(Näin esitykset alennushintaisella lipulla.)
Vapunjälkeinen aurinkoinen lauantai tuli vietettyä lähes kokonaan neljän seinän sisällä Suomen kauneimmassa teatterirakennuksessa eli Porin Teatterissa. Niin se aika rientää, sillä edellisestä visiitistäni Poriin oli ehtinyt jostain kumman syystä vierähtää lähes kymmenen vuotta!
Päänäyttämön erittäin katsomisystävällisillä penkeillä tuli istuttua koko päivä kirjaimellisesti kuin tatti, sillä ensin päivänäytöksessä tuli nähtyä perheen pienimmillekin soveltuva mainioniminen seikkailuhenkinen musikaali Tattiritarit - Kadonneen sienen arvoitus. Ikäsuositus tässä oli yli 6-vuotiaille ja olimmekin taas täydellistä kohderyhmää, sillä +60-vuotias seuralaisenikin jännittyneenä tutkaili ennen esitystä taskukelloaan, että joko se kohta alkaa.
Sienten valtakunnassa on kaikki päällisin puolin mallillaan, mutta käy ilmi, että näytelmän pahis Punainen kärpässieni (Ninni Kekki) on juonimassa ikäviä juttuja ja keittelemässä kaikista sienilajikkeista muhennosta ja sen valmistuttua sienimaailman mahikset olisivat siinä. Kun nuori rousku Pete (Pekka Hänninen) katoaa savuna ilmaan ja tulee kaapatuksi, lähtevät pikkuiset ystävykset Liisa Tatti (Maria Pere) ja Nuutti Kanttarelli (Oskari Penttilä) suureen vaaralliseen seikkailuun ja toveriaan pelastamaan. Matkalla kohdataan monenlaisia vaaranpaikkoja ja sekalainen värikäs seurakunta erinäisiä sienilajikkeita, käytetään lumottuja esineitä ja löydetään voimaa yllättävistä paikoista.
 |
| Nuutti ja Liisa |
Varsin värikästä menoahan tämä on, ja erittäin lumoava maailma on näyttämölle loihdittu. Mieltäni liikutti jälleen kerran ajatus siitä, että katsomossa oli varmasti väkeä, jotka olivat elämänsä ensimmäistä kertaa teatterissa ja saivat koettavakseen heti jotain näin maagista ja paikoin hurjan jännittävääkin. Upeasti oli toteutettu niin pauhaava koski kuin mystinen suokin, ja jestas mitä sienityyppejä! Aikuiskatsojia taatusti huvitti erinäiset heitot tyyliin "Tatti olalle vie!" sekä kohtalaisen hippihenkistä menoa asuissa ja habituksissa muutamillakin sienillä. Sienimaailman Pelle Miljoona tuli bongattua, vaan oma suosikkini oli ehdottomasti savuava ja mukavasti jutusteleva Sulo Savusieni (Ville Orttenvuori) - "kuukunanmuna" lajikkeenaan, jos minulta kysyttäisiin. Ihan kuin olisi jossain festareilla muinoin törmännyt kyseiseen rentoon heeboon... Kovasti ilahdutti myös pormestari Tatti (Joonas-Petteri Nieminen) valtavine lakkeineen ja toukkineen sekä skuuteilla ajelevat kärpäset.
Oikein verraton oli tämä Tattiritarit! Ihanaa, että lapsille (ja lapsenmielisille) tehdään taidokkaasti ja komeasti panostaen päänäyttämölle juttuja. Kääpäasu olisi hieno katseenvangitsija!
~
TATTIRITARIT - KADONNEEN SIENEN ARVOITUS
Ensi-ilta 25.3. 2026 päänäyttämöllä, kesto noin 2h (väliaikoineen)
Rooleissa : Oskari Penttilä, Maria Pere, Pekka Hänninen, Heidi Rantakeisu, Joonas-Petteri Nieminen, Ville Orttenvuori, Lassi Jämsä, Ninni Kekki, Marko Honkanen ja Helinä Kareinen
Käsikirjoitus ja ohjaus Christian Lindroos, suomennos Sofia Finnilä, sävellys, musiikin sovitus, laulujen sanat ja harjoitus Sofia Finnilä, lavastussuunnittelu Teemu Loikas, pukusuunnittelu Tiina Valkama, valosuunnittelu Riikka Rossi, videosuunnittelu Mikko Hakulinen, äänisuunnittelu Jyrki Heloaho, koreografi Osku Heiskanen, kampausten suunnittelu ja peruukit Peppi Pennanen, maskeerauksen suunnittelu Eija Juhola-Al-Juboori ja tarpeiston suunnittelu Salla Pokkinen
Esityskuvat (c) Janne Alhonpää
***
Hiukan toisenlaisiin tunnelmiin niin sisällöltään kuin ylöspanoltaankin vei sitten illalla samaisella päänäyttämöllä nähty Mummola. Tia Kouvon ohjaamasta ja käsikirjoittamasta samannimisestä Jussi-palkitustakin elokuvasta pidin kovasti. Siinä tunnelma oli paikoin äärimmäisen kiusallinen ja toisaalta erittäin tunnistettava ja vähän mietitytti, että kuinkahan mahtaa toimia näyttämöllä. Nyt jälkikäteen voin todeta, että yllättävän hyvin toimi!
 |
| Ella (Miia Lindström) |
Siskokset Helena (Heidi Rantakeisu) ja Susanna (Maria Pere) perheineen saapuvat joulunviettoon mummolaan. Sama kuvio on toistunut vuosikausia varmaankin, pitäähän nyt perinteitä olla. Mummolassa idylliä tietysti ylläpitämässä isovanhemmat Ella (Miia Lindström) ja Lasse (Marko Honkanen), joista jälkimmäinen mieluummin katselisi aamutakkisillaan erinäisiä ralli- ja hiihtotallenteita telkasta, samalla alkoholipitoisia juomia naukkaillen. Riitaahan siitä syntyy, se on selvä. Suomalaista small talkia "hienoimmassa" muodossaan on luvassa ja jotenkin tuntuu siltä, että joulua ja yhdessäoloa suoritetaan ja yritetään vain päästä pyhien yli kutakuinkin järjissään ja mahdollisimman äkkiä takaisin arkeen. Lapset Hilla ja Kassu (Helinä Kareinen ja Lassi Jämsä) on lapsia ja ovatkin ainoita, jotka osaavat elää hetkessä.
Kaikki ovat (lapsia lukuunottamatta) jollain tavalla yksin ja ihan eri aaltopituuksilla. Kohtaukset vaihtuvat aika tiuhaan tahtiin ja jumiutuvat paikoin ikään kuin pysäytyskuvaan. Ihan kuin katsoja painaisi kaukosäädintä, että nyt seis ja seuraavaan. Pari kohtausta jää erityisesti mieleeni. Isoisä-Lassen ilmeisen läheiset välit vanhan ystävänsä Sepon (Janne Turkki) kanssa ja yhteiset vuodet merillä, jalkakin nousee niin ettei rollaattoria tarvita. Susannan ja puolisonsa Riston (Peter-Sebastian Lehtonen) ilmaa puhdistava keskustelu autotallissa sekä "tunnelma pilalla ja paha mieli"-tyylinen kauniina joululauluna alkanut harras hetki, jonka isoisä yllättäen pilaa... Myös Riston soitto omalle äidilleen jää kaihertamaan mieltäni. Yksin jouluna? Surullista. Kun ei saa sanottua tiettyä lausetta. Onko lie koskaan sanottu. Helppoahan se ei ole. Rivien välistä pitäisi osata lukea.
 |
| Lasse (Marko Honkanen) |
Yllättävän paljon tässä syödään ja roudataan huonekaluja ja muuta ees sun taas. Se ei varsinaisesti häirinnyt, mutta erinäisiä koreografisia ratkaisuja vähän ihmettelin - Prisma-balettia nyt ainakin. Parit koomiset sivuhahmot toivat pientä keveyttä, muutenhan huumori oli aika haurasta ja helposti sellaista, että sivustakatsojaa kyllä naurattaa, mutta elähän itse siinä tilanteessa mukana! Eipä paljoa naurata.
Mummola jätti vähän surumielisen olon, etenkin kun tietää sen, että tämäkään näyttämöllä nähty perhe ei yhteistä jouluaan enää samanlaisena tule viettämään, ja millaisia muutoksia arki tuo itse kullekin jatkossa. Muutto omaan kotiin, ylennys...
Hienoa on muuten se, että nykyään aika monissa loppukiitoksissa esiin marssii näyttelijöiden lisäksi myös pitkä rivi teknistä henkilökuntaa eli ihmisiä, joita ilman ei teatterin taikaa näyttämölle illasta toiseen synny.
~
MUMMOLA
Ensi-ilta 21.1. 2026 päänäyttämöllä, kesto noin 2h 35min (väliaikoineen)
Rooleissa : Miia Lindström, Marko Honkanen, Heidi Rantakeisu, Maria Pere, Peter-Sebastian Lehtonen, Helinä Kareinen, Lassi Jämsä, Pekka Hänninen, Janne Turkki, Oskari Penttilä ja Ninni Kekki
Käsikirjoitus Tia Kouvo, dramatisointi ja ohjaus Jarno Kuosa, lavastussuunnittelu Juho Lindström, pukusuunnittelu Roosa Marttiini, valosuunnittelu Lauri Lundahl, äänisuunnittelu Jyrki Heloaho ja Jarno Kuosa, kampausten suunnittelu ja peruukit Peppi Pennanen ja maskeerauksen suunnittelu Eija Juhola-Al-Juboori
Esityskuvat (c) Janne Alhonpää