Ilta Emmin kanssa / Teatteri Jurkka

Ilta Emmin kanssa / Teatteri Jurkka

Ensi-ilta 2013 (Teatteri Jurkan 60v-juhlavuonna) , kesto noin 2h (väliaikoineen)

Käsikirjoitus Laura Jäntti ja Ilpo Tiihonen

Ohjaus Laura Jäntti

Roolissa : Erkki Saarela

Pianossa : Eero Ojanen

 Onneksi tämä "Ilta Emmin kanssa" pyöri vielä hetken syksyllä Teatteri Jurkassa (12.9. asti, vierailuesityksistä en tiedä), sillä minulta meinasi aikataulullisista syistä mennä taas tämäkin herkkupala täysin ohi suun.

 Emmi Jurkka (1899-1990) oli yksi suomalaisen teatteritaiteen Suurista Diivoista ja Jurkan teatterisuvun kantaäiti. Olikin varsin jännittävää istua pienen mutta pippurisen Teatteri Jurkan katsomossa ja miettiä, että "hei, juuri tuosta samasta oviaukosta itse Emmikin on näyttämölle liihotellut". Jos seinät voisivat kertoa...

 Aplodeeraamme ensin kohteliaasti pianisti Eero Ojaselle, ja hetken kuluttua itse Emmi tekee näyttävän sisääntulon helmat hulmuten, viiksetkin ovat tässä vaiheessa heti pelkkää plussaa. Erkki Saarelan Emmissä on tietysti ripaus myös miestä itseään, molempien maneerit sekoittuvat hurmaavalla tavalla. Paitsi että enhän minä Emmin maneereista mitään tiedä. On kuitenkin helppoa kuvitella, että noin hän varmasti pikkusikaaria pyöritteli sormissaan ja nauru jos mikä on tarttuva. Pistän myös merkille Saarelan eläväiset silmät ja kaikki suunmuikistelut. Aijai!

'Ollaan niin kuin pääskyset...' (c) Aino Ojanen

 On mieletön etuoikeus istua nimenomaan Teatteri Jurkassa ja seurata tämänkaltaista menoa. Saarelan Emmi lurauttaa pätkän jos toisenkin tutuista opereteista, tanssahtelee ja hypähtelee keveästi, keikistelee eturivin mieskatsojien edessä ja yhden pelästyttääkin naurullaan, istahtaa tämän tästä valtaistuimelleen ja kertoo värikkäistä vaiheistaan pilke silmäkulmassa ja välillä viiltävän rehellisesti. Lapsilleen olisi voinut olla parempi äiti. Välillä käydään yleisölämpiön puolella ja huudellaan sieltä, että tässä oli meillä pieni kahvio ennen ja täältä saatiin vuokrattua lisää tilaa pukuhuoneita varten. Muisteloissa tarvitaan välillä kuiskaajankin apua, mutta sekin hoidetaan emmimäiseen tyyliin.

 Teatterihistoriaa parhaimmassa muodossa esitys myös on. Jännä ajatella, että sen yhdenkin aviomiehen pistooli lienee jossain lattialautojen alla, juuri minun käsilaukkuni alapuolella. Hurjaa!

 Olin siinä mielessä onnekas (ja moni muukin), sillä onnistuin valitsemaan hiukan erilaisen esityspäivän. Ilta Emmin kanssa nimittäin jatkui yleisökeskustelulla, jossa ohjaaja Laura Jäntti sekä huulipunat pois pessyt Erkki Saarela kertoivat esityksen synnystä ja kaikesta siihen liittyvästä. Yleisö sai esittää kysymyksiä ja varsin kiintoisia ajatuksia ilmoille heitettiinkin. Oli oikein hauska kuulla myös monia legendaarisia tarinoita Emmiin liittyen. Hän kun saattoi kesken esityksen ilmoittaa menevänsä pissulle. Tai että jos näyttelijätär saapuu vasta väliajalla teatterille, on teatterinjohtajan ihan turha pauhata sen enempiä koska 'eihän minulla ollut kuin muutama repliikki siinä ensimmäisessä osassa'.

 Kotona huomasin, että isäntä on vielä hereillä. Teinkin olohuoneeseen näyttävän sisääntulon, huikahdin "Ajjaii!" ja liihottelin kädet sivuilla pitkin huonetta. Isäntä totesi "Jaahas, että sellainen esitys" ja jatkoi telkankatsomistaan.

 Sellainenpa hyvinkin, ja millainen! Vielä ehtii katsomaan!

Ajaiii! (c) Aino Ojanen