Sivut

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Avioliittosimulaattori / Pyynikin Kesäteatteri

Avioliittosimulaattori / Pyynikin Kesäteatteri

Kantaesitys 12.6. 2015, kesto noin 2h 20min (väliaikoineen)

Ohjaus Tommi Auvinen

Dramatisointi Veera Niemisen kirjan pohjalta Tommi Auvinen ja Seija Holma

Rooleissa : Mari Turunen, Ville Majamaa, Ola Tuominen, Tommi Auvinen, Samuli Muje, Teija Auvinen, Tom Lindholm, Janne Kallioniemi, Miia Selin, Tommi Rantamäki sekä Jenna Vehka-Aho

 Pyynikille ehdin sen verran myöhäisessä vaiheessa esityskautta, että muutamia henkilövaihdoksia oli tapahtunut sitten ensi-illan. Esko Roineen tilalla Jussin Erkki-setänä nähtiin Tommi Auvinen ja Ainon äitinä Mirjana Teija Auvinen (roolissa alunperin Eija Vilpas).

Jussi ja Aino / (c) Leena Klemelä

 Kaksi ihmistä kun rakastuu, niin sitähän ei sitten pidättele mikään! Jussi (Ville Majamaa) on kotoisin Mynämäeltä, Aino (Mari Turunen) taas Liperistä. Itä ja länsi siis kohtaavat herkullisesti. Aino lähtee Jussin kotikulmille ja tiluksille testaamaan, olisiko hänessä ainesta morsmaikuksi. Ainon aiemmat suhteet ovat olleet hyvin lyhyitä ja kaatuneet milloin mihinkin, eikä tämäkään orastava lempi kovin ruusuiselta aluksi näytä, vaikka pari on umpirakastunut. Varsinainen kulttuurishokkihan se on, kun jatkuvasti höpöttävä Aino kohtaa Jussin hiljaisempaa sorttia olevat sukulaiset. Unto-isä (Ola Tuominen), tämän veli Erkki (Tommi Auvinen) ja Jussin pikkuveli Jaakko (Samuli Muje) puhuvat vain jos on asiaa, jos silloinkaan. Jussin ja Jaakon äiti on menehtynyt pikkuveljen synnytykseen ja tästä etenkin Jaakko tuntee syvää syyllisyyttä. Isä Unto ikävöi vaimoaan ja vaalii tämän muistoa mm. käyttämällä vain ja ainoastaan tietynsortin kahvikuppeja ja kelpuuttaa vain itsetehdyt pullat kahviin topattavaksi. Aino se tietysti erehtyy kantamaan kahvepöytään kaupasta ostettua kääretorttua ja yks jos toinenkin pahoittaa mielensä...

 Jotenkin koin vahvaa samaistumista tähän eri murrealueiden kohtaamiseen, kun hämäläisenä tein muinoin ensivisiitin anoppilaan Kesälahdelle, Kiteen kupeeseen. En mikään tuppisuu itsekään ole, mutta kyllä siinä hyvin nopeasti jäätiin pulinassa toiseksi, kun anoppi alkoi kertoa siitä, että ihan on Kitteeltä kotoisin tämä Nitvissi-pändi. Huumorintajuani testattiin mitä erilaisin keinoin ja ilmeet lopulta paljastivat, että nyt miniäkokelasta vedätetään oikein huolella. En tätä koskaan kokenut minkäänlaisena ongelmana, päinvastoin. Erilaiset luonteenpiirteethän ovat rikkaus, ei mikään uhka vaan mahdollisuus! Sitä vähän ihmettelinkin, että miksi Aino oli niin herkkänahkainen ja oli jo alkuvaiheessa valmista kauraa kävelemään takaisin Liperiin. No, näytelmähän olisi tietysti lässähtänyt heti kättelyssä, jos kaikki olisi alusta asti sujunut kuin Strömsössä ja kaikki olisivat istuneet sulassa sovussa saman pöydän ääressä, lusikalla iloisesti kupinreunoja kilkutellen.

 Moni on hehkuttanut erityisesti mörökölliveljesten eli Unton ja Erkin 'meininkiä'. Minä sen sijaan tykästyin erityisen paljon Tom Lindholmin pitelemättömään ja täysin omanlaiseen tyyliin. Ainon Martti-isä oli kerrassaan mainio hahmo eikä Tompan neroutta osaa edes oikein selittää edes. Se vaan ON ja sillä siisti. Minulla meni miehen touhuja seuratessa täysin ohi se, että mihin hemmettiin se polkupyöräkin ykskaks katosi. Kovasti pidin myös Samuli Mujeen AC/DC-paita päällä synkistelevästä velipojasta, joka tunsi sielujen sympatiaa Ainon kanssa ja oli ensimmäisenä juoksemassa tämän perään, kun neito meinasi häippästä paikalta. Jotenkin ymmärsin sen Jaakon tarpeen paikasta, jossa saisi olla ihan rauhassa edes hetken. Melkoinen moniosaaja oli Rami (Janne Kallioniemi), joka korjasi painepesurit ja piti salaista kotileipomoakin. Oivallista sulhasainesta siis! Ja olihan se Jussi nyt ihana, minäkin olisin halunnut pick-upin lavalle miehen kainaloiseksi. Erityisesti täytyy nostaa hattua Teija Auviselle, joka taisi vetää Mirjan roolin ensimmäistä kertaa aiemmassa päivänäytöksessä. Kyläreissu Mynämäelle oli mainiota seurattavaa ja etenkin piirakoiden esittely. (Itsekin olen muuten tullut Kesälahdelta junalla kotiin, mukanani sata aitoa karjalanpiirakkaa joten Mirja kyllä tiesi mistä puhui!)

Luukkuleikkiä / (c) Leena Klemelä

 Mukavan kepeä, hyväntuulinen ja kesäinen komediahan tämä oli ja viihdyimme loistavasti niin katsomossa kuin väliajallakin. Sääkin suosi ja helli meitä auringolla. Lavastuksessa pidin kovasti aukeavista luukuista (edesmenneestä Tipistä keskustelu varsinkin oli hauska!). Loppukohtaus oli oikein kaunis, kun pariskunta seisoo kivellä sylikkäin ja taustalla hieno kesäinen järvimaisema. Siinä oli tenhoa ja taikaa!

 Samalla tuli opittua muutamat uudet sanat, kuten trekolit ja tikkelperit. Se jäi vähän kaivelemaan, että miksi haitaristi veteli joukkoon mm. Robbie Williamsia?

 (näin esityksen kutsuvieraslipulla)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).