Syntipukki / Hämeenlinnan Uusi Kesäteatteri

Syntipukki / Hämeenlinnan Uusi Kesäteatteri (HUK)

Ensi-ilta 17.7. 2015 Kaupunginpuistossa, kesto noin 2h 10min (väliaikoineen)

Ohjaus ja sovitus Mikko Kivinen

Rooleissa : Mikko Kivinen, Ville Keskilä, Jane Kääriäinen, Kaija Kiiski ja Kalle Pylvänäinen

 Muut kesäteatterit ne jo lopettelevat kauttaan, mutta Hämeenlinnassa kaikki on toisin. Lyhyt mutta intensiivinen esityskausi pyörähti perjantai-illan ratoksi käyntiin aurinkoisessa, tutussa Kaupunginpuistossa. Uusi kesäteatteri nousi tuhkasta kuin se kuuluisa feeniks-lintu ja koko miljöö tuntui äkkiseltään niin erilaiselta, että meikälikaltakin meni hetkeksi pasmat sekaisin buffetin puolella. Lipunmyynti ja muut palvelut oli yhtenäistetty saman rakennelman alle ja a-oikeudetkin löytyvät kahvilan puolelta nykyään (tämä tiedoksi etenkin niille, jotka tykkäävät nauttia teatterin yhteydessä vaikkapa lasillisen viiniä tai konjakkia). Pahimpia ryteikköjä oli pistetty matalaksi rankalla kädellä, mutta Kaupunginpuiston idyllisyys oli kuitenkin säilytetty ja se, että keskellä luontoa ollaan. Puistossahan on vaikka mitä katsottavaa ja näistä kohteista kiitettävällä tavalla infottiin käsiohjelmassakin, itse ainakin olen pitänyt tiettyjä puiston elementtejä vähän itsestäänselvyytenä tyyliin 'ainahan tuokin pytinki tuossa on ollut', mutta aiemmin minulla ei ole ollut hajuakaan siitä, että mikä ihmeen pytinki ja miksi!

 Pitää myös mainita se, että nykyään katsomossa on numeroidut istumapaikat. Kätevästi voi siis ostaa jo ennakkoon paikan katoksen alta, eikä tulla jonottamaan sisäänpääsyä tuntia ennen. Senkin ajan voi nyt kätevästi käyttää kaffilassa viintä lipittäen tai jalkautua tutkimaan erinäisiä huvimajoja käsiohjelman karttaa seuraten. Pitää vain siinä vaiheessa viimeistään saapua omalle paikalleen istumaan, kun arvoisa käyttöpäällikkö Veikko Pulli juhlallisesti kilkuttelee 'vehkeitään'...

Koikkalainen menee pöydän toiselle puolelle (c) Esko Tuovinen

 Ja sitten itse esitykseen, josta en onnekseni koskaan ollut nähnyt minkäänmoista versiota. Tapahtumat sijoittuvat 30-luvulle (Agapetuksen alkuperäiskäsikirjoituksen mukaisesti) Tavaratalo Sampoon, jossa riittää monenlaista työntekijää ja kulkijaa. On vahtimestari Miettinen (Kalle Pylvänäinen), rohdoskauppaosaston myyjätär neiti Salo (Jane Kääriäinen), henkilöstöpäällikkö Aro (Mikko Kivinen) sekä tavaratalon pääjohtaja Vaara (Ville Keskilä). Paikalle saapuu tämän tästä, aluksi valittamaan ja lopuksi 'muuten vaan', myös rouwa Ilola (Kaija Kiiski) sekä tietysti herra Koikkalainen (Ville Keskilä). Neiti Salo on lyhyen työuransa aikana onnistunut tekemään hirvittäviä erheitä työssään ja joutuu henkilöstöpäällikön tiukkaan puhutteluun ja siitäkös alkaa tapahtumaketju, jossa sattuu ja tapahtuu monelaista sekaannusta ja lemmentouhuakin.

 Pesunkestävä komediahan tämä Syntipukki on ja meno äityy farssin puolellekin etenkin siinä, että ovista tullaan ja mennään vauhdilla ja väärään aikaan. Kainalopieruosastolle ja navanalusjuttuihin ei kuitenkaan sorruta, 30-luvun hengessä kun mennään (niin kuin minä siitä ajasta jotain muka tietäisin...). Itselleni suurinta hupia tuotti esityksen hahmogalleria sekä ilmeet, eleet ja äänenpainot. Pieniä suuria juttuja siis. Mikko Kivisen tuttuakin tutumpi 'jalat yhdessä ja yläkroppa etukenossa'-pönötysasento on jo eräänlainen käsite. Simpsakka ja sopivan keimaileva Jane Kääriäisen neiti Salo ja kuumaakin kuumempi kaikkien puumien kantaemo Kaija Kiiski, joka leveässä haaraasennossa vähän tuuletti käsilaukullaan, kun tilanne kävi liian kuumaksi... Vempulamaisen lupsakka vahtimestari Miettinen, jonka rooliin Kalle Pylvänäinen sopi mainiosti.

Miettinen ja Koikkalainen (c) Esko Tuovinen

 Suurimman vaikutuksen minuun teki kuitenkin Ville Keskilä, jota en hirveästi ole tositoimissa aiemmin nähnyt ja Kotikatuakaan en ollut seurannut. Mies huhki kaksoisroolissa syntipukki Koikkalaisena ja pääjohtaja Vaarana, ja etenkin Koikkalainen oli absurdi ja varsin verraton hahmo. Minkälaisia ilmeitä ja mitä liikekieltä välillä nähtiinkään! Tyypistä tuli muutenkin vahvasti mieleen yhdistelmä Peteliuksen omiituista höpöööttäjää sekä Loirin sinnikäs nuorimies, joka yritti iskeä Hannele Lauria mitä erilaisimmin verukkein ja aina sai käsilaukusta päin pläsiä.

(c) Esko Tuovinen

 Juonta en sen enempiä paljasta, mutta syntipukki-nimi viittaa siihen, että tämä hassu mutta perin sympaattinen Koikkalainen saapuu tavarataloon ja haluaa työpaikan, jotta saisi perustettua itselleen oman maitokaupan. Mies saa paikan syntipukkina, joka ottaa mukisematta vastaan kaikki asiakkailta tulleet haukut ja valitukset ja tulee erotetuksi moneen otteeseen.

 Tulin varsin iloiselle mielelle esityksen johdosta ja siitä, että Kaupunginpuistossa kesäteatterimeininki jatkuu. Ensimmäinen kesä on tietysti näytön paikka, mutta erityisesti korostaisin sen olevan näytön paikka hämeenlinnalaisille. Toivon, että ihmiset aktivoituvat ja rientävät sankoin joukoin paikalle tsekkaamaan itse näytöksen tietysti, mutta myös puiston uudistukset. Esitykset jatkuvat 15.8. asti, joten loistavasti on aikaa.

 Lopuksi haluan vielä antaa erityismaininnan Mikko Kiviselle siitä, että mies kun kääntää päätään, posket seuraavat perässä viiveellä. Tämä on taito, joka harvalta löytyy!

(näin esityksen kutsuvieraana)

ps. ensi kesänä 'Elämä janottaa' Lapinlahden Lintujen sävelin... (tuliskohan siellä suosikkini Paarmatango?)