loppukiitoksiin ja koko täysi sali nousee seisomaan, menin aivan sanattomaksi. Kylmät väreet ja kyynel silmäkulmaan nousevat vieläkin."

Onko sinulla mottoa? "Ei mulla oo mitään erityistä mottoa. Joskus saatan heittää johonkin tilanteeseen ystäväni keksimän lausahduksen 'vaihtelu virkistää, sano kani ku koloonsa kakki'. Sillä pärjää aika pitkälle."

Mitä muuta mahdollisesti haluaisit itsestäsi kertoa? "Mulla on paikoitellen tosi huono itsetunto ja olen tosi ankara itselleni. Ruoskin itseäni tosi usein, jos en oo mielestäni hoitanut työtäni niin hyvin kuin pystyisin. Mutta mä luulen, että tää on jotenkin tosi yleistä kulttuurialalla. En tiedä miks mä halusin tän kertoa sulle, mutta nyt jotenkin tuntu siltä."

Osaatko imitoida ketään? ”Silloin kun oli tämä Armi Toivasen Putous-hahmo Leena Hefner o.s. Herppeenluoma, niin sitä kyllä osasin imitoida aika lahjakkaasti. 'Hirrveen hirrveen humalassa olin joo ja Tom Collinsia juotiin...' Minusta se hahmo oli tosi hauska!”

Mikä sarjakuvahahmo tai fiktiivinen hahmo haluaisit olla ja miksi? ”Turun Tarzan eli Turzan hahhahahhah! Mulla voisi tosin olla enemmän vaatteita päällä.”

Jos saisit viettää päivän naisena, miten viettäisit sen? ”Mä kokeilisin, että miten kauan naisilla aamuisin oikeasti kestää laittautuminen. Että kestääkö siinä todellisuudessa niin kauan kuin väitetään. Voisin myös opetella kävelemään korkokengillä, tosin voinhan mä miehenäkin sen tehdä. Olisi mielenkiintoista tutkia myös sitä, että miten eri tavalla minua kohdeltaisiin työpaikallani naisena. Ja kyllä ensimmäinen vessareissu ihmetyttäisi vähän myös ja mistä pitää pyyhkiä, hehheh!”

Jos ihminen menisi syksyisin talviunille ja heräisi keväällä, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan siltä varalta, että heräät kesken kaiken? ”Mä ottaisin varmaankin tietokoneen, voisin katsella Netflixistä kaikenlaista. Hyvän kirjan voisin myös ottaa. Ruuaksi ottaisin soijamakaroonilaatikkoa ja juomaksi vettä.”

Jos rakentaisit puuhun majan, mitä sinne ottaisit mukaan? ”Mä ottaisin sinne kassalippaan ja myisin sinne lippuja! Tekisin siitä bisneksen! Sisustaisin sen erikoisella tavalla ja soittaisin itse pianolla taustamusiikkia muina puppeina.”

Jos voisit aikakoneella palata menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai ajanjaksoon, minne menisit? ”Haluaisin nähdä hetken jolloin Suomi itsenäistyi ja haluaisin nähdä myös Suomen Kansallisteatterin ensimmäisen ensi-illan, Aleksis Kiven Lean.”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

- Mistä sanasta pidät eniten? - Rakkaus

- Mistä sanasta pidät vähiten? - Ripuli

- Mikä sytyttää sinut? - Katse

- Mikä sammuttaa intohimosi? - Ripuli

- Mikä on suosikkikirosanasi? - Vittu

- Mitä ääntä rakastat? - Linnunlaulua

- Mitä ääntä inhoat? - Hammaslääkärin poraa

- Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Lentäjä

- Missä ammatissa et haluaisi olla? - Sairaanhoitaja

- Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Hyvinhän se meni!