Saiturin joulu / Kansallisteatteri

Saiturin joulu / Kansallisteatterin Suuri Näyttämö

Ensi-ilta 30.11. 2011, esityksen kesto 2h 10min

Ohjaus Kurt Nuotio

Rooleissa Kari Heiskanen,Harri Nousiainen,Ilja Peltonen,Petri Liski,Jouko Keskinen,Paula Siimes,Karin Pacius,Sari Puumalainen,Jani Karvinen,Olli Ikonen,Pia Andersson,Tero Jartti,Ville Seivo,Amos Brotherus,Johannes Brotherus,Robert Brotherus ja paljon lapsia

Taustaa : Charles Dickensin klassikkotarina itarasta ja itsekkäästä Ebenezer Scroogesta (Kari Heiskanen),joka ei voi sietää joulua lainkaan.Hänelle ilmestyy jouluyönä kolme joulun henkeä - Menneisyys,Nykyisyys ja Tulevaisuus - ja henget vievät Ebenezerin matkalle kurkistamaan menneeseen aikaan,nykyhetkeen ja tulevaan.Vanha saituri löytää joulumielen itsestään jälleen.

Plussaa : pelkkää plussaa koko esitys! Heti esiripun noustua tuli lämmin tunne,näkymä pikkukaupungin keskustasta,lumisadetta,ihmiset tanssimassa ja laulamassa. Kari Heiskanen Saiturina oli aivan huippu,pidän hänen puhetyylistään ja koko olemuksestaan kovasti. Karismaa kerrakseen!! Yhtiökumppanin ilmestyminen aaveena kahleissa oli hurja näky aikuisellekin ja samoin Tulevaisuuden henki (Tero Jartti) oli todella vaikuttava näky. Pidin erittäin paljon musisoivista Brotheruksen veljeksistä myös,tunnelmaa luomassa joka tilanteessa.Osuvasti oli sanottu,että kun kasvaa liian isoksi niin että varpaat ja pää on liian kaukana toisistaan,ei huomaa enää kaikkea pientä ja kaunista kuten maton raitoja tai tassujaan pesevää pientä kissaa :) Lavastus oli toimiva ja sadunomainen, itse palasin pariksi tunniksi lapseksi jälleen ja tunne jatkui vesisateisesta säästä huolimatta vielä pitkään.Loppulaulu myös jäi soimaan päähän ja tuntui sitä moni muukin rallattelevan poislähteissä - ja nimenomaan aikuiset :)

Miinusta : ei moitteen sanaa

Lumoava Saiturin joulu sopii koko perheelle.Tämä pitäisi nähdä joka vuosi ennen joulua ja nimenomaan tämä versio!!

Täydet viisi tähteä ***** ja plussat vielä päälle.

Murhaloukku / Tampereen Teatteri

Murhaloukku / Tampereen Teatterin päänäyttämö

Ensi-ilta 30.11. 2011, kesto 2h 15 min

Ohjaus Mikko Viherjuuri

Rooleissa Heikki Kinnunen,Tomi Alatalo,Marjut Sariola,Ritva Jalonen,Ilpo Hakala

Taustaa : kuuluisan dekkarikirjailijan (Heikki Kinnunen) ura on ollut pitkään laskusuunnassa ja sattumalta hän saa postissa nuoren kirjailijanalun (Tomi Alatalo) tekstin "Murhaloukku" ,mikä saattaisi nostaa uran uuteen nousuun.Hän saa loistavan idean ... eikä siitä sitten sen enempää,sillä näytelmässä kielletään katsojia paljastamasta juonta sen enempiä (ja hyvä niin).

Plussaa : upea ja toimiva lavastus,valaistus,takkatuli,penkkejä tärisyttävä pelottava musiikki.loistavat näyttelijät.Täynnä piinaavaa jännitystä ja yllättäviä käänteitä,kerran pelästyin niin että sydän hakkasi täysillä vielä pitkään.Pidin kovasti etenkin Tomi Alatalosta ja Heikki Kinnusesta.Mukana oli myös huumoria sopivassa suhteessa.

Miinusta : ei moitittavaa

Muuta : ei heikkohermoisille,mutta thrillereistä pitäville KYLLÄ !!

Neljä tähteä Murhaloukulle ****.

Klassikot lavalla - elokuvan lyhyt oppimäärä

Klassikot lavalla - elokuvan lyhyt oppimäärä / Teatterikahvila Kivi,Tampereen teatteri

Ensi-ilta 29.11. 2011, kesto väliaikoineen 1,5 h

Ohjaus Mika Eirtovaara

Rooleissa Risto Korhonen ja Ville Majamaa

Taustaa : poistettuja kohtauksia,vaihtoehtoisia loppuja ja yllättäviä käänteitä,mukana ainakin 73 elokuvaa...

Plussaa : no tämähän oli pelkkää plussaa koko spektaakkeli!Ville ja Risto kun pääsevät kunnolla irti ja vauhtiin niin huh huh.Käsiohjelmalappusen mukaan mukana tosiaan 73 leffaa ainakin,itseltäni tosin meni aika moni ohi mutta ne jotka bongasin olivat aika hervottomia.Parasta antia Huuliharppukostaja ja Hyvät,pahat ja rumat.John Wayne ja Clint Eastwood kohtasivat kohtalokkain seurauksin.Myös Anonyymien pahisten kokoontuminen oli aika mieletön.Hannibal Lecter oli alkanut karppaamisen ja sai siten kaipaamansa elämänmuutoksen,Darth Vader vielä tutkiskeli omia tuntemuksiaan.Hakuna Matata-asenteella sekin sitten lähti selviämään...Huh huh,Yleisö ulvoi naurusta ja pojat pistivät parastaan!Aika velikultia.

Näitä lisää!!Ehdottomasti täydet viisi tähteä *****

Metsä & Gabriel,tule takaisin

Joulukuu pamahti käyntiin parilla klassikkoteoksella.

Metsä Helsingin Kaupunginteatterissa on näyttelijöiden juhlaa.Tästä venäläisestä klassikkoteoksesta ei minulla ollut hajuakaan ennen tätä,mutta näyttelijäkaarti sai minut kiinnostumaan ja eipä tämä ollutkaan turha reissu lainkaan.Näytelmähän kertoo ensinnäkin parista työttömästä näyttelijästä (Asko Sarkola ja Esko Roine),jotka sattumalta törmäävät toisiinsa metsässä.Toisen täti on rikas kartanonrouva (Tiina Pirhonen) ja miehet lähtevät rouvaa tapaamaan rahojen toivossa.Kartanon mailla tavataan myös nuori neitokainen (Kreeta Salminen),joka on palavasti rakastunut nuoreen mieheen Tuukka Leppänen),nuorilla rakastavaisilla ei kuitenkaan ole rahaa myötäjäisiin.Metsäkauppoja hierotaan ja raha vaihtaa omistajaa moneen otteeseen,mutta kuka lopulta saa rahat??Pidin esityksestä todella paljon.Lavasteet olivat upeat,taustan joki siltoineen ja taivaineen oli mielettömän hieno.Näyttelijät olivat kaikki mainioita,koomisuutta löytyi pienistäkin eleistä ja ilmeistä.Tosin välillä tuntui,että etenkin Pertti Koivulalla ja Eppu Salmisella koomisuus löi jopa hieman yli.Eniten pidin Asko Sarkolan teatraalisuudesta,miten hän käytti käsiään ja ääntään.Lasse Pöysti täytti karismallaan koko lavan saavuttuaan paikalle palvelijana,miehen ei tarvinnut aina edes sanoa mitään ja katsomo oli jo polvillaan.Kesto oli aikamoisen pitkä (liki 3 h) ja paikoitellen puudutti.Teatterikärpäseltä neljä tähteä Metsälle.

TTT:n Gabriel,tule takaisin oli varsin perinteinen versio tutusta tarinasta,jossa komea kapteeni Gabriel saapuu sekoittamaan sisarusten,Kristiinan ja Ulrikan (Jaana Oravisto ja Soili Markkanen) pasmat totaalisesti.Pentti Helin Gabrielina on juuri passelin lipevä ja auervaaramainen,lisäksi paikalla häärää naisten sisrentytär Raili (Emmi Kaislakari),joka ainoana tietää totuuden Gabrielista ja on jopa askeleen edellä huijaria.Gabrielhan sotkee valheidensa verkkoon molemmat siskot ja rakkauden kohteet vaihtuvat sitä mukaa,kenellä onkaan eniten rahaa.Sisaret ovat valmiita jopa murhaamaan saadakseen miehen ja rahat itselleen.Pidin kovasti etenkin Soili Markkasen muutoksesta tiukan moraalin tädistä rakkauden pauloihin heittäytyvään pikku-Uuveen,ja lopun haikeus on sydäntäraastavaa."Tekisin kaiken sen uudestaan,jos hän vain tulisi takaisin". Hassua,mutta pidin näytelmästä kyllä mutta liika tuttuus häiritsi.Helppo seurata,liiankin helppo?Kun tiesi mitä tuleman pitää.Pidän enemmän näytelmistä,joiden loppuratkaisusta ei ole harmainta aavistustakaan.Siksi vain kolme tähteä itse näytelmälle,näyttelijöille sen sijaan täydet viisi!

Ruuhkaviikot jatkuvat

Marraskuu on ollut todella kiireellistä aikaa teatteririntamalla,muutaman päivän sisällä taas nähty monta eri esitystä ja välissä netti ei ole toiminut lainkaan.Harmillista,sillä teatteriesityksistä pitäisi päästä kirjoittamaan heti tuoreeltaan sillä muuten jotkut herkulliset kohdat tuppaavat unohtumaan.No,joka tapauksessa tässä lyhyt päivitys muutamasta näkemästäni taas..

Vaarallinen harmonikka Turun kaupunginteatterissa oli sangen erilainen,mutta hyvin toteutettu ja kiinnostava musiikkinäytelmä.Tapahtumat alkavat Sisiliasta,josta harmonikanrakentaja Silvio (Mika Kujala) lähtee muiden joukossa siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin poikansa ja vihreän harmonikan kera,haaveissa perustaa oma harmonikkayritys ja tehdä rutkasti rahaa.Suunnitelmat kuitenkin saavat ikäviä käänteitä perillä ja toimeentulo on kiven alla.Silvio joutuu tahtomattaan todistamaan rotuun liittyviä väkivaltaisuuksia ja joutuu uhriksi.Poika selviää hengissä ja harmonikkakin on kunnossa.Jatkossa tapahtumat siirtyvät vuosien saatossa pieneen saksalaisyhteisöön,ranskalaissiirtolaisten pariin,puolalaisiin häihin ja polkkakilpailuihin ja lopuksi skandinaavien joukkoon.Mukana omistajalta toiselle siirtynyt mystinen vihreä harmonikka,joka tuntuu sinetöivän aina omistajansa kohtalon ... Musiikki liittyy vahvasti tapahtumiin mukaan,paikallinen musiikki harmonikkojen säestämänä siivittää juonenkulkua ja tuo tuulahduksen koti-ikävästä ja kansallisesta kulttuuriperinnöstä.Näytelmässä oli mukana neljä harmonikan soittajaa,jotka olivat koko ajan lavalla ja läsnä joka kohtauksessa enemmän tai vähemmän esillä,pidin siitä ratkaisusta kovasti.Kohtalaisen pitkä kesto oli näytelmällä,välillä hyydytti,mutta moni yksittäinen kohtaus jäi positiivisesti mieleeni,etenkin saksalaisyhteisö ja puolalaiset häät.Polkkakilpailuissa vedetty Rollareiden "Paint it black" (harmonikoilla vedettynä tietysti) oli aika kovaa kamaa!!Näyttelijöistä mieleeni jäi etenkin monta roolia taidokkasti urakoinut Tatu Siivonen,muutkin olivat toki hyviä ja kaikkineen näyttelijäsuoritukset olivat oivallisia ja onnistuneita. Annan kolme tähteä!

Godota odottaessa Kansallisteatterissa oli sangen onnistunut klassikko.Samuel Beckettin absurdi klassikkoteos avautuu katsojista jokaisella varmasti eri tavalla,niin paljon asioilla on piilomerkityksiä.Joka tapauksessa,näytelmähän kertoo parista nukkavierusta miekkosesta,Vladimir ja Estragon,jotka saapuvat joka ilta samaan paikkaan samaan aikaan,muistamatta kuitenkaan olleensa siellä aiemmin.Odotetaan mystistä Godota,joka muuttaisi kaiken ja miehet saisivat mielenrauhan ja jatkaa eloaan jossain muualla kenties.Näytelmässä ei varsinaisesti tapahdu juurikaan mitään,mutta silti tapahtuu ja koko ajan.Vaihtelua meininkiin tuo jostain saapuva isäntä Pozzo palvelijansa Luckyn kera.Ja tietysti,illalla miesten jo väsähtäessä paikalle saapuu pikkupoika ilmoittamaan viestiä Godot´lta,ei pääse paikalle mutta huomenna tulee.Varmasti.Näytelmä ja esitys oli juuri sellainen kuin odotinkin,eli ei mitään nykyaikaisia kikkailuja ympätty väkisin mukaan,tarina ja huikeat näyttelijät,se riittää.Esko Salminen,Eero Aho,Janne Reinikainen ja sokerina pohjalla Hannu-Pekka Björkman,jonka näin nyt livenä ensimmäistä kertaa.Kaikki olivat mielettömän hyviä,mutta erityismaininta Eero Aholle ja Janne Reinikaiselle (Lucky-palvelija),jonka roolihahmolla ei paljon repliikkejä ollut mutta kun herkesi puhumaan käskystä ajatuksiaan julki niin oksat pois ... Täydet viisi tähteä!! (ja yleisön joukossa oli muutama sangen tunnettu henkilö myös,mukava lisämauste se...)

Juoppohullun päiväkirjan vierailuesitys Hämeenlinnan Verkatehtaalla ei ollut ihan niiiin hyvä kuin taannoinen Linnateatterin kesäteatteriesitys,mutta oli tässäkin omat hyvät hetkensä ja hervottomat kohtaukset.Juho Markkanen pääroolissa ei tuonut mieleeni ihan kirjojen kuvaa Juhasta,pikemminkin juomiseen retkahtaneen rokkarin.Aika ihana renttu kuitenkin..Kristian oli myös erilainen,mutta ihan hauska suoritus sinänsä.Pointsit sen sijaan naisrooleissa urakoineelle Henna Tanskaselle (joka esitti myös Mikaelia).Loistava komedienne!Hulda-tädin yllätysvisiitti ja nuoruuden muistelohetket oli parasta antia,yleisö ulvoi naurusta ja taisi näyttelijöilläkin mennä pokka pariin kertaan.Yleisö muutenkin oli tavanomaista villimmällä päällä,jotkut innostuivat huutelemaan ja pari miestä nousi seisomaankin kesken esityksen.Hauskahan tää oli,mutta vain kolmen tähden veroisesti.

Vadelmavenepakolainen KOM-teatterista vieraili Hämeenlinnan teatterissa myös parin loppuunmyydyn esityksen verran.Minulla ei ollut hajuakaan mistä tarina kertoo,Miika Nousiaisen alkuperäisteos oli lukematta.Tämä olikin varsin piristävä yllätys.Näytelmähän kertoo Mikko Virtanen-nimisestä suomalaismiehestä,joka haluaisi keinolla millä hyvänsä olla ruotsalainen.Kansallisuustransvestiitti,kuten Mikko itseään tituleeraa.Jouluisin Mikko matkustaa Thaimaaseen tutustuakseen ihaniin ruotsalaispariskuntiin ja porukoihin ja soluttautuu juhlahumuun mukaan.Unelma toteutuu myöhemmin kun Mikko onnistuu vaihtamaan identiteettiään itsemurha-aikeissa rypevän ruotsalaisopettajan,Mikael Anderssonin kanssa.Siitäpä alkaakin sitten valheiden vyyhti ja Mikolta/Mikaelilta ns. karkaa mopo käsistä ruotsalaisuuden ydintä tavoitellessaan.Sitä ennen kuitenkin nähdään mieletön nykytanssiversio Olof Palmen elämästä,opiskellaan ruotsalaisuutta ja fiilistellään Bo Kaspers Orkesterin tahdissa.Näyttelijät olivat mielettömän hyviä,kaikki kolme.Juho Milonoff Mikkona etenkin,mitä äänenkäyttöä.Niko Saarela ahkeroi miesrooleissa ja erittäin positiivinen ylläri oli naisroolien Eeva Soivio."Möten" naishahmot etenkin... Kummasti jäi monenmoisia ruotsin lauseita päähän pyörimään loppuviikoksi.Täydet viisi tähteä !!

Olin myös Hämeenlinnan Teatterikerhon 60v-juhlissa ja juhlanäytöksenä Älä pukeudu päivälliselle,jonka olin siis jo aiemmin nähnyt omaisten esityksessä.Otaksuin silloin esityksen saavan toistojen myötä lisää vauhtia ja tarkkuutta ajoituksiin,mutta olin hyvin pettynyt esityksen nähtyäni.Se oli nimittäin muuttunut paljon tylsemmäksi eikä tuntunut pääsevän vauhtiin ollenkaan!!?? Oliko syynä yleisön jäyhyys vai mikä? Katariina Kuisma-Syrjän loukattua jalkansa hänen roolissaan oli Maarit Peltomaa ja sekin vaikutti tietysti,sillä tekihän hän erilaisen roolityön kuin Kata vaikka rooli olikin sama.Jäi mietityttämään tämä.

Kolme lyhyttä "arvostelua"

Neljän päivän sisällä kolme eri esitystä,tämähän käy jo työstä...

Neiti Julie Hämeenlinnan teatterissa oli hyvin perinteinen klassikkotulkinta August Strindbergin teoksesta.Esitys oli hyvin intensiivinen,kestoltaan 1,5h ilman väliaikaa ja hyvä niin,paussi olisikin ikävästi katkaissut sen tunnelatauksen jonka näyttelijät saivat aikaan.Verstas-näyttämön 20v-juhlanäytelmä oli myös ohjaaja Martti Töttölän pitkäaikainen haave.Näyttelijät olivat mielettömän hyviä,etenkin Sinikka Salminen Neiti Juliena.Loistava paluu näyttämölle myös Perttu Pesältä,Johanna Reilinin roolityötä unohtamatta.Pianistin tarkoitus oli "kommentoida" tapahtumia soitollaan ja tehdä jokaisesta esityksestä uniikki,kiintoisaa olisikin nähdä esitys toistamiseen ja seurata millaisia muutoksia musiikilla tulisi,tällä kertaa musiikki tuntui vain jotenkin taustamusiikilta,paria kohtausta lukuunottamatta.Kolme tähteä Neiti Julielle.

Maailmanlopun hautaustoimisto Tampereen Työväen Teatterin päänäyttämöllä oli taattua Kummeli-huumoria.Ohjaaja Heikki Vihinen piipahti näyttämöllä myös parissa pikku roolissa.Komedia kertoo hautausurakoitsika Theodor Antista (jolla oli sukunaan mm. Elef Antti,Des Antti ja Trab Antti...),mukana häsläävät myös pääministeri BB-Maki,oppisitiojohtaja Sika-Harri,Viinapiru ja nähtiinpä siellä itse Belsepuubikin.Aluksi esitys ei oikein lähtenyt lentoon,mutta väliaikaa kohti saatiin aika hurjaakin menoa etenkin Theodor Antin (Esko Roine) eli "Dödön" toimesta.Miten voi mies heittää ihan pokkana sellaista juttua,leslienielsenmäistä menoa oli se.Tom Lindholm Viinapiruna oli aika ovela tyyppi,samoin Kaisa Mattilan esittämä bimbo Pam.Muutamia hyviä irtovitsejä tästä kyllä lähti,mutta ihan täysmittaiseen hihittelyyn ei rahkeet tällä kertaa riittäneet.Kummeli-huumorin ystäville ja pikkujouluporukoille suosittelen silti."Jo ilta tullut on,urut soi,kyllä lähtee!!" Kolme tähteä.

Kiviä taskussa vieraili kaksi kertaa täysille katsomoille täällä Hämeenlinnassa.Kaksi kertaa sen aiemmin olen nähnyt,mutta siitä on muutama vuosi aikaa ja esityshän on aivan loistava,sen katsoisi vaikka kuinka monta kertaa.Martti Suosalo ja Mika Nuojua vetävät useat roolinsa sellaisella vimmalla läpi että huh huh,tästä on vaikea pistää enää paremmaksi.Kaiken sen naurun takana myös traaginen tarina,ja surullisissa kohtauksissa yleisökin onneksi malttoi olla hiiskumatta.En ole taas aikoihin nauranut niin paljon kuin eilen,pelkäsin jo että katkee joku verisuoni päästä.Pari kohtausta meni ihan överiksi,miehiä itseäänkin jo nauratti kovasti.Että saakin yhdestä banaaninsyönnistä,juopuneen jankkaamisesta ja lehmä-esitelmästä jotain niin hulvatonta aikaan.Edelleen annan täydet viisi tähteä tälle. (ps.Kvartetti on tällä hetkellä Suomen katsotuin näytelmä ja jos tämä pyörii vielä,menee se Kvartetin ohitse.Ensi vuonna tulee 10v täyteen ja AINA loppuunmyydyille katsomoille!!)

Hiiriä ja ihmisiä / Tampereen Teatteri

Hiiriä ja ihmisiä / Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämö

Ensi-ilta 1.9. 2011,kesto 2h 20min

Ohjaus Tommi Auvinen

Rooleissa : Ola Tuominen,Ville Majamaa,Ilpo Hakala,Jannastiina Hakala,Esa Latva-Äijö,Risto Korhonen,Mikko Hänninen,Kake Aunesneva,Markku Thure,Ahmed Hamis Issa

Taustaa : John Steinbeckin klassikko kertoo kahdesta kaveruksesta työtä etsimässä.George ja Lennie ovat erottamaton parivaljakko.George on pieni ja nokkela kaveri,Lennie taas iso voimanpesä mutta mieleltään lapsen tasolla.Kaverukset ovat joutuneet lähtemään aiemmista työpaikoistaan erinäisistä syistä (Lennien vuoksi) ja nyt ovat saapumassa jälleen uuteen porukkaan työtä tekemään.Heillä on myös yhteinen unelma maatilasta,jossa saisivat rauhassa elellä ja Lennie voisi hoitaa kaniineja.Lennie pyytääkin usein Georgea kertomaan millaista elämää he tilallaan viettäisivät."Koska mulla on sut ja sulla on mut."

Plussaa : loistava esimerkki siitä,että hienoja lavasteita ja erikoistehosteita ei tarvita,riittää että tarina itsessään on kantava ja näyttelijät pääsevät loistamaan.Ville Majamaalta (Lennie) yksi parhaimmista suorituksistaan ikinä,herkkä ja koskettava Lennie viimeistä piirtoa myöten,eleineen ja ilmeineen,kehonkielineen.Alusta asti pala kurkussa katsoin,tietäen mitä tuleman pitää.Pidin myös kovasti Ola Tuomisen Georgesta ja Esa Latva-Äijön Slimistä.Mukavaa oli nähdä myös Risto Korhonen pitkästä aikaa lavalla Curleyna.Koiravanhus oli aivan ihana hännänheilutuksineen kaikkineen.Näytelmä ei tainnutkaan olla aikaan sidottu vaan voisi tapahtua milloin vain,autostereoista pamahtanut "Heaven is a place on earth" oli aika ylläri.Georgen ja Lennien yhteiset hetket olivat ihan parasta."Kerro vielä niistä kaniineista".Kaveria ei jätetä ja unelmia pitää olla.

Miinusta : itse esityksessä ei miinusta (paitsi ehkä se kasaribiisi)

Muuta : moitittavaa sen sijaan löytyi kanssayleisöstä...Yleisöltä hiljaisuutta ja keskittymistä vaativaa draamaa ja paikalla oli porukkaa jotka pulisivat taukoamatta keskenään,räpläsivät kännyköitään,tulivat myöhässä ja poistuivat ennen väliaikaa...Käsittämätöntä,ei minkäänlaisia käytöstapoja!!

Teatterikärpänen antaa Hiirille ja ihmisille täydet viisi tähteä *****

Dogville / Lappeenrannan Kaupunginteatteri

Dogville / Lappeenrannan Kaupunginteatteri

Ensi-ilta 10.9. 2011 , esityksen kesto noin 2h 40 min

Ohjaus Jari Juutinen

Rooleissa mm.Ilona Pukkila,Joni Leponiemi,Seppo Kaisanlahti,Sami Lanki,Piia Soikkeli,Marja-Liisa Ketola,Anna-Kaisa Makkonen,Turo Marttila,Heini Kallio,Jarno Kolehmainen,Samuli Punkka,Liisa Pöntinen,Marjatta Linna ja Reijo Kanerva

Taustaa : näytelmäsovitus Lars von Trierin kehutusta ja palkitusta Dogville-elokuvasta.Grace saapuu syrjäiseen kyläpahaseen Koirankylään pakomatkan seurauksena ja nuori Tom ottaa hänet aluksi suojatikseen.Kyläyhteisön jäsenillä on jokaisella oma paikkansa ja tehtävänsä,ja aluksi kyläläiset suhtautuvat varsin negatiivisesti uuteen tulokkaaseen.Pikku hiljaa Grace saavuttaa kaikkien luottamuksen ahkerasti työtä tekemällä ja muita kyläläisiä avustamalla,ja hän ja Tom rakastuvat.Elo on hetken auvoisaa,mutta vain hetken.Pian Koirankylä näyttääkin kuitenkin todelliset kyntensä ja silmukka alkaa kiristymään Gracen ympärillä.Loppua kohti tunnelma senkun tiivistyy.En ollut nähnyt von Trierin elokuvaa aiemmin,eli minulla loppuratkaisu tuli täytenä yllätyksenä ja puun takaa.Hyvä niin!

Plussaa : lavastus oli sangen toimiva,elokuvakin kuulemma tapahtuu yhdessä ja samassa tilassa.Kyläläiset olivat loistavia hahmoja,pidin todella monesta roolityöstä,etenkin Martha(Liisa Pöntinen) jäi kovasti mieleeni.Näytelmän äänimaailma oli sangen dramaattinen,hiukan pelottavakin.Kelloa soitettiin jylhästi.Hienoa oli nähdä Joni Leponiemi (Tom) vaihteeksi kunnon draamassa,hänet kun olen tottunut aiemmin näkemään lähinnä musiikkipitoisissa näytelmissä.Upeasti hän tästäkin roolistaan suoriutui.Näytelmä oli sangen intensiivinen eikä päästänyt katsojaa helpolla.Takaani kuului alkupuolella kommentti "Ompas pitkäveteinen" ja siltä se aluksi vähän vaikuttikin,mutta kun esitys pääsi kunnolla vauhtiin niin hyvä kun uskalsi silmiään räpäyttää,loppua kohti tunnelma senkun tiivistyi ja kovasti jännitin miten tässä tulee käymään lopulta.Itsekin tuli miettineeksi,että miten sitä itse käyttäytyisi kyläläisenä,jos joku ulkopuolinen pyrkisi saman yhteisön jäseneksi.Tässähän mentiin ihan sinne ihmisyyden ja ihmismielen käänteiden alkulähteille,ja esityksen loputtua kuulin samanmoisia lauseita muiltakin katsojilta.Sangen vaikuttava ja kunnianhimoinen näytelmävalinta!

Miinusta : alussa en pitänyt Gracen (Ilona Pukkila) "nykivästä" tyylistä,mutta loppua kohti hänkin paransi.Kahleissa kulkeva Grace oli todella surullinen näky.Kesto oli aika pitkä,etenkin ensimmäinen näytös tuntui kestävän ja kestävän ja siinä ajatukseni vähän karkailivat.

Muuta : suosittelen kaikille hyvän,kunnon draaman ystäville!Plussaa rohkeudesta tehdä tämä näytelmä näin pikkujouaikaan,toivottavasti katsojat löytävät Dogvilleen!

Teatterikärpänen antaa Dogvillelle neljä tähteä ****

Cabaret ja Älä pukeudu päivälliselle

Pikainen päivitys parista näkemästäni jutusta :

Jostain kumman syystä en pääse Lahden Kaupunginteatterin sivuille,joten en pysty tarkistamaan muutamia faktoja.Lyhykäisesti voisin kertoa Cabaret-musikaalista sen verran,että jotain jäi puuttumaan ollakseen ihan jättipotti.Tanssi oli varsin viekoittelevaa ja musiikki toimi,tykkäsin kovasti Jorma Uotisesta seremoniamestarina,Helgasta ja juutalaisen vanhemman miehen ja hotellinpitäjärouvan rakkaustarinasta.Pääpari sen sijaan jätti minut täysin kylmäksi,nainen lauloi hyvin mutta siihen se sitten jäikin.En tiedä miksi näin.Kolme tähteä Cabaret´lle.

Hämeenlinnassa 8.10. ensi-illassa ollut farssi Älä pukeudu päivälliselle on taattua nauruterapiaa ja oikein passeli pikkujouluesitys.Fiilistäni laski hiukan se,että sama näytelmä tuli jo nähtyä kesällä Heinolassa ja oli varsin tuoreessa muistissa se,mikä on homman nimi.Onneksi tämä versio oli hiukan erilainen.Pidin erityisesti Katariina Kuisma-Syrjän esittämästä ronskista kokista ja Lauri Kukkosen sähläämisestä kulisseissa,hänen roolinsa teknisenä avustajana oli oiva idea!Esityskertojen myötä varmasti ajoitus ja rytmitys paranee,muutama kohtaus oli aika sekava (vaikka sekavahan juonikin on).Neljä tähteä kuitenkin tälle!

Dance of the Vampires

Dance of the Vampires / Seinäjoen Kaupunginteatteri

Ensi-ilta 10.9. 2011 , kesto noin 2h 50min

Ohjaus Olli-Matti Oinonen

Rooleissa mm. : Jyri Lahtinen,Raili Raitala,Esa Ahonen,Ville Salonen,Heikki Vainionpää,Leena Rousti,Jouko Enkelnotko,Anne Vihelä,Antti Railio

Taustaa : Roman Polanskin kulttimainetta nauttiva kauhukomedia "Vampyyrintappajat" musikaaliversiona,Pohjoismaiden kantaesitys.Professori Abronsius (Esa Ahokas) ja nuori apulainen Alfred (Ville Salonen) saapuvat lumiseen transsilvanialaiseen kylään ja majataloon,tutkiakseen vampyyrien olemassaoloa.Kyläläiset kiistävät kaiken,valkosipuleita kuitenkin joka puolella.Alfred rakastuu majatalonpitäjien hehkeään tyttäreen Sarahiin (Raili Raitala),jonka kuitenkin jylhässä linnassaan yksinäisenä asuva mystinen Kreivi von Krolock (Jyri Lahtinen) nappaa.Parivaljakko lähtee pelastamaan neitoa kreivin kynsistä ja hampaista,vaan miten käykään...

Plussaa : WOW!! Enpä olisi uskonut Seinäjoella moista näkeväni,Lontoossa ehkä mutta ei näillä lakeuksilla...Huimaa työtä kaikenkaikkiaan.Alun talvimaiseman heijastuttua musiikki alkoi heti jylhänä ja vaativana,tiesin että tulen nauttimaan joka sekunnista ja nyt mennään lujaa!Upeat lavasteet ja puvustus,maskeerauksista nyt puhumattakaan.Tarina itse soljui eteen päin leffankin juonen mukaan,koomisiakin piirteitä löytyi etenkin majatalon isännässä (Heikki Vainionpää) ja kreivin ihastuttavassa pojassa Herbertissä (Jouko Enkelnotko).Upeaäänisiä laulajia,jotka etenkin sooloissa pääsivät oikeuksiinsa.Pidin kovasti etenkin Sarahin äänestä ja olemuksesta,ihan kansainvälistä tasoa oli tämä kaunotar!Mutta itse Kreivi... huh huh.Voiko enää komeampaa ilmestystä olla?? Mikä ääni,mikä olemus,lavakarisma,koko sali kuunteli henkeään pidätellen kreivin laulua ja aplodeerasi oikeutetusti hurraten.Välillä oltiin kuin rock-oopperassa.Tanssijat olivat myös uskomattoman lahjakkaita.Haudoistaan nousevat vampyyrit ja heidän tanssinsa...Yksittäisistä kohtauksista parhaiten jäi mieleeni linnan jylhä portti ja kreivi viitta hulmuten siinä laulamassa,sukat pyöri jalassa.Sangen eroottistakin.Sarah kylvyssä ja kreivi laskeutuu katosta,grrrrr.Ei jäänyt epäilystäkään,kumman matkaan olisin itse mieluummin lähtenyt valintatilanteessa...Vampyyreiden tulo katsomon ohi oli myös sangen hauskaa,ei varmaan tosin kaikkien mielestä.

Miinusta : musiikki ja kuoro soi välillä niin kovaa,että korvat oli mennä lukkoon ja sanoista ei tahtonut saada kunnolla selvää kuorokohtauksissa.Näyttämö tuntui joissakin joukkokohtauksissa liian pieneltä ja lavasteiden vaihdokset vaivihkaa mahdollistanut vaihtuva etusermi ei aina ollut ihan toimiva ratkaisu,etenkin toistuessa kovin usein ja kukkakuosisena.Talvimaisema linnoineen ja lumisateineen oli toki toimiva.Taisi sattua myös pari hampaisiin ja ääniin kuuluvaa pientä ajoituslipsahdusta,mutta väliäkös niistä.

Muuta : yleisön joukossa sangen mustiinpukeutunutta väkeä ja goottihenkisyyttä,muutama upea kampauskin nähtiin.Itse osoitin suosiotani seisaaltani.Toivon esitykselle pitkää ikää ja mahdollisuutta päästä katsomaan uudestaankin.
Teatterikärpäseltä täydet viisi tähteä vampyyreille ***** ja kreiville vielä kymmenen lisää **********

Ihmisen osa

Ihmisen osa / Helsingin Kaupunginteatterin Pieni näyttämö

Ensi-ilta 24.2. 2011 , kesto noin 2h 40min

Ohjaus Raila Leppäkoski

Rooleissa : Ritva Valkama,Sanna-Kaisa Palo,Armi Toivanen,Jaakko Saariluoma,Kari-Pekka Toivonen,Markku Huhtamo,Teemu Palosaari,Leena Uotila,Aslak Mamadou,Lotus Tinat/Laura Lempiäinen/Leeni Rantala

Taustaa : Kari Hotakaisen kirjoittama näytelmä (ilmestynyt myös kirjana ja kuunnelmana).Salme Malmikunnas (Ritva Valkama) tapaa kirjamessuilla erään kirjailijan (Teemu Palosaari) ,joka kiinnostuu naisen tavasta kertoa siihen malliin,että haluaa kirjoittaa kirjan naisen elämästä ja tarjoaa tälle 5000€.Salme suostuu yhdellä ehdolla.Hän kertoo konstailemattomaan tyyliinsä "tilapäisesti mykästä" miehestään ja kolmesta lapsestaan,joista vanhinta on kohdannut jokin suuri suru,joka vaikuttaa koko perheeseen.Äidillä on tapana lähettää postikortteja lapsilleen ja jakaa niissä elämänohjeita ja vihjeitä siitä,että tulisivat vanhempiaan tapaamaan.

Plussaa : Ritva Valkama on loistava,ei voi muuta sanoa.Mikä karisma!Parhaat ja osuvimmat replat latelee Salme.Näyttelijät olivat kauttaaltaan hyviä,muutama nousi vielä uudelle tasolle kuten Jaakko Saariluoman esittämä Pekka-poika.Äiti kehuu poikansa ehdoitta,"tietokonefirman pomo" onkin todellisuudessa jotain aivan muuta ja monen mieleen jää varmasti kohtaus,jossa perulaiseksi katusoittajaksi naamioitunut Pekka saa oudon tehtävän Mirjalta (Leena Uotila)."Anna minulle syy elää!" Kohtaus oli koominen ja toisaalta erittäin traaginen.Leena Uotila oli loistava monissa sivurooleissaan,terapeutti oli itsekin hiukan höpsö ja entäs sitten se Metsästys ja Kalastus-lehden tilaava nainen...Armi Toivasen esittämä Maija-tytär oli huippu puhelinmyyjänä,kaikki konstit kyllä käytettiin.Kari-Pekka Toivonen oli "Kimmo vaan" ja ärsyttävän itseriittoinen Audi-mies,paljon oli puhetta mutta kaikista tilanteista ei Kimmokaan sitten puhumalla selvinnyt.Esitys oli näyttelijöiden ja tekstin juhlaa todellakin,lavasteilla ei liiemmin koreiltu.Vuorotellen sai nauraa ja kyyneliään pidätellä,ihmisen osa ei ole helppo todellakaan.

Miinusta : ei moitittavaa

Muuta : kiintoisaa oli nähdä tosielämänkin äiti ja tytär samalla lavalla (Ritva Valkama ja Sanna-Kaisa Palo),aiempiakin näytelmiä on toki ollut mutta minä sain tämän kunnian vasta nyt

Teatterikärpänen antaa Ihmisen osalle neljä tähteä ****

Luoteisväylä

Luoteisväylä / Hämeenlinnan teatterin päänäyttämö

Ensi-ilta 15.9. 2011 , kesto noin 2h 30min

Ohjaus Hannu Matti Tyhtilä

Musiikki Antti Paranko

Rooleissa : Liisa Peltonen,Birgitta Putkonen,Lasse Sandberg,Jani Koskinen,Turkka Mastomäki,Kai Vaine,Ilkka Koivula,Sinikka Salminen,Henna-Maija Alitalo ja muusikot Antti Paranko ja Kalle Penttilä

Taustaa : nuori Teina (Liisa Peltonen) etsii omaa paikkaansa maailmassa.Koulun päästötodistus ei paljoa lupaa,isän malli puuttuu ja tytön äiti (Birgitta Putkonen) kokee kovia paineita työpaikallaan Ultima Thule-projektin parissa.Samaan aikaan Kapteeni (Lasse Sandberg) miehistöineen etsii Luoteisväylää ja yrittää saavuttaa omia unelmiaan.Jokainen etsii omaa reittiään niin elämässä yleensä kuin töissäkin.

Plussaa : visuaalisesti hieno esitys,nopeilla siirroilla saatiin aikaan laiva miehistöineen,tähtitaivas,avaruus ja Teinan huone koko ajan läsnä kaikessa.Liisa Peltonen jatkaa vakuuttavaa linjaansa,erittäin raikas teinityttökuvaus vaatetusta ja olemusta myöten.Pidin myös kovasti Ilkka Koivulan rujosta yksikätisestä merimiehestä,alkupuolella kuultu laulu Ilkan vetona oli todella komeaa kuultavaa.Turkka Mastomäki osoitti muuntautumiskykynsä etenkin firman tietokonenörttinä,josta paljastuu lopuksi yllättäviä puolia.Antti Parangon musiikki oli uutta ja erilaista,hienosti soivat laulut ja etenkin moniääninen stemmalaulanta onnistuu näyttelijöiltä napakymppinä.Esitys on täynnä hienoja ajatuksia,joita olisin halunnut makustella hiukan pitempäänkin kuin vain nopeina lauseina.Äidin ja tyttären välinen kemia toimi loistavasti.

Miinusta : näytelmästä jäi hiukan sekava jälkimaku,asiaa ja puhetta oli tosiaan aika paljon ja sitä tuli siihen malliin,että omat ajatukset menivät välillä ihan sekaisin.Jostain syystä en pitänyt ollenkaan äidin työyhteisöön liittyvistä kohtauksista.Moni hieno ajatus unohtui tosiaan samantien liian informaatiotulvan alle :( Roolihahmoista en oikein pitänyt firman johtajasta enkä laivapoikatyttö Ponista.

Muuta : uusi kotimainen musiikkinäytelmä on aina tervetullut ja toki toivon kovasti katsojia Luoteisväylälle,itselleni ei ihan täysillä tämä kuitenkaan kolahtanut.Vähän jopa harmittaa se.

Teatterikärpänen antaa Luoteisväylälle kolme tähteä ***

I love you because

I love you because / Tampereen Teatteri

Ensi-ilta 7.9. 2011 , kesto 2h 20min

Ohjaus Mikko Viherjuuri

Rooleissa Sami Hintsanen,Mikko Rantaniva,Tomi Alatalo,Natalil Lintala,Minka Kuustonen,Elina Rintala ja bändi

Taustaa : New Yorkiin sijoittuva,"Frendien" musikaaliversioksikin sanottu uutuusmusikaali kertoo sydänsuruista ja rakkaudesta ja sen oikean etsimisestä.

Plussaa : laulupuolella hyvin vahvaa osaamista,Sami Hintsasella etenkin riittää ääntä ja voimaa vaikka minkälaisiin biiseihin.Natalil Lintala ja Minka Kuustonen olivat tosi pirtsakoita ja ihastuttavia,hyvä-äänisiä neitokaisia,en ollutkaan heitä aiemmin missään nähnyt.Mikko Rantaniva toi koomisuutta räväkällä roolihahmollaan,jolla tuntui olevan vain yksi asia mielessään.Mielelläni olisin nähnyt ja kuullut Tomi Alataloa enemmänkin,hänen roolinsa oli turhan pieni (vaikkakin sivurooleja riitti,pizzalähetti etenkin oli hulvaton ja se tanssaava hippipariskunta...)Esitys oli raikas ja viihdyttävä,sai nauraakin.Vanhempiin ihmisiin ei välttämättä kovin kolahda??Mistäs sitä tietää...

Miinusta : laulut oli ihan ok,mutta mitään ei varsinaisesti jäänyt mieleen.Musikaaleissa yleensä jää muutama kappale päähän vielä soimaan,mutta ei tällä kertaa.

Muuta : en oikein saanut kunnon otetta tästä,paketti oli kunnossa kyllä mutta jotain puuttui.En tainnut olla ihan sopivaa kohderyhmää varmaankaan...

Teatterikärpänen antaa kolme tähteä I love you because-musikaalille ***

Anna-Liisa

Anna-Liisa / Tampereen Työväen Teatterin 110-v juhlanäytös

Ensi-ilta 2.9. 2011, kesto noin 2h 45 min

Ohjaus Sirkku Peltola

Rooleissa Suvi-Sini Peltola,Petra Ahola,Jari Ahola,Toni Harjajärvi,Jyrki Mänttäri,Petra Karjalainen,Mika Honkanen,Teija Auvinen,Eriikka Väliahde,Janne Kallioniemi,Harri Rantanen,Pauli Hanhiniemi,Hehkumo-yhtye ja Tanssiteatteri Tsuumi

Taustaa : Minna Canthin klassikko oli ensimmäistä kertaa Tampereella esitettävänä syyskuussa 1901,nyt 110 vuotta myöhemmin neljättä kertaa ja musikaaliksi muutettuna versiona.Tarina kertoo nuoresta Anna-Liisasta,joka on menossa naimisiin nuoren Johanneksen kanssa.Tytön mieltä painaa suuri salaisuus.Juuri häiden alla mies menneisyydestä palaa takaisin hakemaan Anna-Liisaa itselleen ja jollei tyttö suostu,uhkaa hän kertoa kaikille salaisuuden.Rankka näytelmä aiheeltaan,lopussa tyttö tekee oman ratkaisunsa kilpakosijoidensa suhteen.

Plussaa : nyt on kyllä Työvis saanut arvoisensa juhlanäytelmän!Esitys oli huikean upea kokonaisuus.Tapahtumapaikkana metsä,taustalla suuret puut välillä huojuivat,valojen ja varjojen leikkiä jatkuvasti.Upea järvimaisema.Pidän kovasti Hehkumo-yhtyeen musiikista ja kansanmusiikista yleensäkin,ja laulu-ja tanssikohtaukset saivat aikaan mielettömän vauhdin ja vimman näyttämölle.Työvis on täynnä ihan mielettömiä laulajia ja tähän päälle vielä ikisuosikkini Pauli Hanhiniemi,joka veti biisinsä omaan suvereeniin tyyliinsä.Mikä karisma!Laulut sopivat hyvin tunnelmaan,kauniita sanoja ja siihen sitten vielä viulut ja kanteleet päälle niin se on menoa meikäläisellä... Suvi-Sini Peltola oli todella loistava Anna-Liisa,viaton ja kiltti ja tarpeen tullen täynnä vihaa ja raivoa.Upeaa näyttelijäntyötä!Anna-Liisan pikkusisko Pirkko (ihana Petra Ahola) oli kuin villivarsa,koko ajan menossa ja täynnä nuoruuden viattomuutta ja iloa ja lapsenmielisyyttä.Johannes (Toni Harjajärvi) oli täynnä intoa ja vilpitöntä rakkautta Anna-Liisaa kohtaan,herkästi tulkitsi nuoren miehen tunteita.Johanneksen laulama "Siksi" jäi soimaan haikeana päähäni pitkäksi aikaa.Mikko,mies neljän vuoden takaa (Jari Ahola) oli röyhkeä ja ärsyttävän ihana ja itsevarma siitä,että voittaa tytön itselleen.Jarin ääni senkun paranee ja syvenee vaan entisestään,komeaa kuultavaa!Mikon äiti Husso (mahtava Mika Honkanen) toimi pahanilmanlintuna ja suupalttina juoruilijana.Pidin myös kovasti Petra Karjalaisen roolityöstä Anna-Liisan äitinä.Esitys vei mukanaan täysin,unohdin ajantajun kokonaan ja pitkästä kestostaan huolimatta ei missään vaiheessa kyllästyttänyt,päinvastoin.Katsomossa pyyhittiin silmäkulmia monesti,itse vain tuijotin lavaa lumoutuneena pala kurkussa.Koko tunneskaala käytiin läpi kyllä.Reippaat tanssikohtaukset ja musiikki toivat iloa ja pirteyttä esitykseen,taustalla koko ajan silti pelko siitä että kohta tapahtuu jotain järkyttävää.Loppuaplodeissa sitten oli kuin olisin sähköiskun saanut,tuntui että happi loppuu ja vapisin kauttaaltani.Kädet tärisi vielä puolen tunnin kuluttua esityksen päättymisestä enkä pystynyt kunnolla edes puhumaan.

Miinusta : ei moitteita!

Muuta : ehdottomasti yksi parhaimmista näytelmistä mitä olen koskaan nähnyt!Harvoin olen joutunut noin suuren tunnekuohun valtaan.Aion mennä katsomaan vielä uudestaan tämän,myöhemmin.Kunhan olen toipunut tästä ensimmäisestä kerrasta.

Teatterikärpänen antaa täydet viisi tähteä Anna-Liisalle.Täydellistä!!! *****

Kyrsyä

Kyrsyä / Teatteribarrikadi (Hauhon Hovinkartano)

Ensi-ilta 12.8. 2011 , esityksen kesto noin 1h 20min

Ohjaus Neea Viitamäki

Rooleissa mm. Minna Helkiö,Miikka Anttila,Veikko Pulli,Saila Mathlin,Jaakko Vuolinko

Taustaa : Nuori Irina (Minna Helkiö) lähtee pariksi viikoksi Kyrsyän kylään "etsimään itseään" ja tekemään töitä.Kylässä eletään Maaemon antimilla,autoja ei ole,sähköt vain yhdessä tuvassa.Aluksi kaikki vaikuttaa hyvin idylliseltä,rauhalliselta.Pikku hiljaa totuus kylästa ja sen ihmisistä paljastuu...

Plussaa : esityspaikkana täydellinen !Hovinkartanon pihapiiri loi hienot puitteet salaperäiselle kylälle ja taustan pelto ja metsä sai mielikuvituksen laukkaamaan pimenevässä illassa vähän liiankin vilkkaana.Esitys alkoi vasta klo 21,hieno juttu.Tapahtumien edetessä iltakin tummui sopivassa suhteessa ja ihan passeli K-16,oikeasti pelotti paikoitellen.Todella uniikki esitys,moista en ole aiemmin nähnyt ja toikin "piristävän" lisän kesäteatteritarjontaan (piristävä lienee väärä sanavalinta tosin tähän...) Hienoja näyttelijäsuorituksia ja luontevia esiintyjiä,etenkin Irina.Pidin alun filminpätkästä kovasti (tosin silloin oli vielä sen verran valoisaa ettei sitä kunnolla nähnyt) ja lauluista myös.Näppärää kieltä,jäi hyvin elämään "Kiitosta" ja "Terve,ja etukäteen moi!".Vailla silmiä oleva Inkeri oli aika kaamea ja karhun murina...hui sentään! Loppu oli aika yllättävä mutta hienosti toteutettu,yleisö lähti aika hämillään paikalta.Lisää näitä,rohkeasti erilaisia juttuja!!

Miinusta : ei moitittavaa!

Muuta : lähdimme parkkipaikalta väärään suuntaan ja huomasimme pian olevamme eksyksissä jossain keskellä Hauhon peltoja,keskellä yötä vesisateessa.Kyrsyältähän ei niin vaan lähdetäkään....

Teatterikärpänen antaa Kyrsyälle neljä tähteä ****

Rauta-aika

Rauta-aika / Pyynikin kesäteatteri,Tampere

Kesto noin 2h 35min

Ohjaus Kari Heiskanen

Rooleissa mm. Auvo Vihro,Aimo Räsänen,Antti Mikkola,Samuli Muje,Iikka Forss,Janne Kallioniemi,Sanna Majanlahti,Marika Heiskanen,Anneli Sauli

Taustaa : Paavo Haavikon tv-sarjanakin muinoin tutuksi tullut Rauta-aika modernimpana versiona,ei ihan perinteistä kesäteatteria,Kalevalaan pohjautuva,jakaa yleisön mielipiteet aika tarkkaan

Plussaa : heti alusta tarina lähti etenemään vauhdikkaasti Joukon ajaessa sisartaan Ainoa takaa,bisnesmies Väinö salkkuineen,Ilmari rakentamassa itselleen mekaanista naista...Kohtaukset vaihtuivat nopeasti näyttämön pyöriessä ja tunnelmat vaihtelivat.Muutama kohtaus meni hiukan ohi minulta (ja monelta muultakin varmaan),mutta kun otti oikean asenteen ja unohti kaikki ennakkoluulonsa,edessä oli aivan huikeaa näyttelijäntyötä ja kerrassaan nerokkaista paloista koostettuja kohtauksia.Roolitöistä pidin etenkin Väinön (Aimo Räsänen) taivalluksesta,Lemmingin (Iikka Forss) ja hänen äitinsä (Sanna Majanlahti) välisistä kohtauksista sekä Kullervon (Janne Kallioniemi) synkkyydestä.Yksittäisistä kohtauksista päällimmäisenä jäi mieleeni Sammon ryöstö,miten nerokkaalla tavalla joukko eteni ja Väinö soitti sähkökitaraa keulassa...Lemmingin äiti etsimässä poikaansa Tuonelan virrasta,Pohjan akan (Anneli Sauli) ensimmäinen esiintulo asuntovaunuineen...Kullervon syntyminen tulesta...unenomaisia fiiliksiä monessakin paikassa...Väinön kulku halki erilaisten säätilojen ym. ym. Aluksi luulin että esitys kestää monta tuntia,mutta kesto olikin juuri passeli,eli 2,5h.

Miinusta : ei oikeastaan moitittavaa !!Joidenkin kohtauksien väkivaltaisuus järkytti mutta ymmärsin niiden tarpeellisuuden tapahtumien kulkuun liittyen,ja lisäksi pelästyin aina laukausten ääniä,vaikka niistä etukäteen varoitettiinkin.

Teatterikärpänen antaa Rauta-ajalle neljä tähteä ****

Peppi Pitkätossu

Peppi Pitkätossu / Miniteatteri (Aulangon graniittilinna)

Ensi-ilta 30.6. 2011 ,kesto 1h 30min väliaikoineen

Ohjaus Marja Myllyniemi

Kummitytön seurassa kävin katsomassa aitoa kunnon lastenteatteria lasten itsensä esittämänä,ja tässähän Miniteatteri on juuri oivallinen valinta.Vettä tuli kaatamalla muutamaan otteeseen ennen ja kesken esityksen,mutta se ei menoa haitannut.Meininki oli kohdallaan,Peppi Pitkätossun esittäjä oli ihan huippu!Pidin kovasti myös poliiseista Jeppe ja Juppe (taisi pojilla pokkakin mennä pariin otteeseen) ja murtovarkaista.Että saavatkin tuolla teatterissa parhaat puolet lapsosista esiin!Lavastus oli hieno ja hauskoja yksityiskohtia täynnä.

Suosittelen kaikille lapsille ja lapsenmielisille!! :)

Kirkan lahje

Kirkan lahje / Hämeenlinnan kesäteatteri

Ensi-ilta 14.7.2011 , esityksen kesto noin 1h 50min väliaikoineen

Ohjaus Otto Kanerva

Rooleissa : Ria Kataja,Tatu Siivonen,Petja Lähde ja kaksi tanssijaa

Taustaa : näytelmässä seurataan erään nuorukaisen elämää Kirkan musiikin siivittämänä.Pojan vanhemmat rakastuvat ja menevät naimisiin,poika syntyy,kasvaa,rakastuu...

Plussaa : ammattitaitoiset näyttelijät ja todella taidokasta laulua.Tatu Siivonen on aina vakuuttava,mutta nyt etenkin Petja Lähde yllätti laulutaidoillaan todella.Pidin hänen letkeästä tyylistään esiintyä.Juoni oli aika köykäinen,mutta musiikki sopi yllättävänkin hyvin mukaan.Tatu Siivosen sivuroolit olivat erittäin herkullisia,etenkin riparin isonen Koponen ja junassa matkustanut pikkupoika.Ria Kataja naisrooleissa oli varsin verevä ilmestys,olisin kuitenkin toivonut hiukan enemmän esilläoloa häneltä.Bändi soitti erittäin taitavasti ja tanssijat toivat mukavaa lisää kohtauksiin.Huumoria oli mukana myös sopivasti.

Miinusta : alku tuntui pitkästyttävältä,mutta onneksi lähti siitä sitten kunnolla nousuun kunhan pääsi ensin vauhtiin.Esityksen kesto oli yllättävän lyhyt,etenkin väliaika tuli todella nopeasti.

Muuta : varsin onnistunut kesäteatteriesitys,suosittelen!Ja Kirkan biisithän svengaavat kuin hirvi.

Teatterikärpänen antaa Kirkan lahkeelle neljä tähteä.

Ronja Ryövärintytär / Suomenlinna

Ronja Ryövärintytär / Ryhmäteatteri,Suomenlinna,Hyvän Omantunnon linnake

Ensi-ilta 16.6. 2011 ,kesto noin 3 tuntia väliaikoineen

Ohjaus Akse Pettersson

Rooleissa : Rosanna Kemppi/Kreeta Salminen,Ylermi Rajamaa,Iina Kuustonen,Kai Vaine,Arttu Kapulainen,Sauli Suonpää,Annika Poijärvi,Heidi Kirves,Tommi Rantamäki ja Leo Honkonen

Taustaa : Astrid Lindgrenin satuklassikko (joka itsellä tyystin lukematta).Ronja (Rosanna Kemppi) syntyy ukonilmalla salaman iskiessä maahan ja isänsä,rosvoruhtinas Matiaksen (Sauli Suonpää) linna halkeaa keskeltä muodostaen valtavan Helvetinkuilun.Kuilun toiseen päähän majoittuu kilpailevan rosvojoukon,Borkan (Arttu Kapulainen) porukkaa.Ronja kasvaa ja oppii perheensä tavoille ja samalla varomaan metsän vaaroja.Eräänä päivänä Ronja tapaa metsässä Borkan pojan,Birkin (Ylermi Rajamaa),pelastaa tämän kuilusta ja nuorista tulee erottamaton parivaljakko.Vapaudenkaipuu ja rosvojoukkojen keskinäinen vihanpito vie heidät metsään asumaan yhdessä,vaikka koti-ikäväkin välillä vaanii.Lopussa selviää,voittaako viha vai rakkaus,kun kilpailevat rosvojoukkiot joutuvat ehkäpä yhdistämään voimansa...

Plussaa : ensinnäkin pidän esityspaikasta todella paljon,vaikkakin sinne on hiukan hankala huonojalkaisemman päästä.Lavastus oli hyvin pelkistetty ja jätti paljon katsojan mielikuvituksen varaan,mikä olikin hieno juttu sillä osa tehosteista oli toteutettu niin hienosti että tuijotin varsin lumoutuneena kaikkea näkemääni.Etenkin savulla ja kuplilla aikaansaadut lumisateet ja vesisade oli hieno oivallus,samoin tikkataulun tikkoihin tehdyt kukkaset.Kaiken huippu oli kuitenkin metsä ja etenkin joki ja koski!Itsekin toivoisin joskus samanmoiseen paikkaan pääseväni.Rosvojoukot olivat ihanan rähjääntyneitä,pidin etenkin rosvopäällikkö Matiaksen itkupotkuraivareista.Metsän hahmot kakkiaisineen ja männinkäisineen olivat hurmaavia,etenkin ne jotka savon murteella puhuivat... Pikku oravaa seurasin lumoutuneena ja aaltopahvi-villihevoset :) Ronja ja Birk olivat varsin reipas ja raikas pari,pidin molempien touhuista kovasti!Myös näytelmän äänimaailma oli hieno ja mieleen jäi etenkin Ronjan keväthuuto.

Miinusta : kesto oli aika pitkä.Esityspäivänä oli mieletön helle ja eka puoliaika tuntui tajuttoman pitkältä,loppu menikin sitten joutuisammin.

Muuta : iso plussa kylmistä limsatölkeistä ja maistuvista makkaroista väliajalla :) Täytynee myös korjata aukko sivistyksessä ja lukea Ronjan ja Birkin tarina kirjanakin.

Teatterikärpäseltä Ronjalle neljä tähteä ****

Esitykset jatkuvat elokuun loppuun.

Kesäteatterikauden avaus

Tulikin sitten yhden viikon aikana käytyä kolme kertaa teatterissa :)

Ensin olin Tampereen Komediateatterissa katsomassa farssia "Hulvaton hotelli".Esitys oli nimensä veroinen,ovista tultiin ja mentiin ja kummallisia sattumuksia tapahtui koko ajan.Esityspäivänä oli mieletön helle,näyttelijät saivat pyyhkiä hikeä otsaltaan koko ajan.Harmiton farssi,joka sopii oikein hyvin kesäteatteriesitykseksi (miksei myös muutenkin).Parasta antia oli Jukka Leistin ilmeet ja Heikki Railevirta "ruumiina".Näyttelijöiltä meni muutaman kerran pokkakin oikein kunnolla...

Seuraavaksi oli Heinolan kesäteatterissa ja näytelmänä taas farssi "Ranskalainen pyjama",joka tunnetaan myös nimellä "Älä pukeudu päivälliselle".Olin ensimmäistä kertaa Heinolassa ja paikka oli oikein mukava!Näytelmän olin nähnyt ennenkin,mutta pääosanesittäjät Jaakko Saariluoma ja Puntti Valtonen houkuttivat minut taas katsomaan tätä kohkaamista.Mielettömän sopan pojat saivatkin taas aikaiseksi!Lisäpointsit hervottomalle kokki-Brigittelle,jota esitti Saara Kotkaniemi.Jussi Lampi oli myös sangen vaikuttava ilmestys,etenkin oviaukossa seisoessaan.

Viikonloppuna olin sitten Sappeella katsomassa "Tankki täyteen".Mukana oli myös musiikkia ja se sopi oikein hyvin.Parasta antia olivat tutut kohtaukset,kuten Reinikaisen ja Juhanan kertoma nudistileirivitsi,rovastin mopedinkorjausjutut ja tietysti legendaarinen lavatanssireissu.Mukavaa viihdettä tämäkin.

Teatterikärpänen ojentaa kaikille näille kolmelle esitykselle neljä tähteä :)

Kulttuurikuntoilua

Huh mikä viikko takana...tulipahan nähtyä viisi eri esitystä!!Niistä muutama sananen ohessa.
Kolme iloista rosvoa Helsingin Kaupunginteatterissa oli hauskaa menoa lapsille ja lapsenmielisille.Esitys oli vauhdikas ja värikäs Kardemumman kaupunki hurmasi.Suosikkihahmojani olivat tietysti hulvattomat rosvot Kasper,Jesper ja Joonatan sekä kaupungin poliisi.Yleisössä istuneiden lasten riemunkiljahduksia ja oivalluksia oli hauska seurailla siinä ohessa:)
Kemppaisen vihan hedelmät Hämeenlinnassa Arx-talon Keinusalissa yllätti positiivisesti.En tiennyt yhtään mitä odottaa (en ole myöskään lukenut enkä nähnyt elokuvana Vihan hedelmiä).Näyttelijä Antti Kemppainen suoriutui soolostaan upeasti,pienillä muutoksilla tärkeimmät roolihahmot vedettiin ammattitaidolla läpi.Sama teema tuntuu sopivan hyvin nyky-yhteiskuntaankin.Ensi-iltayleisö piti kovasti näkemästään ja syystäkin!
Lämminveriset TTT:n isolla näyttämöllä päätti hienosti Suomen hevosesta alkaneen trilogian.Kotalan perhe asusteli nyt ulkosalla sillan allan,kera romanikerjäläisten ja alkoholistien.Näytelmä sai arvoisensa lopun,olin liikuttunut ja hyvin vaikuttunut näkemästäni.Loistavaa näyttelijäntyötä jälleen kerran,etenkin tietysti Maria Aro,Tuire Salenius ja hurmaava Aimo Räsänen.Kai Kotalan seukkaamishommat oli illan parasta antia:)
Show must go on Musiikkiteatteri Palatsissa veti lähes sanattomaksi!Olipahan meinaan musikaali!!Queenin tarina tuli kerrottua ja siinä sivussa kotimaisen bändin covertouhuista,jotka meni vähä liiankin pitkälle.Tarina sinänsä ei ollut kovin häävi,mutta se musiikki...huh huh!!Mistä olikaan löytynyt Kimmo Blom vetämään Freddie Mercuryn roolin!!Olipahan huikea ääni ja karisma miehellä,pieniä eleitä ja kukkoiluita myöten ehtaa tavaraa.Kaikki hitit tietysti kuultiin,koskettavimpana ehkä "Who wants to live forever" ja komia veto "Bohemian rhapsodysta".Ja eikun uudestaan katsomaan syksyllä...
Todellinen löytö TTT:n Kellariteatterissa oli pienoinen pettymys.Olin kuullut esityksestä paljon hyvää ja odotin ehkä vieläkin vauhdikkaampaa menoa.Lavalla vain neljä näyttelijää (ja yksi koirakin piipahti),joista kaksi veti uskomattoman määrän eri hahmoja.Ovista tupsahti vaikka mitä tyyppiä,etenkin Mia Selinin esittämät hahmot olivat hulvattomia.Itse juoni kertoi kirpputorin myyjästä,joka etsi itselleen rakkautta,"todellista löytöä".Muutama kohtaus oli tylsähkö,muuten ihan jees komedia.Peukut vielä puvustajille ja pukijoille,hienoa työtä!

Pieni arvostelurypäs teatteripäivän kunniaksi

Maailman teatteripäivän kunniaksi minäkin taas aktivoiduin tänne kirjoittamaan pikaiset arvostelut muutamasta näkemästäni esityksestä...

Sitä ennen kuitenkin mahtisuuret onnittelut Hämeenlinnan teatterille!!Thalia-gaalassa hieno voitto sarjassa "Lasten ja nuorten teatteriteko" ja voittajana tietysti Ilimari Jauhiaasen teräksinen takavyö.Huraaaaa!!

Keväällä olen toistaiseksi nähnyt aika vähän esityksiä,mikä on tietysti sääli,mutta laatu on onneksi korvannut määrän tässäkin asiassa.

Pari lastenteatterijuttua haluan ensinnäkin nostaa esille,eli Tampereen Komediateatterin "Hyvää yötä,Herra Hakkarainen" oli varsin hulvaton ja vauhdikas esitys.Olin katsomassa kummityttöni kanssa ja hän rallattelee tunnuslaulua vielä tänäkin päivänä.Hämeenlinnan teatterissa nähty "Kuka lohduttaisi Nyytiä" oli myös oikein ihanaa katsottavaa,hieno värimaailma ja hauskoja yksityiskohtia tulvillaan.Esitys oli sopivan mittainen ja sopii siten mainiosti perheen pienimmillekin katsojille.Mörkökin oli esityksessä mukana...

Hämeenlinnan teatterissa tuli nähtyä myös "Niskavuori",joka olikin aika huikea kokemus.En ole aiemmin ollut oikein niskavuorien ystävä,mutta tämä muutti mieleni ihan täysin.Upeita roolisuorituksia etenkin naisten puolelta - Liisa Peltonen nuorena Loviisana,Katariina Kuisma Hetana ja Ritva Oksanen vanhana Loviisana tekivät etenkin syvän vaikutuksen.

Toinen Hämeenlinnassa nähty näytelmä eli "Tätini on toista maata" olikin sitten lievä pettymys.En tiedä mitä oikein odotin,mutta mielestäni esitys oli aika sekava.Muutamia hienoja näyttelijäsuorituksia tässäkin toki oli (Johanna Reilin varsinkin sekä Arttu Kapulainen) ja pidin kovasti muutamista kohtauksista sekä näytelmän musiikkimaailmasta,mutta lähdin esityksestä aika sekavin mielin.

Tampereen Työväen Teatterissa näin upean "Fanny & Alexander"-näytelmän.Lavastus oli henkeäsalpaavan upea ja näytelmän jaksoi seurata loppuun pitkästä kestostaan huolimatta.Erikoispinnat Puntti Valtoselle!

Tampereella tuli myös nähtyä Chicago-musikaali.Olin varsin vaikuttunut esityksen jälkeen siitä osaamisesta,jota Tampereelta löytyy.Etenkin pääpari Velma ja Roxy (siinä esityksessä Petra Karjalainen ja Petra Saaristo) onnistuivat laulullisesti ja tanssillisesti oikein hyvin,pidin myös Jari Aholan asianajajasta sekä monesta ovelasti tehdystä kohtauksesta.Musikaalissa on useampi eri miehitys,olisi kiintoisaa nähdä mitä muut saavat samoissa rooleissa aikaan.

Kevään suurimmat yllätykset sen sijaan löytyvät Riihimäeltä ja Helsingin Linnanmäeltä!!Ankean työviikon päätteeksi Riihimäellä nähty "William Shakespearen kootut teokset" oli aivan mielettömän hauskaa katsottavaa ja pelasti koko viikon!!Markku Toikka,Esko Rissanen ja Jani Johansson urakoivat kolmistaan koko tuotannon ja vaikka yleisöä oli harmillisen vähän,äijät vetivät ihan täysillä.Kevään parhaat naurut irtosivat takaperin esitetystä Hamletista ja tennissukka-aaveesta:)

Linnanmäellä maaliskuun alussa nähty Muskettisoturit - rock-komedia räjäytti sitten pankin!!Lisää näitä esityksiä tänne,musiikki toimi täydellisesti ja mitä uroita lavalla,huh huh!!Esityksessä riitti silmäniloa sekä naisille että miehille.Kovimmat pisteet Porthoksena kekkaloivalle Ismo Apellille,hiukan hupsulle kuninkaalle Miska Kaukoselle,Buckinghamin herttua Tomi Alatalolle,Nikki Sixx-look-a-likelle Aramis Juho Markkaselle ja upeaääniselle D´Artagnan Jussi Mikkolalle.Biisit soivat päässä vielä seuraavanakin päivänä.Hopi hopi katsomaan kaikki,esityksiä ei ole kauhiasti enää jäljellä.

Syksyn ohjelmistoja alkaa pikku hiljaa ilmestymään ja hyvältä vaikuttaa...kaikenlaista mielenkiintoista luvassa.Sitä ennen on vielä kuitenkin monta esitystä näkemättä kevätkaudesta ja sitten on tuo kesäkin vielä välissä...